Eikö sitä voi rauhassa enää nukkuakaan...

Okei. Heräsin äsken säpsähtäen, ei ollenkaan mun tapaista. Mietin varmaan useamman minuutin, että mikäs nyt, kuuluiko jotain, mutta ei. Hetken pohdittuani tajusin, että se uni, mitä hetki sitten näin, olikin painajainen. Se oli kuin jatkumoa edellisille unille aiheesta, joissa on joko tapahtunut jotain, tai sitten ollut ihan suoraa viittausta siihen, että mun miehellä ja yhdellä ystävällä olisi jotakin (eikä vain 'jotakin' vaan ihan suhde). Ei taida mun itsetuntoni olla kovin hyvä loppuviimeksi? Olisin erittäin mielelläni nukkunut sen viimeisen puoli tuntiakin, kiitos vain alitajunta.

Mun pitää mennä hoitoon.

Moi

Tulin äsken ajatelleeksi, että olen aika ulkopuolinen. Toki mulla on hyviä ystäviä, mutta tuntuu, etten ole oikein ydinporukkaa missään porukassa. Kaveripiirissä on useita kaveriporukoita, mutten tunnu kuuluvan "vakiojäsenenä" mihinkään niistä. Oon aina se vieraileva tähti. Voi olla, että moiset tuntemukset johtuu siitä, että olen vaihteeksi yksin kotona. Masentaa. Mutta väsyttääkin, en jaksaisi oikein enää lähteä minnekään. Fiksuintahan olisi vain mennä nukkumaan ja unohtaa moiset ajatukset, ettei musta muka tykätä. Tiedän ettei asia ole niin, varmasti mun kaverit musta tykkää kun ne mun kanssa kerran on.

Ei taida enää olla olemassa sitä "parasta kaveria", ja tuntuu että viimeksi olen kuulunut ydinporukkaan kun olin amiksessa. Valmistuttiin kahden kaverin kanssa kolmeen pekkaan, siinä kolmen poppoossa olin ihan vakiona. Mutta opiskelu loppui ja sekin ryhmä hajosi.

Kerran jos toisenkin on tuntunut siltä, että mun paras kaveri on toi koira, joka ei edes välitä musta. Huoh.