Tylsää tänäänkin

Vaikka vannoin, ettei minulla enää koskaan ole tylsää. En pysty pienimmästäkään päätöksestä selkeästi pitämään kiinni.

Aloittelin tuota fantasia-asua. En pääse eteenpäin ilman kuumaliimapistoolia.

Aloittelin huoneen siivoamista. En oikein päässyt eteenpäin siinäkään.

Koko ajan tekee mieli syödä. Lämmittäisin pitsan, mutta en yhtään tiedä, onko ne tarkoitettu johonkin.

Laskeskelin äsken menojani. Reippaasti toistasataa pitäisi pulittaa joka suuntaan. Olisin kovasti halunnut kerrankin tuhlata itseeni oikein kunnolla valmistujaisten kunniaksi, käydä oikein kampaajalla ja meikissä, mutta eipä taida tulla mitään. No, ei se mitään, oon aika tottunu tähän. En väitä että olen itse mestari säästämisessä, mutta en taas osannut yhtään arvioida, että kaikki velat olisivat kasaantuneet näin pahoin.

Olenko näin huono raha-asioissa? Enkö kykene näkemään yhtään nenääni pidemmälle? Sen harvan kerran, kun saa rahaa, niin se on heti käytettävä ennen kuin joku vie sen. Näin mä olen kasvanut. Aina on pitänyt äkkiä ostaa se, mitä on tarvinnut, ennenkuin on taas maksanut kaikki laskut ja luotot ja velat ja elänyt makaronilla ja näkkileivällä seuraavaan kuuhun. Ihan tavallista, niin meillä eletään. Menin ammattikouluun, jotta valmistuisin oikeaan ammattiin, enkä joutuisi opiskelemaan niin kovin pitkään. Pääsisi aikaisin töihin, ja voisin alkaa tienata oikeaa rahaa! Ihan itse! Ei tarvitsisi ottaa lainoja eikä velkaantua, kui siistii!
Mutta ei se todellisuus nyt ihan noin mennyt. Näillä näkymin todennäköisesti jään työttömäksi työmarkkinatuilla elelemään, ellei joku säälistä minua ota kesätöihin. Yritän vielä hakea.
Ehkäpä joudun opiskelemaan vielä toisen ammatin? En vain tahdo jäädä ammattikoulukierteeseen, niinkuin monelle on tässä viime vuosina käynyt.

Raha on kyllä paha, paha asia. Kaikki vain haluavat sitä, mikään ei koskaan riitä. Jotkut ovat valmiita tekemään ihan mitä tahansa saadakseen sitä, varmasti jossain on ihan kirjaimellisesti myyty oma äitinsä jotta saataisiin rahaa. Miksi se on niin tärkeää? Ymmärrän, että sitä tarvitaan elämiseen, mutta liika on liikaa. Jos voi ostaa ruokaa, silloin tällöin uusia vaatteita ja pystyy maksamaan asumisensa, niin mihin helvettiin sitä vielä tarvitsee? Pitääkö sitä olla ihan vain, jotta sen päällä voisi istua? Itse tahtoisin sen verran, että saisin velat maksettua, ja pystyisin elämään ilman kovia rahahuolia. En oikeasti tarvitsisi enempää.

Kyllä ihmisiä on helppo korruptoida. Värillisillä papereilla, voitteko kuvitella?