En ole juuri koskaan potenut syysmasennusta. Kevätmasennus sen sijaan on minulle todellisempi asia, silloin on yleensä ollut jo niin pitkään pimeää ja tiukka tahti koulun tai töiden kanssa, että enää ei ole jaksanut. Tänä syksynä tämä väsymys iski yllättävän aikaisin. Ei kai ihme, stressaan koulua ja joulua ja koiraa ja kilojani... Kyllähän se toki auttaisi, että tekisi asialle jotakin, mutta mistä ottaa motivaatio ja energia? En halua enää koskaan tehdä mitään liikunnallista siksi, että olisi pakko. Koululiikunta tuhosi erittäin tehokkaasti kaiken liikunnanhaluni. Tarvitsisin jotakin, joka on hauskaa ja huomaamatonta, esimerkiksi tanssi. Haluaisin hirveästi oppia tanssimaan paritansseja, mutta tuo miehenketale ei ainakaan lähde mun kanssani ikinä millekään kurssille. Miehistä taitaa paritanssikursseilla olla muutenkin pulaa.
... Luulen että olisin aika hyvässä kunnossa pelkästä kävelystä ja hölkkäämisestä, jos tuo koira ei olisi niin mulkku, ja osaisi kävellä hihnassa oikein. Yksin kun en halua mennä, kun koirakin olisi. Syy taas jossakin muualla kuin minussa itsessäni...
Tänä aamuna heräilin hitaasti, ja jäin kyllä kaipaamaan aurinkoa. Ulkona on pimeää kuin Lapissa kaamoksen aikaan ja vettä tulee kuin Esterin perästä.
Taidan ottaa tavoitteeksi tänään vain sen, että vien koiran, käyn koulussa oppimassa vähän Exceliä ja yritän hiukkasen siivoilla. Sitten voisinkin vain lösöttää sohvalla ja neuloa tuota hametta, joka on neljättä kuukautta kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti