Ei, ei tule mitään typeriä arvontoja, ja 200. päivityskin on kauheaa valittamista, mutta mulla on oikeus.
Toi. Vitun. Eläin. Milloin se muka alkaa käyttäytyä fiksusti? Alkaako ikinä? Ei mulla kohta enää ole aikaa sen perseilyille. Joo, ehkä kunnon lenkeillä saisi purettua sitä energiaa, mitä siitä löytyy enemmän kuin Olkiluodosta, mutta eihän sitä kukaan halua lenkille viedä, kun se käyttäytyy noin! Mua ei ole olemassakaan ulkona. Vaikka kuinka nykisin hihnasta ja ärjyisin eitä ja nappaisin sormilla kaulasta ja kuonosta, niin ei. Ei kiinnosta. Sitä pitäisi oikeasti hakata nyrkillä, ennen kuin sitä alkaisi kiinnostaa se hihnan toinen pää. Ja ennen kuin joku keksii vetää omat johtopäätöksensä, niin ei. En hakkaa sitä nyrkillä...
Ollaan kokeiltu kuristuspanta, kuonopanta, vedonestovaljaat, ollaan kokeiltu tiukka kieltäminen, ollaan kokeiltu fyysista rangaistusta, ollaan kokeiltu nameilla houkutusta ja kehumista. MIKÄÄN ei auta. Mitä mä teen väärin? Voisiko joku valaista mua? Kotona ihan ok, väistää mua ja minä menen ensin ovista ja ruokaa ei ota ilman lupaa... Osaa ja ymmärtää käskystä mennä maate, ei juuri hauku yms... Mutta se vitun ulkoilu. Koko ajan saa olla laittamassa kyljellensä ulkona, että muistaa mun olemassaolon. Tänään nappasi hätäpäissään mua ranteeseen kiinni, kun kyllästyin tuhannen ein ja nykäisyn jälkeen sen käytökseen, ja pistin sen tylysti maihin. Ja nimenomaan hätäpäissään. Ei se ollut edes kuullut mun ärjymistä eikä tuntenut niitä nykäisyjä (ja mä joudun nykimään sitä hihnaa kaksin käsin että se koira edes liikahtaa), vasta sitten kun kävin siihen käsiksi niin se huomasi mut, säikähti, veti korvat luimuun ja silmänvalkuaiset esiin ja vingahtaen iski hampaat mun ranteeseen. Nopeasti vain, eikä mitään jälkeä jäänyt, mutta silti. Se ei siis todella kiinnittänyt muhun mitään huomiota ennen sitä.
Mitä mä teen? Onko mulla vaan koira, josta ei koskaan tule mitään? Tarvitsen apua sen kanssa, mutta en enää tiedä mistä etsiä... Kouluttajalla ollaan käyty, pitkälle toistasataa euroa hukkaan. Nano turtuu ihan kaikkeen mitä sille tekee. Luulen, että ainoa, millä sen huomion saisi, on sähköpanta. Sattuneesta syystä ei onnistu sen kokeilu.
Mua vaan itkettää. Tunnen itseni maailman huonoimmaksi koiranomistajaksi. Oon parhaani mukaan yrittäny kasvattaa tosta eläimestä yhteiskuntakelpoista koiraa, mutta enpä ole onnistunut (siinäkään...).
No okei, onnistuin pääsemään sinne korkeakouluun, toivottavasti siitä nyt edes tulee jotakin. Ja siinä siis syy, miksi mulla ei kohta ole enää aikaa yrittää keksiä, että mihin tuon helvetinsiittämän energiat saisi purettua.
4 kommenttia:
Et sää huono koiranomistaja ole, kun yrität kuitenkin kovasti. Ehkä sulla on vaan väärä koira...
Ja kyllä, on myös semmoisia koiria, jotka ei tokene. Veljellä oli koira, jonka perushoitotoimenpiteistä ei tullu mitään ilman rauhottavia. Sille koiralle ei sitten käyny hyvin, mutta kaikkien olo varmasti huojentui... Niin ikävältä kuin se kuulostaakin.
En tiedä miten neuvoisin Nanon kanssa tekemään... Muutenkin kun sivusta huutelu ilman kokemusta on niin helppoa. Fyysinen kuritus ei varmasti ole se ratkaisu. Nano tuskin on tyhmäkään, jos käskyt menee edes sisällä perille oikein. Ollapa nyt koirankouluttaja!
Onneksi olkoon korkeakouluun pääsystä! Se on hieno saavutus nykypäivänä! :D
Kiitos onnitteluista ja kommentista!
Eihän se tyhmä ole. Vain mulkku, kuten miehekkeen kanssa leikkisästi asia ilmaistaan... :P
Itse asiassa kouluttaja oli sitä mieltä, että ulkosalla fyysinen kuritus saattaa olla ainoa ratkaisu. Ainakin sellainen, jolla ei-toivotun käytöksen saa loppumaan. Eristäminen toimii hyvin sisällä, mutta milläs eristät ulkona...
Mutta ei se fyysinen kurituskaan pitkällä tähtäimellä auta, sillä tuo koira unohtaa sekunneissa saaneensa selkäänsä, joten tuntuu typerältä sitä kurittaa... Mutta esim. silloin kun toisia koiria tulee vastaan, niin mulla ei ole paljon vaihtoehtoja. Se on kuritus, tai koiran perässä raahautuminen hiekkatiellä... :<
Mutta ei kai tässä auta muu kuin jatkaa. Vielä on se pieni toivonmuren, että se jonain kauniina päivänä aikuistuu tai edes vähän järkevöityy ja rauhoittuu tuosta. On niitäkin tarinoita olemassa, kuinka "mahdottomat" koirat ovat vain eräänä aamuna alkaneet käyttäytyä ihan fiksusti. Ehkä meilläkin joskus.
Fyysisen palautteen perillemeno riippuu ihan koirasta. Luna vaan riehaantuu, jos sitä hairahtuu näpäyttämään jotenkin. ^^;
Vilanderin ukko varmaan neuvoisi kokeilemaan ulkona eristämistä laumasta... Jos koira ei tule käskystä luokse, niin se pitäisi tavallaan ajaa pois, jos tulisi vasta myöhemmin takaisin. Koira otetaan takaisin laumaan vasta kun se ihmisille (=lauman johtajille) sopii. Jotkut kauhistelee tätä menetelmää, mutta en nyt tiedä onko se sen kummempi kuin muutkaan metodit... Vaatii toki semmoisen paikan, ettei ole pelkoa koiran karkaamisesta jonnekin vaaralliseen paikkaan.
Se ei varmasti koiraa hajota, jos kerran siihen pisteeseen on jouduttu menemään! Jos on niin kovapäinen eläin että pitää laumasta erottaa, niin ei se siitä voi elämää suurempia traumoja saada. Tätä mieltä siis olen minä. :D
Mutta kouluttaja, jolla kävimme vuosi takaperin koulutti nimenomaan Vilanderin metodeilla, ja sanoi meille, ettei missään nimessä kannata tehdä tuota ulkona eristämistä. Nano on nimittäin niin itsenäinen, että se saattaisi hyvinkin ottaa sitten hatkat lopullisesti. :/ Surullisinta on, etten epäile häntä siinä asiassa lainkaan. Siinä saattaisi vaan villahousut vilkahtaa ja koira olisi tiessään... Ja jos totta puhutaan, en ole myöskään varma, miten se ihan oikeasti onnistuisi, Nanohan alkaa yleensä vain leikkiä silloin kun minä jo suutun. Voi olla ettei se ymmärtäisi mun ärhentelyä ja pois ajamista oikein.
Moni on sanonut, että Nano on aika jännä koira, nyt vasta alan itsekin ajatella niin.
Lähetä kommentti