Tahtoisin kovasti ottaa koiran. Tai ehkä kissakin olisi kiva, mutta koiran kanssa tulisi enempi peuhattua ulkona sun muuta. Tahtoisin kovasti käydä koiran kanssa ulkoilemassa ja opettaa sille kaikkea. Ja sitten se olis mun kanssa aina. ^^
Mutta kun ei. On ne niin kalliita ja eläinlääkäri se vasta kalliiksi tuleekin ja entäs sitten kun se ei opikaan heti sisäsiistiksi ja sitten kun on kauhee kaatosade tai pakkanen ja se vinkuu ulos ja NÄÄGNÄÄG. Arvostan ihmisten huolenpitoa, mutta mitä vittua? Kaihan se on MINUN ongelmani sitten? Kyllä minä tiedän, että se voi tulla kalliiksi, mutta se on myös elinikäinen kaveri. Se ei VARMASTI minua hylkää, ala vihaamaan mitättömistä syistä tai puukota selkään kuten ihmisillä on valitettavasti tapana. Minä vain tarvitsen jotain, jota helliä ja kasvattaa. Hamsteriko tähän hätään pitäisi ostaa?
Olisi hienoa kuulla joskus joku rohkaisevakin sana, eikä sitä ainaista "Siinä on niin paljon vastuuta ja se on niin kallistakin etkä voi mihinkään matkustaa lyhyellä varoitusajalla ja elämäsikin menee ihan pilalle ja blööblöö..." Ja samat kommentit saan kuulla lasten hankkimisestakin. Ihan oikeasti. Ehkä te arvostelijat pelkäätte vastuuta yli kaiken, mutta itse luulisin olevani ihan valmis ottamaan edes koiran. Onhan se ihan mahdollista, että vaikka puolentoista vuoden kuluttua olen iloinen silloisen elämäntilanteeni vuoksi, etten ottanutkaan koiraa, mutta silti... Kaipaan jotain hellittävää, ja valitettavasti Riku ei nyt käy siihen. On paha purkaa äidillisiä tunteita mieheensä...
5 kommenttia:
mää ainakin kiikutan arskan tänne hetki kun mahollista=kun porukat tulee käymää ja tuo sen nii sen ei tartte ekaa matkaa taittaa ikävästi junassa. ja aivan varmasti pärjätään hyvin ku ei se tarvii ku suht säännölliset rutiinit ja ruokaa.
eli siis piti sanomani et etköhän sä koiran kanssa pärjää, varsinki jos otat jonku helpohkon rodun joka ei ees välttämät tartte nii paljon toimintaa ku esim arska tarttis ku se on kuitenki palveluskoira. sellasen enemmän seurakoiran tai sellasen. tai katot jonku seropin josson jotain kivoja rotuja ku ne on yleensä halvempiaki ku rotukoirat, tosin niil saattaa tietty olla jotai perinnöllisiä sairauksia (=eläinlääkärikuluja) joist ei tiiä jos ei oo esim pentujen isästä sit tietoo.
ja pikkueläinten kanssa menee eläinlääkärikuluihin paljon enemmän ku koirien kans, ku ne sairastaa enemmän ja niistä ei kukaan koskaan tiiä mikä niitä vaivaa + ne kuolee heti ja on muutenki vähä nihkeitä.
eli ota ihmees koira jos uskot et jaksat sen kans touhuta, varsinki jotku terrierit tai sellaset on helppoja ku ne ei vaadi ku pari lenkitystä päivästä ja vähä leikkimistä. tietty se pentuaika pitää jaksaa ja koira pitää suht opettaa tavoille mut ei se nii vaikeeta oo, on kaikil vatipäilläki iha kelpo koiria.
tän oli siis tarkotus olla rohkaseva kommentti :--D
Joo, kiitos. Se oli oikein rohkaisevaa :D
Mietin myöskin jostain Viron varjupaikasta ottamista, kun ne tosiaan niitä koteja tarvitsisivat, mutta mietin sitten, että olenkohan hyvä emäntä sellaiselle. Niillä saattaa kuitenkin olla jotain pelkoja tai tapoja edellisen omistajan vuoksi, joita en osaakaan käsitellä. Siksi taitaisi olla parasta ottaa ihan pentu, että opitaan heti alusta tuntemaan toisemme hyvin.
Mutta Riku ei tosiaan ilmeisesti halua koiraa, se kuuluu näihin "se on niin kalliskin eikä mihinkään voi matkustaa" -tyyppeihin. Kato hei mua. Minä? Matkustaa? Älkää nyt viitsikö. Ja kyllä mä nyt sen verran ymmärrän, että jos mä koiran otan, niin tietysti sen tarpeet menee mun edelle, ja jos koiran ruokien jälkeen ei jää rahaa, niin sitten syödään makaronia. On mennyt perille, rasittavaa kun ihmiset oikeesti jankkaa noita samoja asioita AINA... Taitavat pitää minua ruman lisäksi vielä tyhmänäkin. :D
Ja jeah, jotain kutakuinkin polvenkorkuista ajattelin. Ihan pienet ei oo mun makuun, mutta ei tähän kämppään olisi viisasta ottaa kovin suurtakaan, vaikka kuinka himoaisin.
On niiiin yksinäistä päivisin...
no yksinäisyyden takia mä sitä parskaakin oon tänne osittain raahamassa :-D ja joo siis ohan noita isompiaki seurakoiria niiku vaikka kultaset noutajat (jotka on kyl must vähä lame :-D)
eikä koiran ruokakaa oo mahottoman kallista jos ostaa jostai isommast koiranruokatukusta isompia satseja kerralla ja jotai iha perusnappulaa ja muuta. ja kasvattajaltaha saa sitte hyvät neuvot ruokintaan ja muuta ni ei tarvi itekseen niiden kanssa painia. ja aina koiran saa johonki hoitoon hetkeksi jos on yhtään kavereita tai porukoita siinä lähellä jos vaikka viikonlopun haluu olla jossain. ja ethän sä mitään kauheen matkustavaa tyyppiä oo joo :--D
kyllähän ne joo tietysti jonkinverran hintaviks tulee mut kyl se musta on sit sen arvosta ku on kaveri joka diggailee sua ja jonka kaa voi touhuta ja jonka voi ainaki uskotella itelleen kuuntelevan :-D
sitäpaitsi must kuulostaa jo tosi fiksulta et mietit sillee et sust ei välttämät ois ottaa sellast viron koditont koiraa. mäki joskus mietin et sitku arska on vanhempi ja rauhottunu sielt vois ottaa jonku ku sit ois vanhempi koira just näyttämäs mallia ja ois jo kokemusta sillee yhestä tollasesta kunnolla. tietysti vois käydä kyselemässä et oisko siel jotai kilttiä ekaks koiraks sopivaa, kyllähän ne sieltä kattoo kuitenki millaseen kotiin ne lähtee.
Jea, on noi noutajat mustakin ehkä vähän lame. :D
Se on kyl totta, että siitä koiranomistuksesta ei tarvitse tehdä kallista. Tai vaikeaa. Asioilla on tapana lutviutua!
Ja joo. Olisi oikeasti tosi hienoa tarjota koti sellaiselle koirarukalle, josta ei tunnu kukaan välittävän, mutta sitten taas... Pelottaa ajatus siitä, ettei se sopeudukaan, tai tulee jotain major ongelmia. En kuitenkaan aio vielä hylätä sitä vaihtoehtoa! Tätä asiaa pitää nyt tutkia perin pohjin, vähän katsella sopivia rotuja ensikoiriksi yms. :)
Lähetä kommentti