tiistai 1. maaliskuuta 2011

Päivä 1

Ensimmäinen päivä meni... Nihkeästi. :D

En sitten syönyt muuta kuin kaksi appelsiinia, omenan ja ruikkarin, jossa oli Rikun aamuiset tomaatinjämät päällä. Enkä juonut ollenkaan riittävästi.

Toinen isohko takaisku oli, että kun pistin jumppamaton lattialle, ja ryhdyin tekemään sitä kaverin näyttämää liikettä (selällään, kädet lattiaan, jalat ylös koukkuun ja polvia kohti maata, molemmille puolille vuorollaan) niin selkä irtisanoi itsensä välittömästi. Mun lanneranka tappaa mut joka kerta, kun yritän jotain. Vatsalihasten teko normaalisti lattialla ei onnistu koskaan, ja tuo vasta kipeää tekikin. Se olisi ollut ikäänkuin se pohja koko jumppailulle, ja en voi tehdä sitä ilman hirvittäviä kipuja. Notta uusiksi menee tämäkin.

Plus että kuuntelin ihmisten mielipiteitä dieeteistä, ja äiti ainakin oli sitä mieltä - tai siis joku sen lääkärikaveri oli sanonut sille vissiinkin - ettei tuollaisia puhdistuspohjustuksia pitäisi edes pitää, koska niistä ei ole mitään hyötyä, ja paremmin pääsee alkuun aloittamalla ihan suorilta uudella ruokavaliolla, mikä ikinä se sitten onkin. No, vekkuliahan tässä on se, etten oikeasti vieläkään tiedä, miten mun pitäisi syödä... Mutta kai sekin on alku, että jättää namit pois, ihan kaikenlaiset? Ei ylimääräistä sokeria ollenkaan. Että jos sitten aloitan tällä tavalla. Normaalia syömistä, mutta vähän vähemmän, eikä hyviä.

Mutta jos jotain positiivista pitää etsiä, niin sain tänään tosi paljon aikaiseksi. Leikkasin äitin hameen kaavat ja kankaat, ja kokosin rungon siihen hameeseen. Ompelin piilovetskankin, wuhu!

5 kommenttia:

Jeanette J. kirjoitti...

Joo siis ei munkaan mielestä mitään tuollaisia miniannos dieettejä - kaikki tulee heti takaisin kun syöt yhdenkin normaalikokoisen aterian.

Kaiken lisäksi appelsiineissa on hiilihydratteja ja sokeria - vaikka olisikin terveellistä hedelmäsokeria. Kamalinta miniannos dieeteissä on vielä se, että kun keho ei saa tarpeeksi rasvaa niin se alkaa varastoimaan sitä, joten ehkä kilon tai kahden jälkeen sun paino jäkähtää, tai ei ala tippumaan sen yhdenkään verran.

Mä suosittelen oikeasti karppaamista. Siinä on ihaninta se että saa syödä kunnollisia annoksia hyvää ruokaa. Ymmärrän kyllä että nykyinen mukaterveellinen ruokavalio pistää pannaan kaikki rasvat ja se vaatii oikeasti pitkän totuttelun että tajuaa miten kamalaa kaikki hiilariruoka on, mutta olen huomannut että mun kehoni ainakin lihavoituu nimenomaan juuri hiilareista, ei rasvoista. Eikä karppaaminen tarkoita sitä että pitää vetää sellaista orjallista "saan syödä vain 25g/hiilareita per päivä" vaan on myös niin kutsuttua hyväkarppausta, jossa hiilareita saa syödä enemmän ja paino silti putoaa.

Tsekkaa: http://karppaus.info/

Hetunen kirjoitti...

Hei joo, oon lukenukin karppauksesta jo useaampaan otteeseen, mutta pelkään vähän aloittaa...

Tai siis olen tosi huono ja TOSI laiska tekemään ruokaa. Plus etten varmaan koskaan voisi lopettaa jasmiiniriisin syömistä, mikä ei käsittäkseni ole siitä parhaasta päästä karppaamista ajatellen. Sitten pitää miettiä uusiksi sitäkin, haluanko tehdä siitä elämäntapaa, koska jos karpatessa onkin pudottanut jokusen kilon, niin äkkiähän ne tulevat takaisin jos siirtyy nk. normaaliin ruokavalioon taas. (Varsinkin mun normaali "on nälkä, teenpä itselleni lihapiirakan") Elämäntapamuutos ei siis kyllä tekisin yhtään pahaa. :D Mietin vai, pystynkö siihen. Tämä on koeaikaa.

Suuri osa niistä sivustoista, joista olen karppauksesta lukenut, hehkuttavat kyllä, että se on ratkaisu moneen muuhunkin terveydelliseen ongelmaan, ei esim. väsytä enää niin paljoa ja ruoka sulaa paremmin ja tehokkaammin ym.

Sopisiko se tommosen semisti kiinteyttävän/lihaksia kasvattavan kuntoilun kanssa sun mielestä?

Niin, ja sitten on sekin ongelma, että Riku ei varmasti halua aloittaa. Menisihän se naurettavaksi, että molemmat söisivät vaan omia safkojaan, ja tuplasti kalliimmaksi... Onko hyviä miehensuostutteluvinkkejä myös? :D

Anonyymi kirjoitti...

Mun mielestä kaikista helpointa ja fiksuinta on, kun ajattelee ihan maalaisjärjellä. Eli jättää just herkut, karkit, limut, siis kaiken ylimääräisen pois, ja syö ihan perusruokaa. Myös se makeanhimo lähtee oikeasti nopeasti pois, kun vaan ei salli itselleen herkkuja. Hyvä motivaatio auttaa siinäkin, eli katsele vaan niitä motivaatiokuvia.

Kannattaa myös yrittää syödä mahdollisimman "puhdasta" ruokaa, eli teet itse mm. lihan marinadit ja muut. Valmisruoista ja -marinadeista saa mm. enemmän suolaa kuin tarvitsee, ja se, ettei syö niin lisäainepitoisesti, auttaa niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin terveyteen ja jaksamiseen.

Suosittelen tosiaan, että kannattaa aluksi lähteä liikkeelle ihan vaan siitä, että syöt vain ruokaa, et makeisia ja herkkuja! Jos sitten haluat vielä jonkun erityisdieetin päälle, niin anna mennä :)

Hetunen kirjoitti...

Kiitos kommentista!

Tulin itsekin aika pitkälti samoihin tuloksiin tänään. Huomasin stressaavani jo sitä, että mitähän tuolta kaapista mä SAISIN syödä...

Sitten pistinkin homman ihan uusiksi. Siitä lisää tämän päivän merkinnässä todennäköisesti... :)

Enkä lähde sittenkään tähän kolmen kuukauden testiin, kun isompi elämänmuutos olisi oikeasti paikallaan. Aloitan nyt, ja katsellaan sitten kesällä, miltä näyttää!

Jeanette J. kirjoitti...

Se on kyllä totta, ei karppausta voi käyttää vain väliaikaisena dieettinä. Onhan mullekin tullut kiloja takas ihan vain koska viime kesästä asti päästin menemään ja mässäsin ja söin "normiruokaa". Se on elämäntapa. Olenkin usein sanonut että karppauksen aloittaminen on tavallaan sama kuin alkaisi vegeksi. Täydellinen elämäntavanmuutos.

Mutta harkitse sitä! :)

Hm, Jani kyllä tykkää karpata kun saa syödä niin paljon lihaa ja rasvaa. :D Kokeile ehdotella samaa!