Kirppislöytöjä!

Olen käynyt kirppareilla taas viime aikoina ihan simona, ja tällaisia on tarttunut mukaan!

Ruskeat muovihelmet, menee juuri ja juuri kaksinkerroin kaulaan

Vihreä helmirannekoru ja "metallinen" (oikeasti vissiin jonkinsortin muovia) rannekoru

Junttilätsä! Tätä aion käyttää koko kesän, tai ainakin niin kauan että se alkaa haista.

Kesäinen hame helmikirjailuilla

Vakosamettipaita puuvillapitseillä. Tämä menee minulle kyllä kiinni, joskin nafti on... Ja tyttömäisyydestä huolimatta rinnat eivät tässä paidassa näytä mitenkään häveliäiltä. Pääntie on vähintääkin antelias.

Tämä paita sen sijaan on oikein tyttömäinen. Hirmu söötti!

Vaalea neuletakki piiitkillä hihoilla

Oikein kesäinen löysä puuvillapaita. Edellinen omistaja on virkannut hihansuihin pitsit.

Sellaisia löydöksiä tällä kertaa! Tuli ostettua myös leffat Australia, Deuce Bigalow; male gigolo(elikkäs Kymmenen dollarin gigolo) sekä Chicago. Ai niin, ja kolme levyä jotain house/club/boombastic -saissee, sekä verhot keittiöön, joista otan kuvan ehkä sitten, kun olen saanut ne silitettyä ja ikkunaan. ^^

NO HOHHOIJJAA

Nyt yritän saada tästä tukasta vaaleaa, ja koko ajan kun katselen joitain kuukausia sitten otettuja valokuvia, olen aivan varma, että tummanruskea sopisi paremmin. Mutta tehdään tästä nyt vaalea ensin, saahan sen aina tummaksi jos siltä tuntuu.

Toinen säärystin on melkein valmis. Pitäisikö sille muka tehdä kaverikin? Älkää nyt naurattako.

Tulipa käytyä taas Nanon kanssa lenkillä aamulla, siellä oli aivan kamala tuuli eikä mulla ollut edes pipoa päässä. Mutta muuten kiva keli, ehkä menen uudestaan sitten pipo päässä!

Rikun pitäisi kuvata kaikki vaatteet mun päällä, mitä olen ostanut kirppikseltä, että saisin ne tänne esille. Tai sitten olen tylsä, ja kuvaan ne itse tänään levitettynä johonkin sohvalle niin, etteivät ne näytä miltään. Pyhä Tylsyys.

Ylväs Nano

Päivä 23

Hyvä alku, sekä tällä että eilisellä päivällä.

Eilen kävin yhteensä kolme kertaa rivakalla kävelyllä, ensin 2 x 30min koiran kanssa, ja illemmalla vielä Katjan kanssa, en kyllä yhtään tiedä kauanko oltiin. Enkä syönytkään mitään "sopimatonta".

Tänään kävin myöskin koiran kanssa puolen tunnin lenkin nykäisemässä, ja vähän puntteja nostelin yms. Nyt odottelen, saisinko kyytiä keskustaan, jossa käväisisin jeesaamassa Auroraa ja Saaraa saumasta ratkenneen hääpuvun kanssa. Pitääpä ottaa japaninkirjat mukaan ihan in case että en tule enää kotiin välissä.

Näillä näkymin suunnitelma on sellainen, että käyn seuraavista rahoista ostamassa lenkkikengät, ja kun nuo lumet tuosta vielä vähän enemmän sulavat, niin alan taas käymään lenkillä. Olen tehnyt tässä vähän kartoitusta, mihin olisi tarkoitus päästä. Ensinnäkin tavoitemekkooni olisi kiva mahtua, edes jotenkuten. Toiseksi olen ollut kykeneväinen hölkkäämään/juoksemaan 2 km putkeen, tahdon tehdä sen uudelleen. Ja kolmanneksi, huomasin että tuo H&Mn pitkä toppi, jota nyt käytän lenkkivaatteena, on ostettu silloin, kun olin kuosissa, ja se on kokoa S... Että olishan se kiva taas ostaa ässää, vaikka trikoovaatteita olisivatkin. :) Ai niin, ja tämä ei ole pakollista, mutta neljänneksi; olen ollut kykeneväinen punnertamaankin paaaaljon enemmän kuin nyt, että jos menis edes joku 20 naistenpunnerrusta putkeen, niin olisin aika pro.

Näillä viboilla!

Oppiiko ihminen koskaan?

Tuli käytyä vähän Kulkijassa perjantaina. Tänä aamunakin oli vielä oloja jäljellä kivasti. Rahaa paloi saatanasti liikaa, mun musta neuletakki hävisi, ja parastahan tässä on se, että vaikka mulla olikin ihan kivaa, niin ei nyt niin megasuperhauskaa ollut, ettenkö olisi vain voinut olla kotona ja katsoa leffaa. Voisin pikkuhiljaa alkaa ottaa opikseni, ja lopettaa alkoholin käytön vaikka kokonaan.

Ima ölaiv

Työttömän elämä on tylsää. Oikeasti. Tosi tylsää.

Mutta me ostettiin huonekasveja! Tuhoon tuomittuja huonekasveja!


En tiedä mitä nuo ovat, ne oli tarjouksessa ja kivan näköisiä, joten ostettiin... Nano haluaisi syödä ne. Ja näyttää siltä, kuin sillä olisi pussit silmien alla, vaikkei se tee muuta kuin nukkuu. x)

Olen tekemässä tällaisia säärystimiä, kerrankin itselleni! Raidat ovat oikeasti kultaisen/pronssisen värisiä, salama teki niistä outoja.


Ostettiin tällaiset kukkaset vielä Kodin Terrasta, voitteko arvata kumpi on minun? Musta ihan hetero!

Olen lukenut tänään semipaljon Cesar Millanin Koirakuiskaaja -kirjaa, ja olen taas astetta hämmentyneempi. Miksi eivät koirankouluttajat voi koskaan olla samaa mieltä?

Mietin tässä, pitäisikö ostaa peliaikaa. Ennen kuin lumet sulavat, ei ole paljon muuta tekoa. Ulos voi kyllä mennä, mutta yksin siellä on aika turha jököttää, ja koiran kanssa se on yhtä helvettiä. Kun lumet ovat sulaneet, lähden lenkkeilemään. Ei ole muuta kuin aikaa, ja siitä oikeasti tulee hyvä mieli. En ymmärrä, miksi koskaan lakkasin käymästä säännöllisesti vähän juoksemassa.

Ollaan pidetty jääkauden tynkää nyt pari päivää tuolle koiralle. Vielä päivä tai pari, ja sitten voisi yrittää uudestaan normaalisti elämistä. Ostettiin tänään se täyskuristava, joten aletaan sen käyttöä opetella sitten. Juttelin tänään äitin työkaverin kanssa, jolla on huskyn ja malamuutin sekoitus, ja se on kuulemma vieläkin joskus oikukas lenkillä, vaikka sillä on ikää 12 vuotta. Pelottaa, ettei tuosta koirasta koskaan tule lenkkikaveria. Talvella varmasti vetää mielellään pulkassa, mutta lenkille mukaan? Hiljaista on.

Päivä 15

Otin tavoitevaatteeksi tämän mekon, jonka olen tehnyt itselleni keväällä 2009, siis ennen kuin aloin seurustelemaan Rikun kanssa. Oli tosi ikävää huomata, että olen suurentunut vain rinnanympäryksestä, sillä mekko jäi varmaan 15 senttiä auki tissien kohdalta...




Äiti oli sitä mieltä, että moni muu nainen olisi katkera kyvystäni kehittää ainoastaan lisää rinnanympärystä, mutta ei se oikeasti ihan niin kivaa ole. Vihaan sellaista V-vartalomallia, jossa on leveät hartiat ja olematon perse. Se on kaukana naisellisesta.

Luovuin ajatuksesta yrittää laihtua terveellisesti. Jos joskus haluaa nähdä tuloksia, on syytä laihtua epätervellisesti. :D A.k.a ei mitään hemmetin lautasmalleja ja joogaa kolme kertaa viikossa, se on salaattia ja kauhee rääkki joka toinen päivä vähintään. Sillä mä itseni olen ennenkin hoikaksi saanut.

Mutta sen verran yritän edelleen päästä siihen elämäntapamuutokseen kiinni, etten söisi karkkia muulloin kuin karkkipäivänä (siis en itse tietoisesti menisi kauppaan ostamaan sitä syödäkseni suruuni) ja lopettaisin muutenkin napostelun. Toistaiseksi näyttää hyvältä, en ole reiluun kahteen viikkoon syönyt ollenkaan suklaata, sipsiä tai karkkia. Normaalisti olisin vetänyt varmaan ainakin sen pari levyä suklaata ja sipsipussin yksin.

Hups.

Tilasin J!nxiltä.

Hihi. <3

Päivä 9

Olen vain syönyt pitkin päivää - tai siltä ainakin tuntuu. Sorruin jopa kahteen pieneen laskiaispullaan. Hyi minua. Kävelin kuitenkin Jukolaan ja takaisin.

Olin stressannut japanintuntia ihan turhaan. Tämänviikkoinen tunti oli paljon rennompi kuin edelliset. Rohkeimmat, minä mukaanlukien, maistoivat nattoota. Kokemus sinänsä, mutta en lastaisi sitä ensimmäisenä lautaselleni.

Nanon kanssa yritin kävellä tosiaan Jukolaan tänään, ja jouduin ennen puoltaväliä kääntymään takaisin, kun se veti joka suuntaan. Tämä on taas näitä päiviä, kun tuntuu, ettei tuo koira ikinä opi kävelemään hihnassa, eikä mun olisi koskaan pitänyt ottaa koiraa.

Rapsiraps.

Rapsujen keskeyttämistä Nano ei arvosta.

Päivä 6

Tänään ollut semi jees päivä. Aamupaino oli jopa vähän vähemmän kuin aiemmin, 76,2 kg.

Syöty ehkä vähän epäterveellisesti; aamupalaa, jonka jälkeen iltapäivällä pizza karvakädestä. Ja kyllä, oli pakko vetää koko pitsa kerralla, vaikka se oli liian iso kerralla syötäväksi.

Kovin ihmeellistä liikuntaakaan ei ole tässä harrastettu. Nanon kanssa käytiin lyhkäisellä lenkillä, siitä kohta lisää. Ja Mazdaa vähän käytettiin. Piti Volvosta lainata virtaa, kun ei muuten jaksannut startata.

Harmittaa ettei ole peliaikaa. Eikä rahaa. Eikä töitä.

Tosiaan, Nanon kanssa kokeiltiin nyt sitten maagisia herkkuja, kun ei nuo kuivanappulat oikein tehoa ulkona... Pistin nakinpaloja taskuun, niin kylläpä seurasi nätisti, eikä yhtään vetänyt hihnassa. :D En kyllä sitten tiedä, kuinka usein viitsin noita "harjoituksia" tehdä. Ei ne nakitkaan ilmaisia ole. Enkä halua, että tuo eläin oppii siihen, ettei muutoin tarvitse totella, kuin nakkien kanssa. Sitten treenattiin vielä vähän tuota "vasenta" ja "oikeeta". Pitäähän vetokoiran kääntyä osata!

Jaa niin ja katseltiin nauhalta Koirakuiskaajan pentujakso. Eipä siinä kyllä paljoa sellaista hyödyllistä ollut, oletin että se olisi ollut vähän kattavampi. Nyt on Jan Fennelin 'Kuuntelen koiraani' työn alla, ja seuraavaksi sitten Millanin ensimmäinen kirja. Koirankorjauskirja on jo luettu. Kokeillaan varmaan seuraavaksi PeVi-ohjeita ulkoiluun, ja niitä nakkeja muiden koirien ohittamiseen.

Tässä muutamia kuvia automatkalta Alavieska -> Hämeenlinna. Puhelimella otettu, joten laatu vähän kusee, mutta kauniita olivat maisemat nonetheless!

Poistun huomiseen asti Alavieskaan, joten merkintää ei tule tältä illalta.

Hyvää viikonloppua toivottaa Heta ja Nano!

Nano!

... Mutta idiooteilla ilmaiset.





Vain Nano voi repiä noin paljon riemua lumesta.

Olen harkinnut...

... blogin sulkemista muilta, kuin sitä lukevilta henkilöiltä. Mikäli tätä lukee joku, jolla ei ole tunnuksia bloggeriin, ja joka haluaisi lukea jatkossakin, niin jätä kommenttia!

Päivä 3

Liikunta harrastettu tänään tanssimaton ja kävelyn muodossa. Ja tulipa tehtyä vähän kotitöitäkin. Mutta syöminen meni ihan pipariksi (ei kirjaimellisesti). Unohdin nimittäin syödä! Kaveri oli käymässä useamman tunnin, niin en syönyt koko aikana, join vain mukillisen teetä. Olen siis syönyt aamupalan, ja sen jälkeen kerran. Ehkäpä syön vielä nyt ennen nukkumaanmenoa jotakin.

Ja alan ehkä merkkaamaan tännekin, miltä näyttää painon putoamisen kanssa. Painonpudotus ei varsinaisesti ole tässä tavoitteena, mutta kiinnostavaa nähdä, miten jonkinlainen elämäntapamuutos vaikuttaa. Ensimmäisenä päivänä siis oli aamupaino 77,7 kg. Tänään 76,7 kg. 175 cm on pituutta. Painoin vielä syksyllä 83 kg, joten nyt on hyvällä mallilla.

Päivä 2

Tämä päivä on mennyt tosi letkeästi. Semitavallinen ruokavalio on kyllä hemmetisti parempi, kuin mitkään "tehokuurit". Jätän siitä vain pois kaiken ylimääräisen sokerin, ja välttelen "valkaistuja" tuotteita, eli siis esim. vaaleaa vehnäleipää ja - surukseni - jasmiiniriisiä. Pitää ostaa raejuustoa ja pähkinöitä... :)

Että jos aloitellaan tällä tavalla lempeästi. Juoda pitäisi paljon, mutta en oikein ole koskaan osannut juoda. Niin surulliselta kuin se kuulostaakin, niin taidan laittaa tunnin välein muistutuksen soimaan asiasta. :Þ

Tänään en liikkunut juuri ollenkaan. Kokeilin toista kaverin näyttämää jumppaliikettä seisaallaan, mutta en oikein saanut, öö, miten sanotaan suomeksi hang of it? :D Se ei siis oikein luonnistunut.

Huomenna tiedossa kotitöitä, ja uskokaa tai älkää, niitä tehdessäkin voi saada hien pintaan.

Päivä 1

Ensimmäinen päivä meni... Nihkeästi. :D

En sitten syönyt muuta kuin kaksi appelsiinia, omenan ja ruikkarin, jossa oli Rikun aamuiset tomaatinjämät päällä. Enkä juonut ollenkaan riittävästi.

Toinen isohko takaisku oli, että kun pistin jumppamaton lattialle, ja ryhdyin tekemään sitä kaverin näyttämää liikettä (selällään, kädet lattiaan, jalat ylös koukkuun ja polvia kohti maata, molemmille puolille vuorollaan) niin selkä irtisanoi itsensä välittömästi. Mun lanneranka tappaa mut joka kerta, kun yritän jotain. Vatsalihasten teko normaalisti lattialla ei onnistu koskaan, ja tuo vasta kipeää tekikin. Se olisi ollut ikäänkuin se pohja koko jumppailulle, ja en voi tehdä sitä ilman hirvittäviä kipuja. Notta uusiksi menee tämäkin.

Plus että kuuntelin ihmisten mielipiteitä dieeteistä, ja äiti ainakin oli sitä mieltä - tai siis joku sen lääkärikaveri oli sanonut sille vissiinkin - ettei tuollaisia puhdistuspohjustuksia pitäisi edes pitää, koska niistä ei ole mitään hyötyä, ja paremmin pääsee alkuun aloittamalla ihan suorilta uudella ruokavaliolla, mikä ikinä se sitten onkin. No, vekkuliahan tässä on se, etten oikeasti vieläkään tiedä, miten mun pitäisi syödä... Mutta kai sekin on alku, että jättää namit pois, ihan kaikenlaiset? Ei ylimääräistä sokeria ollenkaan. Että jos sitten aloitan tällä tavalla. Normaalia syömistä, mutta vähän vähemmän, eikä hyviä.

Mutta jos jotain positiivista pitää etsiä, niin sain tänään tosi paljon aikaiseksi. Leikkasin äitin hameen kaavat ja kankaat, ja kokosin rungon siihen hameeseen. Ompelin piilovetskankin, wuhu!