maanantai 24. syyskuuta 2012

Eikö sitä voi rauhassa enää nukkuakaan...

Okei. Heräsin äsken säpsähtäen, ei ollenkaan mun tapaista. Mietin varmaan useamman minuutin, että mikäs nyt, kuuluiko jotain, mutta ei. Hetken pohdittuani tajusin, että se uni, mitä hetki sitten näin, olikin painajainen. Se oli kuin jatkumoa edellisille unille aiheesta, joissa on joko tapahtunut jotain, tai sitten ollut ihan suoraa viittausta siihen, että mun miehellä ja yhdellä ystävällä olisi jotakin (eikä vain 'jotakin' vaan ihan suhde). Ei taida mun itsetuntoni olla kovin hyvä loppuviimeksi? Olisin erittäin mielelläni nukkunut sen viimeisen puoli tuntiakin, kiitos vain alitajunta.

Mun pitää mennä hoitoon.

Ei kommentteja: