No oivoi

Ostin yhdeltä gaiffarilta kolme sarjispokkaria. Siis ainakin maksoin kolmesta, mutta vain kaksi tuli eilen postissa. Pitää toki vielä odottaa tähän päivään, kun se muistaakseni kuitenkin vasta keskiviikkona laittoi ne liikkeelle, mutta silti. Eikö ole vähän outoa, että kolmesta identtisestä paketista vain kaksi löytää tiensä perille saman päivän aikana?


EDIT No kyllähän se heti seuraavana päivänä sit tuli, normisetti. :D

Avasin keittiön ikkunan, ja vain hengitin. Uskomaton olo, kuin olisi uudestisyntynyt siinä ikkunanraossa. Todella lauhkea ilma, vähän tuuli ja tuoksui hyvältä. Tahtoisin mennä ulos, mutta tulisin varmaan vielä kipeämmäksi.

... Huoh. Mikä ihana, ihana maailma tuolla ulkona.

Näin just jotain kuumehöyryunia. Pitäis näköjään olla kuumeessa useammin, aika vitun siistii.

Täydellinen art block

Mitään ei tule ulos. Mulla on ideoita, ja tahdon ne ulos päästäni, mutta mitään ei tapahdu. Kynä on kädessä ja paperi luonnoksineen edessä, mutta mitään ei tapahdu. Olen varmaankin kadottanut sen tatsin tähän hommaan. Äkkäsin tänään nuo värikynät, joita ei ole käytetty vielä kertaakaan, ja nyt harmittaa, kun en taida päästäkään käyttämään niitä vähään aikaan.

Kirjoituskaan ei tunnu sujuvan. Ihailen usein toisten tapaa kirjoittaa, tapaa paneutua yhteen asiaan ja tarkastella sitä monelta kantilta. Omat kirjoitukseni ovat tavallisesti viiden eri aiheen pintaraapaisuja. Kömpelöä tekstiä. Keskityn myös turhan usein itseeni maailman sijaan. Totta kai olen ihmeellinen olento, mutta kaipaan jo itsekin jotakin suurpiirteisempää.

... Kaipaan myös peliaikaa. WoW ja FMA kamppailevat ykköspaikasta suosiossani koko ajan. :D Tällä hetkellä WoW on kyllä kiistattomasti pinnalla, siksi olisikin kiva, jos olisi peliaikaa. Olisi kovasti asiaa Sunken templeen. Ja halua mennä.

Kipeyskään ei ole kiva asia. Töissä olisi hommaa, mutta olen ihan kanttuvei. Tavallista pahempi lenssu. Lihakset jäykkänä, pää täynnä räkää, koko kroppa ihan jäässä vaikka päällä olisi kuinka paljon vaatetta ja vähän väliä oksettaa. Ai niin, kurkkukin on vielä kipeä, kyllä nyt on vineemisen ainekset koossa. Toivottavasti paranen kutakuinkin pian. En aio viettää mitenkään railakasta vappua, mutta olisi se kiva nyt olla edes terve.
Näin pipipäivinä olisi paljon aikaa esim pelailla pleikkaria yms, mutta ei vaan jaksa. Hyvä että edes pysyy kynä kädessä, joten yritän nyt jatkaa tuota piirustusta. Ei se ote muuten palaa, kuin piirtämällä.

Kämpästä sen verran, että näyttää ihan hyvältä. Tapetit pitää repiä olkkarista ja makkarista, ja sitten pääsee maalaamaan. Olen jo tiskannut joitain astioita kaappiin, ja sohva ja ruokaryhmä ovat myös koottuina. Että siinä se vappu varmaan menee, kotia tehdessä. :) Riku on <3.

Pikainen päivitys

Tänään kouluun kahdeksaksi kuulemma, vaikka olenkin lomalla. Pidetään fantasia-asujen kuvaukset, ja niiden jälkeen lähden Espooseen!

Eilen olin Paulan kanssa koululla valmistamassa sitä perkeleen kolttua, joka tällä hetkellä näyttää aika karulta, mutta toimii, toivottavasti. Parturi-kampaajat tekevät meidän malleille hiukset ja meikin, ja puvut kuvataan. Kehtasin tosiaan käyttää jätesäkkiä koko pukuun. :) Kai siitä kalu tulee kuitenkin. Eihän sen mitään tarvitse kestää.

Ajattelin Espoossa tosiaan pari yötä olla, ehtisi näkemän Niinaa ja SuviKatia ja Kaisaakin mahdollisesti. Myös Alix otti yhteyttä pitkästä aikaa, yo-mekkoa kuulemma tarvitsisi. Sen kyllä voisin tehdä, mallista riippuen siis. Ja satiinista en tee enää mitään. :D
Enigeis, suunnittelin, että ehkä Niinalle yhdeksi yöksi ja Suville yhdeksi, jos se kaikille sopii. Niinalla voisi pelailla sen kaa vähäsen yms. nukkejuttuja ja vastaavaa hölötellä, ja Suvilla vaihteeksi olisi vähän muoccailtavia mekkosia... Ihan jees loppuviikko tulossa siis!

Viikonlopuksi olisi melkein tultava takaisin, sillä Riku ilmeisesti saa ne avaimet jo huomenna. Ja pitää kuulemma mennä shoppailemaan lauantaina sinne uuteen kämppään kaikennäköistä. Eihän Rikua sinne yksin voi päästää, ties mitä se keksii ostaa. (No en kyllä malta itsekään odottaa! <3)

Joten nyt ihan ensiksi sähläämään ne kuvaukset kasaan, ja sitten kotio pakkaamaan ja reissuun!

Suklaakakku

... Ei menny ihan putkeen.

Ei tullutkaan huono päivä. :)

Riku poikkesi ja oli ihan loveydovey ja sitten Sini tuli käymään ja käytiin vähän läpi mun vanhoja vaatteita ja oltiin niistä ihan järkyttyneitä ja naurettiin itsemme ihan kipeiksi ja voi luoja. Pitää myydä vähän huutonetissä.

Ai niin Niina, sulle varmaan menisi koko 34 jo, mulla olis vanha kauluspaita, pitkä ja tyylikäs. Saat halvalla, tosi vähän käytetty! ;D

Tylsää tänäänkin

Vaikka vannoin, ettei minulla enää koskaan ole tylsää. En pysty pienimmästäkään päätöksestä selkeästi pitämään kiinni.

Aloittelin tuota fantasia-asua. En pääse eteenpäin ilman kuumaliimapistoolia.

Aloittelin huoneen siivoamista. En oikein päässyt eteenpäin siinäkään.

Koko ajan tekee mieli syödä. Lämmittäisin pitsan, mutta en yhtään tiedä, onko ne tarkoitettu johonkin.

Laskeskelin äsken menojani. Reippaasti toistasataa pitäisi pulittaa joka suuntaan. Olisin kovasti halunnut kerrankin tuhlata itseeni oikein kunnolla valmistujaisten kunniaksi, käydä oikein kampaajalla ja meikissä, mutta eipä taida tulla mitään. No, ei se mitään, oon aika tottunu tähän. En väitä että olen itse mestari säästämisessä, mutta en taas osannut yhtään arvioida, että kaikki velat olisivat kasaantuneet näin pahoin.

Olenko näin huono raha-asioissa? Enkö kykene näkemään yhtään nenääni pidemmälle? Sen harvan kerran, kun saa rahaa, niin se on heti käytettävä ennen kuin joku vie sen. Näin mä olen kasvanut. Aina on pitänyt äkkiä ostaa se, mitä on tarvinnut, ennenkuin on taas maksanut kaikki laskut ja luotot ja velat ja elänyt makaronilla ja näkkileivällä seuraavaan kuuhun. Ihan tavallista, niin meillä eletään. Menin ammattikouluun, jotta valmistuisin oikeaan ammattiin, enkä joutuisi opiskelemaan niin kovin pitkään. Pääsisi aikaisin töihin, ja voisin alkaa tienata oikeaa rahaa! Ihan itse! Ei tarvitsisi ottaa lainoja eikä velkaantua, kui siistii!
Mutta ei se todellisuus nyt ihan noin mennyt. Näillä näkymin todennäköisesti jään työttömäksi työmarkkinatuilla elelemään, ellei joku säälistä minua ota kesätöihin. Yritän vielä hakea.
Ehkäpä joudun opiskelemaan vielä toisen ammatin? En vain tahdo jäädä ammattikoulukierteeseen, niinkuin monelle on tässä viime vuosina käynyt.

Raha on kyllä paha, paha asia. Kaikki vain haluavat sitä, mikään ei koskaan riitä. Jotkut ovat valmiita tekemään ihan mitä tahansa saadakseen sitä, varmasti jossain on ihan kirjaimellisesti myyty oma äitinsä jotta saataisiin rahaa. Miksi se on niin tärkeää? Ymmärrän, että sitä tarvitaan elämiseen, mutta liika on liikaa. Jos voi ostaa ruokaa, silloin tällöin uusia vaatteita ja pystyy maksamaan asumisensa, niin mihin helvettiin sitä vielä tarvitsee? Pitääkö sitä olla ihan vain, jotta sen päällä voisi istua? Itse tahtoisin sen verran, että saisin velat maksettua, ja pystyisin elämään ilman kovia rahahuolia. En oikeasti tarvitsisi enempää.

Kyllä ihmisiä on helppo korruptoida. Värillisillä papereilla, voitteko kuvitella?

Rakas päiväkirja

Huomasin juuri, ettei mulla oikein enää ole kavereita.

Huomenta

Olen saanut muotoiltua pohjan fantasia-asulle. Ei se ollutkaan niin kovin vaikeaa, piti vain ottaa se kangas ja aloittaa! Nyt pitäisi vielä ommella se kasaan ja laittaa siihen vetoketju, niin voisi alkaa liimailemaan. :)

Töissä urakka on saatava valmiiksi tänään, pukuja tarvitaan nyt viikonloppuna. Lupaan postailla kuvia sitten kun niitä saan! Oijoi ne on hienoja. ^^

Tämän viikonlopun voisin tehdä sitä fantasia-asua, ja lauantaina näen toivottavasti koulukavereita vähäsen. Paula ainakin käsittääkseni oli tulossa Hämeenlinnaan, ja Sannakin täällä kait myös on. Tiitiä en ole saanut kiinni - ylläripylläri - joten siitä nyt sitten ei tiedä. Mut pienet "iltamat" (päivällä, hm?) olisivat ihan tervetulleet. Ja pitäisi se talvilomakin pitää, missähän välissä sitä ehtisi.

Olen saanut paljon kehuja työharjoittelussa. Ehkä mulla sitten tosiaan on kykyjä alalle. Ainakin halua olisi, tekisin mielelläni ihan kaikenlaista ompeluun liittyvää. On kiva, että työn jälkeen käsissä on jotain niinsanotusti pysyvää.
Ajattelinkin, ihan näin btw, että jos sopivaa ei löydy, niin teenpä itse sitten. Ei luulisi olevan liian haasteellista enää tässä vaiheessa.
Haluaisin muutenkin erikoistua joko kesämekkoihin tai talvitakkeihin. Hassut mieliteot minulla... Mutta niitä on kiva tehdä. Juhlapukujakin kyllä. Itseasiassa melkein mitä tahansa on kiva tehdä, paitsi housuja. Ne ovat vaikeita, niitä ei koskaan saa istumaan kunnolla. Hameet on ihan päinvastaisia, ne vaan onnistuu melkein aina. Kauluspaitojakin on oikeastaan aika kiva tehdä, kaikessa yksinkertaisuudessaan. (Ei sillä että ne olisivat varsinaisesti yksinkertaisia, mutta perinteiseen kauluspaitaan on aika yksioikoiset ohjeet.)
Voisin yrittää etsiä ideakuvia valmistujaispukuuni.

Olin unohtanut miten kylmää jäätelö on

Ja nyt olisi ikävä kavereita. Lueskelen kyllä ihmisten blogeja ja olen naamakirjassa ja ajattelen, mutta ei se kai riitä. Pitäisi kai soitella ihmisille. Jotkut ihmiset vain valitettavasti ovat olleet niin kauan hiljaa, etten enää edes halua soittaa. Tuntuu siltä, ettei minua kaivata. Ehkäpä en siis soita, en tahdo tehdä siitä niin kauhean vaikeaa ja pakonomaista.

Muuten ovat asiat oikein hyvin. Siis siihen nähden, mitä ne voisivat olla. Töissä hyvin, kotona hyvin, koulussa... No, siitä huolimatta, että sain vasta pari päivää sitten kuulla että sen fantasia-asun pitää olla valmiina jo 21. päivä, hyvin.

Tahtoisin tällä hetkellä vain lukea mystisiä juttuja, piirrellä ja ommella vaatteita, mutta resurssit on aika tiukilla, ja ajattelin mennä Rikuakin moikkaamaan, kun fillarikausi on kuitenkin jo auki. :)

Todella kaunis

Elämä on ihan uskomaton asia.

Kaikki se ilo ja suru, riemu ja epätoivo. Kaikki rakkaus ja viha.
Kaikki mitä äideiltämme saamme kun tämä elämä alkaa. Miten paljon toivonkaan, että jokainen lapsi, joka tähän maailmaan saatetaan, saisi yhtä hyvän elämän kuin olen itse saanut. Yhtä paljon rakkautta. Yhtä paljon tunteita.

Mikä perhe minulla onkaan. Ei kukaan eikä mikään voisi koskaan korvata sitä kaikkea, mitä olen tässä elämässä saanut. En koskaan, ikimaailmassa, vaihtaisi mitään pois. En pienintäkään esinettä, en yhtäkään tapahtumaa, en pienintäkään hiuskarvaa siitä, mitä nyt olen.

Olisivatpa kaikki yhtä kiitollisia siitä mitä ovat saaneet. Kykenisivätpä kaikki näkemään, edes silloin tällöin, näiden aurinkoisempien lasien lävitse koko elämänsä, ja ymmärtäisivätpä he silloin, mitä ovat saaneet. Edes pienen hetken.

Tällä hetkellä olen kiitollinen. Kaikesta. Olen kiitollinen siitä, että perheeni on kunnossa. Olen kiitollinen siitä että minä ja läheiseni olemme terveitä. Olen kiitollinen siitä, että ulkona paistaa aurinko. Ennen kaikkea olen kiitollinen siitä että minua rakastetaan ja saan itse rakastaa yhtä lailla. Rakastan ensimmäisenä itseäni, olenhan itse elämäni tärkein ihminen. Ja heti rakastan muitakin, koska mitä olisi rakkaus muita kohtaan, jos ei kykene rakastamaan itseäänkään, sitä kaikkein tärkeintä ihmistä elämässäsi? Ei rakkautta turhaan ylistetä kaikkivoipaiseksi, se tekee ihmeitä ihmiselle, kun uskaltaa rakastaa, ja myös näyttää sen.

O Hai!

Ei ees silleen väsytä. Fyysisesti joo, tuli kuitenkin nukuttua suhteessa aika vähän, mutta mieleltäni olen aivan virkeä. Haluaisin luoda kaikennäköistä, tahtoisin koko viikonlopun vain väsäillä sitä fantasia-asua, mutta Rikukin nyt kuitenkin tuli sieltä reissustansa eilen, ja tahtoi kuulemma viettää viikonlopun silleen mun kanssa kaksin, nii... :)

Viikko erossa teki oikeastaan aika hyvää. Sain aikaiseksi kaikkea, mitä en muuten olisi vaivautunut edes ajattelemaan. Imuroin sen osan huoneesta, joka ei ole kauhean tavarapaljouden alla ja vaihdoin lakanat. Piirsin ikuisuuksiin jopa toissailtana, eikä edes mennyt ihan päin honkia. :) Vieläpä mieshahmon! Olen päättänyt jonain päivänä opetella piirtämään ihan hillittömiä muskeleita (<3), joten olkoon tämä alku.

Töissä edistyy hommat hienosti, olen osannut jopa ihan itse kaavoittaa juttuja. Ei ole tämä opiskelu ihan hukkaan mennyt. Tänään ajattelin edistyä ihan hemmetisti, notta kehtaa lähteä viikonloppua viettämään. Ajattelin myös ottaa kirjaston kirjat mukaan, ja palauttaa, eräpäivähän sentään oli vasta tiistaina.

DJ Ozma uppoo edelleen kovaa, kiitos työpaikan. :D Ja olen naksutellut liikaa niveliäni, alkaa olla kädet vähän kipeänä. (Reuma nyt jo, eih, olen liian nuori!!) Ja selkä on myös halunnut irtisanoutua pariin otteeseen tämän viikon aikana. Parasta olisi alkaa tekemään niitä venytyksiä ja muita liikkeitä ennenkuin on liian myöhäistä. Selkäongelmia tässä iässä muilla, anyone?

Olis lievä kutkutus pelailla, muta kun ei oo rahaa ni ei oo rahaa. Ja olishan noita muitaki rahareikiä tietty... Hohhoijaa.

Olen väsynyt

Siis tosi väsynyt.

Töissä saa tehdä just siistiä juttua, en valita yhtään, eikä siellä oo yhtään paha, mut kun pääsee kotiin... Eihän tästä tule lasta eikä paskaa. Jaksan vain istua koneella. PITÄISI siivota ja PITÄISI pestä pyykkiä. Ei vaan pysty.

... Ei vaan pysty.

Ou nou, se iskee taas!

Haluun Phobokseni! Haluun viskisiepponi! :'(((

Kaipaan jotain fyysistä

Ja tarkoitan sillä sitä, että mun elämä on jotenkin liian passiivista. Mä vain yleensä istun koneella, siihen rajoittuu mun tekemiset. Arvostan oikeasti vanhoja aikoja, silloin osasi käytännössä kuka tahansa esim. ratsastaa hevosella. Joka paikkaanhan mentiin hevosella, se oli itsestäänselvyys. Ei ihme että ihmiset ovat nykyään niin huonossa kunnossa, kukaan ei enää liiku. Joka paikkaan pääsee lösöttämällä paikoillaan. Tahdon liikuntaa, selaista perusliikuntaa jota saa juuri tuollaisesta arkitekemisestä. Olisi oikeasti kiva olla hyvässä kunnossa.
Tahdon sellaisen vähän lihaksikkaamman kropan. En tahdo olla hoikempi, enkä painaa vähempää, haluaisin vain, että mulla olisi enemmän lihaksia. Ei pullistelulihaksia, vaan niitä oikeita. Että todella jaksaisin, että olisi sitä fyysistä voimaa tehdä asioita.
...Mutta enhän mä koskaan jaksaisi salille mennä. Että se siitä ajatuksesta. :P

Olin Iidalla

Ja Tikalla ja Katjalla. Ja pääkin on kipee. Rikukin on Lapissa, mokoma. Odottelen äitiä saapuvaksi kaupasta SIPSIEN (namnam ahihi) kera.