Mies lähti Lappiin tänä aamuna, mutta silti jotenkin elämä hymyilee. Tämä päivä oli mukava, tein juuri niitä asioita joita halusinkin. En siis paljon mitään. Oikojalla kävin, Auroran ja Mirjamin kanssa teet nykäisin, Artweaveria kirosin ja porukoilla kävin Nanonenän kanssa syömässä. Oli siis kaikin puolin miellyttävä päivä.
Työelämävalmennus tosiaan loppui tänään. Nyt sitä ollaan taas sitten työttömiä, ja osaksi toivotaan osaksi pelätään, että tultaisiin valituksi sinne korkeakouluun.
Tänään puhuttiinkin tyttöin kanssa siitä, kuinka mahdollisesti elän tässä sellaista murrosvaihetta elämässä. Talvi oli yhtä epätietoisuudessa ja vajonneessa itsetunnossa pyörimistä, mutta sitten ymmärsin muutamia viikkoja sitten, että olen aivan väärällä alalla. Ja se tuntui hyvältä. Tiedänpähän ainakin, mitä mun EI pitäisi tehdä. Pidän työstäni, mutta koska mä olen täysin kunnianhimoton ihminen, niin en tule koskaan tällä alalla varsinaisesti menestymään. En tarkoita, että kunnianhimottomat ihmiset menestyisivät millään alalla erityisesti, mutta jollain muulla alalla mun olisi mahdollista päästä vakityöhön, josta saa inhimillistä palkkaa.
Haluaisin jotain vakaata, jossa olisi joka päivä ihan pieniä haasteita. En pidä järjettömän suurista projekteista, ainakaan liian usein. Haluaisin myös olla ohjaavassa asemassa, tai opettaa. Pidän opettamisesta, ja uskallan väittää että olen siinä ihan mukiinmenevä, ellen jopa hyvä. Haluan olla tekemisissä ihmisten kanssa sekä palvella asiakkaita, koska olen siinäkin hyvä ja tiedän sen. Haluan tehdä jotain vastuullista, mutta haluan tehdä sitä myös yhdessä muiden kanssa. Jotenka hain liike- ja taloushallinnon alalle.
Mä todella toivon, että pääsisin edes pääsykokeisiin asti. Ja mä todella pelkään, että kaikki muut hakijat on käyny lukiot ja merkonomikoulutukset ja on miljoona kertaa parempia kuin minä. Jännitän tätä aivan kamalasti. Toivottakaa lukijat onnea! :)
Bonuksena Nano! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti