Alkaa helpottaa tämä masis

Viimeisen kuukauden on ollut oikeasti aika rankkista, omalla mittapuullani siis. Olen lähinnä yrittänyt kadota jonnekin mielikuvitusmaailmaan, ja aina, kun yritin tulla takaisin tänne, masennuin nähdessäni tiski- ja pyykkivuoret, pölypallerot ja koko oikean maailman ylipäätään.

Mutta sitten tein Hetuset, ja kohtasin ongelmani, ja nyt olen tiskannut ahkerasti ja pessyt pyykkejä ja edes yrittänyt keksiä tavaroille sopivia paikkoja. Olohuoneella alkaa kohta olla jo jotain toivoa, ja vessankin pesin eilen (!), mutta makuuhuone vähän pelottaa... Ihme, että siellä voi edes nukkua, kun se on niin... likainen. Riku on monta kertaa sanonut, kun olen kysynyt apua, että "no voithan sä noita omia tavaroitas laittaa mihin tykkäät". Aha. Täällä tosiaan pyörii niitä senkin tavaroita aika häiritsevän paljon, noin niinkuin imuroinnin kannalta.
Tai ehkä mä vaan imuroin sen kaikki pikkukamat, ja kiistän nähneeni niitä missään?
Mutta omar-parka joutuu sentään kaiket päivät olemaan siellä haisevassa terraariossaan, ehkä mulla on sittenkin asiat ihan hyvin.

Jos on onni myötä, niin Mira tulee tänään! Sitten me leipastaan ja syödään kaikkee hyvää ja katsotaan Sormusten herroja ja emt, ehkä käydään jossain. :D Kyllä nyt jänskättää! Mut se tulee vaan, jos sen tyhmä työnantaja on maksanu sen tyhmän palkan. >:/ *pout* Parempi olis!

Iloksenne voin myös ilmoittaa, etten ole ihan tumpelo keittiössä. Tein nimittäin eilen maailman parasta kaalikeittoa, jota ajattelin syödä vielä pari päivää. Mä vaan osaan.