Jokainen, joka mua paremmin tuntee ja jonka kanssa olen joskus asiasta keskustellut tietää, että vihaan kevättä. En sitä kohtaa, kun puissa on hiirenkorvat ja ulos voi mennä ilman kaulaliinaa, vaan tätä. TÄTÄ. Maaliskuu on kauhein kuukausi koko vuodesta. Räntää, loskaa, kuralätäköitä, JÄÄTÄ... Puhun lonkanmurtamis-, tai vaihtoehtoisesti kallonhalkaisukeleistä. Yritäpä mennä lenkille vetävän koiran kanssa, kun siellä ei pärjää luistimillakaan. Masentaa myös aivan saakelisti. Luonto ei todellakaan ole kauneimmillaan tähän aikaan vuodesta.
Nano ei käyttäydy yhtään sen paremmin kuin ennenkään. Eilen vietiin sitä Rikun kanssa reilun tunnin kävelylle metsikköön, ja kyllähän se siellä juoksi niin maan peevelisti. Ja joo, takaisin tullessa ei ehkä jaksanut vetää ihan niin paljon... Mutta en mitenkään kykene joka päivä päästämään sitä vapaaksi jossakin. Eikä sillä ole mitään mahdollisuutta oppia, että nätisti hihnassa kulkemalla pääsisi todella usein ulos ja pitkillekin lenkeille, kun ei se kertaakaan voi kokeilla sitä nätisti kävelemistä. Ei vaan voi.
Ymmärrän että ihmiset haluavat vain auttaa kun sanovat, että mun pitäisi kokeilla sitä ja tätä... Mutta jokainen, joka ei ole käynyt Nanon kanssa lenkillä, on jäävi kertomaan mitä mun pitäisi tai ei pitäisi tehdä sen kanssa. Tässä on nyt kokeiltu vedonestovaljaat, kuonopannat, kuristuspannat, suunnanvaihdot, namipalat, selätykset... Kuristuspantaa ja joskus harvoin selätystä käytän ihan jokapäiväisesti, sillä en voi enää muuten hallita Nanoa. Siltä katoaa korvat aivan täysin ulkoillessa, joten sille on aivan turha sanoa mitään, kehua, kieltää... Kaikki kaikuu kuuroille korville. Siispä ainoa asia, miten voin koiraani hallita, on fyysisesti, eikä siitä ole mitään iloa tai hyötyä kummallekaan. Ulkoilu on aivan helvetin stressaavaa, ainakin minulle. Jotenkin Nanon käytöksestä päätellen voisin väittää, ettei se ole lainkaan niin stressaavaa sille...
Jokainen koiranomistaja on varmasti sitä mieltä, että oma koira on poikkeuksellinen. Toki olen samaa mieltä, mutta ehkä vähän eri mielessä. Olen lukenut monia kirjoja ja oppaita, ja Nanon käyttämiä käytösmalleja en ole löytänyt melkein mistään. Tarkoitan nyt sitä, että tietyissä tilanteissa Nano reagoi aivan täysin epäkoiramaisesti.
Esimerkiksi jos olen sille vihainen. Osoitan vihani/tyytymättömyyteni, saatan siis ihan murista sille, ja se menee leikkiasentoon ja haluaa leikkiä mun kanssa. Mitä helvettiä? Mun pitää olla aivan tuhannen raivona, siis mun pitää haluta vähintäänkin repiä siltä raajat irti, ennenkuin se osoittaa asianmukaista alistumista ja rauhaneleitä. En ymmärrä sitä, en vaan käsitä.
Yhdessä nämä kaksi asiaa, kevättalvi ja tuo eläin, vetävät mielen aika maihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti