Oon hengissä, wuhuu!
Nämä pari päivää ovat kuluneet pipinä. Kuumetta ei ole, mutta en ole kuitenkaan mennyt töihin, sillä en saa tartuttaa Saaraa.
Töissä on ollut kyllä oikein megamukavaa, verrattuna aiempiin työpaikkoihin. Olen päässyt tekemään asioita, joita meninkin tekemään, ja ihmiset ovat olleet niin mukavia. :3 Voin olla siellä melkein kuin kotonani! ^^
Tahtoisin kovasti oppia korseteista muutenkin, ihan vain jo itsenikin takia. Olen nimittäin huomannut, että rintaliivit eivät ole se minun juttuni. Ne vain eivät toimi. Jos haluan päästä eroon rintojeni aiheuttamista selkä ja hartiakivuista - ja, no, esteettisiäkin syitä on - niin korsetti alkaa olla se viimeinen vaihtoehto. Voin vain kuvitella, miten hyvältä se voi tuntua hartioissa, kun on kunnollinen tukeva korsetti päällä... *drool*
Ja siksi haluaisin oppia tekemään niitä itsekin, ennenkaikkea juuri itselleni.
Alkuviikko meni taas niin hyvin, kun maanantaina menin töiden jälkeen Rikulle... Ei siinä vielä mitään, Rikuhan nyt on rakkautta, mutta kun pääsin kotiin, ja olisin halunnut koneella käydä, niin yhteys ei tokikaan toiminut. Sitten yritin - ja todella oikeasti yritin - ihan rauhallisesti tiedustella, että missäköhän vika mahtaa olla, kun tuo ja tämä toimii, mutta se siellä taas ei, ja kun ei tullut mitään selväjärkistä vastausta eikä apua, niin yritin sitten itse ratkaista ongelmaa. Napsautin sen nettiboksin pois päältä ja takaisin päälle, joka on siis ennen ainakin toiminut, kun se on aikaisemminkin ryttyillyt, mutta mistäs minä taas olisin voinut tietää, että ne siellä sohvalla katselivat jotain sarjoja tallennuksesta, eikä niitä sitten enää tietenkään voinut katsoa kun boksin oli ottanut pois päältä.
Ja tuliko sieltä sellainen ystävällinen ohjaava kommentti, tyyliin "Hei, ei sitä saa laittaa pois päältä silloin kun täällä katsotaan ohjelmia, ne ei muuten toimi"? No paskanvitut tuli, sieltä alettiin heti huutaa ja haukkua, ja lenteli kaikenmaailman nimityksiä, ja sitten vielä päästiin siihenkin aiheeseen, kuinka mä en koskaan tee siellä mitään ruokani eteen, tuun ja meen vaan kun täysihoitolassa.
Just.
On se jumalauta kumma, kun pitää itseään puolustella omaa perhettänsä vastaan. Se on melkoisen yleisessä tiedossa, että nyt eletään maaliskuuta. Tää olis se AINOA aika vuodesta, kun mä en vaan jaksa. Eikö mun voi antaa olla rauhassa edes yhden kuukauden vuodessa? Sekin asia vaan kuitattiin sillä, ett "joo mä tiedän että nyt on kevät, mutta" Siis mikä vitun 'mutta'? Aa, ehkäpä tää tarkoittaa sitä, että mä voin tästä lähtien aina kuitata myös muiden ongelmat sillä. Että "joo isi, mä tiedän että sä oot täysi kusipää silloin kun sä oot nälkäinen, eli siis JOKAVITUNPÄIVÄ töistä tullessas, MUTTA" ja "joo allu, mä tiedän että sulla on toi autismijuttu, MUTTA" ja "joo äiti, mä tiedän että sulla on tota työuupumusta, MUTTA". Kyllä mäkin tuota peliä osaan pelata, yhtään ei tarvi lähtee noille linjoille, ja kuvitella, että mä säyseästi alistun ihan kaikkeen. Silloin maanantaina käskettiin painua vittuun, ja minähän sitten kovasti kuuliaisena painuin. Oon ollu Rikulla nyt käytännössä koko tän viikon. Pari kertaa kävin kotona hakemassa jotain vaatteita ja sen sellaista...
En vaan mahdu siihen kämppään enää. Sääli sinänsä, että piti oikein noin iso talo ostaa, eikä se yksi huone tuu kyllä kauaa enää käytössä olemaan. No, pitävät sitä vaikkapa varastona. Sitä virkaahan se takkahuonekin toimittaa. Se on niin varma, että heti kun saan jonkun duunin, ihan sama minkä, niin muutan kyllä vittuun tuolta. Siinä talossa ei voi lapset asua!
Huoh. On sitä toki hyviäkin asioita mun elämässäni. Niin moni ovi on vielä auki, ja yritän pitääkin ne auki mahdollisimman pitkään. Mulla on aika ihana miekkonen. <3
Olin niin ällöttävä, että tutkailin sitä eilen kun se nukkui, enkä osannu ollenkaan päättää, että oliko se syötävän söötti vai ihan sairaan komee. 8)
Sitten mulla on mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä vielä, kun olen nuori. Voin kouluttautua mihin tahansa, kampaajaksi, suutariksi, nuoriso-ohjaajaksi... Ihan mitä vain. Paitsi paperihommiin en kyllä halua. Vaikka voisinkin olla hyvä niissä, kun diggailen sellaisesta tietynlaisesta järjestyksestä kaikkien paperihommien suhteen.
Mä erittäin todennäköisesti voin saada lapsia, ja saankin, heti kun ilkeän niitä hankkia.
No jaa no joo. Ehkä mun pitäisi vähäksi aikaa mennä tekemään jotakin. Vaikka pipinä onkin, niin voisi sen ajan kait käyttää hyödyksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti