Menihän se joulu taas + kuvaoksennus.

Kauhea stressi oli kaikilla, paitsi itselläni. Ainoa huolenaiheeni oli se, pystyvätkö alkkikset sukulaiseni olemaan selvinpäin yhden päivän vuodesta, mutta perkules, pystyivät ne. Olen yllättynyt ja iloinen. Joulu meni hyvin, ruoka oli parempaa kuin hyvää ja sitä oli enemmän kuin riittävästi. Sehän tarkoittaa vain sitä, että tänään on rääppiäiset. :)

Tänään poikkean vielä Harakkamäessä viemässä pari lahjaa, ja kuulemma Tervaniemessä on tiedossa Scrabblen peluuta. Pitää mennä edustamaan sinnekin.

Sain lahjojakin jopa, wau. Se on viime vuosina kääntynyt enemmän siihen, että annan lahjoja enemmän kuin saan, mutta on niitä joka vuosi kuitenkin muutama tullut. Vanhemmiltani sain WoWin uusimman lisäosan Mists of Pandaria, sekä PartyLiten tuikkivasomistetrion, jonka olin itse aiemmin syksyllä valinnut... Ei varsinainen yllätys siis. :D Kavereilta tuli mm. itsetehtyjä koruja, lahjakortti ja leffaliput. Kaikki käyttöön! Varaäitiltä tuli Marimerkon servettejä ja piparkakkumuotteja, joita tuli myös mieheltä... Lienen valitellut useaan otteeseen tänä syksynä, kuinka mulla ei ole muotteja, eli en voi leipoa pipareita. No, asia on korjattu. Mieheltä sain myös pefletin, koska en kestä istua miehen kanssa ylälauteella, kun sen löylyt on liian kovat. Nyt voin sitten oman peflettini asettaa alemmalle lauteelle kuulemma. Kyllä se vähän nauratti kun tajusin, mitä sieltä paketista oikein pajastuu. Lisäksi sain mieheltä vielä sähkövatkaimen, jollaista en olekaan omistanut vielä koskaan. Erittäin käytännöllinen, en todella ymmärrä miksi naiset aina suivaantuvat kodinkonelahjoista. Hännän huippuna pikkusiskoltani saama koruteline. Se on varmasti aluksi monen mielestä jopa pelottavan näköinen kaikessa hämähäkkimäisyydessään, mutta mun mielestä siinä on mahtavaa timburtonmaisuutta. Nyt täytyy viimeistään saada ne kolme vuotta sitten ostetut Lack -hyllyt seinään, jotta saan korutelineen kaikkien näkyville!

Musta se on aika liikkis. :DDD Feat. Iidalta saamani korut!

 Tänä vuonna pitkästä aikaa vähän tuuheampi kuusi. On se kaunis. :)

 Juomapöydässä muitakin herkkuja. Klementiinit kuuluvat asiaan jouluna.

 Kuten äiti jo sanoi: tätä maisemaa tulee ikävä...

 Nom nom. <3 p="p">

 Mummikin sai laatikollisen pitsaa. Tosiasiassa siellä oli kalenteri, joka tulee joka vuosi. Tapana on ollut jemmata se mahdollisimman "arvaamattomaan" pakettiin. :)

Tervaniemi. Se on ollut mummolani aina. Ja ensi kesänä sinne ei enää sitten olekaan asiaa. Se on ollut mummini työsuhdeasunto, ja nyt kyseinen työnkuva lopetetaan kokonaan ja isovanhempani joutuvat muuttamaan pois. Tönö pistetään myyntiin yksityiselle, mutta itsellänihän ei ole mitään mahdollisuutta ostaa sitä. Harmittaa tosi paljon, mutta tässä ei kait kiukkuaminen auta. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ilmeisesti. Olisin halunnut, että se olisi omien muksujeni mummola myös, mutta täytyy kai tyytyvä vanhempieni taloon. Vaikka se onkin "keskellä kaupunkia" ja siitä puuttuu tyystin se mummoloille tyypillinen "keskellä metsää" -meininki. :J

Lisäksi vielä loppuun pari kuvaa joululahjoista, jotka tein iha ite. Saajatkin lienevät tyytyväisiä. :)

 Nämä sukat tein Iidalle...

 ... nämä taasen Idalle... :D

... ja nämä tein miehekkeelle, joskin jouluaattona havaittiin, että miehen pohkeet eivät ole riittävän treenatut noihin muotoiltuihin sukkiin. Siihen tullee muutos! ;D

Syysväsymys

En ole juuri koskaan potenut syysmasennusta. Kevätmasennus sen sijaan on minulle todellisempi asia, silloin on yleensä ollut jo niin pitkään pimeää ja tiukka tahti koulun tai töiden kanssa, että enää ei ole jaksanut. Tänä syksynä tämä väsymys iski yllättävän aikaisin. Ei kai ihme, stressaan koulua ja joulua ja koiraa ja kilojani... Kyllähän se toki auttaisi, että tekisi asialle jotakin, mutta mistä ottaa motivaatio ja energia? En halua enää koskaan tehdä mitään liikunnallista siksi, että olisi pakko. Koululiikunta tuhosi erittäin tehokkaasti kaiken liikunnanhaluni. Tarvitsisin jotakin, joka on hauskaa ja huomaamatonta, esimerkiksi tanssi. Haluaisin hirveästi oppia tanssimaan paritansseja, mutta tuo miehenketale ei ainakaan lähde mun kanssani ikinä millekään kurssille. Miehistä taitaa paritanssikursseilla olla muutenkin pulaa.
... Luulen että olisin aika hyvässä kunnossa pelkästä kävelystä ja hölkkäämisestä, jos tuo koira ei olisi niin mulkku, ja osaisi kävellä hihnassa oikein. Yksin kun en halua mennä, kun koirakin olisi. Syy taas jossakin muualla kuin minussa itsessäni...

Tänä aamuna heräilin hitaasti, ja jäin kyllä kaipaamaan aurinkoa. Ulkona on pimeää kuin Lapissa kaamoksen aikaan ja vettä tulee kuin Esterin perästä.

Taidan ottaa tavoitteeksi tänään vain sen, että vien koiran, käyn koulussa oppimassa vähän Exceliä ja yritän hiukkasen siivoilla. Sitten voisinkin vain lösöttää sohvalla ja neuloa tuota hametta, joka on neljättä kuukautta kesken.

Nyt vähän stressittää

Kouluun pitäisi palautella ainakin neljä YritysPro -projektiin liittyvää tehtävää opintojaksojen omista tehtävistä puhumattakaan. Talousmatikasta en ymmärrä hevonhelvettiä, mutta se kuulunee asiaan tällä matikkapäällä. Kyseisen kurssin kirjan tilasin viime viikolla, ja maksoin ylimääräistä siitä, että se tulee helvetin kyytiä. Ei ole vieläkään tullut ja huomenna tarvitsisin. Johtopäätös; älkää tilatko booky.fistä mitään. Ikinä. Tapsan tunnit on olleet vähän kivempia kuin aiemmin, oon jopa pysynyt mukana ja tajunnut asioita. Valoa alkaa näkyä tunnelin päässä senkin kurssin suhteen.

Kynttilöinti on ollut mukavaa. Ei siitä paljoa tienaa mutta silleen, että saa ns. "omansa takaisin". Plus miinus nolla. Ehkä enemmän miinus, jos mietitään kaikkea sitä ajelemista... :D Mutta on mukavaa aina päästä juttelemaan ihmisille ja treenaamaan sitä esiintymistä.

Joulu lähestyy taas uhkaavasti. Pidän joulusta tosi paljon, mutta tänä jouluna näyttäisi olevan hieman eri meininki kuin ennen. En ole vielä aivan varma, vietänkö joulun normaalisti vaiko keskenäni miehen ja koiran kanssa. Heräsin ajattelemaan, että ehkä mun olisi aika ruveta tekemään itselleni omia jouluperinteitä. Tiedän, että haluan joulukuusen ja ainakin suosikkijouluruokani, mutta muuten on ihan auki. Pidän joululauluista, kai niitä kuunnellaan. Ja lahjat on myös kivoja. En tiedä, miten suhtautuisin tuohon alkoholiin. Suuri osa suvustani on alkoholisteja, ja jouluna ryyppääminen on siksi ollut aika arka paikka mulle. Mutta hetkisen ajateltuani tulin siihen lopputulokseen, että ei mua haittaisi kavereiden kanssa yksi tai kaksi kupillista terästettyä glögiä juoda, sillä me pystymme lopettamaan siihen.
Tuntuu aika mahtavalta oikeastaan, ettei ole jäänyt sen viinan jalkoihin. Noista sokeriherkuista ei sitten puhuta... :)

Mitä tulee koiraan, se on ollut ihan yhtä mahdoton kuin aina ennenkin. Mutta nyt viikon sisään on kaksi kukkahattutätiä avautunut mulle lenkillä. Toinen oli melkein aiheellinen, koska tein Nanolle jotakin, joka ei ollut hänen arvojensa mukaista, eli suomeksi estin sitä jalalla aina ohittamasta mua ja loppujen lopuksi istutin sen alas ja pidin sen päätä käsieni välissä, jotta se ei voi katsoa muuta kuin minua. Se oli "kamalan näköistä" kun koira "ei yhtään saanut kävellä" ja kun "astuin sen tassuille koko ajan" ja mun myös "pitäisi mennä koirakouluun". Parastahan tässä on se, että kouluttajalla on käyty, ja sen ohjeilla menty viimeinen vuosi. Ai niin, ja mun ei ehkä olisi tarvinnut ojentaa koiraani koko ajan, jos se nainen ei olisi laahannut omien koiriensa kanssa perseessäni kiinni koko ajan. Ne sen koirat saatto pikkasen kiinnostaa mun koiraani. Just a thought though.
Toinen oli sitten ihan sellanen out-of-nowhere -tapaus, sellainen herttainen mummeli vaaleanpunaisessa tuulipuvussa tulee kävelysauvojen kanssa vastaan, ja hymyssä suin surkeena sanoo, että "älä toista noin riuhdo, parkaa sattuu". ... Aha? Ja mitäkö mä tein? Seison tasan paikallani tumput suorassa, ja Nano itse otti koko ajan vauhtia ja nykäisi täysillä eteen vain todetakseen, etten anna milliäkään periksi. Hihnaa siis oli niin paljon, että hyvin olisi mahtunut olemaan, jos olisi kävellyt vierellä. Mutta kyllä mun olisi se riuhtominen pitänyt lopettaa, kun toista selvästi sattui... Kysyin mieheltä, joka siis oli mukana tällä toisella kerralla ja jonka takia Nano olikin niin villinä ja sekaisin (yleensä ulkoilutamme yksin), että mistä hitosta näitä nyt tulee. Tokaisi viisaana kuten tavallisesti, että "ei oo mammat voinu koko kesänä liikkua kun on ollu niin kuuma, ettei vaan iske lämpöhalvaus. Nyt kun ilmat on viilentyny niin ne on uskaltanu lähteä taas ulos". :DDD

Oikeustieteen tunnin peruttu

... Eli meikä nukku vähän pitempään, jee! Mutta hyvä tuuli katosi äkkiä, kun piti käydä ton hevonv**un sa**anansiittämän kanssa aamulenkillä... Siis mä en ymmärrä miten se saa mut aina näin raivon partaalle.

Jotain hyvää sentään tapahtui, aamulla soitettiin Itellalta (ilmeisesti, tuli taas niin rutiinilla että se kuulosti lähinnä "no täällois dsjhvf gthgijhvirjodlxfjsta huomenta, meillä olis sulle tämmönen paketti"...), että olis PartyLitelta paketti tulossa mulle. Olin vaan että "öö, okei, sehän on kiva" ja vasta puhelun jälkeen ymmärsin pienessä päässäni, että hittolainen, siellähän on mulle lahjuksia kun oon ollu niin auttamattoman hyvä! Se oli kyllä ihan mukavaa.

Tänään tars juosta ensin kouluun enkun tunneille, sitten pankkiin viemään rahaloita ja lopuksi vielä oikojalle (eli huomenna sattuu). Minkähän väriset raudat haluan tällä kertaa...? :)

EDIT//

Otanpas takaisin äskeisen, en mä vielä mitään lahjuksia saanut. :( Mutta sain vaihtotuotteen, kun edellisessä oli ollu vähän vikaa, nyt on täydellinen!

Eikö sitä voi rauhassa enää nukkuakaan...

Okei. Heräsin äsken säpsähtäen, ei ollenkaan mun tapaista. Mietin varmaan useamman minuutin, että mikäs nyt, kuuluiko jotain, mutta ei. Hetken pohdittuani tajusin, että se uni, mitä hetki sitten näin, olikin painajainen. Se oli kuin jatkumoa edellisille unille aiheesta, joissa on joko tapahtunut jotain, tai sitten ollut ihan suoraa viittausta siihen, että mun miehellä ja yhdellä ystävällä olisi jotakin (eikä vain 'jotakin' vaan ihan suhde). Ei taida mun itsetuntoni olla kovin hyvä loppuviimeksi? Olisin erittäin mielelläni nukkunut sen viimeisen puoli tuntiakin, kiitos vain alitajunta.

Mun pitää mennä hoitoon.

Moi

Tulin äsken ajatelleeksi, että olen aika ulkopuolinen. Toki mulla on hyviä ystäviä, mutta tuntuu, etten ole oikein ydinporukkaa missään porukassa. Kaveripiirissä on useita kaveriporukoita, mutten tunnu kuuluvan "vakiojäsenenä" mihinkään niistä. Oon aina se vieraileva tähti. Voi olla, että moiset tuntemukset johtuu siitä, että olen vaihteeksi yksin kotona. Masentaa. Mutta väsyttääkin, en jaksaisi oikein enää lähteä minnekään. Fiksuintahan olisi vain mennä nukkumaan ja unohtaa moiset ajatukset, ettei musta muka tykätä. Tiedän ettei asia ole niin, varmasti mun kaverit musta tykkää kun ne mun kanssa kerran on.

Ei taida enää olla olemassa sitä "parasta kaveria", ja tuntuu että viimeksi olen kuulunut ydinporukkaan kun olin amiksessa. Valmistuttiin kahden kaverin kanssa kolmeen pekkaan, siinä kolmen poppoossa olin ihan vakiona. Mutta opiskelu loppui ja sekin ryhmä hajosi.

Kerran jos toisenkin on tuntunut siltä, että mun paras kaveri on toi koira, joka ei edes välitä musta. Huoh.

Viimeisiä viedään

Vapaita nimittäin. Koulu alkaa maanantaina klo 9. Vielä ei jännitä. Sunnuntai-iltana on varmaan maha aivan kuralla.

En ole aivan varma, mitä koululta odotan. Hain sinne "hetken huumassa". Pääsykokeessa mut ammuttiin alas aika tehokkaasti. Mutta silti pääsin alle pisteellä sisään. Mietin pari viikkoa, että kannattaako mennä. Ajattelin vain  tilastollisesti, että olisin kuitenkin huonoimmasta päästä, kun kerran sain niin alhaiset pisteet pääsykokeessa. Toisaalta, pääsin sinne kuitenkin. Ehkä tämä oli jonkinlainen jumalallinen johdatus? :) Pistin paperia eteenpäin, että otan paikan. Sitten helvetinkyytiä hakemaan opintotukea ja lainantakausta. Vielä on opiskelijakortti hakematta, mutta odottelen vähän parempaa rahatilannetta, sillä haluaisin maksaa jäsenmaksun kaikilta 3,5 vuodelta kerralla. Tuleehan se niin halvemmaksi.

Odotan varmasti ainakin uusia kavereita. Saan ystäviä helposti, ja toivon että uudella luokallani on mahdollisimman paljon erilaisia tyyppejä. Jos en ole puolen vuoden aikana onnistunut hommaamaan yhtään kavereita, niin voi olla että jää opiskelut. Olen niin sosiaalinen ihminen, etten pystyisi käymään siellä "yksin". Paitsi jos menestyn ihan mallikkaasti ja ala on selvästi mun, ehkä sitten...

Sain eilen PartyLite -aloituspakkaukseni. Tästä se lähtee! Syyskuussa olen virallisesti konsultti, ja pääsen tekemään vähän harjoituskeikkaa kavereille. :) Eilen liimailin jo tarrat tuoksunäytteisiin (harmitti kun huomasin että olin liimannut suuren osan liian ylös, ja tarran reuna jäi aina edellisen tuoksunäytteen reunan alle) ja availin  kaikki laatikot yksitellen että saisin hieman tuntumaa siihen, miten ne on pakattu. Sain myös meidän päälliköltä? Linjanjohtajalta? Täytyy opetella nuo tittelit, mutta siis sain meidän Terhiltä vielä sellaiset varrellisen sytyttimen ja snufferin ja lippulappusia. Tämä on omasta mielestäni hyvä tapa saada hieman lisätienestiä opiskelujen ohessa kuitenkaan tienaamatta liikaa opintotukien kannalta. Jos ei muuta, niin rahoitan kynttiläharrastukseni. :)

Nyt täytyy viedä koira ulos ja sitten tutustua OP-Primeen ja euriboriin... Huoh. Tästä se lähtee. :)

Piristeeksi päivään kuva meidän Nanonenästä tutustumassa takapihan uuteen kilpikonnakoristeeseen!

Liebster award

Tänks, Jeanette J., Thousand Masquerades, tunnustuksesta!

Rules:

1) Post 11 facts about yourself.

2) Answer the questions the tagger has set for You. 

3) Create 11 questions for the people You've tagged to answer. 

4) Tag 11 people.

1) 11 facts about me.

1. Harrastan neulomista. Erityisesti erilaisten sukkien.

2. Minulla on erittäin vaikea koira. En valehtele yhtään, kun sanon että kahdessa vuodessa olen noussut amatööristä expertiksi erilaisten koulutusmetodien tuntemisessa. Ei tehonneet meidän koiraan, tosin...

3. Olen ammatiltani pukuompelija, ja nyt menossa opiskelemaan tradenomiksi. Ei selkeää aasinsiltaa havaittavissa, vai?

4. Olen tosi eläinrakas ihminen, ottaisin heti melkein minkä tahansa hädässä olevan eläimen meille, mutta valitettavasti terve järki (=avomies) sanoo toisin. En myöskään pelkää mitään noista yleisimmistä lemmikkieläimistä. Terve varovaisuus tietenkin myrkkykäärmeiden ja -hämähäkkien kanssa, mutta en kammoksu niitäkään. Hämähäkkihän miehellä oli, kun muutimme yhteen, mutta siitä on jo aika jättänyt.

5. Viihdyn hyvin 'hallitussa kaaoksessa'. Kämppä näyttää sotkuiselta, mutta tiedän tasan tarkkaan missä mikäkin sijaitsee. Sääli että sellainen kaaos ei toimi kaksin asuessa, komeampi osapuoli siirtelee kaikki tavarat vääriin (=oikeisiin) paikkoihin. Mokoma.

6. Kuuntelen melkein mitä tahansa klassisesta sankarimetalliin. Ennen piti olla tarkka genrejen kanssa, nykyään kuuntelee mitä vain. Mutta esimerkiksi osa räpistä on vielä vähän ihokarvoja nostattavaa.

7. Pelaan WoWia. Ou nou.

8. Rakastan kynttilöitä. Ei ole väliä, minkälaisia, kunhan palavat hyvin ja kauan. PartyLiten votiiveihin olen erityisen ihastunut. Järjestin itseni juuri PartyLite konsultiksikin! Tilauksia otetaan vastaan! ;)

9. Olen kiinalaiselta horoskoopilta hevonen.

10. Olen ihan järjetön jouluihminen. Rakastan sitä yli kaiken. Aloitan jouluni aina jo lokakuussa. :)

11. Salainen haaveeni on olla ihan jumalaton bodari. Kauheen lihaksikas akka. Mutta se vaatisi melkein sen salilla käynnin vähintään, enkä ole eläissäni käynyt. Tänään sovittiin salilla säännöllisesti käyvän ystävän kanssa, että mennään loppuviikosta, ettei tarvitse mennä yksin ekaa kertaa tärisemään. Ehkä haavekin toteutuisi joskus?

2) Tagger's questions

1. Mikä olet horoskoopiltasi ja miten ajattelet sen itse vaikuttavan itseesi?

- Olen vesimies. Minun on pakko aina kyseenalaistaa ja analysoida kaikki. Olen myös hyvin ailahtelevainen. Saatan suuttua nopeasti mutten koskaan ole vihainen kauaa.

2. Mikä on unelmiesi ammatti?

- Ei sellaista olekaan. Ks. edellinen, kyllästyisin tiettyyn hommaan hyvin äkkiä. Mutta unelmahommassani pitäisi ainakin saada työskennellä säännöllisillä työajoilla, kuitenkin välillä etänä tai keikkaillen. Siinä pitäisi olla hyvät työkaverit ja asiakkaita. Siinä pitäisi olla tuttua puuhaa joka päivä, kuitenkin viikoittain riittävästi vaihtelua... Sanopa nyt sitten tuollainen työpaikka äkkiseltään.

3. Uskotko yliluonnolliseen?

- No, jos on taipumusta kyseenalaistaa kaikki... :) Toisaalta, jos jotakin asiaa ei voida muuksi todistaa, ja kykenen sen kuitenkin mäkemään, kuulemaan tai haistamaan, niin on pakko uskoa. :D

4. Mihin uskontoon tunnet lähinnä kuuluvasi?

- Olen perehtynyt uskontoihin huonosti, mutta kultainen sääntö on minun ohjekirjani. Ehkä jokin vanha luonnonuskonto voisi olla lähellä omia vakaumuksiani.

5. Jos joutuisit valitsemaan, olisitko kuuro, mykkä vai sokea?

- Niin paljon kuin nyt puhunkin, niin olisin varmasti mykkä. En kestäisi, jos en saisi nähdä auringonlaskuja ja kuulla musiikkia, muutamia mainitakseni.

6. Missä asiassa haluaisit olla ehdottomasti täydellinen?

- Minähän haluan olla täydellinen kaikessa mitä teen. Mutta ainakin niissä käsitöissä, jotka käsistäni päästän maailmalle. Niiden on oltava täydellisiä.

7. Jos voisit saada MINKÄ TAHANSA eläimen lemmikiksi, niin minkä ottaisit?

- Tiukka taisto kummituseläimen, siperiantiikerin, jääkarhun ja tyrannosaurus rexin välillä, mutta ehkä siperiantiikeri. Tai jääkarhu, en osaa päättää!

8. Paras asusi Halloweenina, jos juhlit sitä. Jos et, niin jossain muussa tapahtumassa?

- No kun en oikeastaan juhli Halloweenia, mutta kersana tarhassa tuli pukeuduttua vampyyriksi. Äiti teki mulle oikein sellaisen hienon viitankin, missä oli punainen vuori. ^^

9. Missä kaikissa maissa olet käynyt?

- Ruotsissa ja Virossa.

10. Valkoinen, maito- vai tummasuklaa?

- Maitosuklaahan se selvittää tiensä voittajaksi. Tumma suklaakin maistuu silloin tällöin pala kerrallaan.

11. Kaupunki/maa jossa voisit elää loppuelämäsi?

- Enköhän mä täällä Suomessa vain. :)

3) My eleven questions to the tagged ones

1. Uskonto vai tiede?

2. Koira vai kissa?

3. Puhutko enemmän sanoilla vai teoilla?

4. Mitä mieltä olet lasinalusista?

5. Olisitko valmis hyppäämään laskuvarjohypyn?

6. Jos sinun tulisi valita joko nuori ja kaunis mutta köyhä puoliso tai vanha ja rumanpuoleinen mutta rikas puoliso, kumman valitsisit?

7. Zombi-invaasio on alkanut. Jousi vai kivääri?

8. Jos voisit saada minkä väriset hiukset tahansa, minkä väriset haluaisit?

9. Mitä pelastaisit palavasta talostasi? Nimeä kolme asiaa.

10. Lähdet opiskelemaan uutta ammattia. Mikä se on?

11. Mitä mieltä olet mieliala -CD:stä (niistä rauhoittavaa musiikkia ja ääniä sisältävistä)?

4) Tagged bloggers

Sanna

Halina

Kuuraturkki

Viiriäinen

... sekä kaikki jotka tuntevat tarpeelliseksi tehdä tämän, sillä eipä löytynyt meikäläiseltä juuri enempää niitä, joilla tätä ei ehkä vielä olisi... :D

Niin väsynyt.

Ei, ei tule mitään typeriä arvontoja, ja 200. päivityskin on kauheaa valittamista, mutta mulla on oikeus.

Toi. Vitun. Eläin. Milloin se muka alkaa käyttäytyä fiksusti? Alkaako ikinä? Ei mulla kohta enää ole aikaa sen perseilyille. Joo, ehkä kunnon lenkeillä saisi purettua sitä energiaa, mitä siitä löytyy enemmän kuin Olkiluodosta, mutta eihän sitä kukaan halua lenkille viedä, kun se käyttäytyy noin! Mua ei ole olemassakaan ulkona. Vaikka kuinka nykisin hihnasta ja ärjyisin eitä ja nappaisin sormilla kaulasta ja kuonosta, niin ei. Ei kiinnosta. Sitä pitäisi oikeasti hakata nyrkillä, ennen kuin sitä alkaisi kiinnostaa se hihnan toinen pää. Ja ennen kuin joku keksii vetää omat johtopäätöksensä, niin ei. En hakkaa sitä nyrkillä...

Ollaan kokeiltu kuristuspanta, kuonopanta, vedonestovaljaat, ollaan kokeiltu tiukka kieltäminen, ollaan kokeiltu fyysista rangaistusta, ollaan kokeiltu nameilla houkutusta ja kehumista. MIKÄÄN ei auta. Mitä mä teen väärin? Voisiko joku valaista mua? Kotona ihan ok, väistää mua ja minä menen ensin ovista ja ruokaa ei ota ilman lupaa... Osaa ja ymmärtää käskystä mennä maate, ei juuri hauku yms... Mutta se vitun ulkoilu. Koko ajan saa olla laittamassa kyljellensä ulkona, että muistaa mun olemassaolon. Tänään nappasi hätäpäissään mua ranteeseen kiinni, kun kyllästyin tuhannen ein ja nykäisyn jälkeen sen käytökseen, ja pistin sen tylysti maihin. Ja nimenomaan hätäpäissään. Ei se ollut edes kuullut mun ärjymistä eikä tuntenut niitä nykäisyjä (ja mä joudun nykimään sitä hihnaa kaksin käsin että se koira edes liikahtaa), vasta sitten kun kävin siihen käsiksi niin se huomasi mut, säikähti, veti korvat luimuun ja silmänvalkuaiset esiin ja vingahtaen iski hampaat mun ranteeseen. Nopeasti vain, eikä mitään jälkeä jäänyt, mutta silti. Se ei siis todella kiinnittänyt muhun mitään huomiota ennen sitä.

Mitä mä teen? Onko mulla vaan koira, josta ei koskaan tule mitään? Tarvitsen apua sen kanssa, mutta en enää tiedä mistä etsiä... Kouluttajalla ollaan käyty, pitkälle toistasataa euroa hukkaan. Nano turtuu ihan kaikkeen mitä sille tekee. Luulen, että ainoa, millä sen huomion saisi, on sähköpanta. Sattuneesta syystä ei onnistu sen kokeilu.

Mua vaan itkettää. Tunnen itseni maailman huonoimmaksi koiranomistajaksi. Oon parhaani mukaan yrittäny kasvattaa tosta eläimestä yhteiskuntakelpoista koiraa, mutta enpä ole onnistunut (siinäkään...).




No okei, onnistuin pääsemään sinne korkeakouluun, toivottavasti siitä nyt edes tulee jotakin. Ja siinä siis syy, miksi mulla ei kohta ole enää aikaa yrittää keksiä, että mihin tuon helvetinsiittämän energiat saisi purettua.

Long time no write

Tuntuu siltä, kuin olisin ollut joka ikinen yö töissä. Työaika on vain neljä tuntia, mutta tuntuu täydeltä työpäivältä. Kunto ei ole noussut, päinvastoin. Tuntuu siltä, että jaksan vain huonommin ja huonommin. Olen nukkunut huonosti ja syönyt vielä huonommin. En näe ystäviä niin paljon kuin olisi hyvästä.Nukun kaiket päivät enkä jaksa nousta, vaikka olisin nukkunut jo kahdeksankin tuntia. Olen oikeasti hyvin kiitollinen siitä, että homma loppuu tällä viikolla.

Vannoin joskus kauan sitten, etten koskaan ota akvaariota, kalat on maailman tylsimpiä eläimiä jne... No, lupaukset on sitten kai tehty rikottaviksi.

Nyt löytyy siis kaksi lehtikalaa, kaksi kultakalaa, neljä kardinaalitetraa ja kuusi intiaaninsulkaa, mikäli olemme kaloja harrastavan kummitätini (ja -setäni) kanssa tunnistaneet lajit oikein. Tarvitsisin oikeastaan vielä toisenkin tankin, jotta saisin kultakalat siirrettyä sinne, ne mokomat kasvavat aika vauhtia ja pelkään pienimpien puolesta. Kumitätini lähetti minulle kasveja, joista yksi on jo syöty ihan rangoksi. Se oli odotettavissa. Sitten tarvitsisin vielä toisen tankin lisäksi suodatinhapettimen ja muutaman kilon hiekkaa. Luulen, että niillä pärjäisin ihan hyvin vähän aikaa. Mua varoiteltiin, että homma saattaa karata täysin käsistä, ja niinhän se on kovaa vauhtia tekemässä.

Mun on pakko myöntää, ettei kalat ole niin tylsiä, kuin olin aluksi ajatellut. Niitä on hauska katsoa, lisäksi ne ovat aina ruoka-aikaan niin eloisia, että katsottavaa riittääkin. Nyt tosin isompi kultakala ja isompi lehtikala ovat alkaneet vähän näykkiä toisiaan silloin tällöin, onkohan kyseessä jokin reviirikiista...?

Suunnittelen tässä PartyLite -kutsuja, ihastuin niin paljon itse kesäkuvaston tuotteisiin, että haluaisin nähdä niitä  lähempää. Pidän kynttilöistä todella paljon, ja olenkin polttanut niitä melko paljon sen jälkeen kun pääsin "omaan kotiin" asumaan. Jostain syystä vanhemmillani oli ongelma sen kanssa, että teini-ikäinen tyttönen polttelee kynttilöitä omassa huoneessaan. Olin vissiin teininä sen verran menevää sorttia, että kynttilät olisivat helposti unohtuneet palamaan yksikseen. Silloin en ollut samaa mieltä, mutta ehkä nyt näen ongelman ytimen.


Olisi kiva myös "juhlistaa" 200. merkintää blogissa, mutta miten? Arvonta tuntuu hassulta ajatukselta, kun seuraajia on niin vähän ja mitä edes arpoisin? Jotain itsetehtyä ehkä! Jos pitäisin arvonnan, mitä itsetehtyä haluaisitte palkinnoksi? Vinkki, olen melko hyvä ompelemaan ja neulomaan.

Nanonenäilyä

Tulin juuri kolmen ja puolen kilometrin lenkiltä koiran kanssa. Ei ihan normaalia mulle. Koirakin ehkä tykkäsi.
Nanon kanssa on tosi kiva tehdä pitkiä lenkkejä näin yöaikaan. Silloin kun ei tule muita koiria vastaan... Kissaan törmättiin kylläkin Sahratien risteyksessä, kaveri oli ihan kaarella, mutta ei tarvinnut tappelemaan ruveta. Lisäksi koiruus pääsi tänään jo aiemmin tunnin hajulenkille. Enää se ei vedä hihnassa, jos ei ole isoja häiriötekijöitä, ja se saa rauhassa haistella. Ja kun se saa rauhassa haistella riittävästi, niin se menee helposti lyhyessäkin hihnassa lyhyitä matkoja. Kutsun tätä edistykseksi.

Sain töitä lehdenjakajana. Se olisi sitten seitsemisen viikkoa yötyötä, meikä toimittaa teidän Hesarit ja Hämärit ja svenssonilehdet aamiaispöytään! Tokikaan palkka ei ole päätähuimaava, mutta ei ole työtuntien määräkään. Töitä on riittävästi, jotta saan ainakin velat maksettua ja elettyä. Ja ehkä vähän säästöönkin. Kuntokin saattaa nousta.

... Ehkä jatkan aamusella, tuli yhtäkkiä suunnaton tarve möllöttää kuola valuen riemurasian kuvia. Mors.

Poikarakkautta ja kirppareilua

Onneksi Ida tuli tänään piristämään mua. Juotiin teetä ja syötiin donitsia ja puhuttiin paljon paskaa. Mahtavaa, että on kavereita, jotka muuten vaan muistaa ja piristää. ♥ Ida vielä ystävällisesti käytti mua kaupassa, jotta sain aamiais- sekä kanakeittotarvikket. Niillähän mä menen kuuhun asti!

Ja sitten käytiin kirpputorillakin. Mun viimeiset käteiset meni autuaasti sinne, mutta hittojako siitä. Olipa ainakin kivaa! Löytyi seuraavanlaisia tuotteita:

Valkoinen lyhythihainen trikootunika, printissä on myös glitteriä!

Sinapinvärinen neuletakki kaksirivisellä napituksella. (Yllättävä valinta minulta, vai mitä sanotte?) 

Kesämekko mallia H&M, omistan samanlaisen mutta turkoosina ja erilaisella kuvioinnilla. Tätä täytyykin sitten käyttää esim. bikiniyläosan kanssa, sillä omalle rintavarustukselleni malli on ehkä hieman liian avoin pelkkien liivien kanssa käytettäväksi.

Sellaisia fiksuja ostoksia tällä kertaa. Tuntuu, että olen ostanut vaatteita nyt niin paljon kirpputoreilta ja alennusmyynnistä, että varmasti yli puolet arkivaatteistani on peräisin jommastakummasta. Eipä haittaa, ihan fiksuahan se on kierrättää.

Ja sohvakin vaihtoi väriä joka kuvan välillä. :)

Olen löytänyt aivan mahtavan sivuston, Raythe Reign, josta löytyy useampi yaoistoori. Sivusto on suurimmaksi osaksi maksullinen, trial account maksaa vajaat 10 dollaria kuukaudelta. Sivustolle lisätään joka päivä uusi luku johonkin tarinaan, ja sieltä löytyy kalenteri lukujen päivityksiä koskien. Myös pari mangaa löytyy. Genret pyörivät enimmäkseen urban fantasyn ja science fictionin tienoilla. Tutustumisen arvoinen sivusto, mikäli olet poikarakkausstooreista koskaan pitänyt! ;)

Yksin kotona

Mies lähti Lappiin tänä aamuna, mutta silti jotenkin elämä hymyilee. Tämä päivä oli mukava, tein juuri niitä asioita joita halusinkin. En siis paljon mitään. Oikojalla kävin, Auroran ja Mirjamin kanssa teet nykäisin, Artweaveria kirosin ja porukoilla kävin Nanonenän kanssa syömässä. Oli siis kaikin puolin miellyttävä päivä.

Työelämävalmennus tosiaan loppui tänään. Nyt sitä ollaan taas sitten työttömiä, ja osaksi toivotaan osaksi pelätään, että tultaisiin valituksi sinne korkeakouluun.

Tänään puhuttiinkin tyttöin kanssa siitä, kuinka mahdollisesti elän tässä sellaista murrosvaihetta elämässä. Talvi oli yhtä epätietoisuudessa ja vajonneessa itsetunnossa pyörimistä, mutta sitten ymmärsin muutamia viikkoja sitten, että olen aivan väärällä alalla. Ja se tuntui hyvältä. Tiedänpähän ainakin, mitä mun EI pitäisi tehdä. Pidän työstäni, mutta koska mä olen täysin kunnianhimoton ihminen, niin en tule koskaan tällä alalla varsinaisesti menestymään. En tarkoita, että kunnianhimottomat ihmiset menestyisivät millään alalla erityisesti, mutta jollain muulla alalla mun olisi mahdollista päästä vakityöhön, josta saa inhimillistä palkkaa.

Haluaisin jotain vakaata, jossa olisi joka päivä ihan pieniä haasteita. En pidä järjettömän suurista projekteista, ainakaan liian usein. Haluaisin myös olla ohjaavassa asemassa, tai opettaa. Pidän opettamisesta, ja uskallan väittää että olen siinä ihan mukiinmenevä, ellen jopa hyvä. Haluan olla tekemisissä ihmisten kanssa sekä palvella asiakkaita, koska olen siinäkin hyvä ja tiedän sen. Haluan tehdä jotain vastuullista, mutta haluan tehdä sitä myös yhdessä muiden kanssa. Jotenka hain liike- ja taloushallinnon alalle.

Mä todella toivon, että pääsisin edes pääsykokeisiin asti. Ja mä todella pelkään, että kaikki muut hakijat on käyny lukiot ja merkonomikoulutukset ja on miljoona kertaa parempia kuin minä. Jännitän tätä aivan kamalasti. Toivottakaa lukijat onnea! :)

Bonuksena Nano! ♥

Miehestä ja yhteisestä kodista

On tehnyt mieli avautua todella pitkään siitä, kuinka ärsyyntynyt olen niin monesta asiasta tuossa avokissani. Mutta jotenkin asiat alkoivat rullaamaan ihan yhtäkkiä taas. En tiedä, kärsinkö jonkinlaisesta masentuneisuuden tilasta talvella, kun otin kaiken, mitä mies sanoi, jotenkin loukkauksena. Olen kyllä mennyt itseeni ja pohtinut, mistä se milloinkin on johtunut. Todennäköisesti kyse on siitä, että on ollut pitkä pimeä talvi, kämppä kaatuu niskaan ja olen ollut masentunut siitä, että olen lihonut ja huomannut olevani aivan väärällä alalla.

Poikkeuksellisesti olen edes yrittänyt tehdä asioille jotakin. Olen yrittänyt aina ruoskia itseni siivoamaan silloin kuin mieskin (kyllä, siivoan myös oma-aloitteisesti, mutta kaksin joutuisampaa), olen yrittänyt käydä superhaasteellisen koirani kanssa pitemmillä lenkeillä ja olen hakenut ammattikorkeaan. Ehkä myös pitenevät päivät piristävät.

Yhteisessä taloudessa on puolensa. On ehkä taloudellisesti helpompaa, ei joudu olemaan yksin... Tietysti sen toisen naama aina välillä alkaa tympiä. Mutta tässä se rakkaus punnitaan. Luulen, että elämme miekkosen kanssa nyt sellaista aikaa, joina nuoret parit yleensä eroavat. Mutta ei mulla ole tarvetta erota. Tiedän, että mulla on hyvä mies, joka tekee asiat hyvin, joka on taatusti hyvä isä sitten kun on sen aika, ja joka on vielä kaupan päällisiksi aika hyvän näköinen.

Koirasta ja kevättalvesta.

Jokainen, joka mua paremmin tuntee ja jonka kanssa olen joskus asiasta keskustellut tietää, että vihaan kevättä. En sitä kohtaa, kun puissa on hiirenkorvat ja ulos voi mennä ilman kaulaliinaa, vaan tätä. TÄTÄ. Maaliskuu on kauhein kuukausi koko vuodesta. Räntää, loskaa, kuralätäköitä, JÄÄTÄ... Puhun lonkanmurtamis-, tai vaihtoehtoisesti kallonhalkaisukeleistä. Yritäpä mennä lenkille vetävän koiran kanssa, kun siellä ei pärjää luistimillakaan. Masentaa myös aivan saakelisti. Luonto ei todellakaan ole kauneimmillaan tähän aikaan vuodesta.

Nano ei käyttäydy yhtään sen paremmin kuin ennenkään. Eilen vietiin sitä Rikun kanssa reilun tunnin kävelylle metsikköön, ja kyllähän se siellä juoksi niin maan peevelisti. Ja joo, takaisin tullessa ei ehkä jaksanut vetää ihan niin paljon... Mutta en mitenkään kykene joka päivä päästämään sitä vapaaksi jossakin. Eikä sillä ole mitään mahdollisuutta oppia, että nätisti hihnassa kulkemalla pääsisi todella usein ulos ja pitkillekin lenkeille, kun ei se kertaakaan voi kokeilla sitä nätisti kävelemistä. Ei vaan voi.

Ymmärrän että ihmiset haluavat vain auttaa kun sanovat, että mun pitäisi kokeilla sitä ja tätä... Mutta jokainen, joka ei ole käynyt Nanon kanssa lenkillä, on jäävi kertomaan mitä mun pitäisi tai ei pitäisi tehdä sen kanssa. Tässä on nyt kokeiltu vedonestovaljaat, kuonopannat, kuristuspannat, suunnanvaihdot, namipalat, selätykset... Kuristuspantaa ja joskus harvoin selätystä käytän ihan jokapäiväisesti, sillä en voi enää muuten hallita Nanoa. Siltä katoaa korvat aivan täysin ulkoillessa, joten sille on aivan turha sanoa mitään, kehua, kieltää... Kaikki kaikuu kuuroille korville. Siispä ainoa asia, miten voin koiraani hallita, on fyysisesti, eikä siitä ole mitään iloa tai hyötyä kummallekaan. Ulkoilu on aivan helvetin stressaavaa, ainakin minulle. Jotenkin Nanon käytöksestä päätellen voisin väittää, ettei se ole lainkaan niin stressaavaa sille...

Jokainen koiranomistaja on varmasti sitä mieltä, että oma koira on poikkeuksellinen. Toki olen samaa mieltä, mutta ehkä vähän eri mielessä. Olen lukenut monia kirjoja ja oppaita, ja Nanon käyttämiä käytösmalleja en ole löytänyt melkein mistään. Tarkoitan nyt sitä, että tietyissä tilanteissa Nano reagoi aivan täysin epäkoiramaisesti.
Esimerkiksi jos olen sille vihainen. Osoitan vihani/tyytymättömyyteni, saatan siis ihan murista sille, ja se menee leikkiasentoon ja haluaa leikkiä mun kanssa. Mitä helvettiä? Mun pitää olla aivan tuhannen raivona, siis mun pitää haluta vähintäänkin repiä siltä raajat irti, ennenkuin se osoittaa asianmukaista alistumista ja rauhaneleitä. En ymmärrä sitä, en vaan käsitä.

Yhdessä nämä kaksi asiaa, kevättalvi ja tuo eläin, vetävät mielen aika maihin.

Blogi olisi ehkä oiva paikka purkaa tuntoja... Valitettavasti en jaksa.

Nyt se loanheitto sitten alkoi. Menihän siinä jo 11 tuntia.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun tänä aamuna luin kommentteja naamakirjasta. Juu, meillä on Suomessa olemassa sellainen asia kuin vaalisalaisuus, mutta en aio hyväksikäyttää tätä oikeutta. Minä äänestin Haavistoa, ja äänestin mielestäni oikein. Mutta huomatkaa! En aio haukkua Niinistöä. Mulla ei ole mitään tarvetta. Haaviston seksuaalista suuntautumista en aio edes ottaa puheeksi, siihen takertuminen on mennyt jo naurettavuuksiin.

Haavisto on työskennellyt YK:lle pitkään, osallistunut rauhanneuvotteluihin, taitaa monia kieliä... Kuitenkin tärkein syy, miksi oikeasti päädyin Haavistoon, on avoimuus ja pyrkimys rauhanomaisiin ratkaisuihin. Kyky kuunnella ja ottaa huomioon. (Ja kuten Kerosen Jiri jo Facebookissa mainitsikin; "Homosivari armeijan ylipäällikkönä on myös kova juttu" :'D)

Pointtini oli ehkä lyhyesti se, että miksi pitää heti alkaa haukkua sitä vastaehdokasta? Tuleeko siitä itselle parempi mieli? Itse aion tehdä, kuten ehdokkaanikin tekisi. Ymmärtää toisia ja toisten mielipiteitä. On kuitenkin ihan kohtuullista pyytää niiltä toisilta samanlaista käytöstä. Tässä maassa sana on vapaa, mutta kyllähän se vähän minuakin loukkaa, että sanotaan kahta kertaa ajattelematta jotain rumaa omasta ehdokkaastani. Yleensä vieläpä argumentein, joita ei mitenkään voi perustella tai todistaa. Haukuinko minä Soinia tai Niinistöä? En. Väykkyä kyllä taisin, mutta hei. Ottakaapa selvää sen toilailuista eduskunta"uransa" aikana, ja olette samaa mieltä kanssani siitä, että se oli kyllä sen ansainnut.

Voitaisiinko nyt vain elää sovussa ja fiksusti? En halua kuulla puppelipojista, vastajytkyistä, perärei'istä enkä mistään muustakaan typerästä. Tavastialta tuli eilen illalla selkeä viesti, että tästä leiristä ei lähde liikkeelle paskapuheita vastaehdokkaasta. Toivoisin samanlaista käytöstä sieltä toiselta puolelta.

Kiitos.

Nyt lähden hammaslääkäriin ja saan vihdoin ne perskuleen telaketjut. Kyllä sitten kelpaa hymyillä!