Menossa kohtapuoleen töihin. Ihan tuttu paikka, mutta silti on sellainen pelonsekainen jännitys masussa, niinkuin olisi menossa johonkin työhaastatteluun. :D Tiedän, ettei tule mitään ongelmia, mutta silti on vähän epävarma olo. Ei mulla ole eväitäkään, kun ei tuolla kaapissa oikein ole mitään sellaista jota voisi mukaan ottaa. Luotan siihen, että armas äiskäni haluaa jelpata mua pari päivää tässä lounasasiassa... ^^
Inuyashoja ei ole vieläkään näkynyt. Huusin ne viikko sitten sunnuntaina, ja rahat olivat myyjällä jo torstaina. En ole vieläkään saanut s-postiin sitä seurantanumeroa, onkohan se vain unohtanut laittaa? Kaipailisin niitä kirjoja jo! :<
Oltiin eilen Särkisalossa isotädin viiskymppisissä. Ylensöin itseni ihan kamalaan kuntoon. Ja sitten pakotin itseni vielä juoksulenkille kun pääsin kotiin, kuinka tyhmä voi ihminen olla? Halusin vain juosta, kun perse oli niin jumissa kaikesta autossa istumisesta, mutta sitten kun sänkyyn pääsi, niin aloin voida todella pahoin. Monta kertaa olin aivan varma, että kohta lähden oksulle. Oikein paljon mahdollista, että söin jotain oikein todella sopimatonta. Tai ihan vaan puhtaasti liikaa. Tai liikaa sopimatonta, kuka voi tietää. Totesin, että kyllä se nälän aiheuttama heikotus on niin paljon parempi tunne, kuin ylensyönnin aiheuttama tuska ja tutina. Nälässä pystyy sentään ajattelemaan selvästi, ja siitä pääsee äkkiä eroon, mutta tuo... Kun olet syönyt liikaa, niin kärsit seuraavat pari päivää hyvässä lykyssä. Kaikki mitä on päällä, painaa ikävästi. Sukkahousut vyötäröä, farkut alavatsaa... Kerrankin ei satu hartioihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti