Aloin yhtäkkiä pelkäämään tätä joulua. Se on jo niin lähellä, ja mun joulumieleni on edelleen tipotiessään. Se käväisi luonani tuossa lokakuussa, mutta nyt en saa sitä millään kiinni. Olen kyllä stressaamiseni stressannut, mulla on lahjat perheelle Rikua lukuunottamatta (sovimme ettemme osta toisillemme), ja tilasin itselleni joululahjaksi nämä ihanat kengät. :o
Olivat sopivasti alennuksessa näin joulun alla (alennus = kenkäkaupan listoissa melkoisen hintavat), mutta nuo olisivat ehkä oikeasti ensimmäiset järkevät kengät tänä vuonna...
Mutta tosiaan. Joulu.
Kuten varmaan jokaisessa perheessä, on meilläkin jouluperinteitä, joista pitäisin mielelläni kiinni. Normaalisti meillä on jokin teemaväri, esim. vihreä+kulta, punainen+hopea tms. Tänä vuonna on violettia ja hopeaa (jeah, goottijoulu!), eli toisinsanoen mm. pöytä- ja lautasliinat ja kynttilät tulevat edustamaan tätä väriteemaa. Itse tykkäisin myös pukeutua teeman mukaisesti, mutta sehän ei ole missään määrin pakollista. :)
Jokaisella meistä on myös oma kello. Jokaisen kellossa on sisällä nimi ja vuosiluku sen mukaan, milloin on tullut mukaan remmiin. Omassani lukee "Heta -91". Esim. isin kellossa lukee muistaakseni "Jari -95" koska sinä vuonna ne alkoivat äitin kanssa seukkailemaan. Jos muistan oikein. Äiti, korjaa jos olen väärässä. :D Hannun kellossa lukee "Pikkuveikka -90" koska se raukka ei ollut ehtinyt saamaan nimeä vielä jouluksi. ^^ Jokainen ripustaa oman kellonsa kuuseen. Ehkä hassu perinne, mutta se onkin meidän juttu se! Ja diggaan siitä.
Odotan vesi kielellä kinkkua ja imellettyä perunalaatikkoa. Tosin, pahoin pelkään, etten yksinkertaisesti jaksa syödä. Silloin kasvuiässä sitä söi helposti kolme täyttä lautasellista, mutta nykyään tuosta syömisestä on tullut niin hemmetin vaikeaa. Kiinteää ruokaa ei tahdo jaksaa, keitot ja muut kyllä menisivät alas isompinakin erinä. Pitänee pyytää, josko saisin kinkkuni ja laatikkoni kertaalleen tehosekoittimessa käytettynä.
Ruuan jälkeen aikuiset pitkittävät tahallaan ruokalepäilyään, kunnes mukulat hyppivät pitkin seiniä, ja sitten annetaan armon käydä oikeudesta ja päästään avaamaan lahjoja. Silloin, kun minä ja Hannu oltiin pienempiä, niin me toimittiin aina "tonttuina" eli me luettiin paketista, kenelle se on, ja jaettiin lahjoja kuusen alta. Se olisi tosi mukavaa vieläkin, mutta luulen, että minun on luovuttava tittelistäni. Nuo pienemmätkin mukulat ovat osanneet lukea jo useamman vuoden, ja tässä pitäisi itse kunkin alkaa aikuistumaan, valitettavasti.
Lahjojen jaon jälkeen sitten vaan ollaan. Silloin, kun olin pienempi, niin alettiin tekemään petiä sinne sun tänne pitkin taloa, ja nyt vanhempana lähdetään joskus myöhään illalla kotia nukkumaan.
Tiivistettynä: Meillä joulu tarkoittaa sitä, että ollaan ja syödään hyvin yhdessä. Musta on tosi paha ajatella, että joku joutuisi viettämään jouluansa yksin. Tietenkin on niitä, jotka haluavat joulun ajaksi erakoitua johonkin, mutta haluaisin, että kaikki voisivat viettää joulua sellaisten ihmisten kanssa, joista välittävät. Lahjat on vaan kiva bonari, oikeesti.
Ai niin, lopuksi tahdon varoittaa teitä, jotka mahdollisesti harkitsette koiran ottamista:
Kyllä, kuvastaa löytyy sakset, juustohöylä ja WC-harja, kivasti eteisen lattialla.
Kyllä, ne ovat terveyssiteitä, siististi pakattuina (onneksi).
Pöytäliinahan ei siis tavallisesti meillä roiku noin alhaalla repaleisena, mutta Nano päätti sisustaa uusiksi.Hyvää stressiviikon jatkoa teille kaikille, lupaan jalosti päivittää vielä ennen joulua! :)
6 kommenttia:
Toi kello -juttu on aivan ihana perinne! :O Ja hei, mun mielestä MISTÄÄN jouluperinteestä ei tartte luopua vaan sen takia että pitäs mukamas aikuistua; mä oon koristellu kuusen koht 20 vuotta joka joulu, ja aijon koristella vielä toiset 20, iästä viis! Jouluisin ne vanhatkin virkoaa ;)
So true!
Mutta olisi sääli, että muksuille tulisi paha mieli, kun mörssäisin vaan niiden yli lukemaan lahjapaketeista nimiä, vaikka nekin haluaisi. :D Ehkä keksin onnelliseksi tekeviä asioita muualta, kun nuo kersat ovat kuitenkin vielä niin putkinäköisiä, että eivät itse keksi. Mutta kelloni aion ripustaa ja kuusta koristella ja ruokia laittaa esille ja kattaa pöytää ja löhötä, kuten tähänkin asti! ♥
Vuonna 1981 saimme Katin kanssa Helvi-mummulta ekat, nyt jo todella kärsineet kellot. Oma kelloni on halki ja kulkunen on kiinni sotkuisella ompelulangalla. Eikä puhettakaan, että luopuisin siitä. Lisäksi kuusessa on aina tonttu rungon vieressä =)
Kun Allu syntyi, sai hienoja, isoja kelloja, mutta seuraavana vuonna niitä ei ollut, joten Manna sai pienen halpiskellon. Sitä on sittemmin, kun ymmärsi alkaa kränistä asiasta, hyvitelty antamalla toinenkin kello... Se halpiskello on hyvin samanlainen kuin sinun ja isäsi kellot, joten tästä näkee, kuka meillä on materialisti =D Tai sitten sitä vaan potutti, kun veikalla oli hienompi.
Niin, mikset voisi tonttuilla siinä missä muutkin lapset, jos siitä tulee hyvä mieli! Sehän on joulumieltä parhaimmillaan!
Mietin vielä, annanko Mannan paketoida enolleen joululahjaksi hammasharjan.
Pari lisäystä vielä: jouluna saa syödä aina kun on nälkä ja ruokaa saa varmasti kotiinkin mukaan. Ei tarvitse harmitella, ettei jaksa kerralla. =)
Mukava kuulla, että lahjat ovat vain mukava lisä - meillähän ei siis ollut varaa/aikaa hankkia kuin vähän ja sinnepäin kaikesta siitä, mitä oli toivottu...
Tämähän olikin mielenkiintoinen postaus! Toisten jouluperinteitä on mukava tutkailla ja vertailla omiin. :D Tuo kellojen ripustelu kuulostaa kyllä mukavalta perinteeltä!
Meillä vähän perinne muuttuu tänä vuonna, kun pukki ei enää käykään. Saa nähdä kuka ne paketit kuusen alta jakelee. Perheen pääkin kun huitelee omilla pukkikeikoillaan puolen iltaa. Heh!
Voi miten hienosti Nano onkaan osallistunut joulun laittoon! :'D Saakos Nano lahjoja?
Kiitos kommenteista kaikki!
Äiti: Joo, muista, siitä taisi vasta viime tai sitä edeltävänä jouluna tulla sanomista, että miksi Allulla on hienompi kello. :D Ja mikä jottei, hammasharjan se kyllä tarvitsisi... Laittakaa samantien kolme, ja paria eri tahnaakin.
Hanna: Kiva kuulla, taisin saada idean postaukseen kaverilta... 8) Meillä taas ei ole käynyt pukki sitten... vuoden -94, -95? :D En enää edes muista. Mutta silloin, kun minä ja enoni oltiin pieniä kävi viimeksi.
Enpäs tiedäkään, saako se! Jos joku muu on Nanolle jotakin ostanut, niin säkällä se voi saadakin. Itse olen sitä mieltä, ettei se mitään ole ansainnut. :D
Lähetä kommentti