Viimeinen työpäivä oli tänään. Selvisin hengissä!

Sain myös Tosihyvän Idean™ mennä luovuttamaan verta, ihan vain kun radiossa mainostettiin. Se oli oikeastaan ihan kivaa. Jännitti yhtä paljon kuin ekallakin kerralla, mutta nyt oli niin ripeät hoitajat, että meni ihan hujauksessa. Päivän hyvä työ tehty!
... Ja sitten palkitsin itseni kirpputorilla. Vähän - vain vähän - liian pieni hame, kaksi ihanaa paitaa ja aivan liian kalliit kengät. <3

Niin ja torstaina kävin tosiaan tanssimattoilemassa Auroran ja Saaran kanssa, ja se oli NIIN. KIVAA. Pakko saada se peli. :D

Löysin vanhan levyn, jossa oli kuvia jostain -06


Joskus oon ollu hoikkakin. Enkä oo osannu meikata. Noo, kaikkeahan ei tunnetusti voi saada. :Þ

Vielä kaksi päivää töitä.

En valitettavasti pääse Niinan juhliin, sillä ne on torstaina, ja mulla on perjantai vielä töitä. :( MITÄKÖHÄN SE HALUAA LAHJAKSI, JOS VAIKKA VÄKERTELISIN JOTAIN.

Kamala nälkä. Kumma kyllä, olen syönyt paljon huonommin ja vähemmän nyt töissä ollessani, ja polkenut joka päivä fillarilla, mutta missään ei näy. Hammassäryn vain olen saanut.
Laihtuminen. Se on fuulaa.

Heipä hei

Tämä viikko on omalla tavallaan ollut ihan hullu, nyt on jo torstai.

Töissä on ollut ehkä vähäsen raskasta, mutta kyllä tässä viikon aikana on vähän jo päässyt siihen rytmiin.

Ei jaksa. Pitää mennä kauppaankin... Olen niin kuolemanväsynyt.

Ensimmäinen työpäivä takana. Kiitos, kiitos!

"Jos alkoholisti on psyykkisesti avuttomassa tilassa, esimerkiksi alkoholipsykoosissa, hoitoon saaminen onnistuu. Samoin jos hän on fyysisesti niin sairas, että ei pysty panemaan vastaan kun viedään hoitoon.

Muussa tapauksessa ei auta kuin jättää alkoholisti kantamaan yksin kaikki vastuu juomisensa seurauksista. Tämä merkitsee sitä että ei lainata rahaa, ei hoideta hänen vippejään ja sakkojaan, ei valehdella hänen puolestaan työnantajalle, sukulaisille tai naapureille, ei siivota hänen sotkujaan, ei haeta hänelle alkoholia, ei nalkuteta, murjoteta eikä anella häntä lopettamaan juomistaan - ylipäätään ei tanssita alkoholistin ja hänen sairautensa pillin mukaan, vaan eletään omaa aikuisen ihmisen elämää. Tämä ei ole kovinkaan helppoa, sillä on sydäntäsärkevää katsella, kun itselle rakas ja tärkeä ihminen tuhoaa elämäänsä. Mutta jos suojelemme, holhoamme ja poistamme juomisen aiheuttamia kärsimyksiä, se vain tekee juomisen mahdolliseksi ja pitkittää alkoholistin tajuamista, että "näin ei voi jatkaa". "

Miksiköhän ihmiset käyttää alkoholia niin paljon ja niin päin helvettiä? Onko elämä tosiaan niin paskaa, ettei sitä kestä selvinpäin? Välillä tuntuu siltä, että olen lähipiirissä ainoa ihminen, joka osaa ajatella niinkin loogisesti, että jos alkoholi alkaa maistua turhan paljon turhan usein, niin siihen on jokin syy. Se nimenomainen perimmäinen syy tulisi ehkä hoitaa pois, niin jäisi se ainainen ryyppääminen.

Minä en sensuroi, enkä vaihda nimiä. Katselin vaihteeksi eilen illalla, kuinka vaari kuritti mummia kuristamalla niskasta ja pitämällä väkisin sohvassa käsi suun edessä sellaisten kommenttien, kuin "nyt turpa kiinni ämmä" säestämänä.

Mikä. VITTU. Siinä. On.

Sitten kun yrittää huutaa ja takoa järkeä päähän, niin tullaan kertomaan, että "voit painua helvettiin meiltä" Että mä en enää olekaan sukua ja asia ei enää kuulukaan mulle, jepulis. Mitä tuossa tilanteessa tehdään? Soitetaanko poliisille? Mennäänkö itse väliin silläkin uhalla että otetaan lättyyn ihan 6-0?

Mummi on alkoholisti, ja vaari on mulkku. Sitten niihin perimmäisiin kysymyksiin; miksi mummi ryyppää ja miksi vaari on mulkku? Noita kysymyksiä on jotenkin vaikea edes käsitellä, sillä ne vastaukset nivoutuvat toisiinsa joka suunnalta, ja syy-seuraussuhde on ihan tajuttoman laaja. Mummi ryyppää, koska vaari on mulkku, ja vaari on mulkku koska mummi ryyppää, helppo yhtälö tähän asti. Se ei kuitenkaan ratkaise yhtään ongelmaa. Mummi ei koskaan lopeta sitä, jos tuo meininkin jatkuu. Vaarin on siis helppo sanoa, että mummi pitäisi kärrätä hoitoon. Kas, siinä vastaus pulmaan! Vai onko?

Vaariko siis jotenkin kohtelee ihmisiä oikein? Vaimoaan JA muita läheisiään? Vaariko on itse pyhimys, joka ei juo lainkaan? Vaariko asettaa lapsenlapsensa ryyppykavereidensa edelle? Ei, ei, ei ja ei. Sen sijaan hän on kyllä täysin kykenemätön näkemään itsessään mitään vikaa. Aijai, mahtaa tuntua kamalalta, kun nimitellään tuolla tavoin kykenemättömäksi.

Riitaan tarvitaan aina kaksi. Noi kaverit on oikeesti toivottomia. Provosoivat ja tulevat provosoiduiksi koko ajan. Uskomatonta, miten joku voi olla NIIN TYHMÄ. Ikäänkuin se riita loppuisi koskaan, kun toinen tulee aina viiden minuutin päästä kertomaan, mikä unohtui hetki sitten sanoa. Mummin käytös pistää vituttamaan, sillä se tietää varsin hyvin itsekin, että jos se ei olisi koko aikaa kännissä, niin se ei ehkä provosoituisi niin helposti. Vaarin käytös pistää vituttamaan, kun se selkeästi kuvittelee olevansa jotenkin tosi fiksu ja filmaattinen, vaikka koko ajan itse ärsyttää mummia, eikä osaa pitää päätään kiinni vaikka selkeästi sanotaan, että ole nyt jo jumalauta hiljaa. Ei kumpikaan, vaikka aseella uhattaisiin, niin kumpikaan ei osaa olla turpa ummessa.

Hoitoon pitäisi kärrätä - ei vain mummi, vaan - molemmat. Mummi myllyhoitoon, ja vaari "Näin kohtelet läheisiäsi" -kurssille, niinkuin äiti sanoi.

Tiedän, etten ole mikään suurin kärsijä tässä tilanteessa, en tosiaan, mutta ilmeisesti ainoa, joka siitä haluaa puhua. Mikä helvetti siinä on, että kaikki on aina vaan turpa kiinni joka asiasta? Silläkö ne ongelmat hoituu, tai vielä parempaa, lakkaa vaan olemasta? Tämä hiljainen hyväksyminen alkaa ottaa päähän siihen malliin, että tekisi oikeasti mieli kärrätä molemmat väkipakolla laitokseen. Sääli että Suomessa laki tulee vastaan.

Eniten tässä pistää sapettamaan enoni - samaa ikäluokkaa kanssani - tilanne. Eikö ne perkeleen taliaivot ymmärrä, että ne on tuhonnu koko Hannun elämän tässä? No, ei ehkä sentään koko elämää, mutta kaikkensa ovat kyllä tehneet, jotta sen olisi mahdollisimman viheliäistä olla omassa kodissaan. Välillä ei uskalla lähteä kotoa, kun pelkää, että ne tappavat toisensa siellä, ja välillä ei tahdo mennä sinne, syystä jota nyt ei varmaan erikseen tarvitse enää kertoa. Kaikkien ongelmiensa kanssa mummi ja vaari on aivan uskomattoman itsekkäitä. Ne ei tunnu tajuavan, että niin kauan kun ne jatkaa tuota, niin niiden oma poika kärsii. Tämäkö on nyt sitä rakkautta sitten, mitä vanhempien pitäisi lapsilleen osoittaa? Huolenpitoa parhaimmillaan, huomaan.

Tällä hetkellä vihaan niitä niin paljon. Mä en voisi koskaan, EN KOSKAAN edes kuvitella, että meillä olisi tuollaista. Että vanhemmat vaan ryyppäisi joka päivä, ja isi hakkaisi ja haukkuisi äitiä mennen tullen, ja lapset alkaisivat käyttää päihteitä kolmen-, neljäntoista vanhana lähes päivittäin. Mihin vittuun tämä maailma on menossa?! Vihaan vanhempia, jotka vääntävät mukuloita, eivätkä sitten huolehdi niistä. Jos pitää sitä seksiä harrastaa, niin siitä saattaa seurata lapsia. Ja se ei varmasti ole sen muksun syy, jos vanhemmat on mulkkuja. Vihaan niitä. Sappi kiehuu saatana.

Uusi maailmanaika

Luin parina viime päivänä niin huomionarvoisen kirjan, että minun on siitä ehdottomasti kerrottava. Kirjan nimi on Fraktaaliaika, ja sen on kirjoittanut Gregg Braden. Kirja käsittelee vuoden 2012 ennustuksia ja aiempia maailmanaikoja.

Siis:

Maya-intiaanit laskivat tämän maailmanajan päättyväksi talvipäivänseisauksena 21.12.2012. En ymmärrä, mistä ihmiset ovat saaneet päähänsä, että maailma loppuisi. Tuhoutuisi, lakkaisi olemasta. Siinä ei kertakaikkiaan ole järkeä eikä logiikkaa. Tiede on pystynyt osoittamaan, että Auringossa on energiaa vielä vuosimiljardeiksi. Muuta syytä en keksisi koko Maan tuhoutumiselle, kuin Auringon sammuminen.

Ei maailmanajan loppu ole maailman loppu, vaan uuden maailmanajan alku. Lopun on aina oltava jonkin uuden alku. Ennen uuden asian alkua on vanhan loppu. Se, miten siirrymme uuteen maailmanaikaan, on tietysti mysteeri, mutta myös meistä itsestämme kiinni.

Aika on syklinen. Sanonta 'historia toistaa itseään' ei ole tuulesta temmattu. Maan arvellaan olevan 4,6 miljardia vuotta vanha. Tähän aikaa mahtuu hirvittävä määrä eripituisia syklejä. Matka, jonka kuljemme tähtitaivaan eläinradan kaikkien 12 tähtkuvion poikki kestää Bradenin mukaan 25 625 vuotta. Tämä pyöristetään usein 26 000 vuodeksi. Tähän aikaan mahtuu viisi 5 125 vuoden mittaista sykliä. 26 000 vuoden sykli, jota nyt elämme, on loppumaisillaan.
Moni alkuperäiskansa on kertonut ja kirjoittanut maailmanaikojen päättymisestä. Kuuluisien mayojen lisäksi myös muinaisessa Intiassa ja Sumerissa on tunnettu ajan syklit. Mielenkiintoisimpia ovat kuitenkin hopi-intiaanien tarinat menneiden maailmanaikojen päättymisistä:

Ensimmäinen maailma päättyi Sotuknangin, taivaan jumalan, tuhotessa Tokpelan, ensimmäisen maailman tulella.
Toisen maailman olennot tulivat ahneiksi, vaikka elivät yltäkylläisyydessä ja ryhtyivät taistelemaan keskenään, jolloin Sotuknang jäädytti koko Maan umpeen navalta toiselle, ja tasapainon puuttuessa se lakkasi hetkeksi pyörimästä.
Kolmannessa maailmassa ihmiset kehittyivät, levisivät kaikkialle ja tuhosivat toisiaan koneillaan, jolloin Sotuknang tuhosi kolmannenkin maailman peittämällä sen suuren tulvan alle.

Nämä tarinat kuulostavat hyvin paljon menneiltä tapahtumilta, joita on pystytty geologisesti todistamaan. Siitä ei ole kauaakaan, kun televisiosta tuli dokumentti, joka kertoi, että Maa olisi ollut kauttaaltaan jäätyneenä historiansa aikana. Myöskään suuri tulva ei kuulosta vieraalta, sen tunnemme Raamatusta vedenpaisumuksena. Braden kirjoittaa, että hopien mukaan elämme nyt neljättä ja viimeistä aikaa, joka on päättymäisillään, ja vuoden 2012 myötä siirymme kokonaan uuteen aikaan. Sen sijaan maya-intiaanit uskovat että maailmanaikojen lukumäärä olisi viisi, joka myöskin kävisi yksiin muiden laskelmien ja 5 125 vuoden lyhyempien syklien kanssa.

Uskotaan, että suuri luonnonmullistus on päättänyt jokaisen reilut 5 000 kestävän syklin. Jäätyminen, tulivuorenpurkaukset, tulvat, you name it. Ei voida sanoa, että tämän ajan loppuminen poikkeaisi jotenkin muista. Tsunamit, hurrikaanit, tulivuorenpurkaukset... Kaikkea löytyy 2000-luvun alusta. Sodiltakaan ei ole säästytty, 1900-luvulla käydyt maailmansodat ovat varmasti tuhoisimmat sotaisat kaudet ihmisen historiassa.

Kaikki vaikuttaa luonnolliselta. Braden kirjoittaa kirjassaan, että edellistenkin maailmanaikojen loppuvaiheessa on ilmennyt jäätiköiden sulamista, keskilämpötilojen nousua ja magneettikenttien heikkenemistä. Mitä tulee lämpötilan muutokseen, huoli kasvihuoneilmiöstä on siis osin ollut jokseenkin turha, vaikka ihminen voimistaakin sitä toimillaan, ja mitä Maan magneettikenttiin, vaikuttaisi kaikki siltäkin osin olevan normaaleissa uomissaan. Tiede on pystynyt osoittamaan, että Maan magneettiset navat ovat lukuisia kertoja aiemminkin vaihtaneet paikkaa, eikä tämä tapahdu hetkessä. Vaihdos on tapahtunut keskimäärin 750 000 vuoden välein, ja se kestää sadoista tuhansiin vuosiin. Vuoden 2012 tienoo on luonnollien aika magneettisten napojen alkaa siirtyä.

Myös Aurinko on huolettanut joitakin asiaan perehtyneitä. NASA on ilmoittanut, että seuraavat rajuimmat aurinkomyrskyt ajoittuvat myöskin vuosille 2011-2012. Jos laskelmat ovat tarkkoja ja pitävät paikkansa, saamme samanlaisia magneettimyrskyjä kuin vuonna 1958, jolloin revontulet valaisivat jopa Meksikoa. Uskoisin, että mitään 'maailmaa mullistavaa' ei sieltäkään suunnalta kuitenkaan ole tulossa.

Braden kirjoittaa kirjassaan myös ihmisen tajunnan ja sydämen magneettikentästä ja tunteiden vaikutuksesta Maan magneettikentään myönteisesti tai kielteisesti, mutta aihe on niin laaja, etten kerro siitä tässä enempää.

Suosittelen ostamaan kirjan, tai lainaamaan sen kirjastosta. Se on äärimmäisen kiinnostava ja valaiseva lukukokemus.

Nyt olemme siis päättämässä 25 625 vuoden mittaista matkaa eläinradan poikki. Siirrymme pikkuhiljaa Kalojen ajasta Vesimiehen aikaan. Mitä minuun tulee, en usko, että maailma mystisesti lakkaisi olemasta. En myöskään usko, että tuhoudumme meteorisateessa. Uskon, että yksi aika loppuu, ja toinen alkaa. Meillä on fantastinen tilaisuus käsissämme; voimme vaikuttaa siihen, mitä uusi maailmanaika pitää sisällään. Voimme lopettaa turhat sodat ja kärsimyksen. Voimme jättää taaksemme ahneuden ja itsekeskeisyyden, ja siirtyä epätoivon ajasta auttamisen ja yhtenäisyyden aikaan. Se kuulostaa hienolta tulevaisuudelta.

Kyllä satanistit on lupsakkaa väkeä!

Odottelua

Ei vieläkää mitään sähköpostissa. Eikä ole soitettu. Niillä kestää tosi kauan ilmeisesti valita meikäläinen... 8) Ei vaan. Ikävä tunne mulla, etten päässyt tähänkään hommaan. Ehkä on aika tunnustaa itselleen (miljoonannen kerran) ettei vain ole riittävän hyvä.

Olen vuorokauden sisään pessyt kolme koneellista pyykkiä, tiskannut ja imuroinut sieltä täältä... Sain aikaiseksi tyhjentää yhden laatikonkin vaatekaappiin. Loppuisipa tämä tavara jo, aina sitä puskee jostakin nurkasta lisää. Olen ihan tosissani jo pari kertaa miettinyt, oliko tämä yhteen muutto laisinkaan hyvä ajatus.

Väsyttää kamalasti, vaikka olen vain ollut. Aloitin tosin päiväni sillä, että tosiaan nykäisin pyykit koneeseen, keräsin makkarin lattialta vielä vähän lisää pyykkiä ja kävin keittiön pöydällä olleet lehdet läpi ja viskasin keräykseen.
Heräsin varttia yli yhdeksän siihen, että joku soitti ovikelloa. Sitten mietin pari hetkeä, että menenkö ollenkaan avaamaan, ja kun sitten menin - haettuani ensin kylpytakin päälle ja avaimet olohuoneesta - ei siellä oven takana tietenkään ollut enää ketään. Kumma tapa tulla soittelemaan kelloa ja häipyä melkein samantien. Itse soitan aina kaksi kertaa.

Ounou

Rikulla tänään synttärit, eikä mulla oo sille mitään. No, nyt on tässä koko päivä aikaa miettiä, että mitähän sille järjestäis, vai levitteliskö vaan käsiään kun se tulee kotia, et sry, ei oo mitään. Joka kerta kun oon kysyny mitä se haluais, ni se kyl on itsekin vaan levitennyt käsiänsä. Hm. Oon tosi huono keksimään. Tai en, mutta kaikki, mitä mieleen juolahtaa, olis aika kalliita...

Laihiksesta ei ole tullut mitään, vihaan sitä, ja unohdan koko pisteidenlaskun. Mitähän silläkin ihmisellä on liikkunut päässä, joka on Painonvartijat keksinyt. Mun pitää vaan muuttaa syömistottumuksia, siinä kaikki. Ei loppujen lopuksi ole vaikeaa syödä niitä kaikkia suklaapatukoita ja keksejä vaikkapa heti ruuan jälkeen jälkkäriksi. Ja kamalasti olen treenannut kieltäytymistäkin, ja yrittänyt mehun sijaan juoda vettä. Hankalaksi tämän tekee se, etten voi syödä sokerittomia tuotteita, kun ne maistuu suussa tuhkalle ja niistä tulee maha kipeäksi.

Tänään alkaa hillitön sähköpostin kyylääminen, josko mut olisi valittu siihen duuniin johon hain. Mielestäni hakemuksessa ei ollut mitään vikaa, josko joku jo tällä kertaa ottaisi tosissaan minut. :< Oikeastaan, nyt kun mietin, niin en ole koskaan saanut kesäduunia hakemalla sitä. Mua ei ole koskaan valittu. ... Höh, nyt vasta tajusin moisen.

Eilen taas nykäisin vähän herneitä nenään, kun ei Riku ollut tajunnut, että mä olin lähtenyt jo Terviksestä fillarilla. Ehdin polkea kotiin, käydä suihkussa ja vähän aikaa lukea kirjaakin, kunnes sitten laitoin sille viestin, että aikooko se tulla ollenkaan. Kaveri soittaa hölmistyneenä, että mitä hemmettiä, ooksä muka kotona jo. JA SITTEN tunsin itseni taas rumaksi ja lihavaksi - jota kylläkin sattuu aika usein nykyään. Ja harkitsin taas tosissani rintojen pienennysleikkausta, koska ne oli niin isot ja painavat ja hikiset ja vihasin niitäkin. Mihin tämä elämä on menossa.
... Pitäisi vaan ostaa peliaikaa, ja unohtaa syödä ne kaikki makeiset ja muut herkut siinä taistelun tuoksinnassa. Jep, se pelastaa.

Ai nii, oon rahaton, kun ei oo vieläkään tullu Kelalta rahoja.

Voi huoh.

Laihis alkanut jotenkin oudosti. En osaa ollenkaan syödä mitään, kun nuo pisteet menevät niin kummallisesti. Tämä on ehkä turhan rajoittava dietti minulle, mutta kokeillaan nyt kuitenkin. Ongelmiani ovat, etten osaa suhteuttaa noita pisteitä koko päivälle. Olen tottunu syömään isoja annoksia silloin tällöin, ja nyt pitäisi syödä pieniä koko ajan. En edes keksi niin montaa kasvista, että tämä ei alkaisi kohta maistua puulta kun on jatkuvasti kurkku toisessa ja porkkana toisessa kädessä. (<-- äidinkielellisesti briljantti lause)
Ehkä sellainen maanläheisempi ja maalaisjärkeä soveltavampi dieetti olisi parempi. Tarvitsisin enemmän liikuntaa, mutta ei ole juuri noita ulkoilukavereita ja vihaan mennä yksin. Miten olisi vaikkapa koira? Hm?

Kirjasto menee tämän viikon jäkeen kiinni joksikin aikaa, joten ajattelin mennä tänään lainaamaan jotakin aivot-vapaalle-luettavaa. Olen lukenut liiaksi tutkielmia ja sen sellaisia viime aikoina, joten ajattelin pitkästä aikaa kokeilla ihan rehellistä romaania. Muutaman tutun ja turvallisenkin voisi lukea uudelleen.

Kävi sääliksi ystävää, joka erosi pitkäaikaisesta poikaystävästään ihan hetki sitten. Tiedän miten päin vittua se koko tilanne on, kun erotaan sen vuoksi, ettei saatu puhuttua. Mutta se on molempien osapuolien vastuu suhteessa, että puhutaan, ja jos ei kanna vastuutaan, niin siitä ei voi silloin tulla mitään. En sano tätä syyttävässä mielessä, että puhumattomat ihmiset olisivat jotenkin itsekkäitä ja vastuuntunnottomia, vaan aivan täysin neutraalisti. Niin siinä käy. Eniten harmittaa, ettei sille voi mitään. Ja jos koko ajan on kyselemässä, että "noo, painaakos joku mieltä, hmm, onkos vialla, voinko tehdä jotain, voisitko sanoa tähän jotain, hmm?" niin kyllä siinäkin palaa käämi sillä toisella. Parisuhde, se on kyllä jännä.
Toivottavasti ystävä tietää että täältä(kin) löytyy olkapää. <3

Nyt olen laittautunut kivasti, ja meikkasinkin. Aurinkorasvaa ei kyllä ole, mutta viis siitä, kävelen pikaisesti kirjastolle ja takaisin, ei siinä VOI ehtiä palamaan.

Aurinkoista päivää! <3

Juhannus

Olipa juu vekkuli juhannus, koko perkeleen aattoilta saatiin kuunnella Rikun veljen ja faijan tappelua, ja monta kertaa meinas nyrkitkin alkaa puhua. Kiitos onnistuneesta jussista, jätkät!

Noo, sen jälkeen ihan jees, onneksi. Ei tehty viikonloppuna juuri mitään. Siivoiltiin, ja käytiin ehkä parissa paikassa, mutta aika normivkl.

Päätin aloittaa dieetin. (wtf? :D) Kokeilen ihan tuota perus Painonvartijoiden settiä, että lasken vähän pisteitä yms. Ajattelin aloittaa vähän isommalla pistemäärällä, kun olen tosiaan tottunut syömään niin paljon, ja vähentää sitten viikottain sitä pistemäärää hieman. Tein eilen itselleni treenikalenterin. En jaksanut alkaa vaivaamaan päätäni kaikilla netistä pursuavilla treenioppailla, vaan käytin ihan maalaisjärkeä, ja laitoin itselleni sinne ihan vain selkä- ja vatsalihaksia ja punnerruksia ja noin. Mitä nyt haluan kehittää itsessäni. Liikkeitä joka päivä, ja joka arkipäivä reipasta kävelyä tai hölkkälenkki. Sääli vain, etten ole vieläkään uskaltanut oikein syödä aamupalaa, kun en noista pisteistä sun muista ole aivan varma. :D Sellainen taulukko, johon ne merkitään, olisi hyvin kätevä. Laitoin eilen illalla viestiä tädilleni, että vieläkö sillä on niitä vihkosia tallella, ja voisin kysyä nyt kohapuoliin äidiltänikin.

En ole pitkään aikaan ommellut mitään. Sen jälkeen kun koulu loppui, siis. Omalla tavallaan en tahdokaan ommella, ennenkuin saan uuden koneen. Odotan sitä niin kamalasti. Näen tuossa nykyisessä koneessani vain vikoja, kun tiedän, millainen kone on tulossa. Saisinpa vain rahat kasaan siihen mahdollisimman nopeasti. Tahdon ommella vielä pari kesäkolttua ja korsetin. :)

Tänään sentään tapahtui jotain, sain aikaiseksi raahautua Tikalle ja Katjalle lörpöttelemään vaivaiseksi neljäksi tunniksi. Oli kyl ihan kiva käydä!

Joka päivä oon tehny jotain kotitöitä ees vähän, mutta yleistä siivoamista en ole oikein viitsinyt harrastaa. Kaikki kamat tule vaihtamaan paikkaa vielä moneen kertaan, joten tuntuu typerältä edes yrittää laittaa niitä vielä mihinkään.

Sain tänään tussatuksi yhden kuulin WoW -aiheisen piirustukseni, lvl 58 night elf rogueni. Siitä tuli ihan jees vaikka pieni moka kävikin, korjaan sen photarilla tai jotain. :D Saas nähdä milloin saan aikaiseksi skannata sen...

Riku meni jo nukkumaan, enkä oikein tiedä, että mitäs tässä nyt sitten. Juuri nyt ei huvita pelatakaan, kun olen tässä pitkin viikkoa vain pelaillut. Yksin kaikki on tylsää, oikeasti. Olisi kiva pelata, ja mennä ulos ja käydä vaikka kaupungilla... Mutta ei mitään noista yksin halua tehdä.

Ja syödäkin tekisi vaihteeksi mieli, mutta kun juuri tunti sitten söin ihan riittävän tuhdisti, ja parin päivän takaisen vaa'alla käynnin jälkeen en taida juuri haluta ylimääräisiä syödä... :P

Aijai

I'll be having pains. Mahaan sattuu ihan saatanasti, ja edes maailmanlopun paskahädän lievittäminen ei jeesannu. Kuolen. Maha myöskin huutaa tyhjyyttään, mutta samaa aikaa oksettaa niin paljon, etten uskalla lähteä jääkaapille tästä.

Niina (ja Pasikin :D) oli käymässä viikonloppuna! <3 Sit piirreltiin ja lösöteltiin, kuten asiaan kuuluu. :)

Mulla olikin sit peliaikaa, olin aika yllättynyt. Sit Riku muistutti, et taisin maksaa viimeks luotolla... Että hohhohhoh. :3 Pitänee ehkä infota tästä luottokortin omistajallekin. Ei sillä, että se kovin iso summa olisi kuussa, mutta enigeis.

Eilen tuotiin Rikun duunipaikalta ne huonekalut mitä se oli väsäilly, kyl se oli ollu ahkera! Vaatekaappi, kirjahylly, datailupöydät ja sit sellaset pienet "lipastot" ikkunan alle, kaiken se oli tehnyt nyt viikonloppuna! Ihmemies. <3

Tänään olisi tiski- ja pyykkipäivä. Saas nähdä kuinka käy. Tahtoisin vain vajota koomaan seuraavaksi viikoksi tän mahan takia. Ehkä sit uhraan taas ajatuksen jommallekummalle, kun olen ensin saanut syötyä jotakin... :(

Aamiainen syöty, herääminen käynnissä.

Niina ja Pasi tulee tänään, yay. <3 Pitäis varmaan vähän siistiä, ne ei ehkä muuten mahdu sekaan.

Tahdon niin kovasti piirtää. Mulla on se hottis piraattimies kesken tuolla, mutten vain saa sitä eteenpäin. Plus että se sen pidempi kaveri on ääriviivaluonnostelmavaiheessa, eli raukalla ei ole edes juttukaveria. Tosi perseestä. Yritän inspiroida itseäni tavernamusiikilla.

Uskomaton väsymys. Heräsin mystisesti kuuden jälkeen, samoihin aikoihin kuin Riku. Söin sen kanssa aamupalaa ja muuta, ja kun se oli lähtenyt, menin sohvalle lukemaa. Sit ihan yhtäkkiä totaalisammuminen, ja pääsin ylös vasta hetki sitten. Menin kuitenkin eilen illalla Rikun kaa samaa aikaa nukkumaan, että eikös mikään riitä?

Kamalasti näppylöitä naamassa, ilmeisesti stressaan siitä, että minulla on loma... Hyvä juttu.

Tekisi ihan kamalasti mieli pelata WoWia jonkun kanssa. Meinasikohan kukaan ehtiä pelailemaan kanssani tässä lähiaikoina, kannattaako ostaa peliaikaa, hm? :) <3

Tänään Sannan valmistujaisbileet keskustassa, muistin ne tosiaan tuossa sohvalla nuokahdellessani. Noo, onneksi muistin ennen iltaa. 8) Sitten iski paniikki, että mitä lahjaksi, kunnes muistin, että lahjanhan annoin jo silloin itse valmistujaispäivänä... Ehkä kukkasen vien. Ehkä. :D Rahatilanne on äärimmäisen huono. Säästössä toki on, mutta ne ovatkin ompelukonetta varten. Kelailin itselleni huvin vuoksi jonkinlaista steampunk -asua vääntää. Olis kiva. :)

Ja hemskatti, Avatar - The Last Airbender leffoissa ihan kohta, mitä helvettiä?? Katsomaan, anyone? :)

Tajusin juuri, että oudoimpia tapojani on haistella kirjojen painomusteita. Saan siitä suurta tyydytystä.

Himskatti (<-- ei kukaan sano noin?), tuli viime päivityksestä ja tupareista mieleen, että nyt on kyllä pakko pitää kahdet pirskeet erikseen, sukulaisille ja kavereille. Tähän kopperoon meinaan ei kerralla kovin paljoa mahdu. :o Ja sitten kutsun kaikki kaverit joita en oo nähny iäisyyksiin, ja ollaan ihan et jee jee bileet! ^^

Riku töissä, ja meitsi vaan lomailee. <3

"-- Kun olen lomalla ja kalastelen vaan!"
- Drontti

Tänään ajattelin poiketa kuvapalvelussa hakemaan koevedokset, pankissa, ja kirjastossa etsimässä jotakin jänskää kesälukemista.

Muumimusiikki on muutes aika kovaa.

Menipä eilinen päivä vikkelästi. Olin kutsunut valmistujaisjuhliini niin paljon väkeä, etten tajunnutkaan. Hyvä kun kerkesin kaikkien kanssa pari sanaa vaihtaa.
Lahjojakin jopa sain, olin ihan otettu. Iiidat Oy Ab:lta pullo valkkaria, joka ihan mätsäsi pukuuni (seeprakuvioinen), Sannalta itse tehty karkkipaperikäsilaukku (ja leggingsit, mitä hemmettiä?? :D), anoppikokelaalta sellainen kirja, mihin merkataan joka päivä jokin onnistuminen, muistaakseni se on Positiivareiden kirja. Sini toi puutarhavälineitä ja siemeniä, ja jotta asukokonaisuuskin olisi sopiva, niin kassista löytyi myös aurinkolippa ja näppyläkäsineet. Suvilta ja Katilta sain lahjakortin henkkamaukkaan, kiitos siitä, tulee tarpeeseen! Ja kummit Espoosta toivat kyllä sen käytännöllisimmän lahjan. Kummitädiltä oli karannut hieman mopo käsistä Ikeassa, ja sieltä tuli sitten pyyhkeitä, kattila, pari kasaria, paistinpannu, ruuanlaittovälineitä kuten lastaa ja kauhaa, mukieja pari kappaletta, lautasia ja kulhoja, ruokailuvälineitä, servettejä, tuikkukulhoja ja tuoksukynttilöitä. Ja tietenkin se iso kori missä nämä kaikki olivat. Olin lievästi sanottuna äimän käkenä kun kaverit käveli sisään sen korin kanssa... :D Myös antoivat orkidean (jota en osaa hoitaa, apua!) jossa oli kortti, ja kortissa kiinni 20 e. Olen kyllä ikuisesti kiitollinen, todella hieno lahja. :')
Muilta sain kukkasia ja rahaa, mikä oli oikein hyvä juttu! Olen kutakuinkin puolivälissä matkallani kohti uutta ja upeaa ompelukonetta! <3 Kiitos kaikille!

Juhlat menivät muutenkin ihan hyvin. Tarjottavakin riitti kutakuinkin, vaikka näissä bileissä pitikin vähän säästää, toivon että kaikki vieraat olivat tyytyväisiä pippaloihin. Itse olin ainakin!

Ei muuta kuin odottelemaan kaksikymppisiä... ;) Ai niin ja tuparitkin tässä välissä!