Eilen ei oikein lähtenyt. :P
Lähinnä olisin halunnut puhua siitä, kuinka kaikki näyttää nyt ihan hyvältä. Koulu, Rikun kanssa yhteen muuttaminen... Eilen sain tosin tietää, että jos sienne Belle Modesteen haen työelämävalmennukseen, niin vasta myöhään syksyllä pääsisi. Eikä se kyllä yhtään haittaisi, voin hyvin vietellä kesälomaa siihen saakka, olen kuitenkin ehkä vähän stressaantunut...
Pitäisi alkaa laulamaan enemmän. Tykkään siitä, en tajua miksi olen laiminlyönyt koko hommaa viimeisen, öh 3 vuotta. Haluaisin lisäksi luoda kaikennäköistä. Käsillä tehdä asioita, oppia uutta. Voisin opetella tekemään kunnolla lapasia, sekä vähän villasukkien alkeita. Se vain, että olisi kiva tehdä hieman rahaa niillä taidoillansa, mutta eihän kukaan halua ostaa lapasia yli vitosella, joten turha edes yritää myydä sillä hinnalla, mikä niiden arvo oikeasti olisi. Ymmärrän kyllä, eihän minullakaan juuri olisi varaa ostaa kovin kalliita asioita, mutta tahtoisin kyllä tukea käsitöitä. Ehkäpä sitten, kun pääsen töihin joskus?
Olen liian kiltti. Annan aina kaikille tekemiäni juttuja aivan liian halvalla, enkä vaadi oikeuksiani, vaikka tiedänkin ne. Ajattelen vain aina, että "no nyt sille tulee paha mieli jos sanon tuosta..." miksi? Miksi vaivautua? Se on reilu kauppa, jos mä joudun antamaan jotain pois, niin pitää saada tilalle jotain samanarvoista, eikö vain? Se voi olla helppoa ajatella, että kyllä nyt tuollainen korjaushomma on aika yksinkertainen, tai kyllä mäkin osaisin varmaan lapaset tehdä. Haloo. VAIKKA homma olisikin 'yksinkertainen' - mitä se siis yleensä vastoin yleisiä luuloja ei tosiaan ole - niin mä olen silti uhrannut aikaani ja vaivaa sen asian tekemiseen, jotta se toinen olisi tyytyväinen. Ja sittenkö kuvitellaan, että "no lol, tottakai sä nyt mulle halvalla teet" Ei. Nyt olen päättänyt. En tee enää mitään pilkkahintaan, en ole turhaan opiskellut kolmea vuotta, jotta pääsisin poljettavaksi. Tämä on nyt sitä, mitä kutsutaan ammattitaidoksi, eikä se valitettavasti ole ilmaista, eikä edes halpaa. Se voi olla 'edullista', mutta useinmiten se on hintansa väärti, ja se onkin jo sitten tapauskohtaista. Mä teen mielestäni hyvää jälkeä, ja suositukset ja arvosanat puhuvat puolestaan. Olen täysin oikeutettu pyytämään töistäni sitä mitä pyydän. Ihan vain että tiedätte.
Ei mulla mitään sen vakavampaa tänä aamuna! :)
Voisin mennä laittamaan vähän pakkelia naamaan, ja painua töihin. Siellä odottaa homma, joka valmistuu tänään, jeah!
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
tiistai 30. maaliskuuta 2010
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Nyt ei väsytä!
Lauantai. Ei paha!
Olen tässä parin viikon aikana pitänyt useampaakin pakollista asiaa aivan hirveinä mörköinä, mutta sitten kun olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja tehnyt ne, niin niistä on tullut tosi kivoja. Portfoliostakin tuli niin kivannäköinen, etten olisi halunnut luopua siitä ollenkaan. Vein sen, korsetin ja neuleet koululle viime tiistaina. Nyt on päästy läpi talvitakki-, sekä "erikoistekniikat ja neuleet" -kursseista.
Pääni on todella tyhjä.
Olen ollut tyytyväinen itseeni viime aikoina. Pidän siitä, mitä näen peilistä. Ainoa, mikä häiritsee on nuo iänikuisen selkätissit, mutta muuten. Riipputissit ei haittaa, ovatpahan ainakin isot, vyötärö on hyvin näkyvissä (kuten aina) ja mun pylly on kasvanut. :) Käsivarsienkin kanssa alan olla sinut. Ainoa, mitä voisin tehä "parantaakseni" asioita, olisi selkälihakset ja punttien nostelu. Lisäksi tuntuu muutenkin rauhallisemmalta tuolla pään sisällä. En hätäänny heti, jos tulee mokailtua. En ole enää kovin katkera mistään, mitä menneisyydessä on tapahtunut. En kadu mitään, mitä olen tehnyt. Päinvastoin, korkeintaan sitä mitä olen jättänyt tekemättä. Osaan pitää pääni kiinni tietynlaisissa tilanteissa. Olen hyväksynyt sen, että kaikki eivät ehkä halua kuulla mielipiteitäni siitä ja tästä asiasta. Olen tällä hetkellä kaikinpuolin kovasti zen itseni kanssa.
... Mutta aikuiseksi en kyllä kasva. :D
Säälittää kun olen etääntynyt niin monista kavereista. Ei tule nähtyä kuin ehkä kerran vuodessa Espoon kavereita. Nyt olisi viisasta matkustaa, kun on vielä tuo opiskelijakortti, mutta ei ole sitäkään vähää varaa. Kaikenmaailman käyttötavaraa pitäisi koko ajan ostaa. Oikein hyvä esimerkki käyttötavarasta shampoon ja vessapaperin lisäksi ovat sukkahousut. Jumalauta 8 euroa YKSISTÄ sukkahousuista. Ihme rahastusta.
Tiukkaa voi tehdä, kun muutan pois kotoa ensikuun lopussa.
Riku sai nyt sitten kämpän, ja muutan imussa messiin. En ajatellut kuitenkaan loisimaan ruveta, heti kun alan saamaan jotain säännöllistä tuloa, niin maksan kyllä asumisestani. Riku sanoi, että periaatteessa sillä ei ole väliä olenko kirjoilla siellä vai en, kun olisin siellä kuitenkin koko ajan. Eikä se mun kirjoilla olo paljon kuluihin vaikuta. Vesimaksua 17€/hlö/kk. Hui.
Menen myös työkkäriin kysymään työelämävalmennuksesta, silloin voisin olla töissä ja samalla nostaa työmarkkinatukea, sekä mahdollisesti jotain lisärahaa vielä. Kyllä sillä kai eläisi.
Tiedän että alku on aina hankala, eihän meillä ole käytännössä mitään. Ei ruokaryhmää ei sohvaa, ei juuri astioita. Kyllä se kuitenkin siitä, eiköhän aika moni sukulainen ole valmis jeesaamaan, ja kannattaa kierrellä kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia. Yritän olla hyvä tyttöystävä ja kauheesti tehdä kotitöitä yms, jos en pysty muuten asumisestani maksamaan alkuvaiheessa. x)
En tiedä miten sen järkevästi sanoisi, mutta yritän. Vaikka Riku onkin rakkautta, niin en mä ole yhtäkään kaveriani unohtanut. Ajattelen kaikkia valehtelematta lähes joka päivä. Kelailen, että mitähän Niinalle kuuluu tänään, ja jokohan Kati ja Kaisa puhuu toisilleen, ja onko Jenna jo saanut itselleen portfolion, ja mitähän Mira puuhaa siellä villissä lännessä. Huoh. Olisipa enemmän rahaa, se ratkaisisi monia asioita.
WoWia tekisi mieli. Tämän kuun alussa loppui peliaika, mutta minkäs teet. Ei vaan ole varaa ostaa lisää. Ja jos jostain saisinkin vähäsen, niin listalla olisi etusijalla aika paljon kaikkea muuta, kuin WoW.
... No kyllähän mua oikeasti väsyttää, kellokin on jo yli yhdeksän (... wtf) ja olisin aika valmis meneen nukkumaan. :D Kyhäilin tänään kuiteskin hameen, ja lyhensin vähän yksiä verhoja (niistä saa rahaa wuhuu!) Olen säästänyt uutta priimaompelukonetta varten vasta satasen, voi mennä aikaa ennenkuin sen sitten saa...
Kyllä kaikki varmasti kuitenkin parhain päin järjestyy. Ei pidä huolia huomisesta, se on vasta huomenna.
Olen tässä parin viikon aikana pitänyt useampaakin pakollista asiaa aivan hirveinä mörköinä, mutta sitten kun olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja tehnyt ne, niin niistä on tullut tosi kivoja. Portfoliostakin tuli niin kivannäköinen, etten olisi halunnut luopua siitä ollenkaan. Vein sen, korsetin ja neuleet koululle viime tiistaina. Nyt on päästy läpi talvitakki-, sekä "erikoistekniikat ja neuleet" -kursseista.
Pääni on todella tyhjä.
Olen ollut tyytyväinen itseeni viime aikoina. Pidän siitä, mitä näen peilistä. Ainoa, mikä häiritsee on nuo iänikuisen selkätissit, mutta muuten. Riipputissit ei haittaa, ovatpahan ainakin isot, vyötärö on hyvin näkyvissä (kuten aina) ja mun pylly on kasvanut. :) Käsivarsienkin kanssa alan olla sinut. Ainoa, mitä voisin tehä "parantaakseni" asioita, olisi selkälihakset ja punttien nostelu. Lisäksi tuntuu muutenkin rauhallisemmalta tuolla pään sisällä. En hätäänny heti, jos tulee mokailtua. En ole enää kovin katkera mistään, mitä menneisyydessä on tapahtunut. En kadu mitään, mitä olen tehnyt. Päinvastoin, korkeintaan sitä mitä olen jättänyt tekemättä. Osaan pitää pääni kiinni tietynlaisissa tilanteissa. Olen hyväksynyt sen, että kaikki eivät ehkä halua kuulla mielipiteitäni siitä ja tästä asiasta. Olen tällä hetkellä kaikinpuolin kovasti zen itseni kanssa.
... Mutta aikuiseksi en kyllä kasva. :D
Säälittää kun olen etääntynyt niin monista kavereista. Ei tule nähtyä kuin ehkä kerran vuodessa Espoon kavereita. Nyt olisi viisasta matkustaa, kun on vielä tuo opiskelijakortti, mutta ei ole sitäkään vähää varaa. Kaikenmaailman käyttötavaraa pitäisi koko ajan ostaa. Oikein hyvä esimerkki käyttötavarasta shampoon ja vessapaperin lisäksi ovat sukkahousut. Jumalauta 8 euroa YKSISTÄ sukkahousuista. Ihme rahastusta.
Tiukkaa voi tehdä, kun muutan pois kotoa ensikuun lopussa.
Riku sai nyt sitten kämpän, ja muutan imussa messiin. En ajatellut kuitenkaan loisimaan ruveta, heti kun alan saamaan jotain säännöllistä tuloa, niin maksan kyllä asumisestani. Riku sanoi, että periaatteessa sillä ei ole väliä olenko kirjoilla siellä vai en, kun olisin siellä kuitenkin koko ajan. Eikä se mun kirjoilla olo paljon kuluihin vaikuta. Vesimaksua 17€/hlö/kk. Hui.
Menen myös työkkäriin kysymään työelämävalmennuksesta, silloin voisin olla töissä ja samalla nostaa työmarkkinatukea, sekä mahdollisesti jotain lisärahaa vielä. Kyllä sillä kai eläisi.
Tiedän että alku on aina hankala, eihän meillä ole käytännössä mitään. Ei ruokaryhmää ei sohvaa, ei juuri astioita. Kyllä se kuitenkin siitä, eiköhän aika moni sukulainen ole valmis jeesaamaan, ja kannattaa kierrellä kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia. Yritän olla hyvä tyttöystävä ja kauheesti tehdä kotitöitä yms, jos en pysty muuten asumisestani maksamaan alkuvaiheessa. x)
En tiedä miten sen järkevästi sanoisi, mutta yritän. Vaikka Riku onkin rakkautta, niin en mä ole yhtäkään kaveriani unohtanut. Ajattelen kaikkia valehtelematta lähes joka päivä. Kelailen, että mitähän Niinalle kuuluu tänään, ja jokohan Kati ja Kaisa puhuu toisilleen, ja onko Jenna jo saanut itselleen portfolion, ja mitähän Mira puuhaa siellä villissä lännessä. Huoh. Olisipa enemmän rahaa, se ratkaisisi monia asioita.
WoWia tekisi mieli. Tämän kuun alussa loppui peliaika, mutta minkäs teet. Ei vaan ole varaa ostaa lisää. Ja jos jostain saisinkin vähäsen, niin listalla olisi etusijalla aika paljon kaikkea muuta, kuin WoW.
... No kyllähän mua oikeasti väsyttää, kellokin on jo yli yhdeksän (... wtf) ja olisin aika valmis meneen nukkumaan. :D Kyhäilin tänään kuiteskin hameen, ja lyhensin vähän yksiä verhoja (niistä saa rahaa wuhuu!) Olen säästänyt uutta priimaompelukonetta varten vasta satasen, voi mennä aikaa ennenkuin sen sitten saa...
Kyllä kaikki varmasti kuitenkin parhain päin järjestyy. Ei pidä huolia huomisesta, se on vasta huomenna.
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Väsyttää vieläkin.
En vain jaksa aloittaa. Mielessä on kaikki muu, paitsi tuo portfolio. Sen verran sentään otin itseäni niskasta kiinni, että kävin tänään ostamassa tarvikkeita sitä varten. Ja koska meillä ei ole kopiokonetta eikä valopöytää, niin joudun varmaan aamun valossa kopioimaan ikkunaa vasten nuo peruskaavat.
Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että leikkuusuunnitelmat ja kuosittelut minikoossa ovat maailman turhinta. Kuosittelut ymmärrän vielä jotenkuten, pitäähän opettajien nähdä, miten olen saanut peruskaavasta jotakin toteuttamisen arvoista, mutta vituttaa tehdä niitä pikkukokoon. Jos siitä takista kerran on tullut istuva, niin enköhän mä sitten osaa. Ihme testailua.
Enemmän mua kiinnostaisi tuo fantasia-asu tällä hetkellä, olen nimittäin vihdoin saanut idean! Voin antaa vinkiksi sen, että kumi kuumottais! Kuvia odotellessa... ;)
Töissä on ollut kivaa (ylläri?), tein kolme polvimittaista hametta tuossa ohimennen. Laitan niistäkin kuvia sitten heti, kun saan säädyllisiä. Ja saan mennä assariksi kuvauksiin, yay! Hetunen oikoo vähän helmaa, noin, nyt on hyvä, *click*!. ^^
Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että leikkuusuunnitelmat ja kuosittelut minikoossa ovat maailman turhinta. Kuosittelut ymmärrän vielä jotenkuten, pitäähän opettajien nähdä, miten olen saanut peruskaavasta jotakin toteuttamisen arvoista, mutta vituttaa tehdä niitä pikkukokoon. Jos siitä takista kerran on tullut istuva, niin enköhän mä sitten osaa. Ihme testailua.
Enemmän mua kiinnostaisi tuo fantasia-asu tällä hetkellä, olen nimittäin vihdoin saanut idean! Voin antaa vinkiksi sen, että kumi kuumottais! Kuvia odotellessa... ;)
Töissä on ollut kivaa (ylläri?), tein kolme polvimittaista hametta tuossa ohimennen. Laitan niistäkin kuvia sitten heti, kun saan säädyllisiä. Ja saan mennä assariksi kuvauksiin, yay! Hetunen oikoo vähän helmaa, noin, nyt on hyvä, *click*!. ^^
perjantai 12. maaliskuuta 2010
Väsymys.
Maaliskuu on kyllä pahinta. Varsinkin, kun tekemistä olisi vaikka muille jakaa, mutta ei vaan kykene. Nukun nykyisin kutakuinkin 10 tuntia yössä, ja olen silti väsynyt. En väittäisi, että nukun liikaa, ylös on nimittäin aika helppo päästä, mutta iltaisin on pakko päästä nukkumaan jo joskus yhdeksän, kymmenen aikoihin. Ikäänkuin kuluttaisin itseni finaaliin päivän aikana. Joka päivä.
Tämän vuoden maaliskuu on iloinen poikkeus siitä, etten oikeastaan ole mitenkään masentunut. Olen vain väsynyt. Mulla on todella hyvä olo ja mieli. Varsinkin viimeisen muutaman päivän aikana olen ollut oikein megahäpihäpi, kun aurinko on paistanut aamusta asti. Asfaltti näkyy, ja on sieltä täältä kuivakin, eikä tarvitse käyttää pipoa. Odotan silti edelleen niitä lakaisukoneita. :o
On alkanut melkein itseäkin jo kyrsiä tämä ihran määrä, vaikken mitenkään lihava olekaan. Muuten ei oikeastaan haittaisi, mutta nuo selkätissit. Niistä on vain päästävä. Tietäisiköhän kukaan mitään hyvää vinkkiä niihin? Vai pitääkö vain joka päivä väsätä 500 selkälihasta? Kun lumet ovat sulaneet, niin on helpompi käydä lenkilläkin, jolloin ei tarvitse niin murehtia tällaisista, mutta siihen on vielä niiiiin paljon aikaa...
Voisin harkita myös tuosta karkista ja muusta luopumista, toki. Olen viime aikoina syönyt ihan liikaa kaikkea hyvää. Sen pitäisi riittää, että joka päivä saa lounaalla jälkiruokaa.
Töissä on ollut todella mukavaa, olen saanut taas tehdä kaikkea jännää. Postailen tännekin kuvia sitten heti kun saan aikaiseksi siirtää ne koneelle himassa. Ja eilen sain aloitella siellä sitä näyttöäni, teen siis jonkinlaisen korsetin itselleni. Aloitin muokkaamalla vuoden 1878 kaavaa omiin mittoihini sopivammaksi. Veikkaan ettemme tule selviämään yhdellä, tai edes kahdella sovitteella... :)
Vähän omalla tavallaan harmittaa, kun yksi parhaista ystävistäni on nyt muuttamassa Helsinkiin. Eipä siinä mitään, jos hän sinne todella haluaa, mutta henkilökohtaisesti en kykene ymmärtämään, miksi joku haluaisi muuttaa sinne. :D Been there done that ei ollu vekkulii (vaikka asuinkin Espoossa). Se siinä vain on harmi, että tästä lähtien joutuu sitten näkemään hirveästi vaivaa, että voi nähdä. Hetkisen mietin, että miksei se kaverin äijä voi muuttaa tänne, mutta kaveri taitaa haluta etelään. Mikäs minä olen siihen mitään sanomaan, kai junat edelleen kulkee? Oletan ainakin saavani kutsun tupareihin, perkeles!
Olen tässä muutaman päivän jo harkinnut (hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty) että tekisin itselleni jonkinlaisen kalenterin tästä kuusta, johon merkitsen sellaisia "tänään tee tämä" -asioita. Se voisi helpottaa asioiden valmistumista. Mukaanlukien villakangastakin portfolio, näyttö, fantasia-asu ja opinnäytetyön kirjallinen osuus. Suurimmalla osalla ed. mainituista olisi deadline siinä toukokuun alussa. Parasta olisi ryhtyä hommiin!
Tämän vuoden maaliskuu on iloinen poikkeus siitä, etten oikeastaan ole mitenkään masentunut. Olen vain väsynyt. Mulla on todella hyvä olo ja mieli. Varsinkin viimeisen muutaman päivän aikana olen ollut oikein megahäpihäpi, kun aurinko on paistanut aamusta asti. Asfaltti näkyy, ja on sieltä täältä kuivakin, eikä tarvitse käyttää pipoa. Odotan silti edelleen niitä lakaisukoneita. :o
On alkanut melkein itseäkin jo kyrsiä tämä ihran määrä, vaikken mitenkään lihava olekaan. Muuten ei oikeastaan haittaisi, mutta nuo selkätissit. Niistä on vain päästävä. Tietäisiköhän kukaan mitään hyvää vinkkiä niihin? Vai pitääkö vain joka päivä väsätä 500 selkälihasta? Kun lumet ovat sulaneet, niin on helpompi käydä lenkilläkin, jolloin ei tarvitse niin murehtia tällaisista, mutta siihen on vielä niiiiin paljon aikaa...
Voisin harkita myös tuosta karkista ja muusta luopumista, toki. Olen viime aikoina syönyt ihan liikaa kaikkea hyvää. Sen pitäisi riittää, että joka päivä saa lounaalla jälkiruokaa.
Töissä on ollut todella mukavaa, olen saanut taas tehdä kaikkea jännää. Postailen tännekin kuvia sitten heti kun saan aikaiseksi siirtää ne koneelle himassa. Ja eilen sain aloitella siellä sitä näyttöäni, teen siis jonkinlaisen korsetin itselleni. Aloitin muokkaamalla vuoden 1878 kaavaa omiin mittoihini sopivammaksi. Veikkaan ettemme tule selviämään yhdellä, tai edes kahdella sovitteella... :)
Vähän omalla tavallaan harmittaa, kun yksi parhaista ystävistäni on nyt muuttamassa Helsinkiin. Eipä siinä mitään, jos hän sinne todella haluaa, mutta henkilökohtaisesti en kykene ymmärtämään, miksi joku haluaisi muuttaa sinne. :D Been there done that ei ollu vekkulii (vaikka asuinkin Espoossa). Se siinä vain on harmi, että tästä lähtien joutuu sitten näkemään hirveästi vaivaa, että voi nähdä. Hetkisen mietin, että miksei se kaverin äijä voi muuttaa tänne, mutta kaveri taitaa haluta etelään. Mikäs minä olen siihen mitään sanomaan, kai junat edelleen kulkee? Oletan ainakin saavani kutsun tupareihin, perkeles!
Olen tässä muutaman päivän jo harkinnut (hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty) että tekisin itselleni jonkinlaisen kalenterin tästä kuusta, johon merkitsen sellaisia "tänään tee tämä" -asioita. Se voisi helpottaa asioiden valmistumista. Mukaanlukien villakangastakin portfolio, näyttö, fantasia-asu ja opinnäytetyön kirjallinen osuus. Suurimmalla osalla ed. mainituista olisi deadline siinä toukokuun alussa. Parasta olisi ryhtyä hommiin!
tiistai 9. maaliskuuta 2010
Särkyjä...
... joiden seurauksena tänä aamuna vihdoin tartuin puhelimeen, ja soitin pitkästä aikaa sinne hammaslääkärin ajanvaraukseen. Ja päivystysaikahan sieltä tipahti! Ja näin kauan olen sitä lykännyt, kun "ei ne kuitenkaan sieltä vastaa ees". Lol? Sain sen vieläpä tuohon lähimpään hammaslääkäriin, eli hyvä juttu! Mua ei enää edes kiinnosta, mitä kaikkea ne saattaa mun suuhun törkätä. Tehköön mitä tekee, oli se sitten kuinka kivuliasta hyvänsä. En enää kestä noita särkykohtauksia, viime yönä heräsin jo kahdesti siihen, että sattuu hampaisiin...
Tänään oli muutenkin kiva olo aamulla kun heräsin. Olen alkanut piristyä nyt taas, kun aamuisinkin on jo valoisaa. On helpompi päästä sängystä ylös. Tänään oli jopa niin hyvä fiilis, että laitoin nätin hamosen, ja ajattelin vähän meikkaillakin. Päivystysaikakin on tuossa puolenpäivän jälkeen, eli ehtisin käymään koululla hakemassa sen äitin takin. Toisaalta olisi kiva, jos siinä olisi sitten aikaa tehdä ne napinlävet samalla, mutta eihän mulla ole nappejakaan vielä.
Ei siinä mitään, ehdin kyllä, ne ovat huolistani pienimmät. Ehkäpä mieluummin kaventelen noita Sinin housuja.
Tai pelailen hetkisen, kun peliaikakin loppuu torstaina.
Hyvä olo kuitenkin kaikinpuolin. :) Ainoa, mikä tässä voisi vielä olla parempaa, olisi, että nuo lumet sulaisivat nyt pois pikavauhtia, ja näkisin kevään ensimmäiset lakaisukoneet ja kuulisin lintujen laulua... Aijai. <3
Tänään oli muutenkin kiva olo aamulla kun heräsin. Olen alkanut piristyä nyt taas, kun aamuisinkin on jo valoisaa. On helpompi päästä sängystä ylös. Tänään oli jopa niin hyvä fiilis, että laitoin nätin hamosen, ja ajattelin vähän meikkaillakin. Päivystysaikakin on tuossa puolenpäivän jälkeen, eli ehtisin käymään koululla hakemassa sen äitin takin. Toisaalta olisi kiva, jos siinä olisi sitten aikaa tehdä ne napinlävet samalla, mutta eihän mulla ole nappejakaan vielä.
Ei siinä mitään, ehdin kyllä, ne ovat huolistani pienimmät. Ehkäpä mieluummin kaventelen noita Sinin housuja.
Tai pelailen hetkisen, kun peliaikakin loppuu torstaina.
Hyvä olo kuitenkin kaikinpuolin. :) Ainoa, mikä tässä voisi vielä olla parempaa, olisi, että nuo lumet sulaisivat nyt pois pikavauhtia, ja näkisin kevään ensimmäiset lakaisukoneet ja kuulisin lintujen laulua... Aijai. <3
perjantai 5. maaliskuuta 2010
Hei ihmiset.
Oon hengissä, wuhuu!
Nämä pari päivää ovat kuluneet pipinä. Kuumetta ei ole, mutta en ole kuitenkaan mennyt töihin, sillä en saa tartuttaa Saaraa.
Töissä on ollut kyllä oikein megamukavaa, verrattuna aiempiin työpaikkoihin. Olen päässyt tekemään asioita, joita meninkin tekemään, ja ihmiset ovat olleet niin mukavia. :3 Voin olla siellä melkein kuin kotonani! ^^
Tahtoisin kovasti oppia korseteista muutenkin, ihan vain jo itsenikin takia. Olen nimittäin huomannut, että rintaliivit eivät ole se minun juttuni. Ne vain eivät toimi. Jos haluan päästä eroon rintojeni aiheuttamista selkä ja hartiakivuista - ja, no, esteettisiäkin syitä on - niin korsetti alkaa olla se viimeinen vaihtoehto. Voin vain kuvitella, miten hyvältä se voi tuntua hartioissa, kun on kunnollinen tukeva korsetti päällä... *drool*
Ja siksi haluaisin oppia tekemään niitä itsekin, ennenkaikkea juuri itselleni.
Alkuviikko meni taas niin hyvin, kun maanantaina menin töiden jälkeen Rikulle... Ei siinä vielä mitään, Rikuhan nyt on rakkautta, mutta kun pääsin kotiin, ja olisin halunnut koneella käydä, niin yhteys ei tokikaan toiminut. Sitten yritin - ja todella oikeasti yritin - ihan rauhallisesti tiedustella, että missäköhän vika mahtaa olla, kun tuo ja tämä toimii, mutta se siellä taas ei, ja kun ei tullut mitään selväjärkistä vastausta eikä apua, niin yritin sitten itse ratkaista ongelmaa. Napsautin sen nettiboksin pois päältä ja takaisin päälle, joka on siis ennen ainakin toiminut, kun se on aikaisemminkin ryttyillyt, mutta mistäs minä taas olisin voinut tietää, että ne siellä sohvalla katselivat jotain sarjoja tallennuksesta, eikä niitä sitten enää tietenkään voinut katsoa kun boksin oli ottanut pois päältä.
Ja tuliko sieltä sellainen ystävällinen ohjaava kommentti, tyyliin "Hei, ei sitä saa laittaa pois päältä silloin kun täällä katsotaan ohjelmia, ne ei muuten toimi"? No paskanvitut tuli, sieltä alettiin heti huutaa ja haukkua, ja lenteli kaikenmaailman nimityksiä, ja sitten vielä päästiin siihenkin aiheeseen, kuinka mä en koskaan tee siellä mitään ruokani eteen, tuun ja meen vaan kun täysihoitolassa.
Just.
On se jumalauta kumma, kun pitää itseään puolustella omaa perhettänsä vastaan. Se on melkoisen yleisessä tiedossa, että nyt eletään maaliskuuta. Tää olis se AINOA aika vuodesta, kun mä en vaan jaksa. Eikö mun voi antaa olla rauhassa edes yhden kuukauden vuodessa? Sekin asia vaan kuitattiin sillä, ett "joo mä tiedän että nyt on kevät, mutta" Siis mikä vitun 'mutta'? Aa, ehkäpä tää tarkoittaa sitä, että mä voin tästä lähtien aina kuitata myös muiden ongelmat sillä. Että "joo isi, mä tiedän että sä oot täysi kusipää silloin kun sä oot nälkäinen, eli siis JOKAVITUNPÄIVÄ töistä tullessas, MUTTA" ja "joo allu, mä tiedän että sulla on toi autismijuttu, MUTTA" ja "joo äiti, mä tiedän että sulla on tota työuupumusta, MUTTA". Kyllä mäkin tuota peliä osaan pelata, yhtään ei tarvi lähtee noille linjoille, ja kuvitella, että mä säyseästi alistun ihan kaikkeen. Silloin maanantaina käskettiin painua vittuun, ja minähän sitten kovasti kuuliaisena painuin. Oon ollu Rikulla nyt käytännössä koko tän viikon. Pari kertaa kävin kotona hakemassa jotain vaatteita ja sen sellaista...
En vaan mahdu siihen kämppään enää. Sääli sinänsä, että piti oikein noin iso talo ostaa, eikä se yksi huone tuu kyllä kauaa enää käytössä olemaan. No, pitävät sitä vaikkapa varastona. Sitä virkaahan se takkahuonekin toimittaa. Se on niin varma, että heti kun saan jonkun duunin, ihan sama minkä, niin muutan kyllä vittuun tuolta. Siinä talossa ei voi lapset asua!
Huoh. On sitä toki hyviäkin asioita mun elämässäni. Niin moni ovi on vielä auki, ja yritän pitääkin ne auki mahdollisimman pitkään. Mulla on aika ihana miekkonen. <3
Olin niin ällöttävä, että tutkailin sitä eilen kun se nukkui, enkä osannu ollenkaan päättää, että oliko se syötävän söötti vai ihan sairaan komee. 8)
Sitten mulla on mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä vielä, kun olen nuori. Voin kouluttautua mihin tahansa, kampaajaksi, suutariksi, nuoriso-ohjaajaksi... Ihan mitä vain. Paitsi paperihommiin en kyllä halua. Vaikka voisinkin olla hyvä niissä, kun diggailen sellaisesta tietynlaisesta järjestyksestä kaikkien paperihommien suhteen.
Mä erittäin todennäköisesti voin saada lapsia, ja saankin, heti kun ilkeän niitä hankkia.
No jaa no joo. Ehkä mun pitäisi vähäksi aikaa mennä tekemään jotakin. Vaikka pipinä onkin, niin voisi sen ajan kait käyttää hyödyksi...
Nämä pari päivää ovat kuluneet pipinä. Kuumetta ei ole, mutta en ole kuitenkaan mennyt töihin, sillä en saa tartuttaa Saaraa.
Töissä on ollut kyllä oikein megamukavaa, verrattuna aiempiin työpaikkoihin. Olen päässyt tekemään asioita, joita meninkin tekemään, ja ihmiset ovat olleet niin mukavia. :3 Voin olla siellä melkein kuin kotonani! ^^
Tahtoisin kovasti oppia korseteista muutenkin, ihan vain jo itsenikin takia. Olen nimittäin huomannut, että rintaliivit eivät ole se minun juttuni. Ne vain eivät toimi. Jos haluan päästä eroon rintojeni aiheuttamista selkä ja hartiakivuista - ja, no, esteettisiäkin syitä on - niin korsetti alkaa olla se viimeinen vaihtoehto. Voin vain kuvitella, miten hyvältä se voi tuntua hartioissa, kun on kunnollinen tukeva korsetti päällä... *drool*
Ja siksi haluaisin oppia tekemään niitä itsekin, ennenkaikkea juuri itselleni.
Alkuviikko meni taas niin hyvin, kun maanantaina menin töiden jälkeen Rikulle... Ei siinä vielä mitään, Rikuhan nyt on rakkautta, mutta kun pääsin kotiin, ja olisin halunnut koneella käydä, niin yhteys ei tokikaan toiminut. Sitten yritin - ja todella oikeasti yritin - ihan rauhallisesti tiedustella, että missäköhän vika mahtaa olla, kun tuo ja tämä toimii, mutta se siellä taas ei, ja kun ei tullut mitään selväjärkistä vastausta eikä apua, niin yritin sitten itse ratkaista ongelmaa. Napsautin sen nettiboksin pois päältä ja takaisin päälle, joka on siis ennen ainakin toiminut, kun se on aikaisemminkin ryttyillyt, mutta mistäs minä taas olisin voinut tietää, että ne siellä sohvalla katselivat jotain sarjoja tallennuksesta, eikä niitä sitten enää tietenkään voinut katsoa kun boksin oli ottanut pois päältä.
Ja tuliko sieltä sellainen ystävällinen ohjaava kommentti, tyyliin "Hei, ei sitä saa laittaa pois päältä silloin kun täällä katsotaan ohjelmia, ne ei muuten toimi"? No paskanvitut tuli, sieltä alettiin heti huutaa ja haukkua, ja lenteli kaikenmaailman nimityksiä, ja sitten vielä päästiin siihenkin aiheeseen, kuinka mä en koskaan tee siellä mitään ruokani eteen, tuun ja meen vaan kun täysihoitolassa.
Just.
On se jumalauta kumma, kun pitää itseään puolustella omaa perhettänsä vastaan. Se on melkoisen yleisessä tiedossa, että nyt eletään maaliskuuta. Tää olis se AINOA aika vuodesta, kun mä en vaan jaksa. Eikö mun voi antaa olla rauhassa edes yhden kuukauden vuodessa? Sekin asia vaan kuitattiin sillä, ett "joo mä tiedän että nyt on kevät, mutta" Siis mikä vitun 'mutta'? Aa, ehkäpä tää tarkoittaa sitä, että mä voin tästä lähtien aina kuitata myös muiden ongelmat sillä. Että "joo isi, mä tiedän että sä oot täysi kusipää silloin kun sä oot nälkäinen, eli siis JOKAVITUNPÄIVÄ töistä tullessas, MUTTA" ja "joo allu, mä tiedän että sulla on toi autismijuttu, MUTTA" ja "joo äiti, mä tiedän että sulla on tota työuupumusta, MUTTA". Kyllä mäkin tuota peliä osaan pelata, yhtään ei tarvi lähtee noille linjoille, ja kuvitella, että mä säyseästi alistun ihan kaikkeen. Silloin maanantaina käskettiin painua vittuun, ja minähän sitten kovasti kuuliaisena painuin. Oon ollu Rikulla nyt käytännössä koko tän viikon. Pari kertaa kävin kotona hakemassa jotain vaatteita ja sen sellaista...
En vaan mahdu siihen kämppään enää. Sääli sinänsä, että piti oikein noin iso talo ostaa, eikä se yksi huone tuu kyllä kauaa enää käytössä olemaan. No, pitävät sitä vaikkapa varastona. Sitä virkaahan se takkahuonekin toimittaa. Se on niin varma, että heti kun saan jonkun duunin, ihan sama minkä, niin muutan kyllä vittuun tuolta. Siinä talossa ei voi lapset asua!
Huoh. On sitä toki hyviäkin asioita mun elämässäni. Niin moni ovi on vielä auki, ja yritän pitääkin ne auki mahdollisimman pitkään. Mulla on aika ihana miekkonen. <3
Olin niin ällöttävä, että tutkailin sitä eilen kun se nukkui, enkä osannu ollenkaan päättää, että oliko se syötävän söötti vai ihan sairaan komee. 8)
Sitten mulla on mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä vielä, kun olen nuori. Voin kouluttautua mihin tahansa, kampaajaksi, suutariksi, nuoriso-ohjaajaksi... Ihan mitä vain. Paitsi paperihommiin en kyllä halua. Vaikka voisinkin olla hyvä niissä, kun diggailen sellaisesta tietynlaisesta järjestyksestä kaikkien paperihommien suhteen.
Mä erittäin todennäköisesti voin saada lapsia, ja saankin, heti kun ilkeän niitä hankkia.
No jaa no joo. Ehkä mun pitäisi vähäksi aikaa mennä tekemään jotakin. Vaikka pipinä onkin, niin voisi sen ajan kait käyttää hyödyksi...
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
Klo 3:20
Voi jösses mikä känni. Oli aika jees ilta! Kuinkahan kauhee krapula mulla on huomenna. Paahtoleipäkin on aika nannaa, kauhee nälkä. Karvakäsipitsa olis parasta tähän hätään. Idalla oltiin ja join ainakin YHDEN omista juomistani, ja boolia kiskoin oikein urakalla. Hannissa otin yhden. Iskelmäänkin menin sitten, kun isi ja Kati oli siellä, mut mitään en kyllä juonu. Ei vaan kyenny. Kauhee ikävä Rikua, huppelissa musta tulee aina ihan hullun lemmenkipeä.
Perkeles kun laittauduin oikein tänään, eikä musta otettu kun joku kaksi kuvaa.
NÄLKÄ.
Mehu on pahaa.
Haluun nukkuun. -->
Perkeles kun laittauduin oikein tänään, eikä musta otettu kun joku kaksi kuvaa.
NÄLKÄ.
Mehu on pahaa.
Haluun nukkuun. -->
perjantai 26. helmikuuta 2010
...
Helvetin Tavastia.
Pari päivää sitten tuli opettaja käymään työpaikalla, ja ilmoitti, että multa puuttuu joitain kursseja. Ja että valmistuminen on tosiaan niistä sitten kiinni.
Ei jumalauta oikeesti. Vapaasti valittavia kursseja, jotain turhinta. Olisivat voineet ehkä vähän aikaisemmin sanoa, että "nyt näyttää siltä ettei noita opintoviikkoja tule riittävästi, osallistupa jollekin näistä" vaan ehei, nyt sitten tullaan viime hetkellä kertomaan, että "oho, sulta puuttuu, pieraisepa jostakin nyt, tai et valmistu!". Mä vihaan tota laitosta. Vihaan oikeasti. Sen lisäksi että siellä ei info kulje lainkaan, niin AJANKÄYTTÖ siellä ei myöskään ole mitenkään esimerkillistä, ja sieltä ei saa perkele edes papereita käteen vaikka mitä tekisi.
Mistä lähtien se on ollut opiskelijoiden homma kyylätä noita kursseja, ja laskeskella stresseissänsä jo ensimmäisenä vuotena, että "voi voi voi, toivottavasti mä nyt valmistun täältä"? Ei tosiaan käynyt mielessä ensimmäisenä vuotena, että olisi pitänyt kaikki käymäni kurssit kirjoittaa ylös, ja vielä ottaa selvää, että ovatko ne "vapaasti valittavia" vai "ammatillisia valinnaisia"... Ei jumalauta.
Portfolio ei juurikaan edisty. Löysin kyllä ne paperit, mutta tarvitsisin joitain kopioita, eli jonnekin pitäisi päästä mistä kopiokone löytyy. Eikä tuota intoakaan juuri löydy.
Eipä huvita tyhjästä taikoa sitä fantasia-asuakaan.
Luulin oikeasti, että saisin nyt olla rauhassa siellä työharjoittelussa, ja vähän vetää henkeä ennen sitä lopputyötä. Olinpas tyhmä, kun moisia kuvittelin. Kyllä tekee vähemmästäkin vahvemmankin ihmisen mieli heittää hanskat tiskiin.
Aion tehdä hyvin selväksi sille laitokselle, ja varsinkin sille osastolle, että jos ei nyt ala hommat toimia, ja löytyä niitä mun kurssimerkintöjä, niin tämä tyttö lähtee, vaikka sitten kolmannen luokan keväällä. SÄÄLI. Sinne menee sitten kolmen vuoden opiskelut hukkaan. Olen. Korviani. Myöten. TÄYNNÄ.
EDIT/
No nyt helpotti, kun soitin yhdelle opettajalle, ja se sanoi, että kurssin kuittaaminen onnistuu vanhoilla töillä, pitää päästä koululle viemään ne arvioitavaksi. Huhhuh!
Pari päivää sitten tuli opettaja käymään työpaikalla, ja ilmoitti, että multa puuttuu joitain kursseja. Ja että valmistuminen on tosiaan niistä sitten kiinni.
Ei jumalauta oikeesti. Vapaasti valittavia kursseja, jotain turhinta. Olisivat voineet ehkä vähän aikaisemmin sanoa, että "nyt näyttää siltä ettei noita opintoviikkoja tule riittävästi, osallistupa jollekin näistä" vaan ehei, nyt sitten tullaan viime hetkellä kertomaan, että "oho, sulta puuttuu, pieraisepa jostakin nyt, tai et valmistu!". Mä vihaan tota laitosta. Vihaan oikeasti. Sen lisäksi että siellä ei info kulje lainkaan, niin AJANKÄYTTÖ siellä ei myöskään ole mitenkään esimerkillistä, ja sieltä ei saa perkele edes papereita käteen vaikka mitä tekisi.
Mistä lähtien se on ollut opiskelijoiden homma kyylätä noita kursseja, ja laskeskella stresseissänsä jo ensimmäisenä vuotena, että "voi voi voi, toivottavasti mä nyt valmistun täältä"? Ei tosiaan käynyt mielessä ensimmäisenä vuotena, että olisi pitänyt kaikki käymäni kurssit kirjoittaa ylös, ja vielä ottaa selvää, että ovatko ne "vapaasti valittavia" vai "ammatillisia valinnaisia"... Ei jumalauta.
Portfolio ei juurikaan edisty. Löysin kyllä ne paperit, mutta tarvitsisin joitain kopioita, eli jonnekin pitäisi päästä mistä kopiokone löytyy. Eikä tuota intoakaan juuri löydy.
Eipä huvita tyhjästä taikoa sitä fantasia-asuakaan.
Luulin oikeasti, että saisin nyt olla rauhassa siellä työharjoittelussa, ja vähän vetää henkeä ennen sitä lopputyötä. Olinpas tyhmä, kun moisia kuvittelin. Kyllä tekee vähemmästäkin vahvemmankin ihmisen mieli heittää hanskat tiskiin.
Aion tehdä hyvin selväksi sille laitokselle, ja varsinkin sille osastolle, että jos ei nyt ala hommat toimia, ja löytyä niitä mun kurssimerkintöjä, niin tämä tyttö lähtee, vaikka sitten kolmannen luokan keväällä. SÄÄLI. Sinne menee sitten kolmen vuoden opiskelut hukkaan. Olen. Korviani. Myöten. TÄYNNÄ.
EDIT/
No nyt helpotti, kun soitin yhdelle opettajalle, ja se sanoi, että kurssin kuittaaminen onnistuu vanhoilla töillä, pitää päästä koululle viemään ne arvioitavaksi. Huhhuh!
maanantai 22. helmikuuta 2010
Ärh.
Tilasin ihan mehuissani lauantaina Savage Gardenin cd:n Levykauppa Äxästä, ja nyt sitä tietenkään ei ollut varastossa, jotenka --> lisää odottelua. Toisaalta, mitäpä pari päivää tässä vielä merkkaisi, onhan mulla nyt aikaa odotella.
Taas huono olo. Syön aina liikaa lounaalla, kun en viitsi lautasellekaan jättää. Mulle tulee paha mieli siitä ajatuksesta, että maailma on täynnä pieniä lapsia jotka näkevät nälkää, ja minä vain jätän ruuan lautaselle. Eihän se toki minun syyni ole, että ne pakkaavat siellä sen lautasen kukkuroilleen sapuskaa, vaikka vähempikin riittäisi. Harmittaa vaan se hukkaan heittäminen. Voisin syödä tyyliin puolet siitä määrästä, mitä siellä tarjoillaan, eikä ehkä tarvitsisi olla loppupäivää sitten syömättä ähkyissään.
Lähdettiin hiukkasen aikaisemmin töistä, ja Riku tuli hakemaan. Raukalla ei ollut tunnuslukuakaan kirjastokortissa, kun ei ole niin pitkään aikaan lainannut, niin minun piti sitten ojentaa auttava... kirjastokortti?
Ja sitten ajeltiin, jeij. ^^ Ei ollakaan pitkään aikaan ajeltu vain. En uskaltanu kokeilla tankkaamista, kun oli niin paljon muita ihmisiä, nehän olisivat nähneet. :o
Ajattelin hieman, että tekisin tänään sitä portfoliota, mutta en löydä tasokuvaa ja poikkileikkauskuvia. Olen kyllä ihan varma että olen tehnyt ne. Se on aika sääli jos joudun taas näkemään lisää vaivaa sen takia, että olen niin huolimaton. Enkö koskaan opi?
Taas huono olo. Syön aina liikaa lounaalla, kun en viitsi lautasellekaan jättää. Mulle tulee paha mieli siitä ajatuksesta, että maailma on täynnä pieniä lapsia jotka näkevät nälkää, ja minä vain jätän ruuan lautaselle. Eihän se toki minun syyni ole, että ne pakkaavat siellä sen lautasen kukkuroilleen sapuskaa, vaikka vähempikin riittäisi. Harmittaa vaan se hukkaan heittäminen. Voisin syödä tyyliin puolet siitä määrästä, mitä siellä tarjoillaan, eikä ehkä tarvitsisi olla loppupäivää sitten syömättä ähkyissään.
Lähdettiin hiukkasen aikaisemmin töistä, ja Riku tuli hakemaan. Raukalla ei ollut tunnuslukuakaan kirjastokortissa, kun ei ole niin pitkään aikaan lainannut, niin minun piti sitten ojentaa auttava... kirjastokortti?
Ja sitten ajeltiin, jeij. ^^ Ei ollakaan pitkään aikaan ajeltu vain. En uskaltanu kokeilla tankkaamista, kun oli niin paljon muita ihmisiä, nehän olisivat nähneet. :o
Ajattelin hieman, että tekisin tänään sitä portfoliota, mutta en löydä tasokuvaa ja poikkileikkauskuvia. Olen kyllä ihan varma että olen tehnyt ne. Se on aika sääli jos joudun taas näkemään lisää vaivaa sen takia, että olen niin huolimaton. Enkö koskaan opi?
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Kevät tekee tuloaan...
... ja olen silti tosi onnellinen. :o
Lähes kaikki aikaisemmat keväät yläasteelta asti ovat olleet enemmänkin koettelemuksia. Näihin aikoihin alan yleensä poikkeuksetta masentua. Mikään ei tunnu kivalta ja tahtoisin vain nukkua. Viime kevät oli poikkeuksellisen paha, kun käytännössä vain makasin viikon sängyssä. Kouluun menosta ei ollut puhettakaan tuolloin, makasin vain.
Totta puhuakseni pelkäsin jo syksyllä tätäkin kevättä, olin varma että masennun taas oikein huolella. Enkä nyt tahdo, että jotkut oikeasti masennuksesta kärsivät vetävät hernerokkatykin nokkaansa siitä, että käytän sanaa "masennus", vaikka en kärsikään mistään diagnosoidusta. Karu totuus on se, että "ihan tavallisetkin ihmiset" ovat silloin tällöin masentuneita. :P Ja minulla se usein tulee esiin voimakkaimmin keväisin, lähinnä kevättalvella juuri siinä helmi-maaliskuun vaihteessa. Yleensä se on lopussa silloin, kun taivas on sininen ja lumi enää muisto vain, parina kinoksena siellä täällä.
Sitruunatee on hyvää. Juuri sellaisenaan. Ei edes sokeria.
Tahtoisin saada inspiraationi takaisin. Kyvyn ottaa esille kynän ja paperia, ja... piirtää. Vain piirtää jotakin, ihan mitä tahansa. En ole piirtänyt sitten Tomin. Itseasiassa viimeisen kesän Tomin kanssa, ikäänkuin se mies (anteeksi, sanoinko mies, tarkoitin tietenkin rottaa) olisi vienyt luovuutenikin.
Huoh. Ei vain ole ideoita. Ja jos joskus harvoin sellainen tuleekin, niin kynää ja paperia ei ole mailla halmeilla, ja seuraavan kolmen minuutin aikana se unohtuu. Olen ollut deviantartissakin reilusti yli vuoden, enkä ole postannut ainuttakaan kuvaa. Kertonee jotakin tästä nykyisestä tahdistani piirrellä.
Valmistuminen ahdistaa. En usko, että joudun lykkäämään neljännelle vuodelle. Asiat tuppaavat aina lutviutumaan. Tiedän, mitä minun pitää tehdä. Aloittaminen se on, joka on vaikeaa.
En ole unohtanut ystäviäni. Seurailen heidän elämiään milloin mistäkin lähteestä, olen kiinnostunut. Mietin joskus, että olenko huono ystävä, kun en jaksa soitella kovin usein. Saati sitten laittaa minkäännäköistä postia. Tärkeintä kai on, että olen aina kiinnostunut? Sorrun kyllä siihen "ei minullekaan kukaan koskaan soita, miksi itse soittaisin" -juttuun valitettavan usein. Jotenkin sitä tuntee, että ehkäpä muita ei kiinnosta minun elämäni.
Ehkäpä en tänä keväänä ole ehtinyt masentua, sillä minulla on ollut riittävästi tekemistä. Minulla on työharjoittelupaikka, josta todella pidän, ja poikaystävä, josta en ainoastaan todella pidä, vaan jota taidan jopa rakastaa, ja jopa aika paljon. :o
Riku on... outo. :D Se on syötävän hyvännäköinen(♥ ^^), mutta apinoi vähän väliä ja tekee itsestään pellen. Sekin tosin sitten tapahtuu vain minun seurassani, ei sitä koskaan julkisesti tarvitse hävetä. Joskus olen pohtinut, millaista olisi olla villi ja vapaa sinkku taas... Mutta aina sitä kestää noin 7 sekuntia, ja sitten tajuan, että varmaan kuolisin jos eroaisin Rikusta.
Olemme olleet yhdessä nyt... Yhdeksän kuukautta. Ei olla kertaakaan tapeltu, pariin otteeseen olen vähän mököttänyt jostakin, mutta Riku on niin pitkäjänteinen ettei se koskaan suutu mistään. Myönnettäköön, että hieman mua pelottaa, millainen se on jos se joskus sitten toden teolla suuttuu. Ehkäpä siihen ei tarvitse koskaan mennä. Tuskinpa mun tässä asiassa sentään tarvitsee rajojani koetella, vaikka melkein kaikessa muussa sen teenkin.
Jep, sitruunatee oli hyvää. Ehkäpä harkitsen vielä sitä tukkapesua, vaikka kello onkin yli yksitoista ja on kuidut päässä. Päänahkani ottaa kohta lopputilin.
Lähes kaikki aikaisemmat keväät yläasteelta asti ovat olleet enemmänkin koettelemuksia. Näihin aikoihin alan yleensä poikkeuksetta masentua. Mikään ei tunnu kivalta ja tahtoisin vain nukkua. Viime kevät oli poikkeuksellisen paha, kun käytännössä vain makasin viikon sängyssä. Kouluun menosta ei ollut puhettakaan tuolloin, makasin vain.
Totta puhuakseni pelkäsin jo syksyllä tätäkin kevättä, olin varma että masennun taas oikein huolella. Enkä nyt tahdo, että jotkut oikeasti masennuksesta kärsivät vetävät hernerokkatykin nokkaansa siitä, että käytän sanaa "masennus", vaikka en kärsikään mistään diagnosoidusta. Karu totuus on se, että "ihan tavallisetkin ihmiset" ovat silloin tällöin masentuneita. :P Ja minulla se usein tulee esiin voimakkaimmin keväisin, lähinnä kevättalvella juuri siinä helmi-maaliskuun vaihteessa. Yleensä se on lopussa silloin, kun taivas on sininen ja lumi enää muisto vain, parina kinoksena siellä täällä.
Sitruunatee on hyvää. Juuri sellaisenaan. Ei edes sokeria.
Tahtoisin saada inspiraationi takaisin. Kyvyn ottaa esille kynän ja paperia, ja... piirtää. Vain piirtää jotakin, ihan mitä tahansa. En ole piirtänyt sitten Tomin. Itseasiassa viimeisen kesän Tomin kanssa, ikäänkuin se mies (anteeksi, sanoinko mies, tarkoitin tietenkin rottaa) olisi vienyt luovuutenikin.
Huoh. Ei vain ole ideoita. Ja jos joskus harvoin sellainen tuleekin, niin kynää ja paperia ei ole mailla halmeilla, ja seuraavan kolmen minuutin aikana se unohtuu. Olen ollut deviantartissakin reilusti yli vuoden, enkä ole postannut ainuttakaan kuvaa. Kertonee jotakin tästä nykyisestä tahdistani piirrellä.
Valmistuminen ahdistaa. En usko, että joudun lykkäämään neljännelle vuodelle. Asiat tuppaavat aina lutviutumaan. Tiedän, mitä minun pitää tehdä. Aloittaminen se on, joka on vaikeaa.
En ole unohtanut ystäviäni. Seurailen heidän elämiään milloin mistäkin lähteestä, olen kiinnostunut. Mietin joskus, että olenko huono ystävä, kun en jaksa soitella kovin usein. Saati sitten laittaa minkäännäköistä postia. Tärkeintä kai on, että olen aina kiinnostunut? Sorrun kyllä siihen "ei minullekaan kukaan koskaan soita, miksi itse soittaisin" -juttuun valitettavan usein. Jotenkin sitä tuntee, että ehkäpä muita ei kiinnosta minun elämäni.
Ehkäpä en tänä keväänä ole ehtinyt masentua, sillä minulla on ollut riittävästi tekemistä. Minulla on työharjoittelupaikka, josta todella pidän, ja poikaystävä, josta en ainoastaan todella pidä, vaan jota taidan jopa rakastaa, ja jopa aika paljon. :o
Riku on... outo. :D Se on syötävän hyvännäköinen(♥ ^^), mutta apinoi vähän väliä ja tekee itsestään pellen. Sekin tosin sitten tapahtuu vain minun seurassani, ei sitä koskaan julkisesti tarvitse hävetä. Joskus olen pohtinut, millaista olisi olla villi ja vapaa sinkku taas... Mutta aina sitä kestää noin 7 sekuntia, ja sitten tajuan, että varmaan kuolisin jos eroaisin Rikusta.
Olemme olleet yhdessä nyt... Yhdeksän kuukautta. Ei olla kertaakaan tapeltu, pariin otteeseen olen vähän mököttänyt jostakin, mutta Riku on niin pitkäjänteinen ettei se koskaan suutu mistään. Myönnettäköön, että hieman mua pelottaa, millainen se on jos se joskus sitten toden teolla suuttuu. Ehkäpä siihen ei tarvitse koskaan mennä. Tuskinpa mun tässä asiassa sentään tarvitsee rajojani koetella, vaikka melkein kaikessa muussa sen teenkin.
Jep, sitruunatee oli hyvää. Ehkäpä harkitsen vielä sitä tukkapesua, vaikka kello onkin yli yksitoista ja on kuidut päässä. Päänahkani ottaa kohta lopputilin.
Olen nyt jopa saanut valmiiksi joitain tilaustöitä, tässä olisi kuvaa!
Punainen satiinikorsetti pitsillä, halterneck -malli
Lähikuvaa edestä...
... ja takaa!
... ja takaa!
Vihreä taftikorsetti edestä...
... ja takaa. :3Vielä on paljon hommaa tiedossa, työssäoppimisen aikana pitäisi tehdä kotona se fantasia-asu kierrätysmateriaaleista (ei mitään ideoita), villakangastakin portfolio ja kaikki näytöt, jotka vielä puuttuvat. Ajatus jokseenkin stressaa, mutta kaipa tämä tästä.
Tahtoisin tosiaan valmistua tänä keväänä. Huoh.
lauantai 20. helmikuuta 2010
Oli halpaa!
Tänään ravattiin Rikun kanssa kirppareilla ja löysin kaikkea fantsua, jopa ihan inhimillisiin hintoihin. ^^
Enkelijuliste 10 e
Pullonavaajamagneetit 4 e/kpl
Muumikirja 12,20 e
Huorabuutsit polven yli 23 e
Teräskärkiset maiharit 45 e
Eli yhteensä ei edes palanut kuin 98,20 e! (No onhan se aika paljon, mutta väliäkö hällä, oli halpaa!)
Sit tehtiin vieläpä pannukakkua illalla ja, no... En kyllä ole mikään kokki, mutta tuli siitä ihan syötävää. Merkillisin tapahtui kyllä juuri ennen uunista ottoa...
... sille kasvoi rinnat.
Sit tehtiin vieläpä pannukakkua illalla ja, no... En kyllä ole mikään kokki, mutta tuli siitä ihan syötävää. Merkillisin tapahtui kyllä juuri ennen uunista ottoa...
... sille kasvoi rinnat.
Nam.
Katsoin eilen Rikun kanssa King Kongin. Nyt rakastan Adrien Brodya.
... tai ainakin sen nenää, whatsoever. En osaa sanoa, mikä isossa ja kolhossa nenässä viehättää. (No mikäköhän, hohoho)
Voisi tehdä tänään pannukakkua. <3
... tai ainakin sen nenää, whatsoever. En osaa sanoa, mikä isossa ja kolhossa nenässä viehättää. (No mikäköhän, hohoho)
Voisi tehdä tänään pannukakkua. <3
perjantai 19. helmikuuta 2010
Huoh.
Kiroan menkkakivut alimpaan helvettiin.
Kohta töihin. Onneksi siellä on paljon tekemistä, vieläpä mielekästä. Tänään voisi aloittaa korsettien sovitteilla, ja sitten yrittää keskittyä joihinkin vanhoihin töihin.
Tuija-ope kävi eilen työpaikalla, ja saan kuulemma suorittaa kaikki näytöt yhdessa laajassa portfoliossa. Kuulostaa siltä, että hyväksyn. Hienointa olisi, jos saisin valmistaa itselleni jonkin kokonaisuuden, mutta jotenkin en usko että se ihan onnistuu, ellen sitten omalla ajalla jaksa. Vielä olisi kuitenkin villakangastakin portfolio ja kierrätys-fantasia-asu työn alla (= ei edes aloitettu)...
Talvi on ollut kaunis. En vain enää jaksaisi noita paukkupakkasia, saisi alkaa lämmetä jo. Olen kesätunnelmissa.
Kohta töihin. Onneksi siellä on paljon tekemistä, vieläpä mielekästä. Tänään voisi aloittaa korsettien sovitteilla, ja sitten yrittää keskittyä joihinkin vanhoihin töihin.
Tuija-ope kävi eilen työpaikalla, ja saan kuulemma suorittaa kaikki näytöt yhdessa laajassa portfoliossa. Kuulostaa siltä, että hyväksyn. Hienointa olisi, jos saisin valmistaa itselleni jonkin kokonaisuuden, mutta jotenkin en usko että se ihan onnistuu, ellen sitten omalla ajalla jaksa. Vielä olisi kuitenkin villakangastakin portfolio ja kierrätys-fantasia-asu työn alla (= ei edes aloitettu)...
Talvi on ollut kaunis. En vain enää jaksaisi noita paukkupakkasia, saisi alkaa lämmetä jo. Olen kesätunnelmissa.
torstai 18. helmikuuta 2010
Minusta.
Pieni uudistus silloin tällöin ei tee kenellekään pahaa.
Olen kolmessa vuodessa auttamattomasti juurtunut tähän kaupunkiin, tuskin enää koskaan muutan takaisin pääkaupunkiseudulle. En kaipaa sinne enää. Kaipaan kyllä harvoja ja valittuja ihmisiä, ajattelen heitä harva se päivä, mutta en tahdo sinne pysyvästi takaisin.
Tällä hetkellä:
19 vuotta
opiskelija
onnellinen
hektisyys
rakkaus
rauhallisuus
toivo
työ
näytön paikka
En varmastikaan kirjoita maailmaa mullistavia asioita. Minulle riittää, että ne mullistavat omaa maailmaani.
Olen kolmessa vuodessa auttamattomasti juurtunut tähän kaupunkiin, tuskin enää koskaan muutan takaisin pääkaupunkiseudulle. En kaipaa sinne enää. Kaipaan kyllä harvoja ja valittuja ihmisiä, ajattelen heitä harva se päivä, mutta en tahdo sinne pysyvästi takaisin.
Tällä hetkellä:
19 vuotta
opiskelija
onnellinen
hektisyys
rakkaus
rauhallisuus
toivo
työ
näytön paikka
En varmastikaan kirjoita maailmaa mullistavia asioita. Minulle riittää, että ne mullistavat omaa maailmaani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)