Pakko siis täälläkin avautua asiasta. Mikähän siinä on, kun ei osata tässäkään kaupungissa pysytellä omissa oloissaan, kun muuten on niin perkeleen pientä piiriä.
Eilen mentiin bussilla Nanon kanssa meidän porukoille. Bussissa ok, vaikka taas piti kantaa sisään. Ei siis tärissyt hulluna kuten aikaisemmin. No, pysäkiltä on matkaa porukoille semmoinen puoli kilsaa varmaan ainakin. Hyvän matkaa suoraa tietä.
Tähän väliin teidän on hyvä tietää, että Nanohan osaa kutakuinkin ikäisekseen jo käyttäytyä noin kotioloissa, ei pompota meitä ja osaa nätisti odottaa ruokaansa yms. Sen sijaan hihnassa kulkeminen ja ulkoilu muuten on ollut todella ongelmallista, Nano vetää ihan jumalattomasti eikä kuuntele ollenkaan, jos näköpiirissä on toinen koira. Kaikenlaista kääntyilyä ja torumista ja kiskomista on testattu, ja nyt on käytössä taas uusi taktiikka. Kun se vetää, niin yksinkertaisesti pysähdytään, eikä hetkeen liikuta mihinkään. Itse käsken koiran myös istumaan, ja jos katsoo minua, niin parempi. Tällainen pysähtelyhän on siis todella turhauttavaa koiralle, joten siinä se toimintaperiaate.
No, ihan pari taloa ennen porukoita mulla oli tietenkin pinna jo aika hemmetin kireällä, mutta yritin silti tosi kovasti olla huutamatta ja nykimättä ja johdonmukaisesti pysähtelin. Jos Nano yritti tulla penkan kautta mun ohitseni, niin painoin sen ihan tyynesti pohkeella siihen lumipenkkaan hetkeksi, ettei olisi alkanut vetää. Plus että mun ohi ei ole ollenkaan tarpeellista mennä, minähän se laumanjohtaha olen...
Katselin että sieltä tulee pari kukkahattutätiä vastaan, ja sitten kun ne oli melkein kohdilla, niin pistin taas jalan Nanon eteen ettei se sieltä syöksähdä ja käskin odottaa. No, tää jälkimmäinen mummelihan kertoo mulle sitten ystävällisesti, että "ei se noin opi". Johon minä niin rauhallisesti kuin ikinä suinkin pystyin pohjavitutuksiltani, että "no eipä tunnu muutenkaan oppivan". Tämähän oli siis ihan totta, montaa muuta tekniikkaahan on jo kokeiltu. Ja mitä tää haahka sanoo? Katsoo ihan oikeasti asiakseen ilmoittaa (olkansa yli, menossa kun oli jo kovaa vaihtia, ei varmaan olis uskaltanu päin naamaa), että "kyllä se vika on ihan sussa". Ei vittu että mä näin punaista. Käännyin oikein ympäri kattomaan, että mitä jumalauta. Hetkiseen en ollut varma, että tapanko sen siihen paikkaan, vai seuraanko kotiin ja tapan kun se nukkuu. Mutta sain sitten vielä huudettua perään, että "rouva on hyvä vaan ja tulee näyttämään miten se tapahtuu kun tuntuu olevan niin vitun hyvä".
Aluksihan siinä kyllä itku pääsi, kun pääsin ovesta sisään. Valmiiksi hermot aivan riekaleina, ja sitten joku perkeleen asiantuntija tulee kertoon. Tuntui juuri siltä, että on se jumalauta kumma, ettei kenellekään tunnu riittävän se, että mä sentään yritän. Olisin voinut aikaa sitten luopua tuosta "ongelmapentuna". Näin jälkeenpäin pistää enemmän silleen naurattamaan ja vituttamaan sekaisin.
a) Kukkis ei edes tunne mun koiraani. Vitustako se voi tietää, mikä siihen tepsii? Kaveri näki sitä peräti muutamien sekuntien ajan, ja kuvittelee heti tietävänsä kaiken.
b) Asia ei kuulunut sille millään lailla. Jos mä olisin antanut sille sähköshokkeja tai potkinu sitä, niin voisin ymmärtää asiaan puuttumisen.
c) Eniten tässä kukkiksessa pisti vituttamaan se perkeleen omahyväinen pikku virnuilu, jonka kera se yhdentekevän asiansa ilmaisi. Teki mieli poistaa siltä erinäisiä ulokkeita naamavärkistä.
Mikä jumalauta siinä on. Mistä noita helvetinsiittämiä pyyleviä keski-ikäisiä baskerimutantteja oikein sikiää? Tää kaupunki ei kaipaa enää yhtäkään vinkuvaa eläkeläistä, ja tuostakin yksilöstä tulee seuraavaksi sellainen. It's going to evolve, goddammit!
Harkitsin vakavasti Kaupunkiuutisiin kirjoittamista, mutta en ole varma, kykenenkö vielä viikkoon kirjoittamaan painokelvollista tekstiä "Kukkahattutädit" -otsakkeen alle. :D
MUTTA! Mainittakoon, että päivää pelasti toinen nainen, joka liikenneympyrässä Sinisen Talon kohdalla sanoi, että mulla on tosi kaunis koira. Se sanoin myös, että kyllä siinä työtä tulee olemaan, mutta että kyllä se siitä lähtee! Se oli kannustavaa kommentti. Tykkäsin siitä!
LOPUKSI haluan sanoa, että kukkahattutädeistä huolimatta (tai ehkä juuri niiden takia) koirani käveli moitteettoman iltalenkin kanssani. Ihan tämän metodin ansiosta jolla "se ei opi".
Erävoitto.
Eipä mulla sitten vissiin toistaiseksi muuta. Tahdon kehittää pelin, jossa räiskitään kukkahattutätejä.
2 kommenttia:
"Mikä jumalauta siinä on. Mistä noita helvetinsiittämiä pyyleviä keski-ikäisiä baskerimutantteja oikein sikiää? Tää kaupunki ei kaipaa enää yhtäkään vinkuvaa eläkeläistä, ja tuostakin yksilöstä tulee seuraavaksi sellainen. It's going to evolve, goddammit!"
Heta, mä rakastan sua. <3 Tsemppiä sulle Nanon kanssa ja muutenkin, kyllä sä siitä vielä kunnon piskin koulit! :)
Arvelinkin, että sä ainakin olet mun kanssa samaa mieltä. :D
Vaikka tämä olikin jo enemmän huumorilla kirjoitettu, niin olen silti sitä mieltä, että jos tarvitsen apua, pyydän sitä kyllä. Vihaan tuota, kun tullaan kertomaan ja tyrkyttämään, vaikka hyvin tiedetään, että ei. Ei kiinnosta. -.-
Ja näin mulla on aikomus, en jaksaisi elää seuraavaa 15 vuotta tyrannikoiran kanssa. :D
Lähetä kommentti