Jännittää

Enää kolme yötä pennun hakuun.
Kämppä ei vieläkään ole siisti, joten tein tuossa äsken aika tiukan listan, mitä täällä on tehtävä ennen lauantaita. Pelottaa kamalasti, että tullaanko me sittenkään toimeen, ja osataanko me kouluttaa ja hoitaa sitä hyvin ja... Äh. Jotenkin kallooni ei iskostu se, että se todennäköisesti tule rakastamaan meitä paljon ihan vain meidän itsemme takia, eikä sitä pätkääkään kiinnosta, kuinka hyviä me ollaan koirien kanssa. Meistä tulee sen perhe. Rakastanhan mäkin perhettäni, vaikka ne joskus käykin mun hermoille. (Varsinkin eräs nimeltämainitsematon Manna... :D)

Tiedän sen jo nyt, että tulen olemaan aivan romuna sen jälkeen, kun se koira tulee ja siirryn pariksi/muutamaksi viikoksi tekemään iltavuoroa/etätöitä, mutta uskoisin, että se on sen arvoista. :) Ja jouluna viimeistään helpottaa.

Joulusta puheenollen. Mulla on ollut ihan hirvittävä joulubuumi tässä jo jonkin aikaa, kuuntelen joka aamu joululauluja ja glögikin on maistunut. Näin se aina alkaa, paria kuukautta ennen tulee se ensimmäinen vaihe, ja sitten taas marraskuuksi unohdan koko joulun, ja yhtäkkiä onkin enää viikko aikaa hoitaa kaikki.
Kävin eilen porukoilla ja päätettiin yhdessä, että voidaan mennä Tervikseen kuten ennenkin, mutta tänä jouluna ei YHTÄÄN alkoholia. Ei edes viiniä ruuan kanssa. Jos sitä maun takia juodaan, niin saahan sitä alkoholittomana versiona. Jos näen yhdenkin kaljatölkin JOULUNA, nii lähden. Ja se siitä joulusta sitten, kiitos kaljanlipittelijöiden. Todettiin äitin kanssa, että joka perkeleen juhlapyhänä aina ryypätään, niin sen joulun voisi vaikka olla juomatta. Me sen sijaan toivottiin jouluruokia, jotka tehdään yhdessä, joululauluja, joulukuusen koristelua, ja sitä ihan vaan yhdessä oloa. Äiti oli sitä mieltä, ettei aikuisilta-aikuisille -lahjoja, kun niitä on aina niin vaikea keksiä. :D

... Ounou, seuraavaksi iskee joululahjastressi. :/ Onneksi olen lahjonut ihmisiä ihan riittävästi seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, niin voin hyvillä mielin olla lahjomati. ^^

Mutta kaikkea ennen... Hirveä siivousrumba, ja PENTU<333 .

Novel no. 1

-Menehän sisään.
Minut osoitetaan kohti ovea. En ylipäätään ymmärrä mitä teemme ikivanhassa talonrähjässä, joka lakoaa hetkellä millä hyvänsä. Tartun kuitenkin tottelevaisesti ovenkahvaan ja väännän. Silmiäni kohtaa mitä epärealistisin näky ja jämähdän haavi auki paikoilleni.
-No, sisään vain, ei meillä ole koko päivää!
Astun pehmeälle nurmelle, ja annan näyn laskeutua hitaasti valoa aristeleville verkkokalvoilleni. Olemme astuneet jonkinlaiseen saareen. Saareen, joka kelluu äärettömyydessä. Älkää käsittäkö väärin, tämä ei ole avaruus. On täysin valoisaa, vaikka aurinkoa ei näy. Leijumme ikäänkuin taivaalla, mutta jos menisin saaren reunalle ja kurkistaisin alas, ei maata näkyisi. Joka puolella vain vaaleaa sineä.
Saari on ehkä yhden korttelin kokoinen. Maasto on hieman mäkistä, ja joka puolella kasvaa nurmea ja valkoisia ja hopeaisia lehdettömiä puita. Huomaan maassa esineitä, ikäänkuin kiireessä unohdettuja. Sateenvarjoja, lapasia... Jopa jonkinlaisia kortteja, ehkä maksuvälineitä.
-Älä välitä natiaisista, ole vain kuin niitä ei olisikaan.
Vilkaisen äkkiä puhuttelijaani, yhtä seuralaisistani, ja sitten ympärilleni. Toden totta, puiden lomassa kulkee todella lapsia valkoisissa vaatteissa, ehkä seitsemän ikäisiä. He vain... Kulkevat. Edestakaisin.
-Ne ovat olleet täällä aina. Ja todennäköisesti tulevat aina olemaankin. Ei niistä ole haittaa, mutta älä puhuttele niitä. Mennään nyt.
Seurueeni lähtee määrätietoisesti painelemaan kohti saarekkeen toista päätä, minä heidän kannoillaan. Toisen pään reunalla näkyy puinen koroke, sekä junakiskot. Ne tulevat vasemmalta äärettömyydestä ja katoavat oikealle äärettömyyteen. Koroke on siis jonkinlainen laituri, ymmärrän.
Kun laituri on kokonaan näkyvissä, näen sen päällä seisovan naisen. Lähemmin tarkasteltuna kyseessä ei olekaan elävä nainen, vaan nukke. Samanmoinen mallinukke, kuin kauppojen ikkunoissa. Nukke on puettu morsiameksi, huntuineen kaikkineen. Sillä on samanlainen hieman ylimielinen ilme, kuin kaikilla muillakin näkemilläni. Se on kovin vaalea, oljenväriset hiukset ja persikkaiset huulet sillä on myös.
-Hän on Oraakkeli, joku seuralaisistani sanoo juhlallisesti, ja muut tekevät lähes kunniaa nukelle. En voi uskoa korviani. Epäuskoisuuteni paistaa varmasti kasvoiltani, sillä muutamat heistä hymähtävät huvittuneesti mutta hyväntahtoisesti.
-Anna meidän näyttää. Ymmärräthän että laiturille ei kuljeta Oraakkelin tietämättä!
Ensimmäinen heistä astuu nuken eteen, suutelee kylmäkiskoista morsianta ja... Katoaa! Silmieni edestä hän häviää olemattomiin.
-Olkaa hyvä, madmoiselle, joku heistä vitsailee, ja ymmärrän, että minunkin tulee todella kiivetä nuken luokse ja suudella sitä. Astun pari epävarmaa askelta kohti nukkea ja vilkaisen tovereihini. He vain hymyilevät, nyökyttelevät ja elehtivät minua kiirehtimään Oraakkelin eteen. Käännyn katsomaan nukkea. Se on hyvin pitkä, joten joudun seisomaan varpaillani, jotta yletyn sen huulille. Viimeiseksi ajattelen, kuinka naurettavalta varmasti näytän, ennenkuin suljen silmäni ja painan huuleni Oraakkelin kylmiä ja kovia huulia vasten.
Yhtäkkiä alan kuulla ääniä. Ensin hiljaisina, sitten ne voimistuvat, kunnes ovat kaikkialla ympärilläni. Ihmisten puheensorinaa, naurua, ärhentelyä ja lasten riemunkiljahduksia. Pääni on yhä taivutettuna kohti Oraakkelin kasvoja, mutta kun uskaltaudun avaamaan silmäni ja laskemaan sen, näen kaikki nuo äänien aiheuttajat. Laituri - ei, vaan koko saari - kuhisee elämää. Kaikki odottavat junaa matkatakseen jonnekin. Muutaman askelen päässä minusta on yksi seuralaisistani. Hän, joka ensimmäisenä kulki Oraakkelin Portista. Hän hymyilee tietäväisen oloisena.
-Huomaathan, Oraakkeli pitää huolen oikeamielisistä ihmisistä, heidät Hän päästää laiturille ja matkaan.
Nyökkään hitaasti, vaikken vielä oikein ymmärräkään kaikkea näkemääni. Seuraava tovereistani alkaa hahmottua taakseni. Kaikki he kulkevat vuorollaan läpi Portin.
-Oraakkeli antaa odottaville myös pienen lahjan, sanoo yksi heistä.
-Hyppäähän nyt ilmaan. Ponnista voimalla.
Jälleen olen epäuskoinen, mutta teen työtä käskettyä. Menen melkein kyykkyyn asti, ja ponnistan. Jalkani eivät enää osu hypyn jälkeen maahan. Jään leijailemaan puolen metrin päähän maan pinnasta. Jaksan kummaksua vielä tätäkin, kaiken jo näkemäni jälkeen.
-Näin et putoa reunalta. Odottavan aika on myöskin pitkä, näin saat ehkä kulutettua sen nopeammin, yksi tovereistani sanoo silmää iskien. Painottomuuden tunne alkaa tuntua hienolta, pyrähtelen hieman edestakaisin, ja päädyn tekemään taidokkaita surmansilmukoita riemukkaasti nauraen. Olkoonkin outoa, tätä parempaa ei voi olla!
Riemuni ei kestä pitkään. Näen junan lähestyvän horisontista. Se jyskyttää äärettömyydessä leijuvilla raiteilla kovaäänisesti, ja ihmiset alkavat järjestyä laiturille päästäkseen nopeasti sisään. Palaan tovereideni luokse, sillä meilläkin on ilmeisesti kiire. He viittovat minua väentungoksesta luokseen, ja laskeudun yhden rotevamman miehen olkapäille. Hän laskee minut naurahtaen alas eteensä ja luotsaa läpi tungoksen vaunuun. Juna on koristeltu sisältä hienosti. Penkit on päällystetty punaisella sametilla, ja puuosat maalattu kultamaalilla. Seinät on vuorattu taidokkaasti valmistetuilla seinävaatteilla, jotka kertovat jonkinlaista historiallista tarinaa.
Asetumme loosiin, ja meille tarjoillaan teetä heti junan lähdettyä liikkeelle. Katson ikkunasta puista laituria ja Oraakkelia, kunnes äärettömyys nielaisee ne.
Hitaasti käännän katseeni menosuuntaan. Äärettömyys edessäni alkaa tummua. Seuralaiseni hörppivät rauhallisina teetä, ja silmäni alkavat painua kiinni.
Matka tuntemattomaan on alkanut.

Ladies and gentlemen:

Saamme perheenlisäystä.

Oho nyt jänskättää

Menossa kohtapuoleen töihin. Ihan tuttu paikka, mutta silti on sellainen pelonsekainen jännitys masussa, niinkuin olisi menossa johonkin työhaastatteluun. :D Tiedän, ettei tule mitään ongelmia, mutta silti on vähän epävarma olo. Ei mulla ole eväitäkään, kun ei tuolla kaapissa oikein ole mitään sellaista jota voisi mukaan ottaa. Luotan siihen, että armas äiskäni haluaa jelpata mua pari päivää tässä lounasasiassa... ^^

Inuyashoja ei ole vieläkään näkynyt. Huusin ne viikko sitten sunnuntaina, ja rahat olivat myyjällä jo torstaina. En ole vieläkään saanut s-postiin sitä seurantanumeroa, onkohan se vain unohtanut laittaa? Kaipailisin niitä kirjoja jo! :<

Oltiin eilen Särkisalossa isotädin viiskymppisissä. Ylensöin itseni ihan kamalaan kuntoon. Ja sitten pakotin itseni vielä juoksulenkille kun pääsin kotiin, kuinka tyhmä voi ihminen olla? Halusin vain juosta, kun perse oli niin jumissa kaikesta autossa istumisesta, mutta sitten kun sänkyyn pääsi, niin aloin voida todella pahoin. Monta kertaa olin aivan varma, että kohta lähden oksulle. Oikein paljon mahdollista, että söin jotain oikein todella sopimatonta. Tai ihan vaan puhtaasti liikaa. Tai liikaa sopimatonta, kuka voi tietää. Totesin, että kyllä se nälän aiheuttama heikotus on niin paljon parempi tunne, kuin ylensyönnin aiheuttama tuska ja tutina. Nälässä pystyy sentään ajattelemaan selvästi, ja siitä pääsee äkkiä eroon, mutta tuo... Kun olet syönyt liikaa, niin kärsit seuraavat pari päivää hyvässä lykyssä. Kaikki mitä on päällä, painaa ikävästi. Sukkahousut vyötäröä, farkut alavatsaa... Kerrankin ei satu hartioihin!

Memeä täältäkin!

Lollopallo, nyysin Inkalta!

Millä sormella/sormilla naputtelet laskinta? Itseasiassa yleensä kynän kärjellä. Sillä tylpällä. :D
Kuinka monta lasia vettä juot päivässä? Aivan liian vähän, ehkä kolme. Siis kolme lasia ylipäänsä mitään nestettä, oon ehkä vähän kuiva kaveri.
Juotko kahvia? En.
Paras teemaku? Hmm... Earl Grey, Keisarin morsian, perus sitruuna, jotkut mansikkaiset... Onhan noita.
Pidätkö kahviloista? Kyllähän ne on ihan kivoja!
Onko sinulla otsatukka? No ei oikeastaan. Vähän muita lyhyempiä karvoja jossain ohimon tienoilla.
Kumpi silmä on vaikeampi meikata, vasen vai oikea? Kyllä ne on molemmat aivan yhtä helppoja meikata.
Oletko usein myöhässä? En mielestäni, kova on ainakin yritys olla ajoissa.
Mitä katsot televisiosta? En katso televisiota.
Onko pahempi asia syntyä sokeana vai sokeutua jossakin vaiheessa elämää? Ehkä pahempaa sokeutua. Ei vituttaisi niin suunnattomasti, jos syntyisi sokeana, ei alun alkaenkaan tietäisi miltä asiat näyttävät. Sen hyväksyisi paljon helpommin.
Olisitko mieluummin kuuro vai sokea? Hmm. Paha kysymys, molemmissa on kuitenkin puolensa. Ehkä mieluummin jopa sokea...
Lentokone vai laiva? Juna.
Kuolisitko mieluummin lento-onnettomuudessa vai laivan upotessa? No johan on vaihtoehdot. Ehkä lentokoneessa, siinä saattaisi pikaisten paineenvaihteluiden vuoksi mennä tajuttomaksi, ja kuolla autuaasti tietämättä mistään mitään. :D
Oletko koskaan ollut leikkauksessa? Periaatteessa, olin siis kyllä hereillä koko toimenpiteen.
Puhutko murretta? Kai tämä manse on tarttunut tässä asuessa...
Tykkäätkö aksenteista? Hoho, Inka oli vastannut, että irkkuaksentista, mikä on aika pop, mutta nyt on vastattava juuri jokin aika sitten Braveheartin katsoneena, että skottiaksentti!
Kumpi on pidempi: etusormesi vai nimettömäsi? Tuota... Paha sanoa. Vasemmassa kädessä nimetön on pidempi, ja oikeassa lyhyempi... :D
Mikä kyky sinulta puuttuu? Se mystinen ajatustenlukukyky? Sanotaan vaikka, että kyky sanoa "ei". Harjoittelen parasta aikaa.

HARRASTUKSISTASI:

Mitä harrastat? Lukeminen on oikein mukava harrastus, ja neulominen. Pelailen myös silloin tällöin kausittain WoWia ja tanssipeliä jonka ostin kesällä!
Mitä haluaisit harrastaa? No jos sellaisen isohkon vetokoiran joskus saisin, niin harrastaisin koiravaljakkoilua! Ja korttipelit olis jännä, en osaa kuin yhtä korttipeliä.
Mitä et missään nimessä harrastaisi? Öähm... Mitään, mihin liittyy jonkun oikeuksien polkemista tai eläinrääkkäystä? Kokeilisin mielelläni kaikkea, ennen kuin vastaan mitään!
Toivoisitko, että harrastuksestasi tulisi työsi, vai onko se kenties sitä jo? No joo, en kyllä toivoisi että enää yhdestäkään mieluisasta harrastuksesta tulee kuivaa pakkopullaa. Ompelu on sitä jo.
Onko sinulle tärkeää olla hyvä siinä, mitä harrastat? Ei varsinaisesti, se on kiva bonus.

LUKEMISESTA:

Millainen lukija olet? Nopea, arvosteleva, "uskollinen". Tahtoo sanoa, että yritän mahdollisimman paljon samaistua henkilöihin ja kirjailijan luomaan maailmaan/miljööhön.
Luetko paljonkin? Ala-asteella luin koko ajan, nyt se on muuttunut kausittaiseksi.
Onko sinulla aina jokin kirja kesken? Ei aina, tällä hetkellä on (aivan kuten Inkallakin) koiran kasvatusopas. :D
Valitsetko kirjaa koskaan kannen perusteella? Hyvin harvoin. Kannen tulee olla hyvin kaunis tai hyvin shokeeraava, mikäli päädyn kirjaan vain sen takia.
Paras kirjasarja? Voehan. Ehkä Taru sormusten herrasta, ja jos mangat lasketaan, niin niistä Fushigi Yuugi. :o

VAATEKAAPISTASI:

Mitä vaatekaappisi sisältää? Vaatteita, duh.
Onko se täynnä? No valitettavasti kyllä, tarvitsen isomman.
Viikkaatko vaatteet ennen kuin laitat ne kaappiin? Aina.
Mikä on hallitsevin väri vaatteissasi? Jaa-a. Ennen se oli luonnollisesti musta, mutta nyt... Ei ole yhtä väriä, mutta lähes kaikki ovat jotain murrettuja syksyvärejä.

MUSIIKISTA:

Mitä musiikkia kuuntelet, kun haluat rentoutua? En minä koskaan halua rentoutua. No jotain, jossa ei tarvitse erityisesti keskittyä. Jumputipum-automusiikkia. :D
Entä kun haluat nostaa fiiliksiä? Jotain perussettiä, mitä nyt soi kaikissa baareissa yms. Pintaliitomusaa. Ehkä lisää automusiikkia. Riippuu tietysti missä seurassa olen!
Jospa haluatkin perehtyä lyriikoihin? Harvemmin haluan. Ehkä vanha Metallica.
Mikä kappale soi juuri nyt? Pulp - Disco 2000
Last.fm-nickisi, jos käytät kyseistä palvelua? -
Jos kuuntelet koneella musiikkia, niin millä ohjelmalla? Winamp. Spotify olisi kätevä, mutta eihän minulla sitä ole...
Onko sinulla mp3-soitin? Kyllä löytyy.
Kuunteletko sitä usein? Aina kun olen yksin liikkeellä.
Parasta syysmusiikkia? Mikä nyt milloinkin uppoaa. Ei vuodenajalla ole väliä, vaan mielialalla.
Ovatko lyriikat sinulle tärkeitä? Jos totta puhutaan, niin eivät. Nekin ovat kiva bonus.
Ketä muusikkoa kunnioitat? No jaa-a, melko montaa varmaan, mutta eipä tule ketään mainitsemisen arvoista juuri nyt mieleen. :D
Minkä albumin kannesta pidät erityisesti? Warmen - Accept the fact tai Madonna - True Blue
Valitse kolme kappaletta, jotka haluaisit kuulla elämäsi viimeisinä hetkinä: Aerosmith - I don't wanna miss a thing, Daft Punk - One more time ja Metallica - Nothing else matters
Kaikkien aikojen suosikkikohtasi jostakin kappaleesta? Niitäkin on niin monta... Muutama tulee mieleen, mutta valitettavasti niitä on turhan hankala kuvailla tässä, ne ovat nimittäin kaikki instrumentaaleja... :D

ELOKUVISTA:

Mitä elokuva tarvitsee ollakseen hyvä? ÄKSÖNIÄ, ja pitää siinä vähän rakkauttakin olla. Hemmetin hyvä juoni, tai eeppinen historian tapahtuma juonena.
Mainitse elokuva, jonka aikana olet itkenyt. Lol, Titanic? :D
Mainitse jostakin elokuvasta kohta, jossa säikähdit vietävästi. En muista yhtäkään juuri nyt. Harvemmin katselen sellaisia leffoja
Mikä elokuva on suosikkisi, jos saisit valita vain yhden? Aika hanurista käskeä valitsemaan vain yksi, mutta heitetäänpä Disneyn Kaunotar ja hirviö. Suosikki lapsuudestani!
Pitääkö huoneen olla pimeänä, kun katsoo elokuvaa? Ei ihan, vähän pitää olla valoa. (Että näkee sipsipussin, höhö)
Minkälaisista leffoista pidät? Action-, draama- ja komedialeffoista, sekä musikaaleista. Trilleri- ja kauhuelokuvat ovat aika "kaukana sydäntä"...
Käytkö usein leffassa? En.

RASTITUKSET:

Minulla on…
[x] lempinimi/lempinimiä
[ ] sotkuinen huone
[x] karkkia piilossa
[ ] aakkoset takaperin muistissani
[ ] enemmän kuin kolme sanakirjaa
[x] kirja/kirjoja yöpöydälläni
[x] musiikki soimassa juuri nyt
[ ] enemmän kuin kolme huulirasvaa
[ ] enemmän kuin kolme huulikiiltoa
[x] huono muisti
[ ] allerginen nuha
[ ] pahalaatuinen slash-addiktio

Minua sanotaan usein…
[ ] hajamieliseksi
[ ] sanavalmiiksi
[ ] viisaaksi
[ ] tyhmäksi
[ ] idiootiksi
[ ] mielisteleväksi
[ ] välinpitämättömäksi
[ ] yli-innostuneeksi
[ ] eläinrakkaaksi
[ ] häiriköksi

(Ei kukaan koskaan kutsu minua erityisesti miksikään edellämainituista! :( )

Mielestäni olen…
[x] hajamielinen
[ ] sanavalmis
[ ] viisas
[x] tyhmä
[ ] idiootti
[ ] mielistelevä
[ ] välinpitämätön
[ ] yli-innostunut
[x] eläinrakas
[ ] häirikkö

Vielä viimeiseksi… mitä kappaletta kuuntelet juuri nyt? Metallica - Ride the lightning

Olo on jo hieman positiivisempi!

Siis ihan ainahan ei voi voittaa, sir.

Elikkä siis saan sen pennun jos hyvin käy, ja jos en saa, niin sitten se menee toiseen kotiin ja saa toivottavasti hyvän elämän siellä. Ja niin pahalta kuin se vielä toissapäivänä kuulostikin, niin kyllähän niitä pentuja joka vuosi tulee. Parempihan se toki olisi, jos varaisin ihan rotukoiranpennun jostain ensikevään pentueesta tms.

Inka soitteli tänään, että kääpiövillakoira/kääpiövillakoiran ja jonkun muun sekoitus olisi ostettavissa, ja laittoi kuvankin siitä. Se on kyllä kuolettavan suloinen. :| Katselin sitä ja pohdiskelin. Se on kyllä kovin pieni... Ja Riku sanoi suoralta kädeltä ei. Itseasiassa sanoi kyllä ei vielä toisenkin kerran. :D Pitää ehkä miettiä vielä yön yli. Todella söötti, ja varmasti helppo, mutta niin hemmetin pieni. Elämä ja sen vaikeat päätökset, huoh.

Itse himoaisin siis eniten vetokoiraa tai paimenkoiraa. Tahtoo sanoa, että koiran näköistä koiraa, pidän "alkukantaisen" näköisistä. Olen kelaillut huskya, alaskanmalamuuttia, saksanpaimenkoiraa, australianpaimenkoiraa ja collieta, näin etupäässä. Toivoisin, että voisin aloittaa sen koiran kanssa jonkin uuden harrastuksen, ja mikäli on mahdollista saada vetokoira, niin luonnollisesti tietenkin valjakkoilu.

Tänään lainailin kirjastosta koulutusoppaita. Ajattelin, että mikäli se koira meille joskus tulee, niin pitäähän minun se osata kouluttaa. "Ongelma"tapauksia ja huonoja isäntiä on ihan liikaa.

Ja yhtäkkiä olen niin masentunut.

Ne oli kaikki jo varattuja. Se ihminen sieltä kyllä sanoi että hän ottaa yhteyttä, jos joku peruuttaa tässä vielä, mutta ihan varma nakki on, että mun tuurilla ei peruuta. Nyt on taas vaikeaa keksiä mitään positiivista tästä elämästä. Aina käy näin.

Olen aika varma, että minusta tulisi ihan hyvä äiti sellaiselle pienelle karvaotukselle

Koira-asian tiimoilla olen edennyt sen verran, että olen ottanut selvää sirutuksista, vakuutuksista, koulutuksista yms. ja tehnyt vähän niin kutsuttua hintavertailua ja laskelmia. Olen katsellut sekä rotukoiria että ihan sekarotuisia, ja luulisin, että nyt on löytynyt ihan varteenotettava vaihtoehto sekarotuisesta pentueesta. Soitan huomenna ja tiedustelen vähän. :)

Ja toisin kuin moni minua tyhmänä pitävä kaveri ehkä kuvittelee, niin olen tosiaan kyllä ottanut selvää ensin käytännön asioista, enkä vain haikaillut että "vooooi kun toikin on niin söpö vähän mä haluun tommosen". Olen edelleenkin vähän vihainen siitä, miten ihmiset voivat pitää minua niin vastuuntunnottomana ja tyhmänä. Näin hyvinkö ihmiset minua tuntevat? Voi huoh.

Aloin tänään valmistamaan Halloween -asuani. Kaavoitus tulee olemaan semihelppo, eikä valmistamisessakaan kauaa pitäisi mennä. Kaikennäköistä rahareikää tulee olemaan, joten voi olla että joudun vähän tinkaamaan asustani, mutta yritys on sentään tärkein, eiks jeh? ;)

Perjantaina oli aika jännää, kun Paula ihan ex tempore soitti, että jos se vaikka tulisi Hämeenlinnan yöelämää katsastamaan. Siinä sitten mentiin eikä meinattu, ja tuli lähdettyä oikein keskustaan asti. Aamukahdeksaan asti loppujen lopuksi valvottiin, ja vaikka kaikki rahat menikin niin hauskaa ainakin oli, pitkästä aikaa. Kiitos Paula!

Toisaalta sitten, niin kivaa kuin olikin, niin ei se juominen oikein enää ole se juttu. Yhä harvemmin tulee käytyä missään, varsinkaan juomassa. Kaipaan sellaista vähän rauhallisempaa hauskanpitoa. Ajattelin tässä jo, että tuskin juon noissa tulevissa pippaloissakaan mitenkään hirveästi. Ainakaan en omia osta kuin pari hassua. Voin varmaankin luottaa siihen, että muilla on niin kova tarve päästä aivan jumalattoma tukevaan humalaan, että tuskin ne omistaankaan tarjoavat. :D

Ajattelin myös valvoa tämänkin yön, mutta taidanpa sittenkin kirjoitella hetken päiväkirjaan, ja mennä sitten tuonne Rikun viereen. Aamulla pitää herätä aikaisin! ^^

Juu. Ei tullu paljon parempi olo eilisestä, kun tajusin äsken polttaneeni yhden kattilan piloille. Piti aamupalaksi juoda teetä, mutta sitten unohdin sen veden kiehumaan tuonne... Ja olen tosiaan tehnyt tämän jo kerran aikaisemmin. Ei musta ole mihinkään...

Mihin purkaisin orastavat äidinvaistoni?

Tahtoisin kovasti ottaa koiran. Tai ehkä kissakin olisi kiva, mutta koiran kanssa tulisi enempi peuhattua ulkona sun muuta. Tahtoisin kovasti käydä koiran kanssa ulkoilemassa ja opettaa sille kaikkea. Ja sitten se olis mun kanssa aina. ^^

Mutta kun ei. On ne niin kalliita ja eläinlääkäri se vasta kalliiksi tuleekin ja entäs sitten kun se ei opikaan heti sisäsiistiksi ja sitten kun on kauhee kaatosade tai pakkanen ja se vinkuu ulos ja NÄÄGNÄÄG. Arvostan ihmisten huolenpitoa, mutta mitä vittua? Kaihan se on MINUN ongelmani sitten? Kyllä minä tiedän, että se voi tulla kalliiksi, mutta se on myös elinikäinen kaveri. Se ei VARMASTI minua hylkää, ala vihaamaan mitättömistä syistä tai puukota selkään kuten ihmisillä on valitettavasti tapana. Minä vain tarvitsen jotain, jota helliä ja kasvattaa. Hamsteriko tähän hätään pitäisi ostaa?

Olisi hienoa kuulla joskus joku rohkaisevakin sana, eikä sitä ainaista "Siinä on niin paljon vastuuta ja se on niin kallistakin etkä voi mihinkään matkustaa lyhyellä varoitusajalla ja elämäsikin menee ihan pilalle ja blööblöö..." Ja samat kommentit saan kuulla lasten hankkimisestakin. Ihan oikeasti. Ehkä te arvostelijat pelkäätte vastuuta yli kaiken, mutta itse luulisin olevani ihan valmis ottamaan edes koiran. Onhan se ihan mahdollista, että vaikka puolentoista vuoden kuluttua olen iloinen silloisen elämäntilanteeni vuoksi, etten ottanutkaan koiraa, mutta silti... Kaipaan jotain hellittävää, ja valitettavasti Riku ei nyt käy siihen. On paha purkaa äidillisiä tunteita mieheensä...

Urgent! Tärkeää! Obs!

Tarvitsen pikapuoliin valkoista labratakkikangasta, parit valkoiset/harmaat hiuslisäkkeet ja mustat lateksihanskat! Ei kenelläkään sattuisi nurkissa lojumaan? 8)
Toisinsanoen sain ehkä parhaan idean Jennan ja Janin Halloweenbileisiin. Pakko osallistua!

Siitä tulikin mieleen! Olisiko halukkaita osallistumaan, jos pitäisi pikkujoulutuparit täällä meidän "uudessa" kodissa? Siihen mennessä saattaisin saada jopa siistiksi tämän huushollin!

Miksi en saa nukkua?

Hetken ajan olisin saattanut nukahtaa, mutta sitten soittimesta alkoikin kuulua jotain meteliä sen rauhallisen musiikin sijasta, ja kun levottomana käännähdin, niin keittiön valo osui silmiin, ja se siitä nukkumisesta sitten.

Hyvinkäällä on ihan rauhallista. Jokunen juna menee silloin tällöin ohi, mutta ne ovat yllättävän hiljaisia nykyään. Tiskailin tuossa, ja söin puuroa. Nukkumisesta ei tosiaan tullut mitään.

Täällä ollessa olisi tarkoitus hieman kuvailla, siis kameralla. En ole yhtään varma, kauanko aion olla, mutta äsken ainakin tuli kova ikävä Rikua.
Tahdon ottaa seksikkäitä alusvaatekuvia. Ihan vain todistaakseni, ettei painoindeksin tarvitse olla 16 jotta voi olla seksikäs. Tahtoisin kyllä ottaa ihan jotain normikuviakin, jotta olisi jotain uutta esillepantavaa.

Huomenna voisi ehkä katsastaa jonkun täkäläisen kirpputorin. Ei sillä, että rahaa olisi enää jäljellä, mutta kai sitä katsella saa. Väsyttää niin perkeleesti. Tahtoisin vain nukkua, mutta kun ei. En saa unta. Silmätkin jo punoittaa.

Nappasin Niinan blogista linkin Beckin masennustestiin ja tulokset olivat seuraavat:

Käytit testin tekemiseen 2 minuuttia 44 sekuntia. Testipistemääräsi on 14.

Testin suorittaneet ovat saaneet keskimäärin 20 pistettä.

Jos pisteiden yhteismääräksi tulee 17 tai enemmän, lääkärin puheille menoa suositellaan. Masennus luokitellaan lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi. Yli 30 pistettä viittaa jo vaikeaan masennustilaan, jolloin on viimeistään ehdottomasti syytä hakeutua hoitoon.

Siis... Testin mielestä masentuneet ihmiset voivat ainoastaan laihtua, eivät lihoa. Suurin osa masentumisestani liittyy aivan varmasti lihomiseen, jonka vuoksi myöskin olen epävarmempi itsestäni, enkä ole enää kovin kiinnostunut seksistä. Tämä johtaa pienimuotoiseen masentumiseen, joka johtaa ainoaan varmaan, tuttuun ja turvalliseen lohtuun, eli siis ruokaan, joka johtaa lihomiseen... Mielestäni tämä on melko selvä noidankehä, mutta herra Beckin mielestä en ole käytännössä pätkääkään masentunut. :D Tai sitten olen vain äärimmäisen yksinkertainen.

Ainoa asia joka jäi ehkä hieman selvittämättä oli se, että olen todella nykyisin niin väsynyt, etten jaksa tehdä mitään. Tarvitsen selkeästi muiden ihmisten apua ihan tavallisten arkiaskareiden suorittamiseen.

Tein myös Rosenbergin itsetuntotestin seuraavin tuloksin:

You used 1 minute 8 seconds to answer to the test and your score on the Rosenberg self-esteem scale is 18.

The scale ranges from 0-30. Scores between 15 and 25 are within normal range; scores below 15 suggest low self-esteem. Current average of the scale is 17.

Eli itsetunto on käytännössä kohdillaan? Näemmä parempi, kuin keskimäärin! ^^

Laihdutusta ja korsetteja. Epätoivoistako?

Voi Niina. Mulla on ikävä. :(

Mulla on toki ikävä montaa muutakin kaveria, mutta jotenkin... Enemmän mulla on ikävä niitä vanhoja aikoja niiden kanssa. Niinaa mulla on ikävä nykyhetkessä. Tämän selvemmin en asiaa oikeastaan voi sanoa.

Välillä tuntuu, että elän jossain kuplassa, joka säilöö mua jotakin tulevaa varten, ja vellon menneessä, koska en näe tulevaan, enkä sen koommin nykyhetkeen kuplan ulkopuolella.

Mutta suurimman osan ajasta tuntuu onneksi ihan hyvältä, elämä sujuu ja on mallillaan, yms perusshittiä.

Olen ajatellut laihtumista. Kuulostaa koomiselta, mutta kai ajatukseen pitäisi ensin vähän totutella. Voisinko tosiaan muuttaa elämäntapojani niin radikaalisti, että se jopa oikeasti näkyisi jossain? Voisinko jaksaa joka päivä olla niin kovin tarkkana syömisistäni? Siihen se ennenkin on aika tehokkaasti kaatunut, etten jaksa kiinnittää huomiota syömisiini. Ratkaisu siihen saattaa olla se, että Rikunkin pitäisi syödä samoja ruokia kuin minä, niin ei tulisi lipsuttua mihinkään lihapiirakoihin, kun Riku niitä siinä vieressä mussuttaa. Ymmärtäisiköhän se, jos selittäisin asian sille? Epäilen.

Liikuntaakin pitäisi harrastaa, mutta valitettavasti vihaan sitäkin. En oikeastaan diggaa mistään liikuntamuodosta. Paitsi ehkä uimisesta, mutta se menee talvisin jo liian vaivalloiseksi.

... Hahaa, siinä ongelmani, olen liian laiska ja mukavuudenhaluinen. Laihduttaminen on turhan vaivalloista.

Lötyykö mitään helppoa keinoa laihduttaa, anyone? :D

Aloin totutella tänään taas korsettiin pitkästä aikaa. Nyt se on ollut varmaan jonkun tunnin päällä, voisi toisen tunnin päästä ottaa pois, ja huomenna pitää vähän pidempään. Olisi kiva ruveta ihan vaikka "harrastamaan" tightlacingia, mutta tarvitsisin ehkä sen vyötärökorsetinkin, tämä rinnanyli -malli on ehkä turhan tuhti. Saas nähdä kuinka käy tämän suunnitelman kanssa sitten. :D

Oolrait. Kauppaan käveltiin, ja yhtäkkiä lenkkeilijä tulee takaa: "Ja täältä tulee Petri Keskitalo takavasemmalta ja ohittaa, hyvää sunnuntaita vain teillekin". Siis... Okei. :D Ja huikkasi peräänsä vielä, että "taidatte olle rakastuneita". :D Rakastan tätä kaupunkia.

Näin unta, että tein hommia vähän niinkuin salaisena agenttina jollekulle, ja mun piti kerätä jonkun vanhan tapahtuman todistajat samaa mestaan että joku toinen asia saatiin pois päiväjärjestyksestä. Ne kaks nuorta muijaa oli ihan helppoja, mut se Sami Järvenperä (wtf?) oli vähän hankalampi, ja mun piti jostain sen kantabaarista käydä houkuttelemassa mukaan mun naisellisilla avuilla... Sit se koko matka sinne kämppään, mihin se piti viedä, oli yhtä perseen puristelua ja läähättämistä, ja muistan jo siinä matkalla miettineeni, että perkeles kun ei mulla ole mitään käsiasetta, mut onneks tää on unta, niin voin kyllä pieraista sellaisen jostain. :D Sit siellä kämpässä vakuuttelin, et ne likat on ihan sitä varten siellä, mut kun se alko päästä vauhtiin, niin tosiaan se ase jostain tyhjästä ilmestyi. Sitten komensin ne likat parvekkeelle, ja aloin kysellä siltä kaverilta kaikennäköistä aseella uhaten. Jännintä oli, etten nähnyt sitä asetta itse. Ehkäpä se johtui siitä, etten uskonut siihen, koska olin itse kuvitellut sen käteeni, mutta se toinen näki sen, koska uskoi siihen?

Jänniä, erikoisjänniä unia.

Eilen oli ok päivä, vaikka olikin pieni kankkunen. Oltiin perjantaina oltu Iidalla minä Iiidat ja Tommi, ja aika jees iltama! Tuli käytyä lonkeropalkalla laulamassa Kulkijassa, ja sain kuulkaas raikuvimmat aplodit ikinä! Ihmiset tais digata musta. :')

Lauantaina sitten kankkusessa Belle Modestessa vielä piipahtamaan, ja loppupäivä menikin sitten kärsiessä. :D Vähäsen neuloin, ja illalla vielä tiskattiin Rikun kanssa. Oli sentäs keittiö siistinä, kun tänään heräsi.

En vain enää halua mennä mihinkään, enkä vain halua olla tekemisissä juuri kenenkään kanssa. Harvoja ja valittuja tekee mieli nähdä, ja joskus harvoin tekee mieli paeta tästä kaupungista pois. Muille maille kokonaan. Mutta alkaa tuntua jotenkin siltä, että juurrun tähän asuntoon täysin. Itsensä liikkeelle saaminen on päivä päivältä vaikeampaa. Ikäänkuin mussa olisi kaksi puolta, joista toinen yrittäisi epätoivoisesti saada mua liikkeelle, mutta se häviäisi sille toiselle, joka haluaa pitää mun kotona ja saada mut yksinäiseksi ja onnettomaksi, koko ajan. Ja lopulta, ei enää edes tee mieli mennä mihinkään, eikä nähdä ketään, ja silti olen yksinäinen ja toimeton.

Haluaisin vain lyödä jotain, raivota jollekin... Mutta ei ole mitään. Olisi edes nyrkkeilysäkki, jota saisi hakata, mutta ei. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää, että hakkaan reikiä seiniin tai itseeni, ja Riku ei varmaankaan pitäisi kummastakaan vaihtoehdosta.

"Elät miellyttääksesi muita"

... Elän miellyttääkseni muita. Elän ensihätään miellyttääkseni Rikua, ja teen senkin kehnosti. Niinhän se taitaa olla. Onnetonta.

Alkaa helpottaa tämä masis

Viimeisen kuukauden on ollut oikeasti aika rankkista, omalla mittapuullani siis. Olen lähinnä yrittänyt kadota jonnekin mielikuvitusmaailmaan, ja aina, kun yritin tulla takaisin tänne, masennuin nähdessäni tiski- ja pyykkivuoret, pölypallerot ja koko oikean maailman ylipäätään.

Mutta sitten tein Hetuset, ja kohtasin ongelmani, ja nyt olen tiskannut ahkerasti ja pessyt pyykkejä ja edes yrittänyt keksiä tavaroille sopivia paikkoja. Olohuoneella alkaa kohta olla jo jotain toivoa, ja vessankin pesin eilen (!), mutta makuuhuone vähän pelottaa... Ihme, että siellä voi edes nukkua, kun se on niin... likainen. Riku on monta kertaa sanonut, kun olen kysynyt apua, että "no voithan sä noita omia tavaroitas laittaa mihin tykkäät". Aha. Täällä tosiaan pyörii niitä senkin tavaroita aika häiritsevän paljon, noin niinkuin imuroinnin kannalta.
Tai ehkä mä vaan imuroin sen kaikki pikkukamat, ja kiistän nähneeni niitä missään?
Mutta omar-parka joutuu sentään kaiket päivät olemaan siellä haisevassa terraariossaan, ehkä mulla on sittenkin asiat ihan hyvin.

Jos on onni myötä, niin Mira tulee tänään! Sitten me leipastaan ja syödään kaikkee hyvää ja katsotaan Sormusten herroja ja emt, ehkä käydään jossain. :D Kyllä nyt jänskättää! Mut se tulee vaan, jos sen tyhmä työnantaja on maksanu sen tyhmän palkan. >:/ *pout* Parempi olis!

Iloksenne voin myös ilmoittaa, etten ole ihan tumpelo keittiössä. Tein nimittäin eilen maailman parasta kaalikeittoa, jota ajattelin syödä vielä pari päivää. Mä vaan osaan.

Tuntuu siltä, että olen tunteettomien olentojen keskellä, ja jokainen epätoivoinen tekoni vaikuttaa noista olennoista naurettavalta ja säälittävältä, koska teen ne tunteella. Miksi en näe muiden ihmisten tunteita? Eikö niitä ole?

Johan nyt on

Viime aikoina on ollut sellaisia sosiaalisia... 'ongelmia'. Mulla. Tuntuu vähän kummalta. Sanottakoon lyhyesti, etten tahdo tavata isääni.

Syytän itseäni asioista, joille en voi mitään. Jatkuvalla syötöllä.

Sekin tuntuu aika pahalta, että musta alkaa tuntua, ettei kukaan vastavuoroisesti halua nähdä mua. Olen yrittänyt kysellä ja järjestää, mutta luovutin, kun kaikilla on aina jotain muuta. Mun kaverit tässä kaupungissa on yhden käden sormilla laskettavissa. Ne käy tosiaan kaikki töissä, eli eivät nekään kovin usein varmaan edes jaksa ajatella mitään näkemisiä.
Let's face it, oon ihan vitun yksinäinen täällä kaiket päivät.

Tuntuu pahalta, kun ei jaksa, eikä kiinnosta siivota tätä kämppää, ja Riku joutuu tulemaan kotiin joka päivä tän saman paskan keskelle. Olen varmaan tosi huono nainen...
Peiliin katsoessa näkee enemmän virheitä kuin mitään hyvää, enkä nyt tarkoita sitä että "tissit roikkuu ja onpas noita makkaroita ja oho mitkä näppylät" vaan enemmän sellaisia sisäisiä juttuja. "Olenpas laiska, olenpas saamaton, olenpas... masentunut" En jaksaisi olla masentunut.
... Voisin juurikin nyt verrata itseäni Slothiin FMA:sta. :D En todellakaan jaksaisi tehdä mitään.
Se masentaa vielä vähän lisää, että olen nyt toista kuukautta kipeänä, enkä jumankauta tiedä mistä se johtuu. Kaikki paikat koko ajan jäässä, ja juuri kun luulin, että se räkä loppui niin sitä alkoi tulla lisää. En jaksaisi olla enää kipeä.

Eiliselle tein listan päivän tekemisistä, ja aion tehdä tällekin päivälle. Eiliseltä jäi kaksi asiaa joita en sitten tehnyt, mutta hm. Ehkä jaksan tehdä ne tänään. Ehkä.

Yksi piristävä asia sentään tuli mieleen! Nyt on SYKSY, ja olen jo kolmena iltana käynyt vähän ulkoilemassa kun on niin ihanan viileää ja pimeää ja kirpakkaa. <3 Meen tänäänkin!
Ja kävin eilen katsomassa tuoretta pikkuvelipuoltani, ja olipas se pieni! :o

Listaa tälle päivälle. -->



pwn noob uber l33t hax, pr0n, wtg ftw... roxorz boxorz... omg? hax... ... Roflmao. Tyddyydydydy!

Olen niin kamalan väsynyt

Truly and utterly tired.

Olen niin vetämätön, niin tekemätön. Ajattelematon ja veltto. En jaksa, eikä minua kiinnosta. Tahdon paeta pääni sisään paikkoihin, josta minua ei kukaan koskaan löydä.

... Ei vain enää kiinnosta.

Nyt on elokuu ja minä olen viljaa.

Olen väsynyt. Tahdon edelleen tehdä noita neuletöitäni, ja ommella sitä sun tätä, mutta muuta en oikein jaksa. En muista, milloin olisin viimeksi tehnyt kotitöitä. Varmaan viikko sitten viimeksi.

Niinan lahja on melkein valmis. Seuraavana Suvin. :o

Olen tässä katsellut ihmisten kokoamia memejä ja muita entryjä ihannemiehistä (siis julkimoista) listattuna/rankattuna. Pitäisiköhän minunkin sellainen tehdä. :D En vain osaisi laittaa ketään tärkeämmäksi kuin muita. Ehkä pistänkin vain kuvat kaikista ja kerron, mikä siinä pärstävärkissä viehättää!

Mä pelkään että mä kuolen. Tai etten kuolekaan.

Mitä tahansa, mutta ei enää tätä kipua...

Nopeat syövät hitaat

Jäi nimittäin tänäkin vuonna aika auttamattomasti väliin näemmä nuo Vanajaveden Opiston kurssit, sain varasijan numero 5. Jotenkin tuntuu melkoi mahdottomalta, että viisi ihmistä peruuttaisi, ja maagisesti pääsisinkin kurssille.
Ei kai auta kuin toivoa parasta, mutta silti...

Aloin eilen tehdä kavereille lahjoja, kaikki syntymäpäivä-, tupari-, valmistujais- ja joululahjat samassa. Olen aika kätevä. :D Vinkkinä mainittakoon, että kaikki ovat, hmm, samaa... kategoriaa. :D Niinalle, Suville, Katille, Kaisalle (kunhan keksin että mitä) ja Sini onkin jo saanut. Hihi. :) Ehkä teen myös Auroralle ja Saaralle ja mahdolllisesti Iiidoillekin jotain, jos ehdin! Kyllä on metkaa nyt.

WoWista loppui peliaika. ;< Olisi varaa ostaa lisää, mutta periaatteessa ei olisi. Olisi hyvä olla vähän pahan päivän varalle. Ja rahasta puheenollen; tänään pitää taas viedä Kelaan lappusta. Ja huomenna työkkärissä visiteerata uusimaan työnhaku ja viemään sopimuspaperit (jee, töitä parhaassa duunipaikassa evar!) Että sitä saa taas ihmiselämän tarpeiksi juosta noissa laitoksissa.

Nyt väkästelemään Niinan lahjaa, Katin lahja on jo valmis. :) Hihi. ♥

Siitä tietää pelanneensa liikaa, kun alkaa eksyksissä ollessaan vaistomaisesti etsiä näkökenttänsä oikeasta yläkulmasa minimappia...

Ette voi edes kuvitella miten kamalaa on piirtää kaavoja lattialla kun on kipeänä. En ole koskaan tuntenut itseäni näin huonokuntoiseksi. :D

Pipinä on aina yhtä ikävä olla, sitä ei vain koskaan muista kuinka ikävää se onkaan.

Tahtoisin ihan oikeasti pestä pyykkiä ja tiskata ja viedä tavaroita paikoilleen, mutta on niin kipeä olo, ettei tule mistään mitään. Epäilijöille mainittakoon, että tahtoisin pelata tanssipeliä, mutta enpä pysty siihenkään. Aamulla oli pakko nousta ylös kauan ennen kellon soimista, kun sattui kurkkuun ja yskitti niin paljon, ettei nukkumisestakaan enää mitään tullut. Teen juomisesta tulee tuskanhiki. Rakastan mun villasukkia, thanks änöppi. ♥

Ehkäpä teen koko päivän jotain neuletta. Uudet säärystimet pitäisi ainakin tehdä, se olisi nopea homma. Sitä varten tarvitsisin kuitenkin neljä kerää lankaa, en todellakaan voi tässä kuosissa polkea mihinkään Prismaan niitä hakemaan. Olkoon, ehkä sitten vain teen vanhoja eteenpäin ja pelaan WoWia, lol. :/

Ima ölaiv.

Kyllä voi aikuiset ihmiset olla tyhmiä. Ja mä sanon (vasta seitsemännenkymmenennenkahdeksannen kerran): Alcohol is NO excuse.

In the groove on ihan mahtava peli. Tanssin tänään varmaan 30 biisiä, ja olin NIIN hiessä, etten edes ole koskaan ollut. Pesee Zumban mennen tullen 6-0!

Olen kieltämättä tuhlaillut vähän liikaa sen jälkeen, kun palkka tuli, mutta enpä ole ostanut mitään äärimmäisen typerää. Mun uusi baby, Bernina Activa 210 lepäilee tuolla suojapussin alla keittiössä. ♥ Myöskin jalkalamppu, jossa on "kattovalaisin" ja lukuvalo himmentimellä tuli ostettua, sekä jo mainitsemani tanssipeli. Tarjosin myöskin kaverille kiinalaiset, kun se heitti mua käymään Niinan uudella kämpällä perjantaina. Hieno asunto siitä tulee, Nini! ^^

Pitkästä aikaa pelailin WoWiakin tuossa. Peliaikaa olisi joku viikko, ei viitsi antaa sen mennä hukkaan. Ja koska vasta jokin aika sitten ostin TBC:n, niin testailinpa tänään niitä belfejäkin. Honestly, ne eivät vain sovi Hordeen. Ei vaikka kuinka sovittaisi.

Olen huomannut nauttivani eniten seuraavilla pelaamisesta seuraavassa järjestyksessä: rogue, warlock, mage, druidi. Hassua sinänsä, ettei kahdella ensimmäisellä, jotka siis olen expannut jo mainittava kokoisiksikin, ole juuri mitään yhteistä. Paitsi ehkä että molemmat on depsejä. Toinen on melee, toinen caster, lokilla yleensä selviää hengissä kusisemmastakin paikasta, mutta rogulla jos alkaa menä vituiksi, niin vanish on ainoa keino livetä. Rakastan sitä mun roguee, mutta pakko on opetella pelaamaan kunnolla, jos meinaa päästä sillä johonkin. Se on lvl 60, enkä vieläkään ole ollut edes bg:llä.
Priesti ja shamaani ovat melko vieraita, ja paladinia taikka hunteria en ole rullannut koskaan. Kaikkea pitäisi kai kokeilla, mutta ainakaan hunter ei houkuta pätkääkään.

Untakin pitäisi nykäistä kuulaan, mutta eipä sekään houkuta.

Ai niin, leipaisimme myöskin Rikun kanssa eilen illalla sämpylöitä ja korvapuusteja! Sämpylöillä voisi tappaa jonkun, niin tiiviitä ne ovat, ja korvapuustit ovat Texasin kokoisia ja keskeltä raakoja! Ima happy!

Alkoholi on paha, paha asia. Join lauantaina, ja tänään tunnen olevani taas kunnossa. En ehkä opi koskaan?

Lauantaina siis Niina ja Alena tuli meille, ja siinä tuli sitten nautittua kuuskymppistä koskenkorvaa puoli iltaa. Mut kivaa oli! Huomasin taas, kuinka ääripäissä mun kaverit on Espoossa ja täällä. Siellä ne on niin avoimia, ja täällä niin sulkeutuneita. Eihän tässä ole kuin sata kilsaa välissä, juomavedessä pitänee olla jotain erikoista...
Ja sunnuntaiaamuna olin vähän heikossa hapessa sitten.

Mutta mulle tuli hyvä mieli, kun mentiin sunnuntaina Rikun kanssa Prismaan, ja ostin kahdellakympillä lankoja. 8) Vaalean vihreää ja turkoosia Huopanen -lankaa, oranssipinkkiä ja vihreäturkoosia tico tico-lankaa ja vielä sinivalkoisia Santorineja pari kerää. Nyt neulomaan!

Btw, rakastan Sylvester Stallonea. :o Mut enemmän rakastan Rikua, hihi. ♥

Viimeinen työpäivä oli tänään. Selvisin hengissä!

Sain myös Tosihyvän Idean™ mennä luovuttamaan verta, ihan vain kun radiossa mainostettiin. Se oli oikeastaan ihan kivaa. Jännitti yhtä paljon kuin ekallakin kerralla, mutta nyt oli niin ripeät hoitajat, että meni ihan hujauksessa. Päivän hyvä työ tehty!
... Ja sitten palkitsin itseni kirpputorilla. Vähän - vain vähän - liian pieni hame, kaksi ihanaa paitaa ja aivan liian kalliit kengät. <3

Niin ja torstaina kävin tosiaan tanssimattoilemassa Auroran ja Saaran kanssa, ja se oli NIIN. KIVAA. Pakko saada se peli. :D

Löysin vanhan levyn, jossa oli kuvia jostain -06


Joskus oon ollu hoikkakin. Enkä oo osannu meikata. Noo, kaikkeahan ei tunnetusti voi saada. :Þ

Vielä kaksi päivää töitä.

En valitettavasti pääse Niinan juhliin, sillä ne on torstaina, ja mulla on perjantai vielä töitä. :( MITÄKÖHÄN SE HALUAA LAHJAKSI, JOS VAIKKA VÄKERTELISIN JOTAIN.

Kamala nälkä. Kumma kyllä, olen syönyt paljon huonommin ja vähemmän nyt töissä ollessani, ja polkenut joka päivä fillarilla, mutta missään ei näy. Hammassäryn vain olen saanut.
Laihtuminen. Se on fuulaa.

Heipä hei

Tämä viikko on omalla tavallaan ollut ihan hullu, nyt on jo torstai.

Töissä on ollut ehkä vähäsen raskasta, mutta kyllä tässä viikon aikana on vähän jo päässyt siihen rytmiin.

Ei jaksa. Pitää mennä kauppaankin... Olen niin kuolemanväsynyt.

Ensimmäinen työpäivä takana. Kiitos, kiitos!

"Jos alkoholisti on psyykkisesti avuttomassa tilassa, esimerkiksi alkoholipsykoosissa, hoitoon saaminen onnistuu. Samoin jos hän on fyysisesti niin sairas, että ei pysty panemaan vastaan kun viedään hoitoon.

Muussa tapauksessa ei auta kuin jättää alkoholisti kantamaan yksin kaikki vastuu juomisensa seurauksista. Tämä merkitsee sitä että ei lainata rahaa, ei hoideta hänen vippejään ja sakkojaan, ei valehdella hänen puolestaan työnantajalle, sukulaisille tai naapureille, ei siivota hänen sotkujaan, ei haeta hänelle alkoholia, ei nalkuteta, murjoteta eikä anella häntä lopettamaan juomistaan - ylipäätään ei tanssita alkoholistin ja hänen sairautensa pillin mukaan, vaan eletään omaa aikuisen ihmisen elämää. Tämä ei ole kovinkaan helppoa, sillä on sydäntäsärkevää katsella, kun itselle rakas ja tärkeä ihminen tuhoaa elämäänsä. Mutta jos suojelemme, holhoamme ja poistamme juomisen aiheuttamia kärsimyksiä, se vain tekee juomisen mahdolliseksi ja pitkittää alkoholistin tajuamista, että "näin ei voi jatkaa". "

Miksiköhän ihmiset käyttää alkoholia niin paljon ja niin päin helvettiä? Onko elämä tosiaan niin paskaa, ettei sitä kestä selvinpäin? Välillä tuntuu siltä, että olen lähipiirissä ainoa ihminen, joka osaa ajatella niinkin loogisesti, että jos alkoholi alkaa maistua turhan paljon turhan usein, niin siihen on jokin syy. Se nimenomainen perimmäinen syy tulisi ehkä hoitaa pois, niin jäisi se ainainen ryyppääminen.

Minä en sensuroi, enkä vaihda nimiä. Katselin vaihteeksi eilen illalla, kuinka vaari kuritti mummia kuristamalla niskasta ja pitämällä väkisin sohvassa käsi suun edessä sellaisten kommenttien, kuin "nyt turpa kiinni ämmä" säestämänä.

Mikä. VITTU. Siinä. On.

Sitten kun yrittää huutaa ja takoa järkeä päähän, niin tullaan kertomaan, että "voit painua helvettiin meiltä" Että mä en enää olekaan sukua ja asia ei enää kuulukaan mulle, jepulis. Mitä tuossa tilanteessa tehdään? Soitetaanko poliisille? Mennäänkö itse väliin silläkin uhalla että otetaan lättyyn ihan 6-0?

Mummi on alkoholisti, ja vaari on mulkku. Sitten niihin perimmäisiin kysymyksiin; miksi mummi ryyppää ja miksi vaari on mulkku? Noita kysymyksiä on jotenkin vaikea edes käsitellä, sillä ne vastaukset nivoutuvat toisiinsa joka suunnalta, ja syy-seuraussuhde on ihan tajuttoman laaja. Mummi ryyppää, koska vaari on mulkku, ja vaari on mulkku koska mummi ryyppää, helppo yhtälö tähän asti. Se ei kuitenkaan ratkaise yhtään ongelmaa. Mummi ei koskaan lopeta sitä, jos tuo meininkin jatkuu. Vaarin on siis helppo sanoa, että mummi pitäisi kärrätä hoitoon. Kas, siinä vastaus pulmaan! Vai onko?

Vaariko siis jotenkin kohtelee ihmisiä oikein? Vaimoaan JA muita läheisiään? Vaariko on itse pyhimys, joka ei juo lainkaan? Vaariko asettaa lapsenlapsensa ryyppykavereidensa edelle? Ei, ei, ei ja ei. Sen sijaan hän on kyllä täysin kykenemätön näkemään itsessään mitään vikaa. Aijai, mahtaa tuntua kamalalta, kun nimitellään tuolla tavoin kykenemättömäksi.

Riitaan tarvitaan aina kaksi. Noi kaverit on oikeesti toivottomia. Provosoivat ja tulevat provosoiduiksi koko ajan. Uskomatonta, miten joku voi olla NIIN TYHMÄ. Ikäänkuin se riita loppuisi koskaan, kun toinen tulee aina viiden minuutin päästä kertomaan, mikä unohtui hetki sitten sanoa. Mummin käytös pistää vituttamaan, sillä se tietää varsin hyvin itsekin, että jos se ei olisi koko aikaa kännissä, niin se ei ehkä provosoituisi niin helposti. Vaarin käytös pistää vituttamaan, kun se selkeästi kuvittelee olevansa jotenkin tosi fiksu ja filmaattinen, vaikka koko ajan itse ärsyttää mummia, eikä osaa pitää päätään kiinni vaikka selkeästi sanotaan, että ole nyt jo jumalauta hiljaa. Ei kumpikaan, vaikka aseella uhattaisiin, niin kumpikaan ei osaa olla turpa ummessa.

Hoitoon pitäisi kärrätä - ei vain mummi, vaan - molemmat. Mummi myllyhoitoon, ja vaari "Näin kohtelet läheisiäsi" -kurssille, niinkuin äiti sanoi.

Tiedän, etten ole mikään suurin kärsijä tässä tilanteessa, en tosiaan, mutta ilmeisesti ainoa, joka siitä haluaa puhua. Mikä helvetti siinä on, että kaikki on aina vaan turpa kiinni joka asiasta? Silläkö ne ongelmat hoituu, tai vielä parempaa, lakkaa vaan olemasta? Tämä hiljainen hyväksyminen alkaa ottaa päähän siihen malliin, että tekisi oikeasti mieli kärrätä molemmat väkipakolla laitokseen. Sääli että Suomessa laki tulee vastaan.

Eniten tässä pistää sapettamaan enoni - samaa ikäluokkaa kanssani - tilanne. Eikö ne perkeleen taliaivot ymmärrä, että ne on tuhonnu koko Hannun elämän tässä? No, ei ehkä sentään koko elämää, mutta kaikkensa ovat kyllä tehneet, jotta sen olisi mahdollisimman viheliäistä olla omassa kodissaan. Välillä ei uskalla lähteä kotoa, kun pelkää, että ne tappavat toisensa siellä, ja välillä ei tahdo mennä sinne, syystä jota nyt ei varmaan erikseen tarvitse enää kertoa. Kaikkien ongelmiensa kanssa mummi ja vaari on aivan uskomattoman itsekkäitä. Ne ei tunnu tajuavan, että niin kauan kun ne jatkaa tuota, niin niiden oma poika kärsii. Tämäkö on nyt sitä rakkautta sitten, mitä vanhempien pitäisi lapsilleen osoittaa? Huolenpitoa parhaimmillaan, huomaan.

Tällä hetkellä vihaan niitä niin paljon. Mä en voisi koskaan, EN KOSKAAN edes kuvitella, että meillä olisi tuollaista. Että vanhemmat vaan ryyppäisi joka päivä, ja isi hakkaisi ja haukkuisi äitiä mennen tullen, ja lapset alkaisivat käyttää päihteitä kolmen-, neljäntoista vanhana lähes päivittäin. Mihin vittuun tämä maailma on menossa?! Vihaan vanhempia, jotka vääntävät mukuloita, eivätkä sitten huolehdi niistä. Jos pitää sitä seksiä harrastaa, niin siitä saattaa seurata lapsia. Ja se ei varmasti ole sen muksun syy, jos vanhemmat on mulkkuja. Vihaan niitä. Sappi kiehuu saatana.

Uusi maailmanaika

Luin parina viime päivänä niin huomionarvoisen kirjan, että minun on siitä ehdottomasti kerrottava. Kirjan nimi on Fraktaaliaika, ja sen on kirjoittanut Gregg Braden. Kirja käsittelee vuoden 2012 ennustuksia ja aiempia maailmanaikoja.

Siis:

Maya-intiaanit laskivat tämän maailmanajan päättyväksi talvipäivänseisauksena 21.12.2012. En ymmärrä, mistä ihmiset ovat saaneet päähänsä, että maailma loppuisi. Tuhoutuisi, lakkaisi olemasta. Siinä ei kertakaikkiaan ole järkeä eikä logiikkaa. Tiede on pystynyt osoittamaan, että Auringossa on energiaa vielä vuosimiljardeiksi. Muuta syytä en keksisi koko Maan tuhoutumiselle, kuin Auringon sammuminen.

Ei maailmanajan loppu ole maailman loppu, vaan uuden maailmanajan alku. Lopun on aina oltava jonkin uuden alku. Ennen uuden asian alkua on vanhan loppu. Se, miten siirrymme uuteen maailmanaikaan, on tietysti mysteeri, mutta myös meistä itsestämme kiinni.

Aika on syklinen. Sanonta 'historia toistaa itseään' ei ole tuulesta temmattu. Maan arvellaan olevan 4,6 miljardia vuotta vanha. Tähän aikaa mahtuu hirvittävä määrä eripituisia syklejä. Matka, jonka kuljemme tähtitaivaan eläinradan kaikkien 12 tähtkuvion poikki kestää Bradenin mukaan 25 625 vuotta. Tämä pyöristetään usein 26 000 vuodeksi. Tähän aikaan mahtuu viisi 5 125 vuoden mittaista sykliä. 26 000 vuoden sykli, jota nyt elämme, on loppumaisillaan.
Moni alkuperäiskansa on kertonut ja kirjoittanut maailmanaikojen päättymisestä. Kuuluisien mayojen lisäksi myös muinaisessa Intiassa ja Sumerissa on tunnettu ajan syklit. Mielenkiintoisimpia ovat kuitenkin hopi-intiaanien tarinat menneiden maailmanaikojen päättymisistä:

Ensimmäinen maailma päättyi Sotuknangin, taivaan jumalan, tuhotessa Tokpelan, ensimmäisen maailman tulella.
Toisen maailman olennot tulivat ahneiksi, vaikka elivät yltäkylläisyydessä ja ryhtyivät taistelemaan keskenään, jolloin Sotuknang jäädytti koko Maan umpeen navalta toiselle, ja tasapainon puuttuessa se lakkasi hetkeksi pyörimästä.
Kolmannessa maailmassa ihmiset kehittyivät, levisivät kaikkialle ja tuhosivat toisiaan koneillaan, jolloin Sotuknang tuhosi kolmannenkin maailman peittämällä sen suuren tulvan alle.

Nämä tarinat kuulostavat hyvin paljon menneiltä tapahtumilta, joita on pystytty geologisesti todistamaan. Siitä ei ole kauaakaan, kun televisiosta tuli dokumentti, joka kertoi, että Maa olisi ollut kauttaaltaan jäätyneenä historiansa aikana. Myöskään suuri tulva ei kuulosta vieraalta, sen tunnemme Raamatusta vedenpaisumuksena. Braden kirjoittaa, että hopien mukaan elämme nyt neljättä ja viimeistä aikaa, joka on päättymäisillään, ja vuoden 2012 myötä siirymme kokonaan uuteen aikaan. Sen sijaan maya-intiaanit uskovat että maailmanaikojen lukumäärä olisi viisi, joka myöskin kävisi yksiin muiden laskelmien ja 5 125 vuoden lyhyempien syklien kanssa.

Uskotaan, että suuri luonnonmullistus on päättänyt jokaisen reilut 5 000 kestävän syklin. Jäätyminen, tulivuorenpurkaukset, tulvat, you name it. Ei voida sanoa, että tämän ajan loppuminen poikkeaisi jotenkin muista. Tsunamit, hurrikaanit, tulivuorenpurkaukset... Kaikkea löytyy 2000-luvun alusta. Sodiltakaan ei ole säästytty, 1900-luvulla käydyt maailmansodat ovat varmasti tuhoisimmat sotaisat kaudet ihmisen historiassa.

Kaikki vaikuttaa luonnolliselta. Braden kirjoittaa kirjassaan, että edellistenkin maailmanaikojen loppuvaiheessa on ilmennyt jäätiköiden sulamista, keskilämpötilojen nousua ja magneettikenttien heikkenemistä. Mitä tulee lämpötilan muutokseen, huoli kasvihuoneilmiöstä on siis osin ollut jokseenkin turha, vaikka ihminen voimistaakin sitä toimillaan, ja mitä Maan magneettikenttiin, vaikuttaisi kaikki siltäkin osin olevan normaaleissa uomissaan. Tiede on pystynyt osoittamaan, että Maan magneettiset navat ovat lukuisia kertoja aiemminkin vaihtaneet paikkaa, eikä tämä tapahdu hetkessä. Vaihdos on tapahtunut keskimäärin 750 000 vuoden välein, ja se kestää sadoista tuhansiin vuosiin. Vuoden 2012 tienoo on luonnollien aika magneettisten napojen alkaa siirtyä.

Myös Aurinko on huolettanut joitakin asiaan perehtyneitä. NASA on ilmoittanut, että seuraavat rajuimmat aurinkomyrskyt ajoittuvat myöskin vuosille 2011-2012. Jos laskelmat ovat tarkkoja ja pitävät paikkansa, saamme samanlaisia magneettimyrskyjä kuin vuonna 1958, jolloin revontulet valaisivat jopa Meksikoa. Uskoisin, että mitään 'maailmaa mullistavaa' ei sieltäkään suunnalta kuitenkaan ole tulossa.

Braden kirjoittaa kirjassaan myös ihmisen tajunnan ja sydämen magneettikentästä ja tunteiden vaikutuksesta Maan magneettikentään myönteisesti tai kielteisesti, mutta aihe on niin laaja, etten kerro siitä tässä enempää.

Suosittelen ostamaan kirjan, tai lainaamaan sen kirjastosta. Se on äärimmäisen kiinnostava ja valaiseva lukukokemus.

Nyt olemme siis päättämässä 25 625 vuoden mittaista matkaa eläinradan poikki. Siirrymme pikkuhiljaa Kalojen ajasta Vesimiehen aikaan. Mitä minuun tulee, en usko, että maailma mystisesti lakkaisi olemasta. En myöskään usko, että tuhoudumme meteorisateessa. Uskon, että yksi aika loppuu, ja toinen alkaa. Meillä on fantastinen tilaisuus käsissämme; voimme vaikuttaa siihen, mitä uusi maailmanaika pitää sisällään. Voimme lopettaa turhat sodat ja kärsimyksen. Voimme jättää taaksemme ahneuden ja itsekeskeisyyden, ja siirtyä epätoivon ajasta auttamisen ja yhtenäisyyden aikaan. Se kuulostaa hienolta tulevaisuudelta.

Kyllä satanistit on lupsakkaa väkeä!

Odottelua

Ei vieläkää mitään sähköpostissa. Eikä ole soitettu. Niillä kestää tosi kauan ilmeisesti valita meikäläinen... 8) Ei vaan. Ikävä tunne mulla, etten päässyt tähänkään hommaan. Ehkä on aika tunnustaa itselleen (miljoonannen kerran) ettei vain ole riittävän hyvä.

Olen vuorokauden sisään pessyt kolme koneellista pyykkiä, tiskannut ja imuroinut sieltä täältä... Sain aikaiseksi tyhjentää yhden laatikonkin vaatekaappiin. Loppuisipa tämä tavara jo, aina sitä puskee jostakin nurkasta lisää. Olen ihan tosissani jo pari kertaa miettinyt, oliko tämä yhteen muutto laisinkaan hyvä ajatus.

Väsyttää kamalasti, vaikka olen vain ollut. Aloitin tosin päiväni sillä, että tosiaan nykäisin pyykit koneeseen, keräsin makkarin lattialta vielä vähän lisää pyykkiä ja kävin keittiön pöydällä olleet lehdet läpi ja viskasin keräykseen.
Heräsin varttia yli yhdeksän siihen, että joku soitti ovikelloa. Sitten mietin pari hetkeä, että menenkö ollenkaan avaamaan, ja kun sitten menin - haettuani ensin kylpytakin päälle ja avaimet olohuoneesta - ei siellä oven takana tietenkään ollut enää ketään. Kumma tapa tulla soittelemaan kelloa ja häipyä melkein samantien. Itse soitan aina kaksi kertaa.

Ounou

Rikulla tänään synttärit, eikä mulla oo sille mitään. No, nyt on tässä koko päivä aikaa miettiä, että mitähän sille järjestäis, vai levitteliskö vaan käsiään kun se tulee kotia, et sry, ei oo mitään. Joka kerta kun oon kysyny mitä se haluais, ni se kyl on itsekin vaan levitennyt käsiänsä. Hm. Oon tosi huono keksimään. Tai en, mutta kaikki, mitä mieleen juolahtaa, olis aika kalliita...

Laihiksesta ei ole tullut mitään, vihaan sitä, ja unohdan koko pisteidenlaskun. Mitähän silläkin ihmisellä on liikkunut päässä, joka on Painonvartijat keksinyt. Mun pitää vaan muuttaa syömistottumuksia, siinä kaikki. Ei loppujen lopuksi ole vaikeaa syödä niitä kaikkia suklaapatukoita ja keksejä vaikkapa heti ruuan jälkeen jälkkäriksi. Ja kamalasti olen treenannut kieltäytymistäkin, ja yrittänyt mehun sijaan juoda vettä. Hankalaksi tämän tekee se, etten voi syödä sokerittomia tuotteita, kun ne maistuu suussa tuhkalle ja niistä tulee maha kipeäksi.

Tänään alkaa hillitön sähköpostin kyylääminen, josko mut olisi valittu siihen duuniin johon hain. Mielestäni hakemuksessa ei ollut mitään vikaa, josko joku jo tällä kertaa ottaisi tosissaan minut. :< Oikeastaan, nyt kun mietin, niin en ole koskaan saanut kesäduunia hakemalla sitä. Mua ei ole koskaan valittu. ... Höh, nyt vasta tajusin moisen.

Eilen taas nykäisin vähän herneitä nenään, kun ei Riku ollut tajunnut, että mä olin lähtenyt jo Terviksestä fillarilla. Ehdin polkea kotiin, käydä suihkussa ja vähän aikaa lukea kirjaakin, kunnes sitten laitoin sille viestin, että aikooko se tulla ollenkaan. Kaveri soittaa hölmistyneenä, että mitä hemmettiä, ooksä muka kotona jo. JA SITTEN tunsin itseni taas rumaksi ja lihavaksi - jota kylläkin sattuu aika usein nykyään. Ja harkitsin taas tosissani rintojen pienennysleikkausta, koska ne oli niin isot ja painavat ja hikiset ja vihasin niitäkin. Mihin tämä elämä on menossa.
... Pitäisi vaan ostaa peliaikaa, ja unohtaa syödä ne kaikki makeiset ja muut herkut siinä taistelun tuoksinnassa. Jep, se pelastaa.

Ai nii, oon rahaton, kun ei oo vieläkään tullu Kelalta rahoja.

Voi huoh.

Laihis alkanut jotenkin oudosti. En osaa ollenkaan syödä mitään, kun nuo pisteet menevät niin kummallisesti. Tämä on ehkä turhan rajoittava dietti minulle, mutta kokeillaan nyt kuitenkin. Ongelmiani ovat, etten osaa suhteuttaa noita pisteitä koko päivälle. Olen tottunu syömään isoja annoksia silloin tällöin, ja nyt pitäisi syödä pieniä koko ajan. En edes keksi niin montaa kasvista, että tämä ei alkaisi kohta maistua puulta kun on jatkuvasti kurkku toisessa ja porkkana toisessa kädessä. (<-- äidinkielellisesti briljantti lause)
Ehkä sellainen maanläheisempi ja maalaisjärkeä soveltavampi dieetti olisi parempi. Tarvitsisin enemmän liikuntaa, mutta ei ole juuri noita ulkoilukavereita ja vihaan mennä yksin. Miten olisi vaikkapa koira? Hm?

Kirjasto menee tämän viikon jäkeen kiinni joksikin aikaa, joten ajattelin mennä tänään lainaamaan jotakin aivot-vapaalle-luettavaa. Olen lukenut liiaksi tutkielmia ja sen sellaisia viime aikoina, joten ajattelin pitkästä aikaa kokeilla ihan rehellistä romaania. Muutaman tutun ja turvallisenkin voisi lukea uudelleen.

Kävi sääliksi ystävää, joka erosi pitkäaikaisesta poikaystävästään ihan hetki sitten. Tiedän miten päin vittua se koko tilanne on, kun erotaan sen vuoksi, ettei saatu puhuttua. Mutta se on molempien osapuolien vastuu suhteessa, että puhutaan, ja jos ei kanna vastuutaan, niin siitä ei voi silloin tulla mitään. En sano tätä syyttävässä mielessä, että puhumattomat ihmiset olisivat jotenkin itsekkäitä ja vastuuntunnottomia, vaan aivan täysin neutraalisti. Niin siinä käy. Eniten harmittaa, ettei sille voi mitään. Ja jos koko ajan on kyselemässä, että "noo, painaakos joku mieltä, hmm, onkos vialla, voinko tehdä jotain, voisitko sanoa tähän jotain, hmm?" niin kyllä siinäkin palaa käämi sillä toisella. Parisuhde, se on kyllä jännä.
Toivottavasti ystävä tietää että täältä(kin) löytyy olkapää. <3

Nyt olen laittautunut kivasti, ja meikkasinkin. Aurinkorasvaa ei kyllä ole, mutta viis siitä, kävelen pikaisesti kirjastolle ja takaisin, ei siinä VOI ehtiä palamaan.

Aurinkoista päivää! <3

Juhannus

Olipa juu vekkuli juhannus, koko perkeleen aattoilta saatiin kuunnella Rikun veljen ja faijan tappelua, ja monta kertaa meinas nyrkitkin alkaa puhua. Kiitos onnistuneesta jussista, jätkät!

Noo, sen jälkeen ihan jees, onneksi. Ei tehty viikonloppuna juuri mitään. Siivoiltiin, ja käytiin ehkä parissa paikassa, mutta aika normivkl.

Päätin aloittaa dieetin. (wtf? :D) Kokeilen ihan tuota perus Painonvartijoiden settiä, että lasken vähän pisteitä yms. Ajattelin aloittaa vähän isommalla pistemäärällä, kun olen tosiaan tottunut syömään niin paljon, ja vähentää sitten viikottain sitä pistemäärää hieman. Tein eilen itselleni treenikalenterin. En jaksanut alkaa vaivaamaan päätäni kaikilla netistä pursuavilla treenioppailla, vaan käytin ihan maalaisjärkeä, ja laitoin itselleni sinne ihan vain selkä- ja vatsalihaksia ja punnerruksia ja noin. Mitä nyt haluan kehittää itsessäni. Liikkeitä joka päivä, ja joka arkipäivä reipasta kävelyä tai hölkkälenkki. Sääli vain, etten ole vieläkään uskaltanut oikein syödä aamupalaa, kun en noista pisteistä sun muista ole aivan varma. :D Sellainen taulukko, johon ne merkitään, olisi hyvin kätevä. Laitoin eilen illalla viestiä tädilleni, että vieläkö sillä on niitä vihkosia tallella, ja voisin kysyä nyt kohapuoliin äidiltänikin.

En ole pitkään aikaan ommellut mitään. Sen jälkeen kun koulu loppui, siis. Omalla tavallaan en tahdokaan ommella, ennenkuin saan uuden koneen. Odotan sitä niin kamalasti. Näen tuossa nykyisessä koneessani vain vikoja, kun tiedän, millainen kone on tulossa. Saisinpa vain rahat kasaan siihen mahdollisimman nopeasti. Tahdon ommella vielä pari kesäkolttua ja korsetin. :)

Tänään sentään tapahtui jotain, sain aikaiseksi raahautua Tikalle ja Katjalle lörpöttelemään vaivaiseksi neljäksi tunniksi. Oli kyl ihan kiva käydä!

Joka päivä oon tehny jotain kotitöitä ees vähän, mutta yleistä siivoamista en ole oikein viitsinyt harrastaa. Kaikki kamat tule vaihtamaan paikkaa vielä moneen kertaan, joten tuntuu typerältä edes yrittää laittaa niitä vielä mihinkään.

Sain tänään tussatuksi yhden kuulin WoW -aiheisen piirustukseni, lvl 58 night elf rogueni. Siitä tuli ihan jees vaikka pieni moka kävikin, korjaan sen photarilla tai jotain. :D Saas nähdä milloin saan aikaiseksi skannata sen...

Riku meni jo nukkumaan, enkä oikein tiedä, että mitäs tässä nyt sitten. Juuri nyt ei huvita pelatakaan, kun olen tässä pitkin viikkoa vain pelaillut. Yksin kaikki on tylsää, oikeasti. Olisi kiva pelata, ja mennä ulos ja käydä vaikka kaupungilla... Mutta ei mitään noista yksin halua tehdä.

Ja syödäkin tekisi vaihteeksi mieli, mutta kun juuri tunti sitten söin ihan riittävän tuhdisti, ja parin päivän takaisen vaa'alla käynnin jälkeen en taida juuri haluta ylimääräisiä syödä... :P

Aijai

I'll be having pains. Mahaan sattuu ihan saatanasti, ja edes maailmanlopun paskahädän lievittäminen ei jeesannu. Kuolen. Maha myöskin huutaa tyhjyyttään, mutta samaa aikaa oksettaa niin paljon, etten uskalla lähteä jääkaapille tästä.

Niina (ja Pasikin :D) oli käymässä viikonloppuna! <3 Sit piirreltiin ja lösöteltiin, kuten asiaan kuuluu. :)

Mulla olikin sit peliaikaa, olin aika yllättynyt. Sit Riku muistutti, et taisin maksaa viimeks luotolla... Että hohhohhoh. :3 Pitänee ehkä infota tästä luottokortin omistajallekin. Ei sillä, että se kovin iso summa olisi kuussa, mutta enigeis.

Eilen tuotiin Rikun duunipaikalta ne huonekalut mitä se oli väsäilly, kyl se oli ollu ahkera! Vaatekaappi, kirjahylly, datailupöydät ja sit sellaset pienet "lipastot" ikkunan alle, kaiken se oli tehnyt nyt viikonloppuna! Ihmemies. <3

Tänään olisi tiski- ja pyykkipäivä. Saas nähdä kuinka käy. Tahtoisin vain vajota koomaan seuraavaksi viikoksi tän mahan takia. Ehkä sit uhraan taas ajatuksen jommallekummalle, kun olen ensin saanut syötyä jotakin... :(

Aamiainen syöty, herääminen käynnissä.

Niina ja Pasi tulee tänään, yay. <3 Pitäis varmaan vähän siistiä, ne ei ehkä muuten mahdu sekaan.

Tahdon niin kovasti piirtää. Mulla on se hottis piraattimies kesken tuolla, mutten vain saa sitä eteenpäin. Plus että se sen pidempi kaveri on ääriviivaluonnostelmavaiheessa, eli raukalla ei ole edes juttukaveria. Tosi perseestä. Yritän inspiroida itseäni tavernamusiikilla.

Uskomaton väsymys. Heräsin mystisesti kuuden jälkeen, samoihin aikoihin kuin Riku. Söin sen kanssa aamupalaa ja muuta, ja kun se oli lähtenyt, menin sohvalle lukemaa. Sit ihan yhtäkkiä totaalisammuminen, ja pääsin ylös vasta hetki sitten. Menin kuitenkin eilen illalla Rikun kaa samaa aikaa nukkumaan, että eikös mikään riitä?

Kamalasti näppylöitä naamassa, ilmeisesti stressaan siitä, että minulla on loma... Hyvä juttu.

Tekisi ihan kamalasti mieli pelata WoWia jonkun kanssa. Meinasikohan kukaan ehtiä pelailemaan kanssani tässä lähiaikoina, kannattaako ostaa peliaikaa, hm? :) <3

Tänään Sannan valmistujaisbileet keskustassa, muistin ne tosiaan tuossa sohvalla nuokahdellessani. Noo, onneksi muistin ennen iltaa. 8) Sitten iski paniikki, että mitä lahjaksi, kunnes muistin, että lahjanhan annoin jo silloin itse valmistujaispäivänä... Ehkä kukkasen vien. Ehkä. :D Rahatilanne on äärimmäisen huono. Säästössä toki on, mutta ne ovatkin ompelukonetta varten. Kelailin itselleni huvin vuoksi jonkinlaista steampunk -asua vääntää. Olis kiva. :)

Ja hemskatti, Avatar - The Last Airbender leffoissa ihan kohta, mitä helvettiä?? Katsomaan, anyone? :)

Tajusin juuri, että oudoimpia tapojani on haistella kirjojen painomusteita. Saan siitä suurta tyydytystä.

Himskatti (<-- ei kukaan sano noin?), tuli viime päivityksestä ja tupareista mieleen, että nyt on kyllä pakko pitää kahdet pirskeet erikseen, sukulaisille ja kavereille. Tähän kopperoon meinaan ei kerralla kovin paljoa mahdu. :o Ja sitten kutsun kaikki kaverit joita en oo nähny iäisyyksiin, ja ollaan ihan et jee jee bileet! ^^

Riku töissä, ja meitsi vaan lomailee. <3

"-- Kun olen lomalla ja kalastelen vaan!"
- Drontti

Tänään ajattelin poiketa kuvapalvelussa hakemaan koevedokset, pankissa, ja kirjastossa etsimässä jotakin jänskää kesälukemista.

Muumimusiikki on muutes aika kovaa.

Menipä eilinen päivä vikkelästi. Olin kutsunut valmistujaisjuhliini niin paljon väkeä, etten tajunnutkaan. Hyvä kun kerkesin kaikkien kanssa pari sanaa vaihtaa.
Lahjojakin jopa sain, olin ihan otettu. Iiidat Oy Ab:lta pullo valkkaria, joka ihan mätsäsi pukuuni (seeprakuvioinen), Sannalta itse tehty karkkipaperikäsilaukku (ja leggingsit, mitä hemmettiä?? :D), anoppikokelaalta sellainen kirja, mihin merkataan joka päivä jokin onnistuminen, muistaakseni se on Positiivareiden kirja. Sini toi puutarhavälineitä ja siemeniä, ja jotta asukokonaisuuskin olisi sopiva, niin kassista löytyi myös aurinkolippa ja näppyläkäsineet. Suvilta ja Katilta sain lahjakortin henkkamaukkaan, kiitos siitä, tulee tarpeeseen! Ja kummit Espoosta toivat kyllä sen käytännöllisimmän lahjan. Kummitädiltä oli karannut hieman mopo käsistä Ikeassa, ja sieltä tuli sitten pyyhkeitä, kattila, pari kasaria, paistinpannu, ruuanlaittovälineitä kuten lastaa ja kauhaa, mukieja pari kappaletta, lautasia ja kulhoja, ruokailuvälineitä, servettejä, tuikkukulhoja ja tuoksukynttilöitä. Ja tietenkin se iso kori missä nämä kaikki olivat. Olin lievästi sanottuna äimän käkenä kun kaverit käveli sisään sen korin kanssa... :D Myös antoivat orkidean (jota en osaa hoitaa, apua!) jossa oli kortti, ja kortissa kiinni 20 e. Olen kyllä ikuisesti kiitollinen, todella hieno lahja. :')
Muilta sain kukkasia ja rahaa, mikä oli oikein hyvä juttu! Olen kutakuinkin puolivälissä matkallani kohti uutta ja upeaa ompelukonetta! <3 Kiitos kaikille!

Juhlat menivät muutenkin ihan hyvin. Tarjottavakin riitti kutakuinkin, vaikka näissä bileissä pitikin vähän säästää, toivon että kaikki vieraat olivat tyytyväisiä pippaloihin. Itse olin ainakin!

Ei muuta kuin odottelemaan kaksikymppisiä... ;) Ai niin ja tuparitkin tässä välissä!

Riku maalaa. Muuten täällä on ihan hiljaista. Kone hurisee, ja Riku maalaa eteisessä. Tela vinkuu. Näppiksestä kuuluu naputusta. Olo on aika rauhallinen. Ei ehkä masentunut, mutta väsynyt. Tuntuu hyvältä, koska kerrankin ei ole nälkä, mutta pahalta, koska tiedän jo nyt, etten varmaan saa aikaiseksi mitään tänään.

Eikö tämä siivoaminen koskaan lopu?

Auts. :/

Hirvittävä hammassärky. En haluaisin soitella särkypäivystykseen, siitä revitään ihan hirvittäviä hintoja. Tosin, kaveri Irlannista sanoi juuri että siellä päin pelkkä vilkaisu tekee 90 €. Tuplana, jos pitää laittaa paikka. Ehkä pitäisi olla ihan tyytyväinen suomalaiseen terveydenhuoltoon?

Mutta kylllä se jokatapauksessa pistää keljuttamaan, että saa tunnin verran soitella ennenkuin kukaan edes vastaa, vai kuullakseen, että tälle päivälle ei enää ole aikoja. Ja jos vaikka olisikin, niin se tekisi sitten sen 50 e, jota minulla ei ole. Haluan vain vetää nämä pois suustani...

Menenpä tiirailemaan yksityisten sivuja.

Olen valmis

... Vihdoin. Todistus ja stipendi kourassa, hyvä mieli. :)

Pelkkää kiitettävää ja hyvää, ja koulun myöntämä stipendi. Tykkäsin! Koko viikonloppu on mennyt sellaisessa lomahuurussa, olen yrittänyt ottaa rennosti. On tullut maisteltua juomia ja saunottuakin kertaalleen.

Nyt sitten soin ensimmäisen ajatuksen ensiviikolle, joka on melko tyhjä toistaiseksi. Huomenna työkkäriin ja Kelaan, ja sinne Morticiaankin pitää soittaa, tarvitsen ihan aikuisten oikeasti sen työtodistuksen ym. jos meinaan saada jotain työmarkkinatukea. Luulen, että koko ensi viikko menee pelleillessä joidenkin naurettavien hakemuksien kanssa. Mitä hemmettiä Kela tekee mun palkkatiedoilla melkein kahden ja puolen vuoden takaa? Ikäänkuin ne vaikuttaisivat enää mihinkään?
No, ei se mitään. Vaikka tuossa juuri todettiinkin, että helpompaa olisi, jos asuisin yksin jossain muualla.

Ensi viikolla aion myös hillua himassa, as in porukoilla, ja pakkailla vaatteitani ja tavaroitani, ja siivota sitä ruokailu- ja olohuonetta juhlia varten. Muksuthan on kotona, eli ne saa auttaa kivasti. :)

Ei näy sopivia työpaikkojakaan työkkärin sivuilla. Ei edes lähelle sopivia, mä en oikeastaan haluaisi työskennellä ruuan parissa, ja sellaisia kahvila- yms. paikkoja olisi kyllä muutama. Tosin, mulla ei ole hygieniapassia, eli sekin pitäisi vielä suorittaa ensin, että varmimmin saisi sen paikan, ja kuten sanottua: ei intressejä.

Kovasti katkonainen päivitys taas, mutta jospa menisin vaikka nukkumaan. Jaksaa huomenna lähteä sitä paskarumbaa viemään eteenpäin.

En oikein jaksa ymmärtää sitä, että se valmistujaispäivä todella on jo ylihuomenna. Olen ikäänkuin antanut itseni jo valahtaa kesälomalle. Mekko on melkein valmis ja kampauksesta ei ole tietoakaan. Pitäisi kai jaksaa sääretkin ajella yms yms. En jotenkin jaksa. Miettisin tällä hetkellä mieluummin kaikkea muuta kuin koulua. Vaikka sitten niitä valmistujaisjuhlia, joihin ei ole varaa. :P

Katselin koko päivän vain koneella Avataria. Mutta se on sentään niin hieno sarja, että ei mennyt ihan hukkaan päivä! Laitoin myös pyykit koneeseen ja tiskasin, ettei Riku pääse sanomaan. :) Olisi kiva vielä käydä tänään jossain. Tai vaikka zumbata! Mutta ei se taida käydä tässä kämpässä, kun on vielä niin paljon pahveja yms lattialla. Sitä astuu vielä naulaan jos ei ole varovainen.

Olen varmaan kuukauden päivät kelaillut sitä, että ihmiset pitävät minua laiskana, jos en heti halua hakea töitä. Mutta kuten ne lomakuntoon -gaiffarit koulussa kertoivatkin, niin ei siinä ole mitään järkeä, jos olen loman tarpeessa, ja jatkan vain itseni piippuun ajamista. Ei sillä, että sitä kukaan huomaisi, mutta vaikka olen enimmäkseen positiivinen ja vaikutan rennolta, niin ajattelen vähän väliä töiden hankkimista, tätä kämppää, parisuhdetta (jossa ei edes ole mitään vikaa!) ja sitä, mitä muut musta ajattelee. Tai ei oikeastaan muut, vaan tarkemmin äiti ja isi. En halua että ne kuvittelee, että ne on kasvattaneet mut jotenkin pieleen, jos en oo samanlainen työnarkomaani. Toisaalta ne kai ymmärtää, tai äiti ainakin, jos se kerran vuosi sitten itsekin joutui saikulle työuupumuksen takia. Sitten kun olen töissä, niin teen tunnollisesti ja hyvin, mutta nyt en ole, enkä haluakaan. Myöhemmin sitten.
(Sitä paitsi, en nyt halua kuulostaa katkeralta, mutta eipä mua ole kukaan kai töihin halunnutkaan. Vain yhdestä paikasta vastattiin, ja sieltäkin kielteisesti. ^^)

Tulisikohan se Rikukin kohta. En jaksais yksikseni kykkiä. :P :)

Sloth

Olen koko päivän pystynyt istumaan koneella. Kelatkaa sitä.

Tänään ollaan Rikun kanssa oltu yksi vuosi yhdessä. Meni aika hujauksessa.

Rahaton.

Alkaa tosissaan ottaa vähän päähän.

Valmistun tänä keväänä. Jeah, tosi kiva. Olisi kiva myös valmistumisen kunniaksi ehkä käydä kampaajalla, aika kamala tämä kuontalo meinaan. Valitettavasti ei ole varaa. Ja kaikki ajatkin ovat varmaan menneet. Meikki kampauksen lisäksi olisi kanssa ihan kiva. Nekin kai kyllä maksavat aika paljon, en tiedä kun ei ole koskaan ollut varaa ottaa sellaista. Niin ja tosiaan, se mekko. Pitäisihän sitä nyt valmistujaismekko olla! Valitettavasti ei ole varaa sellaistakaan ostaa, pitää ehkä mennä jossain vanhassa, jos menee vielä päälle. Ai miksikö en tee itse? No eipä se kangaskaan ilmaista ole.

En oikeasti valehtelematta muista, milloin olisin viimeksi saanut jotain... tyyriimpää. Ja jos olenkin, niin aivan varmasti olen kuullut äiti suusta, että "meillä ei kyllä olisi oikeasti varaa tähän..." Olemme eläneet luotolla varmaan aina. Valitettavasti en muista yli 15 vuoden päähän, mutta varmasti silloinkin. Muistan, kun kerran kun olin pieni, meillä syötiin tortillaa. Se olikin juhlapäivä. Asiat ovat siis paremmin kuin silloin, mutta velaksi edelleen eletään.

Olisin vain halunnut sen yhden oman juhlapäiväni. Olla ihan prinsessana kaiken keskipisteenä. Ansaitsemallani paikalla, vieläpä. Mutta en halua ö-luokan juhlia, joissa olen itse väkertänyt itselleni jotain pilalle menneitä kiharoita vanhassa vähän puristavassa koltussani rasvanaamaisena. Eniten pelottaa se, ettei kukaan tulekaan juhliini.

Huoh. Isovarpaasta on melkein kokonaan lähtenyt tunto. Johtuu aika varmasti noista kesäkengistäni, mutta pakko niitä on käyttää kun ei ole varaa uusiinkaan.

On oloja pidelly.

Vähän oli heikko olo aamusella. Eilen siis korkkasimme terassikauden isin kanssa, ja sitten Tervaniemessä loppuilta istuttiin. Taisin pitkästä aikaa nykäistä kuitenkin koko päkin lonkeroa huiviin, että kyllähän se sitten tuntui. En ees nolannu itteeni kovasti!

Tällä viikolla alkoi sitten tosiaan taas koulu, eli opinnäytetyö. Sitten meidän maikka TAAS keksi, että multa puuttuu opintoviikkoja... Tällä kertaa neljä kappaletta jotain vitaaleita vapaasti valittavia kursseja. Ja se maikka vielä monta kertaa oikein painotti sitä, että mun itse olisi pitänyt huolehtia niistä. Tuntui vähän vastuusta luikertelulta. Hyvä että olin edes kunnolla tietoinen siitä, mitä eroa on vapaasti valittavilla ja ammatillisilla valinnaisilla silloin, kun siitä olisi vielä ollut jotakin hyötyä! Henkkohtaisesti olen kyllä vähän sitä mieltä, että eipä tuossa oppilaitoskaan mitenkään mallikkaasti toiminut. Siinä sitten sähläsin puolet koko keskiviikkopäivästä, ja sain sumplittua kaksi niistä kuitattaviksi työtodistuksilla. Kaksi jäi vielä toteutettavaksi muilla keinoin, elikkäs lisää duunia mulle. \o/ Kesäasu (-kolttu) ja korsettikurssi (taas). Noo, sikäli helppoja, mutta olisi ollut kiva jos ei olisi tarvinnut stressata persaustaan irti tässä.

Kaikki on kuitenkin toistaiseksi hyvällä mallilla, ehkä mä selviän!

Nyt Rikulla, ja varmaan kohta takaisin kotiin jatkamaan hommia. Että se siitä pitkästä viikonlopusta sitten. 8)

Hermostuttaa.

Huomenna on viimeinen työpäivä Belle Modestessa. Tavallaan harmittaa tosi paljon, tavallaan tuntuu hyvältä taas siirtyä vähän eteenpäin.

Havahduin taas miettimästä, että voi voi kun mulla ei nyt ole kenellekään mitään esim. kiitoskorttia, eikä mitään kivaa vietävää. Tuskin kukaan sentään loukkaantuu, jos minulla ei ollut mielikuvitusta eikä voimia keksiä mitään extrakivaa? Jos en jaksanut piirtää sinne työpaikalle kivaa kuvaa kiitokseksi, tai leipoa kivikovia pullia? Ehkäpä voin viedä niille sinne piristykseksi jotain kivaa sitten, kun minulla on energiaa tehdä jotain kivaa. Ehkä kaikki on ihan okei näinkin.

Muuten tuntuu ihan hyvältä. Neutraalilta. Harmittaa lähteä sieltä, mutta toisaalta tuntuu, kuin olisin saanut pari uutta ystävää. Tästä lähtien on kiva käydä siellä moikkaamassa niitä ja jutella hetki niitänäitä. Ehkä joskus omalla ajallakin nähdä. Ja pääsen koulutöihin taas käsiksi, ja valmistun kuukauden päästä. Yhden kuukauden. Sitten alkaa taas ehkä uusi "aika" mulle.

Ahdistaa myös työtilanne. Toisaalta tyynnyttää. Sain ensimmäisen vastauksen yhdestä kesätyöpaikasta. Ei herunut. Melko varmaa on, ettei heru niistä muistakaan, joten olen vailla työtä. TOISAALTA en haluakaan töihin juuri nyt. Tässä kohtaa ihmisten asenne minua kohtaan muuttuu, ja olenkin yhtäkkiä laiska, ja "ai mä jo luulin, mut ei siitä mitään tulekaan". Jep, ei musta mitään tulekaan, kun ryntään suunapäänä kovan opiskelun loppurutistuksen jälkeen vielä kesätöihinkin pompoteltavaksi ja liian pienellä palkalla. En siis saa viettää sitä - hyvin todennäköisesti - viimeista oikeaa kesälomaani vain... Olemalla? Sitäkö mieltä ihmiset ovat? Että vain ylisuorittajat ovat oikeasti arvokkaita ihmisiä? Onko se lunkisti ottamisen jalo taito yhtäkkiä jokin rikos? Mä olen siis äärimmäisen saamaton, jos mulla ei olekaan kesätöitä? No helvetti. Ainakin hain töitä, joten eivät perkele pääse sanomaan!

No mutta. Päivän piristykseksi itse kullekin ottamani kuva vuodelta 2007. Rakastan Niinaa.

o/

Tosiaan. Meni vappu. :D Oltiin ihan vain Rikun kanssa meillä porukan kanssa ja oli ihan mukavaa. Ei tullut nykäistyä mitään överikännejä (ehkä ihan hyvä) ja vaikka aamuyöstä esiintyikin pahoinvointia, niin seuraava päivä meni ihan kiitettävästi.

Viikonloppuna maalailtiin olohuoneen katto, ja ihan hyvähän siitä tuli. Tai no, mikä tahansa on parempi kuin alkuperäinen. Siitä hyvä kämppä, että mei ei voida Rikun kanssa oikeastaan pilata mitään...

Eilen töissä väsäsin koko päivän sitä omaa korsettiani, ja ihan hyvältä alkaa näyttää! Ajan säästämiseksi teenkin sitten 1-layerin, mutta eiköhän siitäkin hyvä tule, kun on kunnollinen coutil -kangas kuitenkin. Ja valitettavasti en ole vielä löytänyt mistään kuvia niistä projekteistani, mutta BakaCon 2010 -tapahtumassa ne kuitenkin vilahtivat (kuulemma, höhö :D)! :)

Ja nyt töihin oleen ahkera! -->

No oivoi

Ostin yhdeltä gaiffarilta kolme sarjispokkaria. Siis ainakin maksoin kolmesta, mutta vain kaksi tuli eilen postissa. Pitää toki vielä odottaa tähän päivään, kun se muistaakseni kuitenkin vasta keskiviikkona laittoi ne liikkeelle, mutta silti. Eikö ole vähän outoa, että kolmesta identtisestä paketista vain kaksi löytää tiensä perille saman päivän aikana?


EDIT No kyllähän se heti seuraavana päivänä sit tuli, normisetti. :D

Avasin keittiön ikkunan, ja vain hengitin. Uskomaton olo, kuin olisi uudestisyntynyt siinä ikkunanraossa. Todella lauhkea ilma, vähän tuuli ja tuoksui hyvältä. Tahtoisin mennä ulos, mutta tulisin varmaan vielä kipeämmäksi.

... Huoh. Mikä ihana, ihana maailma tuolla ulkona.

Näin just jotain kuumehöyryunia. Pitäis näköjään olla kuumeessa useammin, aika vitun siistii.

Täydellinen art block

Mitään ei tule ulos. Mulla on ideoita, ja tahdon ne ulos päästäni, mutta mitään ei tapahdu. Kynä on kädessä ja paperi luonnoksineen edessä, mutta mitään ei tapahdu. Olen varmaankin kadottanut sen tatsin tähän hommaan. Äkkäsin tänään nuo värikynät, joita ei ole käytetty vielä kertaakaan, ja nyt harmittaa, kun en taida päästäkään käyttämään niitä vähään aikaan.

Kirjoituskaan ei tunnu sujuvan. Ihailen usein toisten tapaa kirjoittaa, tapaa paneutua yhteen asiaan ja tarkastella sitä monelta kantilta. Omat kirjoitukseni ovat tavallisesti viiden eri aiheen pintaraapaisuja. Kömpelöä tekstiä. Keskityn myös turhan usein itseeni maailman sijaan. Totta kai olen ihmeellinen olento, mutta kaipaan jo itsekin jotakin suurpiirteisempää.

... Kaipaan myös peliaikaa. WoW ja FMA kamppailevat ykköspaikasta suosiossani koko ajan. :D Tällä hetkellä WoW on kyllä kiistattomasti pinnalla, siksi olisikin kiva, jos olisi peliaikaa. Olisi kovasti asiaa Sunken templeen. Ja halua mennä.

Kipeyskään ei ole kiva asia. Töissä olisi hommaa, mutta olen ihan kanttuvei. Tavallista pahempi lenssu. Lihakset jäykkänä, pää täynnä räkää, koko kroppa ihan jäässä vaikka päällä olisi kuinka paljon vaatetta ja vähän väliä oksettaa. Ai niin, kurkkukin on vielä kipeä, kyllä nyt on vineemisen ainekset koossa. Toivottavasti paranen kutakuinkin pian. En aio viettää mitenkään railakasta vappua, mutta olisi se kiva nyt olla edes terve.
Näin pipipäivinä olisi paljon aikaa esim pelailla pleikkaria yms, mutta ei vaan jaksa. Hyvä että edes pysyy kynä kädessä, joten yritän nyt jatkaa tuota piirustusta. Ei se ote muuten palaa, kuin piirtämällä.

Kämpästä sen verran, että näyttää ihan hyvältä. Tapetit pitää repiä olkkarista ja makkarista, ja sitten pääsee maalaamaan. Olen jo tiskannut joitain astioita kaappiin, ja sohva ja ruokaryhmä ovat myös koottuina. Että siinä se vappu varmaan menee, kotia tehdessä. :) Riku on <3.

Pikainen päivitys

Tänään kouluun kahdeksaksi kuulemma, vaikka olenkin lomalla. Pidetään fantasia-asujen kuvaukset, ja niiden jälkeen lähden Espooseen!

Eilen olin Paulan kanssa koululla valmistamassa sitä perkeleen kolttua, joka tällä hetkellä näyttää aika karulta, mutta toimii, toivottavasti. Parturi-kampaajat tekevät meidän malleille hiukset ja meikin, ja puvut kuvataan. Kehtasin tosiaan käyttää jätesäkkiä koko pukuun. :) Kai siitä kalu tulee kuitenkin. Eihän sen mitään tarvitse kestää.

Ajattelin Espoossa tosiaan pari yötä olla, ehtisi näkemän Niinaa ja SuviKatia ja Kaisaakin mahdollisesti. Myös Alix otti yhteyttä pitkästä aikaa, yo-mekkoa kuulemma tarvitsisi. Sen kyllä voisin tehdä, mallista riippuen siis. Ja satiinista en tee enää mitään. :D
Enigeis, suunnittelin, että ehkä Niinalle yhdeksi yöksi ja Suville yhdeksi, jos se kaikille sopii. Niinalla voisi pelailla sen kaa vähäsen yms. nukkejuttuja ja vastaavaa hölötellä, ja Suvilla vaihteeksi olisi vähän muoccailtavia mekkosia... Ihan jees loppuviikko tulossa siis!

Viikonlopuksi olisi melkein tultava takaisin, sillä Riku ilmeisesti saa ne avaimet jo huomenna. Ja pitää kuulemma mennä shoppailemaan lauantaina sinne uuteen kämppään kaikennäköistä. Eihän Rikua sinne yksin voi päästää, ties mitä se keksii ostaa. (No en kyllä malta itsekään odottaa! <3)

Joten nyt ihan ensiksi sähläämään ne kuvaukset kasaan, ja sitten kotio pakkaamaan ja reissuun!

Suklaakakku

... Ei menny ihan putkeen.

Ei tullutkaan huono päivä. :)

Riku poikkesi ja oli ihan loveydovey ja sitten Sini tuli käymään ja käytiin vähän läpi mun vanhoja vaatteita ja oltiin niistä ihan järkyttyneitä ja naurettiin itsemme ihan kipeiksi ja voi luoja. Pitää myydä vähän huutonetissä.

Ai niin Niina, sulle varmaan menisi koko 34 jo, mulla olis vanha kauluspaita, pitkä ja tyylikäs. Saat halvalla, tosi vähän käytetty! ;D

Tylsää tänäänkin

Vaikka vannoin, ettei minulla enää koskaan ole tylsää. En pysty pienimmästäkään päätöksestä selkeästi pitämään kiinni.

Aloittelin tuota fantasia-asua. En pääse eteenpäin ilman kuumaliimapistoolia.

Aloittelin huoneen siivoamista. En oikein päässyt eteenpäin siinäkään.

Koko ajan tekee mieli syödä. Lämmittäisin pitsan, mutta en yhtään tiedä, onko ne tarkoitettu johonkin.

Laskeskelin äsken menojani. Reippaasti toistasataa pitäisi pulittaa joka suuntaan. Olisin kovasti halunnut kerrankin tuhlata itseeni oikein kunnolla valmistujaisten kunniaksi, käydä oikein kampaajalla ja meikissä, mutta eipä taida tulla mitään. No, ei se mitään, oon aika tottunu tähän. En väitä että olen itse mestari säästämisessä, mutta en taas osannut yhtään arvioida, että kaikki velat olisivat kasaantuneet näin pahoin.

Olenko näin huono raha-asioissa? Enkö kykene näkemään yhtään nenääni pidemmälle? Sen harvan kerran, kun saa rahaa, niin se on heti käytettävä ennen kuin joku vie sen. Näin mä olen kasvanut. Aina on pitänyt äkkiä ostaa se, mitä on tarvinnut, ennenkuin on taas maksanut kaikki laskut ja luotot ja velat ja elänyt makaronilla ja näkkileivällä seuraavaan kuuhun. Ihan tavallista, niin meillä eletään. Menin ammattikouluun, jotta valmistuisin oikeaan ammattiin, enkä joutuisi opiskelemaan niin kovin pitkään. Pääsisi aikaisin töihin, ja voisin alkaa tienata oikeaa rahaa! Ihan itse! Ei tarvitsisi ottaa lainoja eikä velkaantua, kui siistii!
Mutta ei se todellisuus nyt ihan noin mennyt. Näillä näkymin todennäköisesti jään työttömäksi työmarkkinatuilla elelemään, ellei joku säälistä minua ota kesätöihin. Yritän vielä hakea.
Ehkäpä joudun opiskelemaan vielä toisen ammatin? En vain tahdo jäädä ammattikoulukierteeseen, niinkuin monelle on tässä viime vuosina käynyt.

Raha on kyllä paha, paha asia. Kaikki vain haluavat sitä, mikään ei koskaan riitä. Jotkut ovat valmiita tekemään ihan mitä tahansa saadakseen sitä, varmasti jossain on ihan kirjaimellisesti myyty oma äitinsä jotta saataisiin rahaa. Miksi se on niin tärkeää? Ymmärrän, että sitä tarvitaan elämiseen, mutta liika on liikaa. Jos voi ostaa ruokaa, silloin tällöin uusia vaatteita ja pystyy maksamaan asumisensa, niin mihin helvettiin sitä vielä tarvitsee? Pitääkö sitä olla ihan vain, jotta sen päällä voisi istua? Itse tahtoisin sen verran, että saisin velat maksettua, ja pystyisin elämään ilman kovia rahahuolia. En oikeasti tarvitsisi enempää.

Kyllä ihmisiä on helppo korruptoida. Värillisillä papereilla, voitteko kuvitella?

Rakas päiväkirja

Huomasin juuri, ettei mulla oikein enää ole kavereita.

Huomenta

Olen saanut muotoiltua pohjan fantasia-asulle. Ei se ollutkaan niin kovin vaikeaa, piti vain ottaa se kangas ja aloittaa! Nyt pitäisi vielä ommella se kasaan ja laittaa siihen vetoketju, niin voisi alkaa liimailemaan. :)

Töissä urakka on saatava valmiiksi tänään, pukuja tarvitaan nyt viikonloppuna. Lupaan postailla kuvia sitten kun niitä saan! Oijoi ne on hienoja. ^^

Tämän viikonlopun voisin tehdä sitä fantasia-asua, ja lauantaina näen toivottavasti koulukavereita vähäsen. Paula ainakin käsittääkseni oli tulossa Hämeenlinnaan, ja Sannakin täällä kait myös on. Tiitiä en ole saanut kiinni - ylläripylläri - joten siitä nyt sitten ei tiedä. Mut pienet "iltamat" (päivällä, hm?) olisivat ihan tervetulleet. Ja pitäisi se talvilomakin pitää, missähän välissä sitä ehtisi.

Olen saanut paljon kehuja työharjoittelussa. Ehkä mulla sitten tosiaan on kykyjä alalle. Ainakin halua olisi, tekisin mielelläni ihan kaikenlaista ompeluun liittyvää. On kiva, että työn jälkeen käsissä on jotain niinsanotusti pysyvää.
Ajattelinkin, ihan näin btw, että jos sopivaa ei löydy, niin teenpä itse sitten. Ei luulisi olevan liian haasteellista enää tässä vaiheessa.
Haluaisin muutenkin erikoistua joko kesämekkoihin tai talvitakkeihin. Hassut mieliteot minulla... Mutta niitä on kiva tehdä. Juhlapukujakin kyllä. Itseasiassa melkein mitä tahansa on kiva tehdä, paitsi housuja. Ne ovat vaikeita, niitä ei koskaan saa istumaan kunnolla. Hameet on ihan päinvastaisia, ne vaan onnistuu melkein aina. Kauluspaitojakin on oikeastaan aika kiva tehdä, kaikessa yksinkertaisuudessaan. (Ei sillä että ne olisivat varsinaisesti yksinkertaisia, mutta perinteiseen kauluspaitaan on aika yksioikoiset ohjeet.)
Voisin yrittää etsiä ideakuvia valmistujaispukuuni.

Olin unohtanut miten kylmää jäätelö on

Ja nyt olisi ikävä kavereita. Lueskelen kyllä ihmisten blogeja ja olen naamakirjassa ja ajattelen, mutta ei se kai riitä. Pitäisi kai soitella ihmisille. Jotkut ihmiset vain valitettavasti ovat olleet niin kauan hiljaa, etten enää edes halua soittaa. Tuntuu siltä, ettei minua kaivata. Ehkäpä en siis soita, en tahdo tehdä siitä niin kauhean vaikeaa ja pakonomaista.

Muuten ovat asiat oikein hyvin. Siis siihen nähden, mitä ne voisivat olla. Töissä hyvin, kotona hyvin, koulussa... No, siitä huolimatta, että sain vasta pari päivää sitten kuulla että sen fantasia-asun pitää olla valmiina jo 21. päivä, hyvin.

Tahtoisin tällä hetkellä vain lukea mystisiä juttuja, piirrellä ja ommella vaatteita, mutta resurssit on aika tiukilla, ja ajattelin mennä Rikuakin moikkaamaan, kun fillarikausi on kuitenkin jo auki. :)

Todella kaunis

Elämä on ihan uskomaton asia.

Kaikki se ilo ja suru, riemu ja epätoivo. Kaikki rakkaus ja viha.
Kaikki mitä äideiltämme saamme kun tämä elämä alkaa. Miten paljon toivonkaan, että jokainen lapsi, joka tähän maailmaan saatetaan, saisi yhtä hyvän elämän kuin olen itse saanut. Yhtä paljon rakkautta. Yhtä paljon tunteita.

Mikä perhe minulla onkaan. Ei kukaan eikä mikään voisi koskaan korvata sitä kaikkea, mitä olen tässä elämässä saanut. En koskaan, ikimaailmassa, vaihtaisi mitään pois. En pienintäkään esinettä, en yhtäkään tapahtumaa, en pienintäkään hiuskarvaa siitä, mitä nyt olen.

Olisivatpa kaikki yhtä kiitollisia siitä mitä ovat saaneet. Kykenisivätpä kaikki näkemään, edes silloin tällöin, näiden aurinkoisempien lasien lävitse koko elämänsä, ja ymmärtäisivätpä he silloin, mitä ovat saaneet. Edes pienen hetken.

Tällä hetkellä olen kiitollinen. Kaikesta. Olen kiitollinen siitä, että perheeni on kunnossa. Olen kiitollinen siitä että minä ja läheiseni olemme terveitä. Olen kiitollinen siitä, että ulkona paistaa aurinko. Ennen kaikkea olen kiitollinen siitä että minua rakastetaan ja saan itse rakastaa yhtä lailla. Rakastan ensimmäisenä itseäni, olenhan itse elämäni tärkein ihminen. Ja heti rakastan muitakin, koska mitä olisi rakkaus muita kohtaan, jos ei kykene rakastamaan itseäänkään, sitä kaikkein tärkeintä ihmistä elämässäsi? Ei rakkautta turhaan ylistetä kaikkivoipaiseksi, se tekee ihmeitä ihmiselle, kun uskaltaa rakastaa, ja myös näyttää sen.

O Hai!

Ei ees silleen väsytä. Fyysisesti joo, tuli kuitenkin nukuttua suhteessa aika vähän, mutta mieleltäni olen aivan virkeä. Haluaisin luoda kaikennäköistä, tahtoisin koko viikonlopun vain väsäillä sitä fantasia-asua, mutta Rikukin nyt kuitenkin tuli sieltä reissustansa eilen, ja tahtoi kuulemma viettää viikonlopun silleen mun kanssa kaksin, nii... :)

Viikko erossa teki oikeastaan aika hyvää. Sain aikaiseksi kaikkea, mitä en muuten olisi vaivautunut edes ajattelemaan. Imuroin sen osan huoneesta, joka ei ole kauhean tavarapaljouden alla ja vaihdoin lakanat. Piirsin ikuisuuksiin jopa toissailtana, eikä edes mennyt ihan päin honkia. :) Vieläpä mieshahmon! Olen päättänyt jonain päivänä opetella piirtämään ihan hillittömiä muskeleita (<3), joten olkoon tämä alku.

Töissä edistyy hommat hienosti, olen osannut jopa ihan itse kaavoittaa juttuja. Ei ole tämä opiskelu ihan hukkaan mennyt. Tänään ajattelin edistyä ihan hemmetisti, notta kehtaa lähteä viikonloppua viettämään. Ajattelin myös ottaa kirjaston kirjat mukaan, ja palauttaa, eräpäivähän sentään oli vasta tiistaina.

DJ Ozma uppoo edelleen kovaa, kiitos työpaikan. :D Ja olen naksutellut liikaa niveliäni, alkaa olla kädet vähän kipeänä. (Reuma nyt jo, eih, olen liian nuori!!) Ja selkä on myös halunnut irtisanoutua pariin otteeseen tämän viikon aikana. Parasta olisi alkaa tekemään niitä venytyksiä ja muita liikkeitä ennenkuin on liian myöhäistä. Selkäongelmia tässä iässä muilla, anyone?

Olis lievä kutkutus pelailla, muta kun ei oo rahaa ni ei oo rahaa. Ja olishan noita muitaki rahareikiä tietty... Hohhoijaa.

Olen väsynyt

Siis tosi väsynyt.

Töissä saa tehdä just siistiä juttua, en valita yhtään, eikä siellä oo yhtään paha, mut kun pääsee kotiin... Eihän tästä tule lasta eikä paskaa. Jaksan vain istua koneella. PITÄISI siivota ja PITÄISI pestä pyykkiä. Ei vaan pysty.

... Ei vaan pysty.

Ou nou, se iskee taas!

Haluun Phobokseni! Haluun viskisiepponi! :'(((

Kaipaan jotain fyysistä

Ja tarkoitan sillä sitä, että mun elämä on jotenkin liian passiivista. Mä vain yleensä istun koneella, siihen rajoittuu mun tekemiset. Arvostan oikeasti vanhoja aikoja, silloin osasi käytännössä kuka tahansa esim. ratsastaa hevosella. Joka paikkaanhan mentiin hevosella, se oli itsestäänselvyys. Ei ihme että ihmiset ovat nykyään niin huonossa kunnossa, kukaan ei enää liiku. Joka paikkaan pääsee lösöttämällä paikoillaan. Tahdon liikuntaa, selaista perusliikuntaa jota saa juuri tuollaisesta arkitekemisestä. Olisi oikeasti kiva olla hyvässä kunnossa.
Tahdon sellaisen vähän lihaksikkaamman kropan. En tahdo olla hoikempi, enkä painaa vähempää, haluaisin vain, että mulla olisi enemmän lihaksia. Ei pullistelulihaksia, vaan niitä oikeita. Että todella jaksaisin, että olisi sitä fyysistä voimaa tehdä asioita.
...Mutta enhän mä koskaan jaksaisi salille mennä. Että se siitä ajatuksesta. :P

Olin Iidalla

Ja Tikalla ja Katjalla. Ja pääkin on kipee. Rikukin on Lapissa, mokoma. Odottelen äitiä saapuvaksi kaupasta SIPSIEN (namnam ahihi) kera.