Koirasta, ajamisesta, tietokoneesta ja hammassärystä

Nanon kanssa on ollut... No, vaikea on vähän turhan voimakas sana, mutta sanotaanko että hermot ovat olleet hiukkasen kierällä. En ole nyt viikkoon pariin vienyt sitä kunnon lenkille, kun se kulkeminen ei tahdo sujua alkuunkaan. Ollaan käyty vain pikaisesti pissalla vähän matkan päässä ja tultu kotiin ja harjoiteltu tiiviisti koko matka sitä nätisti kulkemista. Siis minä harjoittelen. Nano vain perseilee. Äsken käytiin yön turvin pitkästä aikaa normaalin mittaisella lenkillä. Tämä aika päivästä on hyvä, kun muita koiria ei juuri tule vastaan. Annoin kuitenkin sen kulkea hihna pitkällä melkein koko matkan, kun aavistelin, ettei se kuitenkaan olisi käskyjä totellut. Mulla ei juuri nyt olisi aikaa eikä varaa kääntyä kouluttajan puoleen, mutta en haluaisi näinkään jatkaa. Lenkit Nanon kanssa tuntuvat piikiltä lihassa. Aina kun Riku kysäisee, että pitäisiköhän Nanoa viedä ulos, mun mielialani laskee huomattavasti. Mutta Nanopaasauksen lopuksi on sanottava, että tein äsken aika uhkarohkeasti: lenkin päätteeksi laski Nanon irti tässä meidän talon edessä. Ja vaikka se ryntäsi pitkin poikin, niin tuli se juoksujalkaa ja paineli heti sisälle kun kuuli, että avaan oven. Kaihan se on hyvä juttu. :)

Ajaminen sen sijaan nostaa mielialaa kummasti. Jos ei ole kiire ja tankissa on löpöä, valitsen yleensä pitemmän reitin ihan vain että voin ajaa vähän enemmän. Okei, eilen olin ajaa rullaluistelijan päälle (en oikeasti todellakaan nähnyt sitä) Ja tänä aamuna pihatiellä tuli auto vastaan (okei, sen olisi pitänyt väistää, mutta säikähdin tietysti) mutta muuten menee ihan ok. En ole juuri törttöillyt. :)

Uusi tietokoneeni on tosissaan valmiina noudettavaksi, ja kuulemma WoWikin pyörii sulavasti. Loistohomma, koska tämä kone ei enää kykene pyörittämään juuri mitään. Joudun kaikki grafiikat pitämään minimissä, eikä Orgrimmar ilta- ja yöaikaan tule kysymykseenkään. Tehot ei vaan riitä. Onneksi kohta alkaa taas pelittää.

Koko vasen puoli leuasta on ollut nyt noin viikon verran tosi kipeä. Mulla ei ole mitään käryä mistä se kipu on yhtäkkiä ilmestynyt. Ei satu koko ajan, kipu alkaa yhtäkkiä ja loppuu yhtäkkiä. Välillä tuntuu enemmän ylhäällä, välillä alhaalla. Siirtyy kulmahampaista poskihampaisiin ja takaisin. Se ei ole ollenkaan samanlaista kuin hammassärky silloin kun on oikein mojova reikä. Se on oikeastaan paljon siedettävämpi kivun muoto, mutta paljon kovempi kuin normaali hammassärky. Ei se kai ientulehdustakaan voi olla, kun verta ei tule juuri koskaan. Ehkä viisaudenhampaat työntävät muita hampaita eteenpäin? Kunpa nuo hampaat olisi äkkiä hoidettu kuntoon ja päästäisiin vetämään pois noita ylimääräisiä. Oon ihan varma, että sitten kun ne raudat saadaan suuhun, niin helpottaa. Sit oon seksikäs hammasrautoineni seuraavan vuoden kaksi. <3

o/

Jostain ihmeen syystä ei huvita vielä mennä nukkumaan. Tuntuu, ettei ole mitään sanottavaa, mutta silti pakottava tarve kertoa edes jotain.

Pakko myöntää, että mulla paloi käpy tänä aamuna tosi pahasti tosi "mitättömästä" asiasta. En töissä löytänyt kahden muun ihmisen jäljiltä melkein mitää papereita enkä kuitteja. Kaikki tilitysasiat olivat ihan sekaisin, niinkuin oli puoli kauppaakin. En löytänyt melkein mitään. Eihän se minun ongelmani missään nimessä ole, jos tilit ja rahat eivät täsmää niiltä päiviltä, kun siellä on ollut joku muu, mutta olisi silti kiva, että hommat toimisivat sujuvasti... Sanotaan lyhyesti, että tämän päivän perusteella harkitsisin vakavasti sitä, jäänkö tuonne töihin.

Tilasin CDONilta pari levyä jo toissasunnuntaina, eikä vieläkään ole tullut. Toimitusaika 5-7 arkipäivää. Yeah. Right. Tulisivatpa äkkiä nyt. Tilasin Adele - 19, Alanis Morissette - Jagged little pill ja The Highwaymen - Collection. En malta odottaa että pääsen kuuntelemaan coutrya! :< Melkein oletan, että ne olisivat huomenna saapuneet kun tulen kotiin.

Olen saanut valmiiksi yhdet pitkät sukat ja pari hartiahuivia joista toinen tai mahdollisesti molemmat menossa äitin serkulle. Ehkä muistan ottaa niistä kuvatkin ennen kuin annan ne pois. Nyt kun töissä pitäisi neuloa jotain sukkia joulumyyntiin niin ei kyllä yhtään huvita. Olen pilannut jo yhden hauskan harrastuksen tekemällä sitä pakolla, en tosiaan haluaisi pilata tätäkin. Sitten kun vielä keksisi, miten sen sanoisi kohteliaasti. Langatkin kun on jo ostettu.

Reilu viikko sitten käytiin Mannan kanssa ostoksilla. En edes ostanut mitään tyhmää, lähinnä ihan hyötyjuttuja, kuten kansion tärkeille papereille. Mutta kirjakaupassa sitten läksi hieman mopo käsistä, piti ostaa kirjepaperia, ja sen lisäksi mukaan tarttui kuitenkin tuplapakkaus piirustuspaperia, mustaa piirustuspaperia ja tussi. En voi itselleni mitään. Kirjakaupat on niin kiehtovia paikkoja.

Top 10 award

1. Thank the person who tagged you and link to their blog.

2. Put the Top 10 Award logo on your blog.
3. List your top 10 cosmetics.
4. Choose 10 bloggers to tag, link to their blogs, and let them know.

Elikästen! Kiitos Akka Perkele! tästä palkinnosta. Eikun listailemaan! Tuotteet eivät ole minkäänlaisessa paremmuusjärjestyksessä, näitä satun vain käyttämään eniten.

1. Forever: Aloe ever-shield deodorant stick. Monet tuntuvat vihaavan sekä nk. kotimyyjiä että kiinteitä deodorantteja, mutta tämä pelastaa kyllä hajuilta. Ja voin luvata, että EI jätä valkoisia jälkiä vaatteisiin.

2. Nivea visage: Gentle make-up remover. Tämän ostin ihan hetki sitten, kun olen pitkän aikaa ollut kokonaan ilman, ja juu. On se aika hellä.

3. Bruno Banani: Not for everybody. Ehdoton kesätuoksu.

4. Dove: Beauty body milk & Summer glow. Jalkapohjia on pakko rasvata koko ajan, tämä imeytyy ihan kivasti. Summer glowta olen käyttänyt tosi vähän, mutta ei se ihonväriä kyllä muuta mihinkään.

5. Mary Kay: ... let's put it simply: vasemmalta oikealle: kosteusvoide, meikkivoide ja puhdistusaine. Näillä alkaa meikkaaminen, ensiksi puhdistusaineella naama siistiksi, ja sen jälkeen kosteusvoiteesta ja meikkivoiteesta sellainen hyvä mix ja naamaan. Levittyy kuin unelma, ja on perhanan riittoisaakin.

6. Gosh: Wonder volume mascara. Ei jätä paakkuja tämä. Hävettää myöntää, että olen käyttänyt tuota samaa mascaraa paaaaljon pidempään kuin laki sallii, mutta enpä ole toisaalta saanut allergisia reaktioita, ja nyt vasta alkaa olemaan kuivumisen merkkejä tuossa. Ehkä on aika hakea kaupasta uusi samanlainen.

7. We care icon: kulmakynä. Enpä enää muista, mitä tuossa on tarkoitus lukea, kun olen ikäänkuin teroittanut sen aikaa sitten pois... Ihan ok kynä, itsehän joudun käytännössä piirtämään kulmat, mutta kun ensin on kynällä liimannut omat harvat karvansa kiinni ihoon, niin tuolla harjalla saa kätevästi ne taas irti. Lopputulos on oikeastaan tosi kiva!

8. Rimmel: Stay matte pressed powder. Hyvän värinen. Mitäpä muuta tästä voisi sanoa. Ostin kun oli halpa. :D

9. We care icon: luomiväri. Nyt on pakko sanoa... Tämä tuote oli melkoinen pettymys. Kuten pari muutakin WCI:n luomiväriä. Niistä ei vain irtoa väriä. Tuota palettia pitää hinkata ihan simona, ennenkuin sitä saa luomelle riittävästi. Pysyy kyllä ihan hyvin kunhan sen ensin saa laitettua...

10. XZ: Rauhtoittava suklaa & vanilja shampoo & hoitoaine. Kyllä, viimeiseksi muttei suinkaan vähäisimmäksi myönnän: minäkin käytän näitä. Ovat olleet kovassa suosiossa nämä... Ja olen kokeillut myös karpalo & kinuski, sekä cafe vanilla tuoksuja, ja voin kertoa, että viimeksi mainittu oli tosi huonoa. Sen lisäksi, että heti kun sen otti pullosta se alkoi haista lähinnä teolliselta, niin se oli koostumukseltaan todella hankalasti levitettävää. Sitä saissea en kyllä osta enää ikinä.

Kiitos kiitos, siinä se!

Nyt juuri en valitettavasti ehdi tagaamaan ketään! Minusta vähän tuntuu, että jokainen heppu, jonka blogia seuraan, on jo tehnyt tämän... Tarkistan asian, jahka pääsen kotiinj, nyt on mentävä kaubamajaan!

riku tauru says:

se on kuule ihan up to the ass of time

siis timo

Heta Hovila says:

up to the ass of time. No niin herra Kronos, täältä tämä tanko nyt tulee

Kuvaspämmiä.

Nanonenä on ihan masentunut. :(

Olin Iittalan kesäkauden avajaisissa lihaksikkaista lihaksikkain.

Raitatumput Emmalle

Firman puhelin. Cool, ne?

Väri ei näytä yhtään niin kirkkaalta tässä kuin oikeasti, mutta tuommoinen se nyt on kuukauden päivät jo ollut.

Töitä töitä töitä

Uusi työ on tosissaan ollut suhteellisen raskasta, kun ottaa huomioon että oon lähinnä istunu pyrstölläni viimeisen vuoden. Työ itsessään ei ole kovin paha nakki, mutta kahdeksan tuntia putkeen... Hrr. Kyllä mulla tauon mahdollisuuksiakin siellä on, mutta mitä mä tekisin tauolla? Keskellä vierasta paikkaa, jossa mikään ei oikeastaan kiinnosta? Voisinhan mä käydä niissä naapuriliikkeissä töllistelemässä, mutta ei mua kesken työpäivän vaan yksinkertaisesti huvita. Kun menen töihin, asennoidun siihen että nyt työskennellään. Hupiretkillä on sitten ihan toisenlaiset kuviot, enkä halua mennä viideksi tai kymmeneksi minuutiksi "vapaalle", kun sitten on kuitenkin palattava töihin.

Iltaisin olen ollut tosi väsynyt. Olen parina iltana tässä jo mennyt jopa ennen Rikua nukkumaan, ja se on jo jotain se. Yleensä luen tuntikausia ennen nukkumaanmenoa, mutta nyt en ole jaksanut lukea paljon mitään. Iltalukemisen tasokin on vähän laskenut, kun ottaa huomioon, että muutama päivä sitten luin vielä Utriota, ja nyt Pasan ja Atpon "Eniten vituttaa kaikki"...

Haluaisin ehtiä kirjoittamaan kirjeitä ja pelaamaan WoWia, mutta ei vaan jaksa. Työmatkoineen päivä on 10-11 -tuntinen, ja näin äkkiseltään se on kyllä ihan hullun hommaa. Olen töissä ensi viikolla kuusi päivää (eikä se yksi "vapaapäiväkään" mitenkään vapaa ole), ja ilmeisesti sitä seuraavalla viikolla koko viikon sitten. Tai jotain. Ensi viikon jälkeisestä aikataulusta ei ole vielä sovittu, mutta jos haluan jotain vapaapäiviä, niin olisi varmaan parasta tehdä hommia varastoon.

Yritin opettaa Nanoa laittamaan valot päälle, mutta tuloksena oli vain paljon hukkaanheitettyä lihapullaa, kynnenjäljet eteisen seinässä ja hyperaktiivinen koira. Olisiko vinkkejä tuon tempun opettamiseen? Itse tein niin, että pistin koiran istumaan, jonka jälkeen vein lihapullapalan katkaisijan päälle, ja sanoin "valot". Ja koira kun ottaa lihapullapalan, niin se kuonollaan painaa samalla katkaisinta. Or, that's the theory. Nano vaan meni sekaisin lihapullista, ja hyppi seinää ja mua vasten eikä kuunnellut yhtään mitään... -.- Pari kertaa se osasi rauhallisesti ottaa sen lihapullapalan, ja silloin kehuin sitä oikein huolellisesti, mutta se jotenkin unohtui siltä se loistosuoritus sitten. En haluaisi enempää kynnenjälkiä seinään. :/

Ai niin, oli tarkoituksenani kysäistä... Mitä evästä ottaisitte mukaan töihin, jos työpaikalla ei ole muuta kuin jääkaappi? Ei siis ole mikroa. Jonkinlaiset kannettavat levyt siellä on, eli jos ne toimivat niin siellä voisi lämmittää kattilassa jotain, mutta sitä vehjettä tuskin tulen käyttämään. Ja vettä tulee kyllä myös. Tähän mennessä olen ottanut banaania ja jotain viinirypäleitä, sekä silloin tällöin hakenut kaupasta juustosarven tai muun pullasämpylän (kyllä, "pullasämpylä" on sana suomen kielessä). Olen tosi laiska laittamaan erikseen eväitä. :/

Myös vaatetus töihin on vähän hankalaa... :D Tää on ihan naurettava homma... Pitäisi kuulemma pitää "työvaatteita" eli siis niitä paitoja mitä siellä myydään, missä on kaikissa melkein samaa printtiä. Eikä se printti mitään... Mut ne on tosiaan suurin osa sellaisia melko muodottomia, ja niin lyhyitä että ne kävis mulle napapaidasta. En valehtele. Ne on yhtä leveitä kun on pitkiä, eikä missään määrin sovi mun kokoiselle ja malliselle ihmiselle. Siellä on yksi malli, mitä melkein voi pitää, mutta se sattuukin just olemaan se kaikista kallein. Sääli, se sattuu myös olemaan se ainoa, missä oikeastaan on saumat sivussa ja vähän sitä lady fittiä nähtävissä. Joten mähän käytän sitä, jos kerran on pakko käyttää. Työsopimuksessa ei lukenut, että on näytettävä pelleltä.

Ja yksi valituksen aihe vielä... Juhannus töissä. Siis juhannuspäivä. Töissä. Olemme auki koko juhannuksen.

Miksi helvetissä?

Kuka siellä silloin käy? Kaikki on mökillä paistamassa makkaraa, tai vaihtoehtoisesti toipumassa juhannusaaton jäljiltä. Ei siinä ole mitään mieltä. Mä aion laskea kaikki kävijät juhannuspäivältä. Vanhalla kunnon tukkimiehen kirjanpidolla pistän ylös. Ja aion erikseen laskea ne kävijät, jotka ostavat jotakin sinä päivänä. Sittenpähän nähdään, kuinka kannattavaa oli pitää auki. Ima cunning.

... Mutta muuten on mennyt ihan kivasti, päällisin puolin fiilikset on hyvät, ja tänään en aio käyttää "työvaatteita", koska tänään on mekkopäivä. Lälläslää! Nyt koira ulos ja pohtimaan, mitä hemmettiä syön lounaaksi tänään. Iloista päivää teille, sillä en menisi vannomaan että omastani tulee sellainen! <3

O hai

Hengissä ollaan.

Tässä on tapahtunut tosi paljon taas viime aikoina... Sain tosiaan sen työpaikan Iittalasta, ja olen nyt sitten järjestellyt kulkemista nyt ja tulevaisuudessa. Menen perehdytykseen sunnuntaina, ja tiistaina alkaa virallisesti hommat (kauppa ei ole auki maanantaisin). Ostan Hämeenlinnan sisäisen bussilipun, sekä junasarjalipun Iittalaan. Saan yhdeltä täkäläiseltä kaverilta n. kolmena aamuna viikossa kyydin sinne päin, joten sarjalippu tulee kätevämmäksi (ja halvemmaksikin) vaihtoehdoksi.

Pitäisi taas ommella kaikennäköistä, olen lupaillut ainakin verhot kahteen eri suuntaan, ja yksi oma hame on ollut kesken jo monta kuukautta. Ei huvita just nyt. <3

Nyt stressittää

Kävin tänään siellä työhaastattelussa. Muuten kaikki vaikutti tosi lupaavalta, sanoivat jopa, että ne työajatkin saadaan sumplittua kyllä, jotta voin tulla bussilla. Mutta sitten kotona katselin Iittalaan meneviä bussivuoroja, ja suurin osa niistä lopetetaan heti kun kouluvuosi loppuu. Toddii. Sieltä luvattiin soittaa nyt parin päivän sisällä ja ilmoittaa, saanko paikan vai en. Pitää ottaa asia puheeksi silloin. Laitoin kuitenkin vielä Jyskiin hakemuksen nyt illalla, ja taidan laittaa vielä muutaman lisää sinne sun tänne HÄMEENLINNAN alueelle.

Muutenhan päivä meni ihan hienosti. Oltiin aika pitkälti Katjan ja Eetun kanssa, ja illemmalla äiti ja Mannakin tulivat poikkeamaan (kun olin ensin ruinannut monta päivää). Pillasin päälleni kahdesti, ensin uudelle mekolleni ja sitten paidalle... Heta, kaksikymmentä vuotta.

Käytiin Rikun kanssa vielä saunassa nyt illalla, ja nyt olo on tosi uupunut. Kohta sänkyyn, ja herätys sitten aikaisin. Huomenna soittelen läpi autokoulut.

Yllätyksiä.

Tässä on ollut pari tilaustyötä ja hyvä fiilis. Ollaan suunniteltu Sinin synttärijuhlia Lähdeahon majalle ja haluaisin itsekin pitää jonkinlaiset juhlat täällä meillä. Meillä olisi kaksivuotispäivä kesäkuun alussa, ehkä sitäkin voisi juhlia?

Mulle aika yllättäen soitettiin eilen ja pyydettiin työhaastatteluun. Se paikka olisi Iittalassa, mutta meneehän sinne busseja. Sunnuntaina selviää tarkemmin, wish me luck...

Haluaisin ommella ja leipoa ja piirtää ja tuottaa kaikenlaista. Aion purkaa tuotteliaisuuteni ompelemiseen, kun töitä on kesken. Tällainen mekko valmistui asiakkaalle pari päivää sitten:





Polvipituinen olkaimeton mekko satiinista. Käsinommellut pitsit ja koristenyöritys takana.

Kunpa tänään olisi satanut vähän vähemmän. Tai edes vähän selkeämmin, hells, ei tuosta taivaasta osaa sanoa ollenkaan että tuleeko sieltä vielä vettä vai ei.

Lueskelin muutamat viimeisimmät entryni.

Pakko sanoa, että vaikka homma lähti hienosti käyntiin, niin yksin on tosi vaikeaa laihduttaa. Ja parisuhteessa myös, kun toinen syö kaikkea mahdollista vieressä. Näiden parin masennusviikon aikana olen syönyt ihan sikana. Monta pudotettua kiloa on tullut takaisin. Enkä oikeastaan välitä. Edelleenkin muu ei harmita kuin se, etten mahdu vaatteisiini. Peiliin katsoessa on hyvin neutraali olo. "Just toltahan mä oon aina näyttäny, ihan ok".

Alkoholin käyttöä en tosissaan lopettanut, mutta baarissa en ole käynyt sen jälkeen, kun hukkasin neuletakkini ja kaikki rahani. Olen juonut vähäsen, mutta hyvässä seurassa. Se on hyvä.

Tukka on taas vähän vaaleampi, mutta vielä siitä lähtee väriä. Ehkäpä otan yhden blondauksen vielä, ja katsellaan väriä sitten vasta. Jonkun sävyinen vaalea, mukamas aito blondi.

Haluaisin lähettää kirjeitä, ja saada niitä. Tänään kirjoitan yhden kirjeen, lupaus.

Elossa ollaan!

Olen vain ollut niin masentunut. NIIN masentunut. En kai ole tiedostanut sitä ennen tätä. Mulla ei oo mitään. Mä oon kotona kaiket päivät yksin, en ole jaksanut tehdä kotitöitä, en ole ollut kiinnostunutkaan niiden tekemisestä. Raahaudun väkisin koiran kanssa ulos että se pääsee pissalle.

Parin viime päivän aikana on onneksi vähän helpottanut. Riku sai mut hoitamaan tiskit ja pyykit, ja innostuin niistä ihan hirveästi. Jotain tapahtui! Keittiöstä tuli siistimpi! Muistin taas, miten paljon tykkään pyykinpesusta(no, paremminkin niiden ripustamisesta...)! Ja eilen illalla Jokke tuli raahaamaan mut ja Rikun koirien kanssa ulos, ja me oltiinkin sitten porukalla kaksi ja puoli tuntia ulkona. Nano sai juosta ympäri metsiä ja se teki sille kyllä hyvää. Harmi etten ymmärtänyt ottaa kameraa mukaan. Ensi kerralla sitten.

Tänään Iida kävi teellä ja jutusteltiin niitä näitä. Olen viime aikoina unohtanut senkin, että mulla oikeasti on tässä kaupungissa pari kaveria. Olkoonkin, että yhden käden sormilla laskettavissa, niitä kuitenkin on. Mutta ehkäpä mun joskus pitäisi itse soittaa niille reilusti, ja kysyä mitä ne puuhaavat, sen sijaan että velloisin itsesäälissä kotona ja vakuuttelisin itselleni, että "ei ne kuitenkaan ehdi mua tavata". Varmastikin nekin haluaa nähdä mua, mutta ei vaan halua aina itse tehdä aloitetta. Kyllä mun tapaamiselle varmasti löytyy aikaa kalenterista, vaikka olisikin työssäkäyvä. Mähän voin joustaa vaikka kuinka paljon, kun olen itse työtön. Jotain hyvää siinäkin asiassa!

Yritän olla vähän positiivisempi tästä eteenpäin. Ollaan kuitenkin menossa kesää kohti. Koko ajan on valoisampaa ja se jos mikä on omiaan tekemään ihmisestä iloisen.

Ai niin, vappu meni hienosti myös! Meidän taloyhtiössä oli talkoot vappuaattona, joissa me toki kuuliaisina kansalaisina oltiin mukana. Moni oli todella iloinen, että "me nuoriparikin" osallistuttiin. Sen jälkeen käytiin Viikselässä syömässä(oli tosi hyvää grillisapuskaa) ja siirryttiin meidän porukoille nautiskelemaan jälkiruokaa siten, että olin kolme kertaa illan aikana ihan hirvittävässä ähkyssä. Heti kun helpotti, oli aina pakko ottaa lisää munkkia. But that's me!

Pitkästä aikaa hyvissä fiiliksissä, menenpä ripustamaan pyykit, koskapa se on mun eniten lempparia!

Kirppislöytöjä!

Olen käynyt kirppareilla taas viime aikoina ihan simona, ja tällaisia on tarttunut mukaan!

Ruskeat muovihelmet, menee juuri ja juuri kaksinkerroin kaulaan

Vihreä helmirannekoru ja "metallinen" (oikeasti vissiin jonkinsortin muovia) rannekoru

Junttilätsä! Tätä aion käyttää koko kesän, tai ainakin niin kauan että se alkaa haista.

Kesäinen hame helmikirjailuilla

Vakosamettipaita puuvillapitseillä. Tämä menee minulle kyllä kiinni, joskin nafti on... Ja tyttömäisyydestä huolimatta rinnat eivät tässä paidassa näytä mitenkään häveliäiltä. Pääntie on vähintääkin antelias.

Tämä paita sen sijaan on oikein tyttömäinen. Hirmu söötti!

Vaalea neuletakki piiitkillä hihoilla

Oikein kesäinen löysä puuvillapaita. Edellinen omistaja on virkannut hihansuihin pitsit.

Sellaisia löydöksiä tällä kertaa! Tuli ostettua myös leffat Australia, Deuce Bigalow; male gigolo(elikkäs Kymmenen dollarin gigolo) sekä Chicago. Ai niin, ja kolme levyä jotain house/club/boombastic -saissee, sekä verhot keittiöön, joista otan kuvan ehkä sitten, kun olen saanut ne silitettyä ja ikkunaan. ^^

NO HOHHOIJJAA

Nyt yritän saada tästä tukasta vaaleaa, ja koko ajan kun katselen joitain kuukausia sitten otettuja valokuvia, olen aivan varma, että tummanruskea sopisi paremmin. Mutta tehdään tästä nyt vaalea ensin, saahan sen aina tummaksi jos siltä tuntuu.

Toinen säärystin on melkein valmis. Pitäisikö sille muka tehdä kaverikin? Älkää nyt naurattako.

Tulipa käytyä taas Nanon kanssa lenkillä aamulla, siellä oli aivan kamala tuuli eikä mulla ollut edes pipoa päässä. Mutta muuten kiva keli, ehkä menen uudestaan sitten pipo päässä!

Rikun pitäisi kuvata kaikki vaatteet mun päällä, mitä olen ostanut kirppikseltä, että saisin ne tänne esille. Tai sitten olen tylsä, ja kuvaan ne itse tänään levitettynä johonkin sohvalle niin, etteivät ne näytä miltään. Pyhä Tylsyys.

Ylväs Nano

Päivä 23

Hyvä alku, sekä tällä että eilisellä päivällä.

Eilen kävin yhteensä kolme kertaa rivakalla kävelyllä, ensin 2 x 30min koiran kanssa, ja illemmalla vielä Katjan kanssa, en kyllä yhtään tiedä kauanko oltiin. Enkä syönytkään mitään "sopimatonta".

Tänään kävin myöskin koiran kanssa puolen tunnin lenkin nykäisemässä, ja vähän puntteja nostelin yms. Nyt odottelen, saisinko kyytiä keskustaan, jossa käväisisin jeesaamassa Auroraa ja Saaraa saumasta ratkenneen hääpuvun kanssa. Pitääpä ottaa japaninkirjat mukaan ihan in case että en tule enää kotiin välissä.

Näillä näkymin suunnitelma on sellainen, että käyn seuraavista rahoista ostamassa lenkkikengät, ja kun nuo lumet tuosta vielä vähän enemmän sulavat, niin alan taas käymään lenkillä. Olen tehnyt tässä vähän kartoitusta, mihin olisi tarkoitus päästä. Ensinnäkin tavoitemekkooni olisi kiva mahtua, edes jotenkuten. Toiseksi olen ollut kykeneväinen hölkkäämään/juoksemaan 2 km putkeen, tahdon tehdä sen uudelleen. Ja kolmanneksi, huomasin että tuo H&Mn pitkä toppi, jota nyt käytän lenkkivaatteena, on ostettu silloin, kun olin kuosissa, ja se on kokoa S... Että olishan se kiva taas ostaa ässää, vaikka trikoovaatteita olisivatkin. :) Ai niin, ja tämä ei ole pakollista, mutta neljänneksi; olen ollut kykeneväinen punnertamaankin paaaaljon enemmän kuin nyt, että jos menis edes joku 20 naistenpunnerrusta putkeen, niin olisin aika pro.

Näillä viboilla!

Oppiiko ihminen koskaan?

Tuli käytyä vähän Kulkijassa perjantaina. Tänä aamunakin oli vielä oloja jäljellä kivasti. Rahaa paloi saatanasti liikaa, mun musta neuletakki hävisi, ja parastahan tässä on se, että vaikka mulla olikin ihan kivaa, niin ei nyt niin megasuperhauskaa ollut, ettenkö olisi vain voinut olla kotona ja katsoa leffaa. Voisin pikkuhiljaa alkaa ottaa opikseni, ja lopettaa alkoholin käytön vaikka kokonaan.

Ima ölaiv

Työttömän elämä on tylsää. Oikeasti. Tosi tylsää.

Mutta me ostettiin huonekasveja! Tuhoon tuomittuja huonekasveja!


En tiedä mitä nuo ovat, ne oli tarjouksessa ja kivan näköisiä, joten ostettiin... Nano haluaisi syödä ne. Ja näyttää siltä, kuin sillä olisi pussit silmien alla, vaikkei se tee muuta kuin nukkuu. x)

Olen tekemässä tällaisia säärystimiä, kerrankin itselleni! Raidat ovat oikeasti kultaisen/pronssisen värisiä, salama teki niistä outoja.


Ostettiin tällaiset kukkaset vielä Kodin Terrasta, voitteko arvata kumpi on minun? Musta ihan hetero!

Olen lukenut tänään semipaljon Cesar Millanin Koirakuiskaaja -kirjaa, ja olen taas astetta hämmentyneempi. Miksi eivät koirankouluttajat voi koskaan olla samaa mieltä?

Mietin tässä, pitäisikö ostaa peliaikaa. Ennen kuin lumet sulavat, ei ole paljon muuta tekoa. Ulos voi kyllä mennä, mutta yksin siellä on aika turha jököttää, ja koiran kanssa se on yhtä helvettiä. Kun lumet ovat sulaneet, lähden lenkkeilemään. Ei ole muuta kuin aikaa, ja siitä oikeasti tulee hyvä mieli. En ymmärrä, miksi koskaan lakkasin käymästä säännöllisesti vähän juoksemassa.

Ollaan pidetty jääkauden tynkää nyt pari päivää tuolle koiralle. Vielä päivä tai pari, ja sitten voisi yrittää uudestaan normaalisti elämistä. Ostettiin tänään se täyskuristava, joten aletaan sen käyttöä opetella sitten. Juttelin tänään äitin työkaverin kanssa, jolla on huskyn ja malamuutin sekoitus, ja se on kuulemma vieläkin joskus oikukas lenkillä, vaikka sillä on ikää 12 vuotta. Pelottaa, ettei tuosta koirasta koskaan tule lenkkikaveria. Talvella varmasti vetää mielellään pulkassa, mutta lenkille mukaan? Hiljaista on.

Päivä 15

Otin tavoitevaatteeksi tämän mekon, jonka olen tehnyt itselleni keväällä 2009, siis ennen kuin aloin seurustelemaan Rikun kanssa. Oli tosi ikävää huomata, että olen suurentunut vain rinnanympäryksestä, sillä mekko jäi varmaan 15 senttiä auki tissien kohdalta...




Äiti oli sitä mieltä, että moni muu nainen olisi katkera kyvystäni kehittää ainoastaan lisää rinnanympärystä, mutta ei se oikeasti ihan niin kivaa ole. Vihaan sellaista V-vartalomallia, jossa on leveät hartiat ja olematon perse. Se on kaukana naisellisesta.

Luovuin ajatuksesta yrittää laihtua terveellisesti. Jos joskus haluaa nähdä tuloksia, on syytä laihtua epätervellisesti. :D A.k.a ei mitään hemmetin lautasmalleja ja joogaa kolme kertaa viikossa, se on salaattia ja kauhee rääkki joka toinen päivä vähintään. Sillä mä itseni olen ennenkin hoikaksi saanut.

Mutta sen verran yritän edelleen päästä siihen elämäntapamuutokseen kiinni, etten söisi karkkia muulloin kuin karkkipäivänä (siis en itse tietoisesti menisi kauppaan ostamaan sitä syödäkseni suruuni) ja lopettaisin muutenkin napostelun. Toistaiseksi näyttää hyvältä, en ole reiluun kahteen viikkoon syönyt ollenkaan suklaata, sipsiä tai karkkia. Normaalisti olisin vetänyt varmaan ainakin sen pari levyä suklaata ja sipsipussin yksin.

Hups.

Tilasin J!nxiltä.

Hihi. <3

Päivä 9

Olen vain syönyt pitkin päivää - tai siltä ainakin tuntuu. Sorruin jopa kahteen pieneen laskiaispullaan. Hyi minua. Kävelin kuitenkin Jukolaan ja takaisin.

Olin stressannut japanintuntia ihan turhaan. Tämänviikkoinen tunti oli paljon rennompi kuin edelliset. Rohkeimmat, minä mukaanlukien, maistoivat nattoota. Kokemus sinänsä, mutta en lastaisi sitä ensimmäisenä lautaselleni.

Nanon kanssa yritin kävellä tosiaan Jukolaan tänään, ja jouduin ennen puoltaväliä kääntymään takaisin, kun se veti joka suuntaan. Tämä on taas näitä päiviä, kun tuntuu, ettei tuo koira ikinä opi kävelemään hihnassa, eikä mun olisi koskaan pitänyt ottaa koiraa.

Rapsiraps.

Rapsujen keskeyttämistä Nano ei arvosta.