Rahaton.

Alkaa tosissaan ottaa vähän päähän.

Valmistun tänä keväänä. Jeah, tosi kiva. Olisi kiva myös valmistumisen kunniaksi ehkä käydä kampaajalla, aika kamala tämä kuontalo meinaan. Valitettavasti ei ole varaa. Ja kaikki ajatkin ovat varmaan menneet. Meikki kampauksen lisäksi olisi kanssa ihan kiva. Nekin kai kyllä maksavat aika paljon, en tiedä kun ei ole koskaan ollut varaa ottaa sellaista. Niin ja tosiaan, se mekko. Pitäisihän sitä nyt valmistujaismekko olla! Valitettavasti ei ole varaa sellaistakaan ostaa, pitää ehkä mennä jossain vanhassa, jos menee vielä päälle. Ai miksikö en tee itse? No eipä se kangaskaan ilmaista ole.

En oikeasti valehtelematta muista, milloin olisin viimeksi saanut jotain... tyyriimpää. Ja jos olenkin, niin aivan varmasti olen kuullut äiti suusta, että "meillä ei kyllä olisi oikeasti varaa tähän..." Olemme eläneet luotolla varmaan aina. Valitettavasti en muista yli 15 vuoden päähän, mutta varmasti silloinkin. Muistan, kun kerran kun olin pieni, meillä syötiin tortillaa. Se olikin juhlapäivä. Asiat ovat siis paremmin kuin silloin, mutta velaksi edelleen eletään.

Olisin vain halunnut sen yhden oman juhlapäiväni. Olla ihan prinsessana kaiken keskipisteenä. Ansaitsemallani paikalla, vieläpä. Mutta en halua ö-luokan juhlia, joissa olen itse väkertänyt itselleni jotain pilalle menneitä kiharoita vanhassa vähän puristavassa koltussani rasvanaamaisena. Eniten pelottaa se, ettei kukaan tulekaan juhliini.

Huoh. Isovarpaasta on melkein kokonaan lähtenyt tunto. Johtuu aika varmasti noista kesäkengistäni, mutta pakko niitä on käyttää kun ei ole varaa uusiinkaan.