Tulin äsken ajatelleeksi, että olen aika ulkopuolinen. Toki mulla on hyviä ystäviä, mutta tuntuu, etten ole oikein ydinporukkaa missään porukassa. Kaveripiirissä on useita kaveriporukoita, mutten tunnu kuuluvan "vakiojäsenenä" mihinkään niistä. Oon aina se vieraileva tähti. Voi olla, että moiset tuntemukset johtuu siitä, että olen vaihteeksi yksin kotona. Masentaa. Mutta väsyttääkin, en jaksaisi oikein enää lähteä minnekään. Fiksuintahan olisi vain mennä nukkumaan ja unohtaa moiset ajatukset, ettei musta muka tykätä. Tiedän ettei asia ole niin, varmasti mun kaverit musta tykkää kun ne mun kanssa kerran on.
Ei taida enää olla olemassa sitä "parasta kaveria", ja tuntuu että viimeksi olen kuulunut ydinporukkaan kun olin amiksessa. Valmistuttiin kahden kaverin kanssa kolmeen pekkaan, siinä kolmen poppoossa olin ihan vakiona. Mutta opiskelu loppui ja sekin ryhmä hajosi.
Kerran jos toisenkin on tuntunut siltä, että mun paras kaveri on toi koira, joka ei edes välitä musta. Huoh.
2 kommenttia:
Usko tai älä, mutta ihan järjettömän tuttu tunne aina joskus. Anteeksi jos jotenkin jätettiin sut ulkopuolelle kun kävit täällä, tuli kyllä mullekin vähän awkward olo siitä. :/ Taas vaan kävi näin että kaikki kaverit päätti pölähtää paikalle JUST silloin kun säkin olisit ollut täällä. Olisi hiton ihanaa nähdä useammin, oot rakas. <3
Ja ihmismieli on ihan vaan silleen hassu joskus että ajattelee ettei kukaan välitä, vaikka välittääkin. Siitä tunteesta on vaan vaikeaa päästä irti. Jos ei muuta niin muista ainakin välittää itse itsestäsi, ja mä olen kyllä olemassa vaikka hautaudunkin välillä ihmisiin. :'D
Ei se mitään, ja minkäs sille kukaan mahtaisi muutenkaan... :) Mutta mitenkäs mä voisin olla tukipilarina jossakin, kun olen aivan romuna itse?
Lähetä kommentti