Mitenköhän tämän saisi sanottua oikein. Niin, ettei se kuulosta tekopyhältä, tai hyväksikäyttäjän puheelta. Yritän, vaikka olen varma, että harva oikeasti ymmärtää mitä yritän sanoa. Tästä tulee turhauttavaa.
Olen saanut nyt pari päivä kuulla siitä, kuinka munkin pitäisi maksaa jotakin tässä taloudessa. No kyllähän minä sen tiedän, ei se ole reilua, että toinen maksaa aina kaiken.
Ennen duunia sain reilu parisataa käteen. Kyllähän sen voisi laittaa kokonaan esim. safkaan. Eihän mulla itselläni ole muita henkilökohtaisia laskuja maksettavana kuin puhelinlasku, ja se yleensä pyörii siinä 20-30 euron paikkeilla. Sitten se parisataa siihen safkaan, ja loppukuukausi rahattomana. Kyllä se niinkin onnistuu, mainiosti.
Valitettavasti olen sitä mieltä - ja tässä astuvat kuvaan ihmisten mielipiteet ja vastaväitteet - että joskus on päästävä pois kotoa. Joskus on vähän biletettävä tai mentävä kaverille yöksi tai ihan vaan vaikka shoppailemaan. Jos ei muuta, niin ikkunaostoksille. Näihin kaikkiin menee jossain määrin rahaa. Jos se parisataa menee ruokaan, niin henkilökohtaisiin menoihin ei jää mitään. No, minähän elän parisuhteessa avoliitossa ja meillä on yhteinen koira, eikö mun vähän pitäisikin uhrautua? No hemskutti joo! Pelkkää rahalla leikkimistä ja laskeskelua ja uhrautumistahan tämä homma olikin.
No, nyt työelämävalmennuksessa ollessa saan päälle kuusisataa. Nyt kuulostaa hyvältä. Mähän voisin ostella meille tänne kivasti vaikka mitä. Sain viimeksi ensimmäiset vähän isommat rahat. Satanen Rikulle velkoina. Päälle satanen Nanon kahteen eläinlääkärikeikkaan. Vajaa satanen Mary Kay -laskuun. Noin kolmekymppiä puhelinlaskuun. Vajaa viisikymppiä kauppaan ja apteekkiin. Reilu neljäkymppiä bussikorttiin. No niin, reilu neljäsataa mennyt, kaksi kolmasosaa rahoistani. Suurin osa näistä oli mielestäni ihan ok menoja, koiran eläinlääkäri tuli maksettua, laskut tuli maksettua, bussikortilla pääsee töihin... Parisataa jäljellä, joista noin 45 euroa meni mun Espoon reissuun. Lopuilla todennäköisesti ostelin töihin lounasta yms. Ihan hirveästi en kyllä muista rillutelleeni tässäkään kuussa. Ehkäpä olisi pitänyt olla ottamatta mitään Mary Kay -tuotteita ja menemättä Espooseen. Niilläkin rahoilla olisi maksanut sähkölaskun ja käynyt kaupassa.
Älkää erehtykö, en ole erityisen katkera. Ymmärrän, että aika suurelle osalle rahoista olisi varmasti parempaakin käyttöä. Ei se pahaa mulle tekisi ollenkaan maksaa vaikka nettilasku, käytänhän mäkin nettiä aika hemmetisti. Se, mikä pistää vituttamaan, on kuittailu siitä, mihin mä rahani pistän. Tiedän, etten ole kovin hyvä käyttämään rahaa, mutta en sentään ole siitä surkeimmasta päästä. Mä sentään yritän. Maksan aina laskut heti kun voin. Mietin kyllä aina ensin, että onko mulla varaa tehdä jotakin, jos loppukuu pitäisi elää.
Tein viime kuulle suunnitelman rahankäytöstä, ja se meni yllättävän hyvin. Siltikään ei mennyt vissiin riittävän hyvin. Mun on varmaan tehtävä tälle kuulle uusi, parempi. Paremmalla tarkoitan tietenkin sitä, että siinä on varattu enemmän rahaa näihin "yhteisiin menoihin". Koiraa ei lasketa yhteisiin menoihin, sehän on minun vastuullani aina silloin, kun siihen menee rahaa.
... Sääli sinänsä, sillä ajattelin ostaa joululahjoja, mutta taitaa mennä suunnitelmat uusiksi. Ja ei, ei vituta.
...
Kirjoitin tämän suorilta, ja tästä ehkä huomaa joitain asioita minusta. Kypsyttelen hetken aikaa asioita sisälläni, sitten puran ne vauhdilla johonkin, kiihdytän oikein itseäni siinä matkalla, ja sitten helpottaa. Nytkin. Aloitin asiallisesti, sitten alkoi vituttaa. Ja nyt, kun olen saanut sen jotenkin ulos, on ihan okei olo.
Eipä mulla kai muuta. Tiivistettynä: Vituttaa mun rahankäyttöön, ja kaikkeen muuhunkin jossa olen huono, puuttuminen. Mä kuitenkin yritän. Ei saisi lannistaa.
2 kommenttia:
Hitto, osaan kyllä niin samaistua tähän entryyn joiltakin osin. Oon iteki aivan loistava käyttään rahaa! *Sarkasmi-kyltti.* Nyt oon onneks saanu skarpattua tosi hyvin ku oon joutunu oikeesti maksaa itte vuokran, sähkölaskun ym. menoja, huolehtii siitä et mullon ruokaa, e-pillereitä, esim. särkylääkkeitä tarpeen varalle, pyykkipulveria jne jne jne... Aluks kauhistutti ihan sikana et miten mä pystyn tähän. Onhan se edelleen mullaki vaikeeta, vaikka mulla jää vuokran jälkee (opintotuki + asumistuki + opintolaina) se n. 470 e muihin menoihin. Mut oon hämmästyksekseni saanu todeta et mulla on jopa ollu välillä muutama kymppi tilillä vielä siinä vaiheessa ku seuraava tuki tulee!
Mut joo, mä sillai kyl ymmärrän sun pointin tossa kirjotuksessa. :/ Ymmärrän myös sen että toista osapuolta voi ketuttaa jos joutuu ite maksaa tyyliin kaiken, mut hei - eihän kaikki voi aina ihan putkeen mennä. On niitä muitaki avopareja joissa toinen on esim. ollu työttömänä pitkään ja on joutunu kitsasteleen menojen kanssa. Et kyllä se siitä, ja sä todellakin ansaitset välillä jonkin sortin irtiottoja kanssa (oli se sit pari juomaa, uus paita tai ihan vaa pitkä kävelylenkki). Eiköhä toi tilanne tosta helpota pikkuhiljaa. :)
Haleja <3
Sulle jää tosi hyvin! Eikä rahankäytön harjoittelu ole koskaan pahasta kenellekään. Valitettavasti se on usein myös luonnekysymys, esim. just sinä ja minä ollaan enemmän sellasia, jotka nauttii sen rahan tuomista asioista, kuin sen rahan päällä istumisesta. Me digataan tuhlata, koska siitä tulee meille hyvä mieli. Kuulostaa vitun tyhmältä, mutta minkäs teet! :/
Tykkäisin tosi paljon ihan sellaisista ilmaisistakin irtiotoista, kuten esim juuri pitkä kävelylenkki tai illanistujaiset kaverin luona ihan "yksin", mutta sitten mulle tulee syyllisyydentunteita ihan vain siitä, että kehtasin jättää Rikun yksin Nanon kanssa. Tai siitä, etten tehnyt safkaa ennen lähtöä. Tai siitä, että jään yöksi sinne missä nyt olenkaan. Ja se on aika perseestä!
Lähetä kommentti