Poikarakkautta ja kirppareilua

Onneksi Ida tuli tänään piristämään mua. Juotiin teetä ja syötiin donitsia ja puhuttiin paljon paskaa. Mahtavaa, että on kavereita, jotka muuten vaan muistaa ja piristää. ♥ Ida vielä ystävällisesti käytti mua kaupassa, jotta sain aamiais- sekä kanakeittotarvikket. Niillähän mä menen kuuhun asti!

Ja sitten käytiin kirpputorillakin. Mun viimeiset käteiset meni autuaasti sinne, mutta hittojako siitä. Olipa ainakin kivaa! Löytyi seuraavanlaisia tuotteita:

Valkoinen lyhythihainen trikootunika, printissä on myös glitteriä!

Sinapinvärinen neuletakki kaksirivisellä napituksella. (Yllättävä valinta minulta, vai mitä sanotte?) 

Kesämekko mallia H&M, omistan samanlaisen mutta turkoosina ja erilaisella kuvioinnilla. Tätä täytyykin sitten käyttää esim. bikiniyläosan kanssa, sillä omalle rintavarustukselleni malli on ehkä hieman liian avoin pelkkien liivien kanssa käytettäväksi.

Sellaisia fiksuja ostoksia tällä kertaa. Tuntuu, että olen ostanut vaatteita nyt niin paljon kirpputoreilta ja alennusmyynnistä, että varmasti yli puolet arkivaatteistani on peräisin jommastakummasta. Eipä haittaa, ihan fiksuahan se on kierrättää.

Ja sohvakin vaihtoi väriä joka kuvan välillä. :)

Olen löytänyt aivan mahtavan sivuston, Raythe Reign, josta löytyy useampi yaoistoori. Sivusto on suurimmaksi osaksi maksullinen, trial account maksaa vajaat 10 dollaria kuukaudelta. Sivustolle lisätään joka päivä uusi luku johonkin tarinaan, ja sieltä löytyy kalenteri lukujen päivityksiä koskien. Myös pari mangaa löytyy. Genret pyörivät enimmäkseen urban fantasyn ja science fictionin tienoilla. Tutustumisen arvoinen sivusto, mikäli olet poikarakkausstooreista koskaan pitänyt! ;)

Yksin kotona

Mies lähti Lappiin tänä aamuna, mutta silti jotenkin elämä hymyilee. Tämä päivä oli mukava, tein juuri niitä asioita joita halusinkin. En siis paljon mitään. Oikojalla kävin, Auroran ja Mirjamin kanssa teet nykäisin, Artweaveria kirosin ja porukoilla kävin Nanonenän kanssa syömässä. Oli siis kaikin puolin miellyttävä päivä.

Työelämävalmennus tosiaan loppui tänään. Nyt sitä ollaan taas sitten työttömiä, ja osaksi toivotaan osaksi pelätään, että tultaisiin valituksi sinne korkeakouluun.

Tänään puhuttiinkin tyttöin kanssa siitä, kuinka mahdollisesti elän tässä sellaista murrosvaihetta elämässä. Talvi oli yhtä epätietoisuudessa ja vajonneessa itsetunnossa pyörimistä, mutta sitten ymmärsin muutamia viikkoja sitten, että olen aivan väärällä alalla. Ja se tuntui hyvältä. Tiedänpähän ainakin, mitä mun EI pitäisi tehdä. Pidän työstäni, mutta koska mä olen täysin kunnianhimoton ihminen, niin en tule koskaan tällä alalla varsinaisesti menestymään. En tarkoita, että kunnianhimottomat ihmiset menestyisivät millään alalla erityisesti, mutta jollain muulla alalla mun olisi mahdollista päästä vakityöhön, josta saa inhimillistä palkkaa.

Haluaisin jotain vakaata, jossa olisi joka päivä ihan pieniä haasteita. En pidä järjettömän suurista projekteista, ainakaan liian usein. Haluaisin myös olla ohjaavassa asemassa, tai opettaa. Pidän opettamisesta, ja uskallan väittää että olen siinä ihan mukiinmenevä, ellen jopa hyvä. Haluan olla tekemisissä ihmisten kanssa sekä palvella asiakkaita, koska olen siinäkin hyvä ja tiedän sen. Haluan tehdä jotain vastuullista, mutta haluan tehdä sitä myös yhdessä muiden kanssa. Jotenka hain liike- ja taloushallinnon alalle.

Mä todella toivon, että pääsisin edes pääsykokeisiin asti. Ja mä todella pelkään, että kaikki muut hakijat on käyny lukiot ja merkonomikoulutukset ja on miljoona kertaa parempia kuin minä. Jännitän tätä aivan kamalasti. Toivottakaa lukijat onnea! :)

Bonuksena Nano! ♥