Iltalenkki tehtiin Nanon kanssa tosi hienosti. Taas siinä samassa kohtaa metsätietä alkoi ulina ja hidastelu, mutta maanitellessa tuli hyvää tahtia. Kakat osasi tehdä ulos. Valitettavasti kotiin päästyä alkoi taas jumalaton riekkuminen. Siinä vaiheessa, kun alkoi näykkimään mua - vaihteeksi - niin Riku sen sitten pisti maihin. Tuntuu, että sen on jotenkin tosi vaikeaa ymmärtää, mitä saa purra ja mitä ei. Yleensä pidän sitä selällään maissa, kuonosta kiinni ja ärisen sille niin kauan, että häntä lakkaa viuhumasta. Luulen, että se silloin on tajunnut, ettei tämä ole mikään hauska leikki, ja että purra ei saa. Sitten purulelun tarjoaminen, ja kehut kun nappaa siihen kiinni.
Osaa se kyllä jo istua! Sitten kun osaisi maate mennä myös. "Tänne" -käskyn ymmärtää myös jotenkuten, kunhan sen esittää liioitellulla äänensävyllä ja levittelee käsiä oikein maksimaalisesti... :D
Tämäniltainen riekkuminen oli kyllä pahempaa kuin vielä yhtenäkään iltana, ihan kuin sillä olisi alkanut jokin varhainen uhmaikä. Ehkäpä se on jotakin sopeutumisen loppuvaiheita, rajojen hakemista. Tiukka kuri vain, ei tässä muu auta.
Luettiin netistä, että jotkut ovat tehneet niin, että kaikki on tehty käskystä. Ei edes leikitä, ellei omistaja aloita. Tätäkin voi toki kokeilla.
Mutta nyt väsyttelee siihen malliin, että menen iltapesulle, ja ehkä teen vielä pari kerrosta sukkaa. Yötä!
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Edistystä ja takapakkia...
Nanosta sen verran, että eilisen ja tämä päivän aikana on tehty jo kolmet kakat ulos! Hoorays! Parit on tullu kyllä sisällekin, toiset yön aikana jotka se on vissiin itse hävittänyt, ja toiset tänään iltapäivällä, kun en riittävän nopeasti vienyt sitä pihalle (ei sillä että se takaisi mitään). Muutenkin ollut ihan hyvin käyttäytyvä yms, PAITSI: Vein tänään naamani lähemmäs lattiaa, niin kaveri tosiaan huomasi mut, pomppasi äkkiä pystyyn, tuli luokse ja päätti puraista mua naamaan. Lienee turhaa kertoa, etten ollut kovin kiitollinen, ja se sai kyllä kuulla kunniansa. Välillä tuntuu, että tuolla koiralla on kusta päässä, mutta kai sitä pitäisi vain kärsivällisesti panna se pentuiän piikkiin...
Olen saanut neuleitakin valmiiksi ennätystahtia. Tällä hetkellä tuntuukin, etten nukkumisen lisäksi, jaksaisi paljon muuta tehdä, kuin istua sohvalla neulomassa. Ensimmäiset sukkani valmistuvat megavauhtia, eilen ja tänään olen myös saanut valmiiksi kaulurin ja hartiahuivin. Laitan niistä kuvia ehkä joskus.
WoWia pitäisi pelata, peliaikaakin olisi vielä vähäsen. Ei pidä hukkaan heittää mitään!
Väsyttelee, huomenna tuntia aikaisemmin duuniin tekemään yksi akuutti sovite valmiiksi. Pitäisi mennä ajoissa nukkumaan tänään. Luojalle kiitos talviaikaan siirtymisestä.
Olen saanut neuleitakin valmiiksi ennätystahtia. Tällä hetkellä tuntuukin, etten nukkumisen lisäksi, jaksaisi paljon muuta tehdä, kuin istua sohvalla neulomassa. Ensimmäiset sukkani valmistuvat megavauhtia, eilen ja tänään olen myös saanut valmiiksi kaulurin ja hartiahuivin. Laitan niistä kuvia ehkä joskus.
WoWia pitäisi pelata, peliaikaakin olisi vielä vähäsen. Ei pidä hukkaan heittää mitään!
Väsyttelee, huomenna tuntia aikaisemmin duuniin tekemään yksi akuutti sovite valmiiksi. Pitäisi mennä ajoissa nukkumaan tänään. Luojalle kiitos talviaikaan siirtymisestä.
tiistai 26. lokakuuta 2010
Joo ei mä tuun kohta hulluks. Taas pistin sille ruuan eteen, ja heti sen jälkeen mentiin ihan tuohon omalle takapihalle, jossa ollaan siis oltu ennenkin. Ihan rauhallisesti olin, seisoskelin sen kanssa vaan, ja silloin vaan liikuin, kun näytti siltä, että se seuraa. Sit se taas hätääntyi, kun piti kaikkien paiskoa autojensa ovia samanaikaisesti, ja sitten alkoi vaihteeksi kauhea vinkuminen ja rimpuilu...
Ja heti kun pääsi sisälle, niin paskat keskelle keittiön lattiaa.
... Tulipahan tirautettua oikein kunnolla. Herranjumala että mä olen väsynyt.
Mutta sittemmin neiti osasi mennä sentään paperille. Voi huoh että tästä tulee pitkä operaatio.
Ja heti kun pääsi sisälle, niin paskat keskelle keittiön lattiaa.
... Tulipahan tirautettua oikein kunnolla. Herranjumala että mä olen väsynyt.
Mutta sittemmin neiti osasi mennä sentään paperille. Voi huoh että tästä tulee pitkä operaatio.
... Joo. Edelleen paskana
Rankkaa, rankkaa, rankkaa.
Nanosta on aika vaikea saada kiinni (kuvaannollisesti), mutta vielähän me rakennetaan tätä luottamusta. Eilen kun sekä minä että Riku oltiin sen kanssa lenkillä, niin meni tosi hienosti! Me käveltiin todella pitkälle, jopa yhden tien yli, jonka kohdalla molemmat oli jo varmoja, että pentu nykäisee liinat kiinni. Siitä se vain tepsutteli yli muina naisina. Ja sitten kun tultiin kotiin päin, niin kierrettiinkin vielä meidän taloyhtiön talot, ja sitten vasta tultiin sisälle. Kaveri kulki hienosti hihnassa, ei vetäny eikä jääny kuhnimaan.
... Mutta sitten kävin sen kanssa yksin illalla. Ja aivan tasan katastrofaalista. Ei pissaa, ei kakkaa, vain sairaasti rimpuilua ja ulinaa siellä hihnan päässä. Ja se on todella noloa, eikä siihen tunnu olevan mitään ratkaisua. Olen yrittänyt löytää joka paikasta tietoa siitä, mitä sitten kannattaa tehdä, kun pentu vetää ja ulisee hihnan päässä. Joka paikassa hoetaan vain tyhmänä sitä, kuinka "käänny ja lähde toiseen suuntaan". Hei haloo. Jos mä lähden toiseen suuntaan, niin tää kaveri kääntyy kanssa, ja alkaakin pakittaa. Aivan yhtä tyhjän kanssa. Olisi kiva, kun tuolta internettien ihmeellisestä maailmasta löytyisikin sitä tietoa. Nolottaa perkele kun se vaan ulisee kovaan ääneen, pakittaa ja hyppii kuin rodeohärkä... Enkä mä osaa tehdä mitään siinä tilanteessa. Siihen tilanteeseen ei vain ole ohjeita. Ei kirjoissa, ei netissä.
Tuntuu, että välillä edetään hurjan nopeasti, ja sitten tullaankin yhtäkkiä takapakkia kaikki se, mitä ollaan "opittu". Se on todella turhauttavaa. Mukavampi olisi edetä tasaisesti, mutta kun ei niin ei.
Taidan kaiken lisäksi olla tulossa kipeäksi. Toisaalta se ei olisi mikään ihme. Tämä aika vuodesta, kaikki stressi ja jännitys mikä pennun mukana tuli... Ja se, kuinka mä Nanon kanssa joka päivä käyn hermojeni äärirajoilla monta kertaa. Normaalisti mun elämä on melko tasaista, en ole kovinkaan hermostunut tai hätääntynyt usein. Ei ole ihme, jos pistää västyttämään, kun on yhtäkkiä niin paljon "henkisiä muutoksia". Pakko se vain on kestää. Uskottelen tiukasti itselleni, että suunta tästä on vain ylöspäin.
Ja nyt kun tuo koiruus nukustelee, niin yritän itsekin lepuuttaa tuossa sohvalla. Jos tekisi vähän niitä etätöitä samalla.
Nanosta on aika vaikea saada kiinni (kuvaannollisesti), mutta vielähän me rakennetaan tätä luottamusta. Eilen kun sekä minä että Riku oltiin sen kanssa lenkillä, niin meni tosi hienosti! Me käveltiin todella pitkälle, jopa yhden tien yli, jonka kohdalla molemmat oli jo varmoja, että pentu nykäisee liinat kiinni. Siitä se vain tepsutteli yli muina naisina. Ja sitten kun tultiin kotiin päin, niin kierrettiinkin vielä meidän taloyhtiön talot, ja sitten vasta tultiin sisälle. Kaveri kulki hienosti hihnassa, ei vetäny eikä jääny kuhnimaan.
... Mutta sitten kävin sen kanssa yksin illalla. Ja aivan tasan katastrofaalista. Ei pissaa, ei kakkaa, vain sairaasti rimpuilua ja ulinaa siellä hihnan päässä. Ja se on todella noloa, eikä siihen tunnu olevan mitään ratkaisua. Olen yrittänyt löytää joka paikasta tietoa siitä, mitä sitten kannattaa tehdä, kun pentu vetää ja ulisee hihnan päässä. Joka paikassa hoetaan vain tyhmänä sitä, kuinka "käänny ja lähde toiseen suuntaan". Hei haloo. Jos mä lähden toiseen suuntaan, niin tää kaveri kääntyy kanssa, ja alkaakin pakittaa. Aivan yhtä tyhjän kanssa. Olisi kiva, kun tuolta internettien ihmeellisestä maailmasta löytyisikin sitä tietoa. Nolottaa perkele kun se vaan ulisee kovaan ääneen, pakittaa ja hyppii kuin rodeohärkä... Enkä mä osaa tehdä mitään siinä tilanteessa. Siihen tilanteeseen ei vain ole ohjeita. Ei kirjoissa, ei netissä.
Tuntuu, että välillä edetään hurjan nopeasti, ja sitten tullaankin yhtäkkiä takapakkia kaikki se, mitä ollaan "opittu". Se on todella turhauttavaa. Mukavampi olisi edetä tasaisesti, mutta kun ei niin ei.
Taidan kaiken lisäksi olla tulossa kipeäksi. Toisaalta se ei olisi mikään ihme. Tämä aika vuodesta, kaikki stressi ja jännitys mikä pennun mukana tuli... Ja se, kuinka mä Nanon kanssa joka päivä käyn hermojeni äärirajoilla monta kertaa. Normaalisti mun elämä on melko tasaista, en ole kovinkaan hermostunut tai hätääntynyt usein. Ei ole ihme, jos pistää västyttämään, kun on yhtäkkiä niin paljon "henkisiä muutoksia". Pakko se vain on kestää. Uskottelen tiukasti itselleni, että suunta tästä on vain ylöspäin.
Ja nyt kun tuo koiruus nukustelee, niin yritän itsekin lepuuttaa tuossa sohvalla. Jos tekisi vähän niitä etätöitä samalla.
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Olen aivan paskana
Tää oli just niin rankkaa kuin olin kuvitellut, ellei vielä hieman rankempaa. Nukkumisesta ei toivoakaan, mutta pakko yrittää.
Tänään on käyty neljä kertaa ulkona, joista kahdella ei mitään. Ulkona käyminen on tuolle neidille kovin pelottavaa. Talon päätyyn parkkipaikalle mennään ihan ok, mutta sen ylittäminen on kovin vaikeaa. Jos sen yli päästäänkin, niin viimeistään siinä metsätien alussa tytsy lyö liinat kiinni ja alkaa uikuttaa. Syliin jos pääsee, niin ei ole mitään ongelmaa. Sitten voidaan mennä vaikka maailman ääriin asti. Mutta eihän sitä sinne voi joka kerta kantaa, se vaan tottuu siihen, ja siinähän ollaan. Kaveri painaa nyt kaksikuukautisena sen 7,5 kiloa. Paljonko se painaa kuukauden päästä? Tai puolen vuoden? Ehdottomasti huono vaihtoehto.
Tänään saatiin kuitenkin pentuvaljaat, joten vähän paremmin pysyy se koira lapasessa. :D
Voin tänään todella pahoin. En kuitenkaan oksentanut, vaikka kuinka yritin. Tunnin torkkumisella parani olo jonkin verran. Mietin, että se koiran tulosta johtuva jännitys varmaan laukesi tänään, ja sain vatsanväänteet, huonon olon ja huippauksen vasta näin jälkijunassa... Hämäläinen mikä hämäläinen.
Olen enigeis todella väsynyt, ja taidan nyt mennä sohvalle syömään suklaata. Soronoo! -->
Tänään on käyty neljä kertaa ulkona, joista kahdella ei mitään. Ulkona käyminen on tuolle neidille kovin pelottavaa. Talon päätyyn parkkipaikalle mennään ihan ok, mutta sen ylittäminen on kovin vaikeaa. Jos sen yli päästäänkin, niin viimeistään siinä metsätien alussa tytsy lyö liinat kiinni ja alkaa uikuttaa. Syliin jos pääsee, niin ei ole mitään ongelmaa. Sitten voidaan mennä vaikka maailman ääriin asti. Mutta eihän sitä sinne voi joka kerta kantaa, se vaan tottuu siihen, ja siinähän ollaan. Kaveri painaa nyt kaksikuukautisena sen 7,5 kiloa. Paljonko se painaa kuukauden päästä? Tai puolen vuoden? Ehdottomasti huono vaihtoehto.
Tänään saatiin kuitenkin pentuvaljaat, joten vähän paremmin pysyy se koira lapasessa. :D
Voin tänään todella pahoin. En kuitenkaan oksentanut, vaikka kuinka yritin. Tunnin torkkumisella parani olo jonkin verran. Mietin, että se koiran tulosta johtuva jännitys varmaan laukesi tänään, ja sain vatsanväänteet, huonon olon ja huippauksen vasta näin jälkijunassa... Hämäläinen mikä hämäläinen.
Olen enigeis todella väsynyt, ja taidan nyt mennä sohvalle syömään suklaata. Soronoo! -->
lauantai 23. lokakuuta 2010
Mä oon nyt äiti!
Tällainen me Parkanosta haettiin. Matkassa ei ollut mutkia, mutta vaikeaa tästä alusta tulee. Toivottavasti lopussa seisoo. Kiitos.
Hän on Nano, 2 kuukautta! Narttupentu, jossa on alaskanmalamuuttia, saksanpaimenkoiraa, valkoistapaimenkoiraa ja siperianhuskya. Looksit on kyllä perinyt kahdelta ensimmäiseltä, selvästi.
Jännittää vieläkin, että mitä tästä oikein tulee. :D
Hän on Nano, 2 kuukautta! Narttupentu, jossa on alaskanmalamuuttia, saksanpaimenkoiraa, valkoistapaimenkoiraa ja siperianhuskya. Looksit on kyllä perinyt kahdelta ensimmäiseltä, selvästi.
Jännittää vieläkin, että mitä tästä oikein tulee. :D
keskiviikko 20. lokakuuta 2010
Jännittää
Enää kolme yötä pennun hakuun.
Kämppä ei vieläkään ole siisti, joten tein tuossa äsken aika tiukan listan, mitä täällä on tehtävä ennen lauantaita. Pelottaa kamalasti, että tullaanko me sittenkään toimeen, ja osataanko me kouluttaa ja hoitaa sitä hyvin ja... Äh. Jotenkin kallooni ei iskostu se, että se todennäköisesti tule rakastamaan meitä paljon ihan vain meidän itsemme takia, eikä sitä pätkääkään kiinnosta, kuinka hyviä me ollaan koirien kanssa. Meistä tulee sen perhe. Rakastanhan mäkin perhettäni, vaikka ne joskus käykin mun hermoille. (Varsinkin eräs nimeltämainitsematon Manna... :D)
Tiedän sen jo nyt, että tulen olemaan aivan romuna sen jälkeen, kun se koira tulee ja siirryn pariksi/muutamaksi viikoksi tekemään iltavuoroa/etätöitä, mutta uskoisin, että se on sen arvoista. :) Ja jouluna viimeistään helpottaa.
Joulusta puheenollen. Mulla on ollut ihan hirvittävä joulubuumi tässä jo jonkin aikaa, kuuntelen joka aamu joululauluja ja glögikin on maistunut. Näin se aina alkaa, paria kuukautta ennen tulee se ensimmäinen vaihe, ja sitten taas marraskuuksi unohdan koko joulun, ja yhtäkkiä onkin enää viikko aikaa hoitaa kaikki.
Kävin eilen porukoilla ja päätettiin yhdessä, että voidaan mennä Tervikseen kuten ennenkin, mutta tänä jouluna ei YHTÄÄN alkoholia. Ei edes viiniä ruuan kanssa. Jos sitä maun takia juodaan, niin saahan sitä alkoholittomana versiona. Jos näen yhdenkin kaljatölkin JOULUNA, nii lähden. Ja se siitä joulusta sitten, kiitos kaljanlipittelijöiden. Todettiin äitin kanssa, että joka perkeleen juhlapyhänä aina ryypätään, niin sen joulun voisi vaikka olla juomatta. Me sen sijaan toivottiin jouluruokia, jotka tehdään yhdessä, joululauluja, joulukuusen koristelua, ja sitä ihan vaan yhdessä oloa. Äiti oli sitä mieltä, ettei aikuisilta-aikuisille -lahjoja, kun niitä on aina niin vaikea keksiä. :D
... Ounou, seuraavaksi iskee joululahjastressi. :/ Onneksi olen lahjonut ihmisiä ihan riittävästi seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, niin voin hyvillä mielin olla lahjomati. ^^
Mutta kaikkea ennen... Hirveä siivousrumba, ja PENTU<333 .
Kämppä ei vieläkään ole siisti, joten tein tuossa äsken aika tiukan listan, mitä täällä on tehtävä ennen lauantaita. Pelottaa kamalasti, että tullaanko me sittenkään toimeen, ja osataanko me kouluttaa ja hoitaa sitä hyvin ja... Äh. Jotenkin kallooni ei iskostu se, että se todennäköisesti tule rakastamaan meitä paljon ihan vain meidän itsemme takia, eikä sitä pätkääkään kiinnosta, kuinka hyviä me ollaan koirien kanssa. Meistä tulee sen perhe. Rakastanhan mäkin perhettäni, vaikka ne joskus käykin mun hermoille. (Varsinkin eräs nimeltämainitsematon Manna... :D)
Tiedän sen jo nyt, että tulen olemaan aivan romuna sen jälkeen, kun se koira tulee ja siirryn pariksi/muutamaksi viikoksi tekemään iltavuoroa/etätöitä, mutta uskoisin, että se on sen arvoista. :) Ja jouluna viimeistään helpottaa.
Joulusta puheenollen. Mulla on ollut ihan hirvittävä joulubuumi tässä jo jonkin aikaa, kuuntelen joka aamu joululauluja ja glögikin on maistunut. Näin se aina alkaa, paria kuukautta ennen tulee se ensimmäinen vaihe, ja sitten taas marraskuuksi unohdan koko joulun, ja yhtäkkiä onkin enää viikko aikaa hoitaa kaikki.
Kävin eilen porukoilla ja päätettiin yhdessä, että voidaan mennä Tervikseen kuten ennenkin, mutta tänä jouluna ei YHTÄÄN alkoholia. Ei edes viiniä ruuan kanssa. Jos sitä maun takia juodaan, niin saahan sitä alkoholittomana versiona. Jos näen yhdenkin kaljatölkin JOULUNA, nii lähden. Ja se siitä joulusta sitten, kiitos kaljanlipittelijöiden. Todettiin äitin kanssa, että joka perkeleen juhlapyhänä aina ryypätään, niin sen joulun voisi vaikka olla juomatta. Me sen sijaan toivottiin jouluruokia, jotka tehdään yhdessä, joululauluja, joulukuusen koristelua, ja sitä ihan vaan yhdessä oloa. Äiti oli sitä mieltä, ettei aikuisilta-aikuisille -lahjoja, kun niitä on aina niin vaikea keksiä. :D
... Ounou, seuraavaksi iskee joululahjastressi. :/ Onneksi olen lahjonut ihmisiä ihan riittävästi seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, niin voin hyvillä mielin olla lahjomati. ^^
Mutta kaikkea ennen... Hirveä siivousrumba, ja PENTU<333 .
perjantai 15. lokakuuta 2010
Novel no. 1
-Menehän sisään.
Minut osoitetaan kohti ovea. En ylipäätään ymmärrä mitä teemme ikivanhassa talonrähjässä, joka lakoaa hetkellä millä hyvänsä. Tartun kuitenkin tottelevaisesti ovenkahvaan ja väännän. Silmiäni kohtaa mitä epärealistisin näky ja jämähdän haavi auki paikoilleni.
-No, sisään vain, ei meillä ole koko päivää!
Astun pehmeälle nurmelle, ja annan näyn laskeutua hitaasti valoa aristeleville verkkokalvoilleni. Olemme astuneet jonkinlaiseen saareen. Saareen, joka kelluu äärettömyydessä. Älkää käsittäkö väärin, tämä ei ole avaruus. On täysin valoisaa, vaikka aurinkoa ei näy. Leijumme ikäänkuin taivaalla, mutta jos menisin saaren reunalle ja kurkistaisin alas, ei maata näkyisi. Joka puolella vain vaaleaa sineä.
Saari on ehkä yhden korttelin kokoinen. Maasto on hieman mäkistä, ja joka puolella kasvaa nurmea ja valkoisia ja hopeaisia lehdettömiä puita. Huomaan maassa esineitä, ikäänkuin kiireessä unohdettuja. Sateenvarjoja, lapasia... Jopa jonkinlaisia kortteja, ehkä maksuvälineitä.
-Älä välitä natiaisista, ole vain kuin niitä ei olisikaan.
Vilkaisen äkkiä puhuttelijaani, yhtä seuralaisistani, ja sitten ympärilleni. Toden totta, puiden lomassa kulkee todella lapsia valkoisissa vaatteissa, ehkä seitsemän ikäisiä. He vain... Kulkevat. Edestakaisin.
-Ne ovat olleet täällä aina. Ja todennäköisesti tulevat aina olemaankin. Ei niistä ole haittaa, mutta älä puhuttele niitä. Mennään nyt.
Seurueeni lähtee määrätietoisesti painelemaan kohti saarekkeen toista päätä, minä heidän kannoillaan. Toisen pään reunalla näkyy puinen koroke, sekä junakiskot. Ne tulevat vasemmalta äärettömyydestä ja katoavat oikealle äärettömyyteen. Koroke on siis jonkinlainen laituri, ymmärrän.
Kun laituri on kokonaan näkyvissä, näen sen päällä seisovan naisen. Lähemmin tarkasteltuna kyseessä ei olekaan elävä nainen, vaan nukke. Samanmoinen mallinukke, kuin kauppojen ikkunoissa. Nukke on puettu morsiameksi, huntuineen kaikkineen. Sillä on samanlainen hieman ylimielinen ilme, kuin kaikilla muillakin näkemilläni. Se on kovin vaalea, oljenväriset hiukset ja persikkaiset huulet sillä on myös.
-Hän on Oraakkeli, joku seuralaisistani sanoo juhlallisesti, ja muut tekevät lähes kunniaa nukelle. En voi uskoa korviani. Epäuskoisuuteni paistaa varmasti kasvoiltani, sillä muutamat heistä hymähtävät huvittuneesti mutta hyväntahtoisesti.
-Anna meidän näyttää. Ymmärräthän että laiturille ei kuljeta Oraakkelin tietämättä!
Ensimmäinen heistä astuu nuken eteen, suutelee kylmäkiskoista morsianta ja... Katoaa! Silmieni edestä hän häviää olemattomiin.
-Olkaa hyvä, madmoiselle, joku heistä vitsailee, ja ymmärrän, että minunkin tulee todella kiivetä nuken luokse ja suudella sitä. Astun pari epävarmaa askelta kohti nukkea ja vilkaisen tovereihini. He vain hymyilevät, nyökyttelevät ja elehtivät minua kiirehtimään Oraakkelin eteen. Käännyn katsomaan nukkea. Se on hyvin pitkä, joten joudun seisomaan varpaillani, jotta yletyn sen huulille. Viimeiseksi ajattelen, kuinka naurettavalta varmasti näytän, ennenkuin suljen silmäni ja painan huuleni Oraakkelin kylmiä ja kovia huulia vasten.
Yhtäkkiä alan kuulla ääniä. Ensin hiljaisina, sitten ne voimistuvat, kunnes ovat kaikkialla ympärilläni. Ihmisten puheensorinaa, naurua, ärhentelyä ja lasten riemunkiljahduksia. Pääni on yhä taivutettuna kohti Oraakkelin kasvoja, mutta kun uskaltaudun avaamaan silmäni ja laskemaan sen, näen kaikki nuo äänien aiheuttajat. Laituri - ei, vaan koko saari - kuhisee elämää. Kaikki odottavat junaa matkatakseen jonnekin. Muutaman askelen päässä minusta on yksi seuralaisistani. Hän, joka ensimmäisenä kulki Oraakkelin Portista. Hän hymyilee tietäväisen oloisena.
-Huomaathan, Oraakkeli pitää huolen oikeamielisistä ihmisistä, heidät Hän päästää laiturille ja matkaan.
Nyökkään hitaasti, vaikken vielä oikein ymmärräkään kaikkea näkemääni. Seuraava tovereistani alkaa hahmottua taakseni. Kaikki he kulkevat vuorollaan läpi Portin.
-Oraakkeli antaa odottaville myös pienen lahjan, sanoo yksi heistä.
-Hyppäähän nyt ilmaan. Ponnista voimalla.
Jälleen olen epäuskoinen, mutta teen työtä käskettyä. Menen melkein kyykkyyn asti, ja ponnistan. Jalkani eivät enää osu hypyn jälkeen maahan. Jään leijailemaan puolen metrin päähän maan pinnasta. Jaksan kummaksua vielä tätäkin, kaiken jo näkemäni jälkeen.
-Näin et putoa reunalta. Odottavan aika on myöskin pitkä, näin saat ehkä kulutettua sen nopeammin, yksi tovereistani sanoo silmää iskien. Painottomuuden tunne alkaa tuntua hienolta, pyrähtelen hieman edestakaisin, ja päädyn tekemään taidokkaita surmansilmukoita riemukkaasti nauraen. Olkoonkin outoa, tätä parempaa ei voi olla!
Riemuni ei kestä pitkään. Näen junan lähestyvän horisontista. Se jyskyttää äärettömyydessä leijuvilla raiteilla kovaäänisesti, ja ihmiset alkavat järjestyä laiturille päästäkseen nopeasti sisään. Palaan tovereideni luokse, sillä meilläkin on ilmeisesti kiire. He viittovat minua väentungoksesta luokseen, ja laskeudun yhden rotevamman miehen olkapäille. Hän laskee minut naurahtaen alas eteensä ja luotsaa läpi tungoksen vaunuun. Juna on koristeltu sisältä hienosti. Penkit on päällystetty punaisella sametilla, ja puuosat maalattu kultamaalilla. Seinät on vuorattu taidokkaasti valmistetuilla seinävaatteilla, jotka kertovat jonkinlaista historiallista tarinaa.
Asetumme loosiin, ja meille tarjoillaan teetä heti junan lähdettyä liikkeelle. Katson ikkunasta puista laituria ja Oraakkelia, kunnes äärettömyys nielaisee ne.
Hitaasti käännän katseeni menosuuntaan. Äärettömyys edessäni alkaa tummua. Seuralaiseni hörppivät rauhallisina teetä, ja silmäni alkavat painua kiinni.
Matka tuntemattomaan on alkanut.
Minut osoitetaan kohti ovea. En ylipäätään ymmärrä mitä teemme ikivanhassa talonrähjässä, joka lakoaa hetkellä millä hyvänsä. Tartun kuitenkin tottelevaisesti ovenkahvaan ja väännän. Silmiäni kohtaa mitä epärealistisin näky ja jämähdän haavi auki paikoilleni.
-No, sisään vain, ei meillä ole koko päivää!
Astun pehmeälle nurmelle, ja annan näyn laskeutua hitaasti valoa aristeleville verkkokalvoilleni. Olemme astuneet jonkinlaiseen saareen. Saareen, joka kelluu äärettömyydessä. Älkää käsittäkö väärin, tämä ei ole avaruus. On täysin valoisaa, vaikka aurinkoa ei näy. Leijumme ikäänkuin taivaalla, mutta jos menisin saaren reunalle ja kurkistaisin alas, ei maata näkyisi. Joka puolella vain vaaleaa sineä.
Saari on ehkä yhden korttelin kokoinen. Maasto on hieman mäkistä, ja joka puolella kasvaa nurmea ja valkoisia ja hopeaisia lehdettömiä puita. Huomaan maassa esineitä, ikäänkuin kiireessä unohdettuja. Sateenvarjoja, lapasia... Jopa jonkinlaisia kortteja, ehkä maksuvälineitä.
-Älä välitä natiaisista, ole vain kuin niitä ei olisikaan.
Vilkaisen äkkiä puhuttelijaani, yhtä seuralaisistani, ja sitten ympärilleni. Toden totta, puiden lomassa kulkee todella lapsia valkoisissa vaatteissa, ehkä seitsemän ikäisiä. He vain... Kulkevat. Edestakaisin.
-Ne ovat olleet täällä aina. Ja todennäköisesti tulevat aina olemaankin. Ei niistä ole haittaa, mutta älä puhuttele niitä. Mennään nyt.
Seurueeni lähtee määrätietoisesti painelemaan kohti saarekkeen toista päätä, minä heidän kannoillaan. Toisen pään reunalla näkyy puinen koroke, sekä junakiskot. Ne tulevat vasemmalta äärettömyydestä ja katoavat oikealle äärettömyyteen. Koroke on siis jonkinlainen laituri, ymmärrän.
Kun laituri on kokonaan näkyvissä, näen sen päällä seisovan naisen. Lähemmin tarkasteltuna kyseessä ei olekaan elävä nainen, vaan nukke. Samanmoinen mallinukke, kuin kauppojen ikkunoissa. Nukke on puettu morsiameksi, huntuineen kaikkineen. Sillä on samanlainen hieman ylimielinen ilme, kuin kaikilla muillakin näkemilläni. Se on kovin vaalea, oljenväriset hiukset ja persikkaiset huulet sillä on myös.
-Hän on Oraakkeli, joku seuralaisistani sanoo juhlallisesti, ja muut tekevät lähes kunniaa nukelle. En voi uskoa korviani. Epäuskoisuuteni paistaa varmasti kasvoiltani, sillä muutamat heistä hymähtävät huvittuneesti mutta hyväntahtoisesti.
-Anna meidän näyttää. Ymmärräthän että laiturille ei kuljeta Oraakkelin tietämättä!
Ensimmäinen heistä astuu nuken eteen, suutelee kylmäkiskoista morsianta ja... Katoaa! Silmieni edestä hän häviää olemattomiin.
-Olkaa hyvä, madmoiselle, joku heistä vitsailee, ja ymmärrän, että minunkin tulee todella kiivetä nuken luokse ja suudella sitä. Astun pari epävarmaa askelta kohti nukkea ja vilkaisen tovereihini. He vain hymyilevät, nyökyttelevät ja elehtivät minua kiirehtimään Oraakkelin eteen. Käännyn katsomaan nukkea. Se on hyvin pitkä, joten joudun seisomaan varpaillani, jotta yletyn sen huulille. Viimeiseksi ajattelen, kuinka naurettavalta varmasti näytän, ennenkuin suljen silmäni ja painan huuleni Oraakkelin kylmiä ja kovia huulia vasten.
Yhtäkkiä alan kuulla ääniä. Ensin hiljaisina, sitten ne voimistuvat, kunnes ovat kaikkialla ympärilläni. Ihmisten puheensorinaa, naurua, ärhentelyä ja lasten riemunkiljahduksia. Pääni on yhä taivutettuna kohti Oraakkelin kasvoja, mutta kun uskaltaudun avaamaan silmäni ja laskemaan sen, näen kaikki nuo äänien aiheuttajat. Laituri - ei, vaan koko saari - kuhisee elämää. Kaikki odottavat junaa matkatakseen jonnekin. Muutaman askelen päässä minusta on yksi seuralaisistani. Hän, joka ensimmäisenä kulki Oraakkelin Portista. Hän hymyilee tietäväisen oloisena.
-Huomaathan, Oraakkeli pitää huolen oikeamielisistä ihmisistä, heidät Hän päästää laiturille ja matkaan.
Nyökkään hitaasti, vaikken vielä oikein ymmärräkään kaikkea näkemääni. Seuraava tovereistani alkaa hahmottua taakseni. Kaikki he kulkevat vuorollaan läpi Portin.
-Oraakkeli antaa odottaville myös pienen lahjan, sanoo yksi heistä.
-Hyppäähän nyt ilmaan. Ponnista voimalla.
Jälleen olen epäuskoinen, mutta teen työtä käskettyä. Menen melkein kyykkyyn asti, ja ponnistan. Jalkani eivät enää osu hypyn jälkeen maahan. Jään leijailemaan puolen metrin päähän maan pinnasta. Jaksan kummaksua vielä tätäkin, kaiken jo näkemäni jälkeen.
-Näin et putoa reunalta. Odottavan aika on myöskin pitkä, näin saat ehkä kulutettua sen nopeammin, yksi tovereistani sanoo silmää iskien. Painottomuuden tunne alkaa tuntua hienolta, pyrähtelen hieman edestakaisin, ja päädyn tekemään taidokkaita surmansilmukoita riemukkaasti nauraen. Olkoonkin outoa, tätä parempaa ei voi olla!
Riemuni ei kestä pitkään. Näen junan lähestyvän horisontista. Se jyskyttää äärettömyydessä leijuvilla raiteilla kovaäänisesti, ja ihmiset alkavat järjestyä laiturille päästäkseen nopeasti sisään. Palaan tovereideni luokse, sillä meilläkin on ilmeisesti kiire. He viittovat minua väentungoksesta luokseen, ja laskeudun yhden rotevamman miehen olkapäille. Hän laskee minut naurahtaen alas eteensä ja luotsaa läpi tungoksen vaunuun. Juna on koristeltu sisältä hienosti. Penkit on päällystetty punaisella sametilla, ja puuosat maalattu kultamaalilla. Seinät on vuorattu taidokkaasti valmistetuilla seinävaatteilla, jotka kertovat jonkinlaista historiallista tarinaa.
Asetumme loosiin, ja meille tarjoillaan teetä heti junan lähdettyä liikkeelle. Katson ikkunasta puista laituria ja Oraakkelia, kunnes äärettömyys nielaisee ne.
Hitaasti käännän katseeni menosuuntaan. Äärettömyys edessäni alkaa tummua. Seuralaiseni hörppivät rauhallisina teetä, ja silmäni alkavat painua kiinni.
Matka tuntemattomaan on alkanut.
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
maanantai 11. lokakuuta 2010
Oho nyt jänskättää
Menossa kohtapuoleen töihin. Ihan tuttu paikka, mutta silti on sellainen pelonsekainen jännitys masussa, niinkuin olisi menossa johonkin työhaastatteluun. :D Tiedän, ettei tule mitään ongelmia, mutta silti on vähän epävarma olo. Ei mulla ole eväitäkään, kun ei tuolla kaapissa oikein ole mitään sellaista jota voisi mukaan ottaa. Luotan siihen, että armas äiskäni haluaa jelpata mua pari päivää tässä lounasasiassa... ^^
Inuyashoja ei ole vieläkään näkynyt. Huusin ne viikko sitten sunnuntaina, ja rahat olivat myyjällä jo torstaina. En ole vieläkään saanut s-postiin sitä seurantanumeroa, onkohan se vain unohtanut laittaa? Kaipailisin niitä kirjoja jo! :<
Oltiin eilen Särkisalossa isotädin viiskymppisissä. Ylensöin itseni ihan kamalaan kuntoon. Ja sitten pakotin itseni vielä juoksulenkille kun pääsin kotiin, kuinka tyhmä voi ihminen olla? Halusin vain juosta, kun perse oli niin jumissa kaikesta autossa istumisesta, mutta sitten kun sänkyyn pääsi, niin aloin voida todella pahoin. Monta kertaa olin aivan varma, että kohta lähden oksulle. Oikein paljon mahdollista, että söin jotain oikein todella sopimatonta. Tai ihan vaan puhtaasti liikaa. Tai liikaa sopimatonta, kuka voi tietää. Totesin, että kyllä se nälän aiheuttama heikotus on niin paljon parempi tunne, kuin ylensyönnin aiheuttama tuska ja tutina. Nälässä pystyy sentään ajattelemaan selvästi, ja siitä pääsee äkkiä eroon, mutta tuo... Kun olet syönyt liikaa, niin kärsit seuraavat pari päivää hyvässä lykyssä. Kaikki mitä on päällä, painaa ikävästi. Sukkahousut vyötäröä, farkut alavatsaa... Kerrankin ei satu hartioihin!
Inuyashoja ei ole vieläkään näkynyt. Huusin ne viikko sitten sunnuntaina, ja rahat olivat myyjällä jo torstaina. En ole vieläkään saanut s-postiin sitä seurantanumeroa, onkohan se vain unohtanut laittaa? Kaipailisin niitä kirjoja jo! :<
Oltiin eilen Särkisalossa isotädin viiskymppisissä. Ylensöin itseni ihan kamalaan kuntoon. Ja sitten pakotin itseni vielä juoksulenkille kun pääsin kotiin, kuinka tyhmä voi ihminen olla? Halusin vain juosta, kun perse oli niin jumissa kaikesta autossa istumisesta, mutta sitten kun sänkyyn pääsi, niin aloin voida todella pahoin. Monta kertaa olin aivan varma, että kohta lähden oksulle. Oikein paljon mahdollista, että söin jotain oikein todella sopimatonta. Tai ihan vaan puhtaasti liikaa. Tai liikaa sopimatonta, kuka voi tietää. Totesin, että kyllä se nälän aiheuttama heikotus on niin paljon parempi tunne, kuin ylensyönnin aiheuttama tuska ja tutina. Nälässä pystyy sentään ajattelemaan selvästi, ja siitä pääsee äkkiä eroon, mutta tuo... Kun olet syönyt liikaa, niin kärsit seuraavat pari päivää hyvässä lykyssä. Kaikki mitä on päällä, painaa ikävästi. Sukkahousut vyötäröä, farkut alavatsaa... Kerrankin ei satu hartioihin!
perjantai 8. lokakuuta 2010
Memeä täältäkin!
Lollopallo, nyysin Inkalta!
Millä sormella/sormilla naputtelet laskinta? Itseasiassa yleensä kynän kärjellä. Sillä tylpällä. :D
Kuinka monta lasia vettä juot päivässä? Aivan liian vähän, ehkä kolme. Siis kolme lasia ylipäänsä mitään nestettä, oon ehkä vähän kuiva kaveri.
Juotko kahvia? En.
Paras teemaku? Hmm... Earl Grey, Keisarin morsian, perus sitruuna, jotkut mansikkaiset... Onhan noita.
Pidätkö kahviloista? Kyllähän ne on ihan kivoja!
Onko sinulla otsatukka? No ei oikeastaan. Vähän muita lyhyempiä karvoja jossain ohimon tienoilla.
Kumpi silmä on vaikeampi meikata, vasen vai oikea? Kyllä ne on molemmat aivan yhtä helppoja meikata.
Oletko usein myöhässä? En mielestäni, kova on ainakin yritys olla ajoissa.
Mitä katsot televisiosta? En katso televisiota.
Onko pahempi asia syntyä sokeana vai sokeutua jossakin vaiheessa elämää? Ehkä pahempaa sokeutua. Ei vituttaisi niin suunnattomasti, jos syntyisi sokeana, ei alun alkaenkaan tietäisi miltä asiat näyttävät. Sen hyväksyisi paljon helpommin.
Olisitko mieluummin kuuro vai sokea? Hmm. Paha kysymys, molemmissa on kuitenkin puolensa. Ehkä mieluummin jopa sokea...
Lentokone vai laiva? Juna.
Kuolisitko mieluummin lento-onnettomuudessa vai laivan upotessa? No johan on vaihtoehdot. Ehkä lentokoneessa, siinä saattaisi pikaisten paineenvaihteluiden vuoksi mennä tajuttomaksi, ja kuolla autuaasti tietämättä mistään mitään. :D
Oletko koskaan ollut leikkauksessa? Periaatteessa, olin siis kyllä hereillä koko toimenpiteen.
Puhutko murretta? Kai tämä manse on tarttunut tässä asuessa...
Tykkäätkö aksenteista? Hoho, Inka oli vastannut, että irkkuaksentista, mikä on aika pop, mutta nyt on vastattava juuri jokin aika sitten Braveheartin katsoneena, että skottiaksentti!
Kumpi on pidempi: etusormesi vai nimettömäsi? Tuota... Paha sanoa. Vasemmassa kädessä nimetön on pidempi, ja oikeassa lyhyempi... :D
Mikä kyky sinulta puuttuu? Se mystinen ajatustenlukukyky? Sanotaan vaikka, että kyky sanoa "ei". Harjoittelen parasta aikaa.
HARRASTUKSISTASI:
Mitä harrastat? Lukeminen on oikein mukava harrastus, ja neulominen. Pelailen myös silloin tällöin kausittain WoWia ja tanssipeliä jonka ostin kesällä!
Mitä haluaisit harrastaa? No jos sellaisen isohkon vetokoiran joskus saisin, niin harrastaisin koiravaljakkoilua! Ja korttipelit olis jännä, en osaa kuin yhtä korttipeliä.
Mitä et missään nimessä harrastaisi? Öähm... Mitään, mihin liittyy jonkun oikeuksien polkemista tai eläinrääkkäystä? Kokeilisin mielelläni kaikkea, ennen kuin vastaan mitään!
Toivoisitko, että harrastuksestasi tulisi työsi, vai onko se kenties sitä jo? No joo, en kyllä toivoisi että enää yhdestäkään mieluisasta harrastuksesta tulee kuivaa pakkopullaa. Ompelu on sitä jo.
Onko sinulle tärkeää olla hyvä siinä, mitä harrastat? Ei varsinaisesti, se on kiva bonus.
LUKEMISESTA:
Millainen lukija olet? Nopea, arvosteleva, "uskollinen". Tahtoo sanoa, että yritän mahdollisimman paljon samaistua henkilöihin ja kirjailijan luomaan maailmaan/miljööhön.
Luetko paljonkin? Ala-asteella luin koko ajan, nyt se on muuttunut kausittaiseksi.
Onko sinulla aina jokin kirja kesken? Ei aina, tällä hetkellä on (aivan kuten Inkallakin) koiran kasvatusopas. :D
Valitsetko kirjaa koskaan kannen perusteella? Hyvin harvoin. Kannen tulee olla hyvin kaunis tai hyvin shokeeraava, mikäli päädyn kirjaan vain sen takia.
Paras kirjasarja? Voehan. Ehkä Taru sormusten herrasta, ja jos mangat lasketaan, niin niistä Fushigi Yuugi. :o
VAATEKAAPISTASI:
Mitä vaatekaappisi sisältää? Vaatteita, duh.
Onko se täynnä? No valitettavasti kyllä, tarvitsen isomman.
Viikkaatko vaatteet ennen kuin laitat ne kaappiin? Aina.
Mikä on hallitsevin väri vaatteissasi? Jaa-a. Ennen se oli luonnollisesti musta, mutta nyt... Ei ole yhtä väriä, mutta lähes kaikki ovat jotain murrettuja syksyvärejä.
MUSIIKISTA:
Mitä musiikkia kuuntelet, kun haluat rentoutua? En minä koskaan halua rentoutua. No jotain, jossa ei tarvitse erityisesti keskittyä. Jumputipum-automusiikkia. :D
Entä kun haluat nostaa fiiliksiä? Jotain perussettiä, mitä nyt soi kaikissa baareissa yms. Pintaliitomusaa. Ehkä lisää automusiikkia. Riippuu tietysti missä seurassa olen!
Jospa haluatkin perehtyä lyriikoihin? Harvemmin haluan. Ehkä vanha Metallica.
Mikä kappale soi juuri nyt? Pulp - Disco 2000
Last.fm-nickisi, jos käytät kyseistä palvelua? -
Jos kuuntelet koneella musiikkia, niin millä ohjelmalla? Winamp. Spotify olisi kätevä, mutta eihän minulla sitä ole...
Onko sinulla mp3-soitin? Kyllä löytyy.
Kuunteletko sitä usein? Aina kun olen yksin liikkeellä.
Parasta syysmusiikkia? Mikä nyt milloinkin uppoaa. Ei vuodenajalla ole väliä, vaan mielialalla.
Ovatko lyriikat sinulle tärkeitä? Jos totta puhutaan, niin eivät. Nekin ovat kiva bonus.
Ketä muusikkoa kunnioitat? No jaa-a, melko montaa varmaan, mutta eipä tule ketään mainitsemisen arvoista juuri nyt mieleen. :D
Minkä albumin kannesta pidät erityisesti? Warmen - Accept the fact tai Madonna - True Blue
Valitse kolme kappaletta, jotka haluaisit kuulla elämäsi viimeisinä hetkinä: Aerosmith - I don't wanna miss a thing, Daft Punk - One more time ja Metallica - Nothing else matters
Kaikkien aikojen suosikkikohtasi jostakin kappaleesta? Niitäkin on niin monta... Muutama tulee mieleen, mutta valitettavasti niitä on turhan hankala kuvailla tässä, ne ovat nimittäin kaikki instrumentaaleja... :D
ELOKUVISTA:
Mitä elokuva tarvitsee ollakseen hyvä? ÄKSÖNIÄ, ja pitää siinä vähän rakkauttakin olla. Hemmetin hyvä juoni, tai eeppinen historian tapahtuma juonena.
Mainitse elokuva, jonka aikana olet itkenyt. Lol, Titanic? :D
Mainitse jostakin elokuvasta kohta, jossa säikähdit vietävästi. En muista yhtäkään juuri nyt. Harvemmin katselen sellaisia leffoja
Mikä elokuva on suosikkisi, jos saisit valita vain yhden? Aika hanurista käskeä valitsemaan vain yksi, mutta heitetäänpä Disneyn Kaunotar ja hirviö. Suosikki lapsuudestani!
Pitääkö huoneen olla pimeänä, kun katsoo elokuvaa? Ei ihan, vähän pitää olla valoa. (Että näkee sipsipussin, höhö)
Minkälaisista leffoista pidät? Action-, draama- ja komedialeffoista, sekä musikaaleista. Trilleri- ja kauhuelokuvat ovat aika "kaukana sydäntä"...
Käytkö usein leffassa? En.
RASTITUKSET:
Minulla on…
[x] lempinimi/lempinimiä
[ ] sotkuinen huone
[x] karkkia piilossa
[ ] aakkoset takaperin muistissani
[ ] enemmän kuin kolme sanakirjaa
[x] kirja/kirjoja yöpöydälläni
[x] musiikki soimassa juuri nyt
[ ] enemmän kuin kolme huulirasvaa
[ ] enemmän kuin kolme huulikiiltoa
[x] huono muisti
[ ] allerginen nuha
[ ] pahalaatuinen slash-addiktio
Minua sanotaan usein…
[ ] hajamieliseksi
[ ] sanavalmiiksi
[ ] viisaaksi
[ ] tyhmäksi
[ ] idiootiksi
[ ] mielisteleväksi
[ ] välinpitämättömäksi
[ ] yli-innostuneeksi
[ ] eläinrakkaaksi
[ ] häiriköksi
(Ei kukaan koskaan kutsu minua erityisesti miksikään edellämainituista! :( )
Mielestäni olen…
[x] hajamielinen
[ ] sanavalmis
[ ] viisas
[x] tyhmä
[ ] idiootti
[ ] mielistelevä
[ ] välinpitämätön
[ ] yli-innostunut
[x] eläinrakas
[ ] häirikkö
Vielä viimeiseksi… mitä kappaletta kuuntelet juuri nyt? Metallica - Ride the lightning
Millä sormella/sormilla naputtelet laskinta? Itseasiassa yleensä kynän kärjellä. Sillä tylpällä. :D
Kuinka monta lasia vettä juot päivässä? Aivan liian vähän, ehkä kolme. Siis kolme lasia ylipäänsä mitään nestettä, oon ehkä vähän kuiva kaveri.
Juotko kahvia? En.
Paras teemaku? Hmm... Earl Grey, Keisarin morsian, perus sitruuna, jotkut mansikkaiset... Onhan noita.
Pidätkö kahviloista? Kyllähän ne on ihan kivoja!
Onko sinulla otsatukka? No ei oikeastaan. Vähän muita lyhyempiä karvoja jossain ohimon tienoilla.
Kumpi silmä on vaikeampi meikata, vasen vai oikea? Kyllä ne on molemmat aivan yhtä helppoja meikata.
Oletko usein myöhässä? En mielestäni, kova on ainakin yritys olla ajoissa.
Mitä katsot televisiosta? En katso televisiota.
Onko pahempi asia syntyä sokeana vai sokeutua jossakin vaiheessa elämää? Ehkä pahempaa sokeutua. Ei vituttaisi niin suunnattomasti, jos syntyisi sokeana, ei alun alkaenkaan tietäisi miltä asiat näyttävät. Sen hyväksyisi paljon helpommin.
Olisitko mieluummin kuuro vai sokea? Hmm. Paha kysymys, molemmissa on kuitenkin puolensa. Ehkä mieluummin jopa sokea...
Lentokone vai laiva? Juna.
Kuolisitko mieluummin lento-onnettomuudessa vai laivan upotessa? No johan on vaihtoehdot. Ehkä lentokoneessa, siinä saattaisi pikaisten paineenvaihteluiden vuoksi mennä tajuttomaksi, ja kuolla autuaasti tietämättä mistään mitään. :D
Oletko koskaan ollut leikkauksessa? Periaatteessa, olin siis kyllä hereillä koko toimenpiteen.
Puhutko murretta? Kai tämä manse on tarttunut tässä asuessa...
Tykkäätkö aksenteista? Hoho, Inka oli vastannut, että irkkuaksentista, mikä on aika pop, mutta nyt on vastattava juuri jokin aika sitten Braveheartin katsoneena, että skottiaksentti!
Kumpi on pidempi: etusormesi vai nimettömäsi? Tuota... Paha sanoa. Vasemmassa kädessä nimetön on pidempi, ja oikeassa lyhyempi... :D
Mikä kyky sinulta puuttuu? Se mystinen ajatustenlukukyky? Sanotaan vaikka, että kyky sanoa "ei". Harjoittelen parasta aikaa.
HARRASTUKSISTASI:
Mitä harrastat? Lukeminen on oikein mukava harrastus, ja neulominen. Pelailen myös silloin tällöin kausittain WoWia ja tanssipeliä jonka ostin kesällä!
Mitä haluaisit harrastaa? No jos sellaisen isohkon vetokoiran joskus saisin, niin harrastaisin koiravaljakkoilua! Ja korttipelit olis jännä, en osaa kuin yhtä korttipeliä.
Mitä et missään nimessä harrastaisi? Öähm... Mitään, mihin liittyy jonkun oikeuksien polkemista tai eläinrääkkäystä? Kokeilisin mielelläni kaikkea, ennen kuin vastaan mitään!
Toivoisitko, että harrastuksestasi tulisi työsi, vai onko se kenties sitä jo? No joo, en kyllä toivoisi että enää yhdestäkään mieluisasta harrastuksesta tulee kuivaa pakkopullaa. Ompelu on sitä jo.
Onko sinulle tärkeää olla hyvä siinä, mitä harrastat? Ei varsinaisesti, se on kiva bonus.
LUKEMISESTA:
Millainen lukija olet? Nopea, arvosteleva, "uskollinen". Tahtoo sanoa, että yritän mahdollisimman paljon samaistua henkilöihin ja kirjailijan luomaan maailmaan/miljööhön.
Luetko paljonkin? Ala-asteella luin koko ajan, nyt se on muuttunut kausittaiseksi.
Onko sinulla aina jokin kirja kesken? Ei aina, tällä hetkellä on (aivan kuten Inkallakin) koiran kasvatusopas. :D
Valitsetko kirjaa koskaan kannen perusteella? Hyvin harvoin. Kannen tulee olla hyvin kaunis tai hyvin shokeeraava, mikäli päädyn kirjaan vain sen takia.
Paras kirjasarja? Voehan. Ehkä Taru sormusten herrasta, ja jos mangat lasketaan, niin niistä Fushigi Yuugi. :o
VAATEKAAPISTASI:
Mitä vaatekaappisi sisältää? Vaatteita, duh.
Onko se täynnä? No valitettavasti kyllä, tarvitsen isomman.
Viikkaatko vaatteet ennen kuin laitat ne kaappiin? Aina.
Mikä on hallitsevin väri vaatteissasi? Jaa-a. Ennen se oli luonnollisesti musta, mutta nyt... Ei ole yhtä väriä, mutta lähes kaikki ovat jotain murrettuja syksyvärejä.
MUSIIKISTA:
Mitä musiikkia kuuntelet, kun haluat rentoutua? En minä koskaan halua rentoutua. No jotain, jossa ei tarvitse erityisesti keskittyä. Jumputipum-automusiikkia. :D
Entä kun haluat nostaa fiiliksiä? Jotain perussettiä, mitä nyt soi kaikissa baareissa yms. Pintaliitomusaa. Ehkä lisää automusiikkia. Riippuu tietysti missä seurassa olen!
Jospa haluatkin perehtyä lyriikoihin? Harvemmin haluan. Ehkä vanha Metallica.
Mikä kappale soi juuri nyt? Pulp - Disco 2000
Last.fm-nickisi, jos käytät kyseistä palvelua? -
Jos kuuntelet koneella musiikkia, niin millä ohjelmalla? Winamp. Spotify olisi kätevä, mutta eihän minulla sitä ole...
Onko sinulla mp3-soitin? Kyllä löytyy.
Kuunteletko sitä usein? Aina kun olen yksin liikkeellä.
Parasta syysmusiikkia? Mikä nyt milloinkin uppoaa. Ei vuodenajalla ole väliä, vaan mielialalla.
Ovatko lyriikat sinulle tärkeitä? Jos totta puhutaan, niin eivät. Nekin ovat kiva bonus.
Ketä muusikkoa kunnioitat? No jaa-a, melko montaa varmaan, mutta eipä tule ketään mainitsemisen arvoista juuri nyt mieleen. :D
Minkä albumin kannesta pidät erityisesti? Warmen - Accept the fact tai Madonna - True Blue
Valitse kolme kappaletta, jotka haluaisit kuulla elämäsi viimeisinä hetkinä: Aerosmith - I don't wanna miss a thing, Daft Punk - One more time ja Metallica - Nothing else matters
Kaikkien aikojen suosikkikohtasi jostakin kappaleesta? Niitäkin on niin monta... Muutama tulee mieleen, mutta valitettavasti niitä on turhan hankala kuvailla tässä, ne ovat nimittäin kaikki instrumentaaleja... :D
ELOKUVISTA:
Mitä elokuva tarvitsee ollakseen hyvä? ÄKSÖNIÄ, ja pitää siinä vähän rakkauttakin olla. Hemmetin hyvä juoni, tai eeppinen historian tapahtuma juonena.
Mainitse elokuva, jonka aikana olet itkenyt. Lol, Titanic? :D
Mainitse jostakin elokuvasta kohta, jossa säikähdit vietävästi. En muista yhtäkään juuri nyt. Harvemmin katselen sellaisia leffoja
Mikä elokuva on suosikkisi, jos saisit valita vain yhden? Aika hanurista käskeä valitsemaan vain yksi, mutta heitetäänpä Disneyn Kaunotar ja hirviö. Suosikki lapsuudestani!
Pitääkö huoneen olla pimeänä, kun katsoo elokuvaa? Ei ihan, vähän pitää olla valoa. (Että näkee sipsipussin, höhö)
Minkälaisista leffoista pidät? Action-, draama- ja komedialeffoista, sekä musikaaleista. Trilleri- ja kauhuelokuvat ovat aika "kaukana sydäntä"...
Käytkö usein leffassa? En.
RASTITUKSET:
Minulla on…
[x] lempinimi/lempinimiä
[ ] sotkuinen huone
[x] karkkia piilossa
[ ] aakkoset takaperin muistissani
[ ] enemmän kuin kolme sanakirjaa
[x] kirja/kirjoja yöpöydälläni
[x] musiikki soimassa juuri nyt
[ ] enemmän kuin kolme huulirasvaa
[ ] enemmän kuin kolme huulikiiltoa
[x] huono muisti
[ ] allerginen nuha
[ ] pahalaatuinen slash-addiktio
Minua sanotaan usein…
[ ] hajamieliseksi
[ ] sanavalmiiksi
[ ] viisaaksi
[ ] tyhmäksi
[ ] idiootiksi
[ ] mielisteleväksi
[ ] välinpitämättömäksi
[ ] yli-innostuneeksi
[ ] eläinrakkaaksi
[ ] häiriköksi
(Ei kukaan koskaan kutsu minua erityisesti miksikään edellämainituista! :( )
Mielestäni olen…
[x] hajamielinen
[ ] sanavalmis
[ ] viisas
[x] tyhmä
[ ] idiootti
[ ] mielistelevä
[ ] välinpitämätön
[ ] yli-innostunut
[x] eläinrakas
[ ] häirikkö
Vielä viimeiseksi… mitä kappaletta kuuntelet juuri nyt? Metallica - Ride the lightning
torstai 7. lokakuuta 2010
Olo on jo hieman positiivisempi!
Siis ihan ainahan ei voi voittaa, sir.
Elikkä siis saan sen pennun jos hyvin käy, ja jos en saa, niin sitten se menee toiseen kotiin ja saa toivottavasti hyvän elämän siellä. Ja niin pahalta kuin se vielä toissapäivänä kuulostikin, niin kyllähän niitä pentuja joka vuosi tulee. Parempihan se toki olisi, jos varaisin ihan rotukoiranpennun jostain ensikevään pentueesta tms.
Inka soitteli tänään, että kääpiövillakoira/kääpiövillakoiran ja jonkun muun sekoitus olisi ostettavissa, ja laittoi kuvankin siitä. Se on kyllä kuolettavan suloinen. :| Katselin sitä ja pohdiskelin. Se on kyllä kovin pieni... Ja Riku sanoi suoralta kädeltä ei. Itseasiassa sanoi kyllä ei vielä toisenkin kerran. :D Pitää ehkä miettiä vielä yön yli. Todella söötti, ja varmasti helppo, mutta niin hemmetin pieni. Elämä ja sen vaikeat päätökset, huoh.
Itse himoaisin siis eniten vetokoiraa tai paimenkoiraa. Tahtoo sanoa, että koiran näköistä koiraa, pidän "alkukantaisen" näköisistä. Olen kelaillut huskya, alaskanmalamuuttia, saksanpaimenkoiraa, australianpaimenkoiraa ja collieta, näin etupäässä. Toivoisin, että voisin aloittaa sen koiran kanssa jonkin uuden harrastuksen, ja mikäli on mahdollista saada vetokoira, niin luonnollisesti tietenkin valjakkoilu.
Tänään lainailin kirjastosta koulutusoppaita. Ajattelin, että mikäli se koira meille joskus tulee, niin pitäähän minun se osata kouluttaa. "Ongelma"tapauksia ja huonoja isäntiä on ihan liikaa.
Elikkä siis saan sen pennun jos hyvin käy, ja jos en saa, niin sitten se menee toiseen kotiin ja saa toivottavasti hyvän elämän siellä. Ja niin pahalta kuin se vielä toissapäivänä kuulostikin, niin kyllähän niitä pentuja joka vuosi tulee. Parempihan se toki olisi, jos varaisin ihan rotukoiranpennun jostain ensikevään pentueesta tms.
Inka soitteli tänään, että kääpiövillakoira/kääpiövillakoiran ja jonkun muun sekoitus olisi ostettavissa, ja laittoi kuvankin siitä. Se on kyllä kuolettavan suloinen. :| Katselin sitä ja pohdiskelin. Se on kyllä kovin pieni... Ja Riku sanoi suoralta kädeltä ei. Itseasiassa sanoi kyllä ei vielä toisenkin kerran. :D Pitää ehkä miettiä vielä yön yli. Todella söötti, ja varmasti helppo, mutta niin hemmetin pieni. Elämä ja sen vaikeat päätökset, huoh.
Itse himoaisin siis eniten vetokoiraa tai paimenkoiraa. Tahtoo sanoa, että koiran näköistä koiraa, pidän "alkukantaisen" näköisistä. Olen kelaillut huskya, alaskanmalamuuttia, saksanpaimenkoiraa, australianpaimenkoiraa ja collieta, näin etupäässä. Toivoisin, että voisin aloittaa sen koiran kanssa jonkin uuden harrastuksen, ja mikäli on mahdollista saada vetokoira, niin luonnollisesti tietenkin valjakkoilu.
Tänään lainailin kirjastosta koulutusoppaita. Ajattelin, että mikäli se koira meille joskus tulee, niin pitäähän minun se osata kouluttaa. "Ongelma"tapauksia ja huonoja isäntiä on ihan liikaa.
tiistai 5. lokakuuta 2010
maanantai 4. lokakuuta 2010
Olen aika varma, että minusta tulisi ihan hyvä äiti sellaiselle pienelle karvaotukselle
Koira-asian tiimoilla olen edennyt sen verran, että olen ottanut selvää sirutuksista, vakuutuksista, koulutuksista yms. ja tehnyt vähän niin kutsuttua hintavertailua ja laskelmia. Olen katsellut sekä rotukoiria että ihan sekarotuisia, ja luulisin, että nyt on löytynyt ihan varteenotettava vaihtoehto sekarotuisesta pentueesta. Soitan huomenna ja tiedustelen vähän. :)
Ja toisin kuin moni minua tyhmänä pitävä kaveri ehkä kuvittelee, niin olen tosiaan kyllä ottanut selvää ensin käytännön asioista, enkä vain haikaillut että "vooooi kun toikin on niin söpö vähän mä haluun tommosen". Olen edelleenkin vähän vihainen siitä, miten ihmiset voivat pitää minua niin vastuuntunnottomana ja tyhmänä. Näin hyvinkö ihmiset minua tuntevat? Voi huoh.
Aloin tänään valmistamaan Halloween -asuani. Kaavoitus tulee olemaan semihelppo, eikä valmistamisessakaan kauaa pitäisi mennä. Kaikennäköistä rahareikää tulee olemaan, joten voi olla että joudun vähän tinkaamaan asustani, mutta yritys on sentään tärkein, eiks jeh? ;)
Perjantaina oli aika jännää, kun Paula ihan ex tempore soitti, että jos se vaikka tulisi Hämeenlinnan yöelämää katsastamaan. Siinä sitten mentiin eikä meinattu, ja tuli lähdettyä oikein keskustaan asti. Aamukahdeksaan asti loppujen lopuksi valvottiin, ja vaikka kaikki rahat menikin niin hauskaa ainakin oli, pitkästä aikaa. Kiitos Paula!
Toisaalta sitten, niin kivaa kuin olikin, niin ei se juominen oikein enää ole se juttu. Yhä harvemmin tulee käytyä missään, varsinkaan juomassa. Kaipaan sellaista vähän rauhallisempaa hauskanpitoa. Ajattelin tässä jo, että tuskin juon noissa tulevissa pippaloissakaan mitenkään hirveästi. Ainakaan en omia osta kuin pari hassua. Voin varmaankin luottaa siihen, että muilla on niin kova tarve päästä aivan jumalattoma tukevaan humalaan, että tuskin ne omistaankaan tarjoavat. :D
Ajattelin myös valvoa tämänkin yön, mutta taidanpa sittenkin kirjoitella hetken päiväkirjaan, ja mennä sitten tuonne Rikun viereen. Aamulla pitää herätä aikaisin! ^^
Ja toisin kuin moni minua tyhmänä pitävä kaveri ehkä kuvittelee, niin olen tosiaan kyllä ottanut selvää ensin käytännön asioista, enkä vain haikaillut että "vooooi kun toikin on niin söpö vähän mä haluun tommosen". Olen edelleenkin vähän vihainen siitä, miten ihmiset voivat pitää minua niin vastuuntunnottomana ja tyhmänä. Näin hyvinkö ihmiset minua tuntevat? Voi huoh.
Aloin tänään valmistamaan Halloween -asuani. Kaavoitus tulee olemaan semihelppo, eikä valmistamisessakaan kauaa pitäisi mennä. Kaikennäköistä rahareikää tulee olemaan, joten voi olla että joudun vähän tinkaamaan asustani, mutta yritys on sentään tärkein, eiks jeh? ;)
Perjantaina oli aika jännää, kun Paula ihan ex tempore soitti, että jos se vaikka tulisi Hämeenlinnan yöelämää katsastamaan. Siinä sitten mentiin eikä meinattu, ja tuli lähdettyä oikein keskustaan asti. Aamukahdeksaan asti loppujen lopuksi valvottiin, ja vaikka kaikki rahat menikin niin hauskaa ainakin oli, pitkästä aikaa. Kiitos Paula!
Toisaalta sitten, niin kivaa kuin olikin, niin ei se juominen oikein enää ole se juttu. Yhä harvemmin tulee käytyä missään, varsinkaan juomassa. Kaipaan sellaista vähän rauhallisempaa hauskanpitoa. Ajattelin tässä jo, että tuskin juon noissa tulevissa pippaloissakaan mitenkään hirveästi. Ainakaan en omia osta kuin pari hassua. Voin varmaankin luottaa siihen, että muilla on niin kova tarve päästä aivan jumalattoma tukevaan humalaan, että tuskin ne omistaankaan tarjoavat. :D
Ajattelin myös valvoa tämänkin yön, mutta taidanpa sittenkin kirjoitella hetken päiväkirjaan, ja mennä sitten tuonne Rikun viereen. Aamulla pitää herätä aikaisin! ^^
perjantai 1. lokakuuta 2010
torstai 30. syyskuuta 2010
Mihin purkaisin orastavat äidinvaistoni?
Tahtoisin kovasti ottaa koiran. Tai ehkä kissakin olisi kiva, mutta koiran kanssa tulisi enempi peuhattua ulkona sun muuta. Tahtoisin kovasti käydä koiran kanssa ulkoilemassa ja opettaa sille kaikkea. Ja sitten se olis mun kanssa aina. ^^
Mutta kun ei. On ne niin kalliita ja eläinlääkäri se vasta kalliiksi tuleekin ja entäs sitten kun se ei opikaan heti sisäsiistiksi ja sitten kun on kauhee kaatosade tai pakkanen ja se vinkuu ulos ja NÄÄGNÄÄG. Arvostan ihmisten huolenpitoa, mutta mitä vittua? Kaihan se on MINUN ongelmani sitten? Kyllä minä tiedän, että se voi tulla kalliiksi, mutta se on myös elinikäinen kaveri. Se ei VARMASTI minua hylkää, ala vihaamaan mitättömistä syistä tai puukota selkään kuten ihmisillä on valitettavasti tapana. Minä vain tarvitsen jotain, jota helliä ja kasvattaa. Hamsteriko tähän hätään pitäisi ostaa?
Olisi hienoa kuulla joskus joku rohkaisevakin sana, eikä sitä ainaista "Siinä on niin paljon vastuuta ja se on niin kallistakin etkä voi mihinkään matkustaa lyhyellä varoitusajalla ja elämäsikin menee ihan pilalle ja blööblöö..." Ja samat kommentit saan kuulla lasten hankkimisestakin. Ihan oikeasti. Ehkä te arvostelijat pelkäätte vastuuta yli kaiken, mutta itse luulisin olevani ihan valmis ottamaan edes koiran. Onhan se ihan mahdollista, että vaikka puolentoista vuoden kuluttua olen iloinen silloisen elämäntilanteeni vuoksi, etten ottanutkaan koiraa, mutta silti... Kaipaan jotain hellittävää, ja valitettavasti Riku ei nyt käy siihen. On paha purkaa äidillisiä tunteita mieheensä...
Mutta kun ei. On ne niin kalliita ja eläinlääkäri se vasta kalliiksi tuleekin ja entäs sitten kun se ei opikaan heti sisäsiistiksi ja sitten kun on kauhee kaatosade tai pakkanen ja se vinkuu ulos ja NÄÄGNÄÄG. Arvostan ihmisten huolenpitoa, mutta mitä vittua? Kaihan se on MINUN ongelmani sitten? Kyllä minä tiedän, että se voi tulla kalliiksi, mutta se on myös elinikäinen kaveri. Se ei VARMASTI minua hylkää, ala vihaamaan mitättömistä syistä tai puukota selkään kuten ihmisillä on valitettavasti tapana. Minä vain tarvitsen jotain, jota helliä ja kasvattaa. Hamsteriko tähän hätään pitäisi ostaa?
Olisi hienoa kuulla joskus joku rohkaisevakin sana, eikä sitä ainaista "Siinä on niin paljon vastuuta ja se on niin kallistakin etkä voi mihinkään matkustaa lyhyellä varoitusajalla ja elämäsikin menee ihan pilalle ja blööblöö..." Ja samat kommentit saan kuulla lasten hankkimisestakin. Ihan oikeasti. Ehkä te arvostelijat pelkäätte vastuuta yli kaiken, mutta itse luulisin olevani ihan valmis ottamaan edes koiran. Onhan se ihan mahdollista, että vaikka puolentoista vuoden kuluttua olen iloinen silloisen elämäntilanteeni vuoksi, etten ottanutkaan koiraa, mutta silti... Kaipaan jotain hellittävää, ja valitettavasti Riku ei nyt käy siihen. On paha purkaa äidillisiä tunteita mieheensä...
keskiviikko 29. syyskuuta 2010
Urgent! Tärkeää! Obs!
Tarvitsen pikapuoliin valkoista labratakkikangasta, parit valkoiset/harmaat hiuslisäkkeet ja mustat lateksihanskat! Ei kenelläkään sattuisi nurkissa lojumaan? 8)
Toisinsanoen sain ehkä parhaan idean Jennan ja Janin Halloweenbileisiin. Pakko osallistua!
Siitä tulikin mieleen! Olisiko halukkaita osallistumaan, jos pitäisi pikkujoulutuparit täällä meidän "uudessa" kodissa? Siihen mennessä saattaisin saada jopa siistiksi tämän huushollin!
Toisinsanoen sain ehkä parhaan idean Jennan ja Janin Halloweenbileisiin. Pakko osallistua!
Siitä tulikin mieleen! Olisiko halukkaita osallistumaan, jos pitäisi pikkujoulutuparit täällä meidän "uudessa" kodissa? Siihen mennessä saattaisin saada jopa siistiksi tämän huushollin!
maanantai 27. syyskuuta 2010
Miksi en saa nukkua?
Hetken ajan olisin saattanut nukahtaa, mutta sitten soittimesta alkoikin kuulua jotain meteliä sen rauhallisen musiikin sijasta, ja kun levottomana käännähdin, niin keittiön valo osui silmiin, ja se siitä nukkumisesta sitten.
Hyvinkäällä on ihan rauhallista. Jokunen juna menee silloin tällöin ohi, mutta ne ovat yllättävän hiljaisia nykyään. Tiskailin tuossa, ja söin puuroa. Nukkumisesta ei tosiaan tullut mitään.
Täällä ollessa olisi tarkoitus hieman kuvailla, siis kameralla. En ole yhtään varma, kauanko aion olla, mutta äsken ainakin tuli kova ikävä Rikua.
Tahdon ottaa seksikkäitä alusvaatekuvia. Ihan vain todistaakseni, ettei painoindeksin tarvitse olla 16 jotta voi olla seksikäs. Tahtoisin kyllä ottaa ihan jotain normikuviakin, jotta olisi jotain uutta esillepantavaa.
Huomenna voisi ehkä katsastaa jonkun täkäläisen kirpputorin. Ei sillä, että rahaa olisi enää jäljellä, mutta kai sitä katsella saa. Väsyttää niin perkeleesti. Tahtoisin vain nukkua, mutta kun ei. En saa unta. Silmätkin jo punoittaa.
Hyvinkäällä on ihan rauhallista. Jokunen juna menee silloin tällöin ohi, mutta ne ovat yllättävän hiljaisia nykyään. Tiskailin tuossa, ja söin puuroa. Nukkumisesta ei tosiaan tullut mitään.
Täällä ollessa olisi tarkoitus hieman kuvailla, siis kameralla. En ole yhtään varma, kauanko aion olla, mutta äsken ainakin tuli kova ikävä Rikua.
Tahdon ottaa seksikkäitä alusvaatekuvia. Ihan vain todistaakseni, ettei painoindeksin tarvitse olla 16 jotta voi olla seksikäs. Tahtoisin kyllä ottaa ihan jotain normikuviakin, jotta olisi jotain uutta esillepantavaa.
Huomenna voisi ehkä katsastaa jonkun täkäläisen kirpputorin. Ei sillä, että rahaa olisi enää jäljellä, mutta kai sitä katsella saa. Väsyttää niin perkeleesti. Tahtoisin vain nukkua, mutta kun ei. En saa unta. Silmätkin jo punoittaa.
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
Nappasin Niinan blogista linkin Beckin masennustestiin ja tulokset olivat seuraavat:
Käytit testin tekemiseen 2 minuuttia 44 sekuntia. Testipistemääräsi on 14.
Testin suorittaneet ovat saaneet keskimäärin 20 pistettä.
Jos pisteiden yhteismääräksi tulee 17 tai enemmän, lääkärin puheille menoa suositellaan. Masennus luokitellaan lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi. Yli 30 pistettä viittaa jo vaikeaan masennustilaan, jolloin on viimeistään ehdottomasti syytä hakeutua hoitoon.
Siis... Testin mielestä masentuneet ihmiset voivat ainoastaan laihtua, eivät lihoa. Suurin osa masentumisestani liittyy aivan varmasti lihomiseen, jonka vuoksi myöskin olen epävarmempi itsestäni, enkä ole enää kovin kiinnostunut seksistä. Tämä johtaa pienimuotoiseen masentumiseen, joka johtaa ainoaan varmaan, tuttuun ja turvalliseen lohtuun, eli siis ruokaan, joka johtaa lihomiseen... Mielestäni tämä on melko selvä noidankehä, mutta herra Beckin mielestä en ole käytännössä pätkääkään masentunut. :D Tai sitten olen vain äärimmäisen yksinkertainen.
Ainoa asia joka jäi ehkä hieman selvittämättä oli se, että olen todella nykyisin niin väsynyt, etten jaksa tehdä mitään. Tarvitsen selkeästi muiden ihmisten apua ihan tavallisten arkiaskareiden suorittamiseen.
Tein myös Rosenbergin itsetuntotestin seuraavin tuloksin:
You used 1 minute 8 seconds to answer to the test and your score on the Rosenberg self-esteem scale is 18.
The scale ranges from 0-30. Scores between 15 and 25 are within normal range; scores below 15 suggest low self-esteem. Current average of the scale is 17.
Eli itsetunto on käytännössä kohdillaan? Näemmä parempi, kuin keskimäärin! ^^
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)