Nano vaikuttaa tosi kipeältä. Eilen se oli hetkisen pirteä, kun tulin kotiin, mutta iltaa kohden se sitten väsähti. Tänä aamuna se ei tullut kertaakaan herättämään mua, eikä se ole juonut juuri mitään, eikä syönyt. Aamulla oli kuulemma tehnyt yhden kiinteät kakat, ja sitten kahdet ripulit taas. Poissaollessani oli kuulemma oksennellutkin pari kertaa. Se on ihan vetämätön. Sain hillittömän paniikin aamulla, kun tulin ajatelleeksi, että entäs jo se on nyt sitten saanut jonkin tartuntataudin. Jonkin penikkataudin tai maksatulehduksen. Luin niistä nyt aamulla yhdestä koirakirjasta, ja niissä vaan tylysti todettiin parin taudin kohdalla, että "johtaa suurimmassa osassa tapauksista lamaantumiseen ja kuolemaan". Aloin tietysti heti itkeä ihan hillittömästi (en ole ainakaan herkkis) ja soitin Auroralle, kun se on muutenkin minua neuvonut viime aikoina tosi paljon. Kehotti tietysti rauhoittumaan ensin, ja niidenkin koira oli kuulemma ihan pikkuisena pentuna saanut samankaltaisen ripulin, kun oli ilmeisesti vain syönyt jotakin sopimatonta ulkoa tms. Tovottavasti tuollakin on nyt vain joku ohimenevä tauti. Onneksi tänään on jo eläinlääkäri, soitin sinne aamulla, ja sieltä todettiin, että kannattaa tuoda. Jos se on vain ripuli, niin voi ilmeisesti rokottaa, ja jos se on kipeä, niin määrätään lääkkeet.
En ole itsekään saanut alas mitään vielä tänään, kun olen ollut niin perkeleen huolissani. Alkoi itkukohtauksen jälkeen luonnollisesti taas väsyttää. Taidan poiketa periaatteistani, ja laittaa meille pienen pedin tuohon lattialle, ja mennä Nanon viekkuun.
Tajusin kunnolla ehkä vasta tänä aamuna, miten paljon olen kasvanut kiinni tuohon rasittavaan, järsivään, mulkkuun nisäkkääseen. En tahdo mistään hinnasta luopua siitä. Se on mun vauvani.
maanantai 29. marraskuuta 2010
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Kotona taas!
Espoossa tuli vierailtua. Sen kyllä huomaa, ettei turhan usein tule käytyä, matkanteko jostain syystä jännitti ihan hirveästi. :( Mut kivaa oli, ja ihan rauhallisesti iltaa istuttiin Suvin ja Katin kämpillä. Pitäisi vain käydä useammin, niin ei ehkä jänskättäisi mennä Helsingissä. :D
Nano parka sen sijaan... Se oli kuulemma mun lähdöstä asti odottanut oven takana, että milloin mä tulen takaisin, ja alkanut ripuloimaan ja kieltäytynyt syömästä (kyllä, Nano kieltäytynyt syömästä, en ollut uskoa korviani). Mulle tuli tosi huono omatunto, että olinkin kehdannut lähteä. Mutta toisaalta, sen on opittava se, ettei mun elämäni pyöri pelkästään sen ympärillä. Ja jos ei ole karumpaa tapaa opettaa sille sitä, niin sitten sen on mentävä näin. Mutta kyllä silti melkoisen pahalta tuntui. Se itseasiassa ripuloi vieläkin, eikä se paljoa syönyt vaikka mä tulinkin kotiin. Tekisi mieli ottaa se viekkuun yöksi, mutta sekään ei vain käy. On todella vaikeaa muistuttaa itselleen koko ajan, ettei se toimi samoin kuin ihmislapsi.
Huomenna on vieläpä se rokotus, toivottavasti tämä ei nyt vaikuta siihen. Riku ehdotti, että soittaisin aamulla vielä sinne, ja kysyisin, että kannattaako tulla ollenkaan. Ehkä teenkin niin, ehkä en.
Voisin melkein mennä juomaan jotain, käytiin nimittäin saunassakin tänään. <3 Siellä Nano sai olla mukana, ja kastui sitten ihan kympillä. Ei se vettä tunnu pelkäävän, mutta kastua se ei haluaisi. :D (Okei, olin lapsellinen ja roiskin ihan tahallani vähän sitä päin, hihi. Kävi vain raivokkaasti vesisuihkun kimppuun.)
Nyt väsy, öitä ihmiset!
Nano parka sen sijaan... Se oli kuulemma mun lähdöstä asti odottanut oven takana, että milloin mä tulen takaisin, ja alkanut ripuloimaan ja kieltäytynyt syömästä (kyllä, Nano kieltäytynyt syömästä, en ollut uskoa korviani). Mulle tuli tosi huono omatunto, että olinkin kehdannut lähteä. Mutta toisaalta, sen on opittava se, ettei mun elämäni pyöri pelkästään sen ympärillä. Ja jos ei ole karumpaa tapaa opettaa sille sitä, niin sitten sen on mentävä näin. Mutta kyllä silti melkoisen pahalta tuntui. Se itseasiassa ripuloi vieläkin, eikä se paljoa syönyt vaikka mä tulinkin kotiin. Tekisi mieli ottaa se viekkuun yöksi, mutta sekään ei vain käy. On todella vaikeaa muistuttaa itselleen koko ajan, ettei se toimi samoin kuin ihmislapsi.
Huomenna on vieläpä se rokotus, toivottavasti tämä ei nyt vaikuta siihen. Riku ehdotti, että soittaisin aamulla vielä sinne, ja kysyisin, että kannattaako tulla ollenkaan. Ehkä teenkin niin, ehkä en.
Voisin melkein mennä juomaan jotain, käytiin nimittäin saunassakin tänään. <3 Siellä Nano sai olla mukana, ja kastui sitten ihan kympillä. Ei se vettä tunnu pelkäävän, mutta kastua se ei haluaisi. :D (Okei, olin lapsellinen ja roiskin ihan tahallani vähän sitä päin, hihi. Kävi vain raivokkaasti vesisuihkun kimppuun.)
Nyt väsy, öitä ihmiset!
perjantai 26. marraskuuta 2010
Kuvia sieltä ja täältä.
Ja loistava kännykkäkameralaatu!
Nanon ensimmäinen otos!
Noin lyhkäinen oli kuono vielä parikuukautisena.
Siirrytään randomimpaan osastoon:
Iidalle annoimme lahjaksi miniananaksen. It's so happy!
Kesäisestä duunipaikastani löytyi K-18 lankarulla.
Vekkulit sarvet! Helmikuu 2010.
Iloinen aamiainen.
Kaikkea sitä löytyikin.
Nanon ensimmäinen otos!
Noin lyhkäinen oli kuono vielä parikuukautisena.
Siirrytään randomimpaan osastoon:
Iidalle annoimme lahjaksi miniananaksen. It's so happy!
Kesäisestä duunipaikastani löytyi K-18 lankarulla.
Vekkulit sarvet! Helmikuu 2010.
Iloinen aamiainen.Kaikkea sitä löytyikin.
Lisempää elävää kuvaa!
Innostuin siis siirtelemään asioita puhelimestani ihan koneelle asti, ja tässä olisi vielä pari videota, jotka olen Nanosta ottanut!
Näin yleensä tulee elikolle sapuska, pitäähän sen eteen jotakin tehdä!
Raukka meni kaiuttimesta sekaisin! Sieltä kun kuului lajitoverin ulvahtelua ja mölinää. :o
Näin yleensä tulee elikolle sapuska, pitäähän sen eteen jotakin tehdä!
Raukka meni kaiuttimesta sekaisin! Sieltä kun kuului lajitoverin ulvahtelua ja mölinää. :o
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
Vähän piristää jo!
Viikonloppu on mennyt koiran kanssa ihan kivasti, tänään ei vielä ole tarvinnut yksiäkään pissoja kerätä lattialta! :o Annettiin myös matolääke tänään, ja Nano maistoi ekaa kertaa koiranmakkaraa. :D Roflailin sille, kun sen naama vääntyi kupille päästyä. "Mitäs perkelettä tämä on?"
Eilen käytiin myöskin meidän mummolan lähellä olevalla lenkkipolulla, ja Nano sai juosta vapaana. Se olikin kyllä aika puhki sen reissun jälkeen. :)
Melkein ollaan jopa saatu nukkua nyt viikonloppuna. Extraordinary!
Tuli tosiaan käytyä torstaina kampaajalla. Näin pari viikkoa sitten duunipaikan lähellä kampaamon edessä ständin, jossa luki, että opiskelijan tekemät hiustenleikkuut 10 e, ja tartuin tilaisuuteen... Teki tosi kivan tukan mulle, ja laitettiin vähän väriäkin!
Jeps, siinä olisi edestä ja takaa, ja vielä yksi syksyinen Nano! No eihän se enää noin pieni ole. :'(
Eilen käytiin myöskin meidän mummolan lähellä olevalla lenkkipolulla, ja Nano sai juosta vapaana. Se olikin kyllä aika puhki sen reissun jälkeen. :)
Melkein ollaan jopa saatu nukkua nyt viikonloppuna. Extraordinary!
Tuli tosiaan käytyä torstaina kampaajalla. Näin pari viikkoa sitten duunipaikan lähellä kampaamon edessä ständin, jossa luki, että opiskelijan tekemät hiustenleikkuut 10 e, ja tartuin tilaisuuteen... Teki tosi kivan tukan mulle, ja laitettiin vähän väriäkin!
Jeps, siinä olisi edestä ja takaa, ja vielä yksi syksyinen Nano! No eihän se enää noin pieni ole. :'(
torstai 18. marraskuuta 2010
Nyt auttamattomasti masentaa.
Miksi musta tuntuu, että mua ei haluta koskaan mukaan?
Tässä kaupungissa ei vain ole mulla sellaisia Tosi Ystäviä™. Tunnen joitain ihmisiä, mutta olen aika auttamattomasti yksin. "No onhan sulla Riku" joo, mutta kaipailisin myös ihan vaan tyttökavereita.
Duunissa on ollut ihan jees, mutta en mahdu sielläkään mihinkään rakoon.
En nyt vain jaksa.
Kävin tänään kampaajalla. Hetkisen tuntui ihan kivalta, mutta onko tämä uusi kampauskaan nyt sitten niin ihmeellinen. Tukka mikä tukka.
On nälkä ja väsyttää. Taidan mennä nukkumaan.
Tässä kaupungissa ei vain ole mulla sellaisia Tosi Ystäviä™. Tunnen joitain ihmisiä, mutta olen aika auttamattomasti yksin. "No onhan sulla Riku" joo, mutta kaipailisin myös ihan vaan tyttökavereita.
Duunissa on ollut ihan jees, mutta en mahdu sielläkään mihinkään rakoon.
En nyt vain jaksa.
Kävin tänään kampaajalla. Hetkisen tuntui ihan kivalta, mutta onko tämä uusi kampauskaan nyt sitten niin ihmeellinen. Tukka mikä tukka.
On nälkä ja väsyttää. Taidan mennä nukkumaan.
tiistai 16. marraskuuta 2010
Olen ollut todella väsynyt ja stressaantunut. Nano harrastaa vittuillakseen keskelle lattiaa kuseskelua, mutta menee sillä sentään jokunen käsky jo jakeluunkin. Ehkä.
Töissä kiirus.
Olen luvannut äitille tehdä sen pikkujoulunaamiaisiin asun. Nyt vasta aloin piirtää kaavoja, ja mulla on joku viikko aikaa tehdä koko kolttu. Voi huoh.
Rakastan Radio Rockin mainoksia.
Väsyttää. Yritän vielä kopioida tuon kaavan, ja jos sitten vaikka menisi nukkumaan. Rikukin tuli juuri ilmoittamaan, ettei vessan hanasta tule lämmintä vettä ennen huomista päivää... Voi huoh, oikeesti.
Töissä kiirus.
Olen luvannut äitille tehdä sen pikkujoulunaamiaisiin asun. Nyt vasta aloin piirtää kaavoja, ja mulla on joku viikko aikaa tehdä koko kolttu. Voi huoh.
Rakastan Radio Rockin mainoksia.
Väsyttää. Yritän vielä kopioida tuon kaavan, ja jos sitten vaikka menisi nukkumaan. Rikukin tuli juuri ilmoittamaan, ettei vessan hanasta tule lämmintä vettä ennen huomista päivää... Voi huoh, oikeesti.
torstai 11. marraskuuta 2010
maanantai 8. marraskuuta 2010
Täällä taas
En ole oikein jaksanut kirjoittaa. Väsy. :/
Viikonloppu meni oikein hyvin, itseasiassa jopa tämä aamu meni oikein hyvin, mitä en ollut uskoa todeksi. Nano ei enää ollenkaan kisko hihnassa niin pahasti kuin ennen, korkeintaan eteenpäin. Olen yrittänyt antaa mekupaloja onnistuneista suorituksista, ja olla huomioimatta sitä vetoyrityksistä. Mitään kovin selkeää tulosta meillä ei vielä ole. Eikä varmaan tulekaan vielä pitkään aikaan.
Nano osaa jo melkein odottaa, kun ruokaa annetaan. Ollaan yleensä pyydetty istumaan ja makuulle ennen ruokaa, ja nyt ollaan otettu käyttöön se kuuluisa "odota", eli koira ei saa koskea ruokaan ennenkuin lupa on annettu. Aluksi pideltiin kiinni niin kauan, että rimpuilu loppui, nyttemmin se ei enää juuri rimpuile, mutta jos ei siitä kiinni pitäisi, niin sehän syöksyisi heti sinne safkaan... :D Oletan, että me edistymme asian kanssa.
Ollaan jouduttu jättämään Nanoa valitettavan pitkiksi ajoiksi yksin, että tulisi töissäkin käytyä. Sen huomasi taas tänään, kun neiti oli tehnyt varmaan neljät pissat samalle paperille, ja kakat suoraan siihen oven taakse, kun eteisestä astuu sisään... Mutta minkäs teet. Ehkä se joskus jaksaa alkaa pidättämään.
Lauantaina kävi Zaida ja kauppasi mulle Mary Kay -tuotteita. Nyt on sitten puhdistusainetta, kosteusvoidetta ja huulipunaa ja rajauskynä tulee vielä postissa myöhemmin. Laskun kanssa. :D Mutta onpahan tuotteita!
Olen tässä katsellut jonkin verran videoita, jotka käsittelevät WoWin uusinta lisäosaa. Suosittelen muillekin tämän kaverin kanavaa YouTubessa. Sisältää taatusti spoilereita. Hän pelaa betaa ja omaa vekkulin brittiaksentin! En siltikään oikein tiedä, mitä ajatella uusimmasta lisäosasta. Voi huoh.
Viikonloppu meni oikein hyvin, itseasiassa jopa tämä aamu meni oikein hyvin, mitä en ollut uskoa todeksi. Nano ei enää ollenkaan kisko hihnassa niin pahasti kuin ennen, korkeintaan eteenpäin. Olen yrittänyt antaa mekupaloja onnistuneista suorituksista, ja olla huomioimatta sitä vetoyrityksistä. Mitään kovin selkeää tulosta meillä ei vielä ole. Eikä varmaan tulekaan vielä pitkään aikaan.
Nano osaa jo melkein odottaa, kun ruokaa annetaan. Ollaan yleensä pyydetty istumaan ja makuulle ennen ruokaa, ja nyt ollaan otettu käyttöön se kuuluisa "odota", eli koira ei saa koskea ruokaan ennenkuin lupa on annettu. Aluksi pideltiin kiinni niin kauan, että rimpuilu loppui, nyttemmin se ei enää juuri rimpuile, mutta jos ei siitä kiinni pitäisi, niin sehän syöksyisi heti sinne safkaan... :D Oletan, että me edistymme asian kanssa.
Ollaan jouduttu jättämään Nanoa valitettavan pitkiksi ajoiksi yksin, että tulisi töissäkin käytyä. Sen huomasi taas tänään, kun neiti oli tehnyt varmaan neljät pissat samalle paperille, ja kakat suoraan siihen oven taakse, kun eteisestä astuu sisään... Mutta minkäs teet. Ehkä se joskus jaksaa alkaa pidättämään.
Lauantaina kävi Zaida ja kauppasi mulle Mary Kay -tuotteita. Nyt on sitten puhdistusainetta, kosteusvoidetta ja huulipunaa ja rajauskynä tulee vielä postissa myöhemmin. Laskun kanssa. :D Mutta onpahan tuotteita!
Olen tässä katsellut jonkin verran videoita, jotka käsittelevät WoWin uusinta lisäosaa. Suosittelen muillekin tämän kaverin kanavaa YouTubessa. Sisältää taatusti spoilereita. Hän pelaa betaa ja omaa vekkulin brittiaksentin! En siltikään oikein tiedä, mitä ajatella uusimmasta lisäosasta. Voi huoh.
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
tiistai 2. marraskuuta 2010
Mikä tuossa koirassa on vialla?
Nano on käyttäytynyt todella, todella kummallisesti pari viime päivää. Ensinnäkin se on "leikkinyt" paljon aggressiivisemmin. Se yrittää tosiaan purra, ei tuota voi sanoa enää näykkimiseksi. Yritti muunmuassa toisen kerran tänään purra mua kasvoihin. Toiseksi se riehuu kerta kerralta enemmän ulkoilun jälkeen. Äsken se ei lenkin jälkeen nukkunut ollenkaan kahteen tuntiin, riehui vain ja jäysti kaikkea. Loppujen lopuksi se jäysti niin kauan puruluuta, että sen toinen pää irtosi ja pehmeni, jonka jälkeen se yritti kokonaisena niellä sen palasen.
... Mitä. Vittua? Eikö se muka saa riittävästi ruokaa, vai mikä saa yrittämään moista? En vaan oikeasti enää tajua.
Omia parannusehdotuksiani olisi pienempien lenkkien tekeminen, pienempien ruoka-annoksien useammin antaminen ja... en teidä, eristäminen? Valitettavasti keskimmäistä emme voi toteuttaa, pitää joskus käydä töissäkin.
Jos on parempia vinkkejä, niin otetaan vastaan!
... Mitä. Vittua? Eikö se muka saa riittävästi ruokaa, vai mikä saa yrittämään moista? En vaan oikeasti enää tajua.
Omia parannusehdotuksiani olisi pienempien lenkkien tekeminen, pienempien ruoka-annoksien useammin antaminen ja... en teidä, eristäminen? Valitettavasti keskimmäistä emme voi toteuttaa, pitää joskus käydä töissäkin.
Jos on parempia vinkkejä, niin otetaan vastaan!
Nanon kanssa menee... Joo, menee. Olen väsynyt.
Mutta eilen illalla sain ensimmäisen sukkani valmiiksi, wuhuu! Laitan siitä ehkä kuvan tänne. :D Ajattelin antaa sen äitille joululahjaksi. Äitille, joka lukee blogiani, hmm... Ehkä neulon sille parinkin. Jos lanka riittää. :) Sitten pitää tehdä loppuun faijan lahjakin, ja Allulle ja Mannalle ei ole vielä mitään. En tiedä tuleeko olemaankaan. :o :D
Kohta töihin puoleksi päivää, ei pysty pidempään olemaan tuon pennun takia vielä pitkään aikaan.
Jaan tämän teidän pelaajien kanssa, rakastan tätä. :D
Mutta eilen illalla sain ensimmäisen sukkani valmiiksi, wuhuu! Laitan siitä ehkä kuvan tänne. :D Ajattelin antaa sen äitille joululahjaksi. Äitille, joka lukee blogiani, hmm... Ehkä neulon sille parinkin. Jos lanka riittää. :) Sitten pitää tehdä loppuun faijan lahjakin, ja Allulle ja Mannalle ei ole vielä mitään. En tiedä tuleeko olemaankaan. :o :D
Kohta töihin puoleksi päivää, ei pysty pidempään olemaan tuon pennun takia vielä pitkään aikaan.
Jaan tämän teidän pelaajien kanssa, rakastan tätä. :D
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Iltalenkki tehtiin Nanon kanssa tosi hienosti. Taas siinä samassa kohtaa metsätietä alkoi ulina ja hidastelu, mutta maanitellessa tuli hyvää tahtia. Kakat osasi tehdä ulos. Valitettavasti kotiin päästyä alkoi taas jumalaton riekkuminen. Siinä vaiheessa, kun alkoi näykkimään mua - vaihteeksi - niin Riku sen sitten pisti maihin. Tuntuu, että sen on jotenkin tosi vaikeaa ymmärtää, mitä saa purra ja mitä ei. Yleensä pidän sitä selällään maissa, kuonosta kiinni ja ärisen sille niin kauan, että häntä lakkaa viuhumasta. Luulen, että se silloin on tajunnut, ettei tämä ole mikään hauska leikki, ja että purra ei saa. Sitten purulelun tarjoaminen, ja kehut kun nappaa siihen kiinni.
Osaa se kyllä jo istua! Sitten kun osaisi maate mennä myös. "Tänne" -käskyn ymmärtää myös jotenkuten, kunhan sen esittää liioitellulla äänensävyllä ja levittelee käsiä oikein maksimaalisesti... :D
Tämäniltainen riekkuminen oli kyllä pahempaa kuin vielä yhtenäkään iltana, ihan kuin sillä olisi alkanut jokin varhainen uhmaikä. Ehkäpä se on jotakin sopeutumisen loppuvaiheita, rajojen hakemista. Tiukka kuri vain, ei tässä muu auta.
Luettiin netistä, että jotkut ovat tehneet niin, että kaikki on tehty käskystä. Ei edes leikitä, ellei omistaja aloita. Tätäkin voi toki kokeilla.
Mutta nyt väsyttelee siihen malliin, että menen iltapesulle, ja ehkä teen vielä pari kerrosta sukkaa. Yötä!
Osaa se kyllä jo istua! Sitten kun osaisi maate mennä myös. "Tänne" -käskyn ymmärtää myös jotenkuten, kunhan sen esittää liioitellulla äänensävyllä ja levittelee käsiä oikein maksimaalisesti... :D
Tämäniltainen riekkuminen oli kyllä pahempaa kuin vielä yhtenäkään iltana, ihan kuin sillä olisi alkanut jokin varhainen uhmaikä. Ehkäpä se on jotakin sopeutumisen loppuvaiheita, rajojen hakemista. Tiukka kuri vain, ei tässä muu auta.
Luettiin netistä, että jotkut ovat tehneet niin, että kaikki on tehty käskystä. Ei edes leikitä, ellei omistaja aloita. Tätäkin voi toki kokeilla.
Mutta nyt väsyttelee siihen malliin, että menen iltapesulle, ja ehkä teen vielä pari kerrosta sukkaa. Yötä!
Edistystä ja takapakkia...
Nanosta sen verran, että eilisen ja tämä päivän aikana on tehty jo kolmet kakat ulos! Hoorays! Parit on tullu kyllä sisällekin, toiset yön aikana jotka se on vissiin itse hävittänyt, ja toiset tänään iltapäivällä, kun en riittävän nopeasti vienyt sitä pihalle (ei sillä että se takaisi mitään). Muutenkin ollut ihan hyvin käyttäytyvä yms, PAITSI: Vein tänään naamani lähemmäs lattiaa, niin kaveri tosiaan huomasi mut, pomppasi äkkiä pystyyn, tuli luokse ja päätti puraista mua naamaan. Lienee turhaa kertoa, etten ollut kovin kiitollinen, ja se sai kyllä kuulla kunniansa. Välillä tuntuu, että tuolla koiralla on kusta päässä, mutta kai sitä pitäisi vain kärsivällisesti panna se pentuiän piikkiin...
Olen saanut neuleitakin valmiiksi ennätystahtia. Tällä hetkellä tuntuukin, etten nukkumisen lisäksi, jaksaisi paljon muuta tehdä, kuin istua sohvalla neulomassa. Ensimmäiset sukkani valmistuvat megavauhtia, eilen ja tänään olen myös saanut valmiiksi kaulurin ja hartiahuivin. Laitan niistä kuvia ehkä joskus.
WoWia pitäisi pelata, peliaikaakin olisi vielä vähäsen. Ei pidä hukkaan heittää mitään!
Väsyttelee, huomenna tuntia aikaisemmin duuniin tekemään yksi akuutti sovite valmiiksi. Pitäisi mennä ajoissa nukkumaan tänään. Luojalle kiitos talviaikaan siirtymisestä.
Olen saanut neuleitakin valmiiksi ennätystahtia. Tällä hetkellä tuntuukin, etten nukkumisen lisäksi, jaksaisi paljon muuta tehdä, kuin istua sohvalla neulomassa. Ensimmäiset sukkani valmistuvat megavauhtia, eilen ja tänään olen myös saanut valmiiksi kaulurin ja hartiahuivin. Laitan niistä kuvia ehkä joskus.
WoWia pitäisi pelata, peliaikaakin olisi vielä vähäsen. Ei pidä hukkaan heittää mitään!
Väsyttelee, huomenna tuntia aikaisemmin duuniin tekemään yksi akuutti sovite valmiiksi. Pitäisi mennä ajoissa nukkumaan tänään. Luojalle kiitos talviaikaan siirtymisestä.
tiistai 26. lokakuuta 2010
Joo ei mä tuun kohta hulluks. Taas pistin sille ruuan eteen, ja heti sen jälkeen mentiin ihan tuohon omalle takapihalle, jossa ollaan siis oltu ennenkin. Ihan rauhallisesti olin, seisoskelin sen kanssa vaan, ja silloin vaan liikuin, kun näytti siltä, että se seuraa. Sit se taas hätääntyi, kun piti kaikkien paiskoa autojensa ovia samanaikaisesti, ja sitten alkoi vaihteeksi kauhea vinkuminen ja rimpuilu...
Ja heti kun pääsi sisälle, niin paskat keskelle keittiön lattiaa.
... Tulipahan tirautettua oikein kunnolla. Herranjumala että mä olen väsynyt.
Mutta sittemmin neiti osasi mennä sentään paperille. Voi huoh että tästä tulee pitkä operaatio.
Ja heti kun pääsi sisälle, niin paskat keskelle keittiön lattiaa.
... Tulipahan tirautettua oikein kunnolla. Herranjumala että mä olen väsynyt.
Mutta sittemmin neiti osasi mennä sentään paperille. Voi huoh että tästä tulee pitkä operaatio.
... Joo. Edelleen paskana
Rankkaa, rankkaa, rankkaa.
Nanosta on aika vaikea saada kiinni (kuvaannollisesti), mutta vielähän me rakennetaan tätä luottamusta. Eilen kun sekä minä että Riku oltiin sen kanssa lenkillä, niin meni tosi hienosti! Me käveltiin todella pitkälle, jopa yhden tien yli, jonka kohdalla molemmat oli jo varmoja, että pentu nykäisee liinat kiinni. Siitä se vain tepsutteli yli muina naisina. Ja sitten kun tultiin kotiin päin, niin kierrettiinkin vielä meidän taloyhtiön talot, ja sitten vasta tultiin sisälle. Kaveri kulki hienosti hihnassa, ei vetäny eikä jääny kuhnimaan.
... Mutta sitten kävin sen kanssa yksin illalla. Ja aivan tasan katastrofaalista. Ei pissaa, ei kakkaa, vain sairaasti rimpuilua ja ulinaa siellä hihnan päässä. Ja se on todella noloa, eikä siihen tunnu olevan mitään ratkaisua. Olen yrittänyt löytää joka paikasta tietoa siitä, mitä sitten kannattaa tehdä, kun pentu vetää ja ulisee hihnan päässä. Joka paikassa hoetaan vain tyhmänä sitä, kuinka "käänny ja lähde toiseen suuntaan". Hei haloo. Jos mä lähden toiseen suuntaan, niin tää kaveri kääntyy kanssa, ja alkaakin pakittaa. Aivan yhtä tyhjän kanssa. Olisi kiva, kun tuolta internettien ihmeellisestä maailmasta löytyisikin sitä tietoa. Nolottaa perkele kun se vaan ulisee kovaan ääneen, pakittaa ja hyppii kuin rodeohärkä... Enkä mä osaa tehdä mitään siinä tilanteessa. Siihen tilanteeseen ei vain ole ohjeita. Ei kirjoissa, ei netissä.
Tuntuu, että välillä edetään hurjan nopeasti, ja sitten tullaankin yhtäkkiä takapakkia kaikki se, mitä ollaan "opittu". Se on todella turhauttavaa. Mukavampi olisi edetä tasaisesti, mutta kun ei niin ei.
Taidan kaiken lisäksi olla tulossa kipeäksi. Toisaalta se ei olisi mikään ihme. Tämä aika vuodesta, kaikki stressi ja jännitys mikä pennun mukana tuli... Ja se, kuinka mä Nanon kanssa joka päivä käyn hermojeni äärirajoilla monta kertaa. Normaalisti mun elämä on melko tasaista, en ole kovinkaan hermostunut tai hätääntynyt usein. Ei ole ihme, jos pistää västyttämään, kun on yhtäkkiä niin paljon "henkisiä muutoksia". Pakko se vain on kestää. Uskottelen tiukasti itselleni, että suunta tästä on vain ylöspäin.
Ja nyt kun tuo koiruus nukustelee, niin yritän itsekin lepuuttaa tuossa sohvalla. Jos tekisi vähän niitä etätöitä samalla.
Nanosta on aika vaikea saada kiinni (kuvaannollisesti), mutta vielähän me rakennetaan tätä luottamusta. Eilen kun sekä minä että Riku oltiin sen kanssa lenkillä, niin meni tosi hienosti! Me käveltiin todella pitkälle, jopa yhden tien yli, jonka kohdalla molemmat oli jo varmoja, että pentu nykäisee liinat kiinni. Siitä se vain tepsutteli yli muina naisina. Ja sitten kun tultiin kotiin päin, niin kierrettiinkin vielä meidän taloyhtiön talot, ja sitten vasta tultiin sisälle. Kaveri kulki hienosti hihnassa, ei vetäny eikä jääny kuhnimaan.
... Mutta sitten kävin sen kanssa yksin illalla. Ja aivan tasan katastrofaalista. Ei pissaa, ei kakkaa, vain sairaasti rimpuilua ja ulinaa siellä hihnan päässä. Ja se on todella noloa, eikä siihen tunnu olevan mitään ratkaisua. Olen yrittänyt löytää joka paikasta tietoa siitä, mitä sitten kannattaa tehdä, kun pentu vetää ja ulisee hihnan päässä. Joka paikassa hoetaan vain tyhmänä sitä, kuinka "käänny ja lähde toiseen suuntaan". Hei haloo. Jos mä lähden toiseen suuntaan, niin tää kaveri kääntyy kanssa, ja alkaakin pakittaa. Aivan yhtä tyhjän kanssa. Olisi kiva, kun tuolta internettien ihmeellisestä maailmasta löytyisikin sitä tietoa. Nolottaa perkele kun se vaan ulisee kovaan ääneen, pakittaa ja hyppii kuin rodeohärkä... Enkä mä osaa tehdä mitään siinä tilanteessa. Siihen tilanteeseen ei vain ole ohjeita. Ei kirjoissa, ei netissä.
Tuntuu, että välillä edetään hurjan nopeasti, ja sitten tullaankin yhtäkkiä takapakkia kaikki se, mitä ollaan "opittu". Se on todella turhauttavaa. Mukavampi olisi edetä tasaisesti, mutta kun ei niin ei.
Taidan kaiken lisäksi olla tulossa kipeäksi. Toisaalta se ei olisi mikään ihme. Tämä aika vuodesta, kaikki stressi ja jännitys mikä pennun mukana tuli... Ja se, kuinka mä Nanon kanssa joka päivä käyn hermojeni äärirajoilla monta kertaa. Normaalisti mun elämä on melko tasaista, en ole kovinkaan hermostunut tai hätääntynyt usein. Ei ole ihme, jos pistää västyttämään, kun on yhtäkkiä niin paljon "henkisiä muutoksia". Pakko se vain on kestää. Uskottelen tiukasti itselleni, että suunta tästä on vain ylöspäin.
Ja nyt kun tuo koiruus nukustelee, niin yritän itsekin lepuuttaa tuossa sohvalla. Jos tekisi vähän niitä etätöitä samalla.
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Olen aivan paskana
Tää oli just niin rankkaa kuin olin kuvitellut, ellei vielä hieman rankempaa. Nukkumisesta ei toivoakaan, mutta pakko yrittää.
Tänään on käyty neljä kertaa ulkona, joista kahdella ei mitään. Ulkona käyminen on tuolle neidille kovin pelottavaa. Talon päätyyn parkkipaikalle mennään ihan ok, mutta sen ylittäminen on kovin vaikeaa. Jos sen yli päästäänkin, niin viimeistään siinä metsätien alussa tytsy lyö liinat kiinni ja alkaa uikuttaa. Syliin jos pääsee, niin ei ole mitään ongelmaa. Sitten voidaan mennä vaikka maailman ääriin asti. Mutta eihän sitä sinne voi joka kerta kantaa, se vaan tottuu siihen, ja siinähän ollaan. Kaveri painaa nyt kaksikuukautisena sen 7,5 kiloa. Paljonko se painaa kuukauden päästä? Tai puolen vuoden? Ehdottomasti huono vaihtoehto.
Tänään saatiin kuitenkin pentuvaljaat, joten vähän paremmin pysyy se koira lapasessa. :D
Voin tänään todella pahoin. En kuitenkaan oksentanut, vaikka kuinka yritin. Tunnin torkkumisella parani olo jonkin verran. Mietin, että se koiran tulosta johtuva jännitys varmaan laukesi tänään, ja sain vatsanväänteet, huonon olon ja huippauksen vasta näin jälkijunassa... Hämäläinen mikä hämäläinen.
Olen enigeis todella väsynyt, ja taidan nyt mennä sohvalle syömään suklaata. Soronoo! -->
Tänään on käyty neljä kertaa ulkona, joista kahdella ei mitään. Ulkona käyminen on tuolle neidille kovin pelottavaa. Talon päätyyn parkkipaikalle mennään ihan ok, mutta sen ylittäminen on kovin vaikeaa. Jos sen yli päästäänkin, niin viimeistään siinä metsätien alussa tytsy lyö liinat kiinni ja alkaa uikuttaa. Syliin jos pääsee, niin ei ole mitään ongelmaa. Sitten voidaan mennä vaikka maailman ääriin asti. Mutta eihän sitä sinne voi joka kerta kantaa, se vaan tottuu siihen, ja siinähän ollaan. Kaveri painaa nyt kaksikuukautisena sen 7,5 kiloa. Paljonko se painaa kuukauden päästä? Tai puolen vuoden? Ehdottomasti huono vaihtoehto.
Tänään saatiin kuitenkin pentuvaljaat, joten vähän paremmin pysyy se koira lapasessa. :D
Voin tänään todella pahoin. En kuitenkaan oksentanut, vaikka kuinka yritin. Tunnin torkkumisella parani olo jonkin verran. Mietin, että se koiran tulosta johtuva jännitys varmaan laukesi tänään, ja sain vatsanväänteet, huonon olon ja huippauksen vasta näin jälkijunassa... Hämäläinen mikä hämäläinen.
Olen enigeis todella väsynyt, ja taidan nyt mennä sohvalle syömään suklaata. Soronoo! -->
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)