tiistai 26. maaliskuuta 2013

Mummola


Aurinko porottaa poskea. Talvitakissa on lämmin. Kädet ovat vähän hikiset. Ikkunasta ei voi katsella ulos järvelle, siellä on niin kirkasta. Riisun talvitakin, kaulaliina saa jäädä.

Kahvi on lämmintä. Ja kitkerää, kitkerää hyvällä tavalla. Jään kaipaamaan sitä.

Kun suljen silmät, kuulen kellon tikityksen ja jääkaapin hurinan. Radio on naapurihuoneessa ihan hiljaisella, mummi kuuntelee sitä kirjoja lukiessaan. Kahvikuppi jää pöytään. Kävelen makuuhuoneeseen ja riisun kengät jalasta. Kömmin mummin kainaloon ja kyynel vierii alas poskea. Mummi silittää hiuksia ja nostaa kirjan taas eteensä. Nyt mummi lukee Markku Roppolaa.

Vaari tulee hakemaan jääkaapista makkaran pätkän ja menee takaisin ulos, kessuttelemaan. Siellä vaari aina istuu, kopissa ulkona ja polttaa tupakkia. "Tupakkasalongissa". Niin ne asiat vain ovat.

Kohta on huhtikuu. On niin kovin lämmin. Mummi lähtee puhelimeen, ja muistan kahvin. Nousen sängystä. Keittiöön päästyäni nostan kupin huulilleni ja maistan varovasti. Se on vielä lämmintä.

Kissa kurisee, vaatii rapsuja. Silitän kissavanhusta, enkä arvosta ollenkaan, kun se nousee säärtäni vasten seisomaan, kynnet farkunlahkeeseen pureutuen.

Istun vaarin tuolissa. Tästä näkee ovelle. Jonain päivänä kävelen tuosta ovesta ulos viimeisen kerran. Se päivä on kivuliaan lähellä.

2 kommenttia:

inka.k kirjoitti...

Ihana, koskettava teksti! <3

Hetunen kirjoitti...

Inka K.: Kiitos kommentista! Lähdin oikeastaan kirjoittamaan tuota ruutupaperille mummolassa, ja päätin että se on julkaisukelpoinen. :) Kuvaa just mun fiiliksiä...