Pakko sanoa, että vaikka homma lähti hienosti käyntiin, niin yksin on tosi vaikeaa laihduttaa. Ja parisuhteessa myös, kun toinen syö kaikkea mahdollista vieressä. Näiden parin masennusviikon aikana olen syönyt ihan sikana. Monta pudotettua kiloa on tullut takaisin. Enkä oikeastaan välitä. Edelleenkin muu ei harmita kuin se, etten mahdu vaatteisiini. Peiliin katsoessa on hyvin neutraali olo. "Just toltahan mä oon aina näyttäny, ihan ok".
Alkoholin käyttöä en tosissaan lopettanut, mutta baarissa en ole käynyt sen jälkeen, kun hukkasin neuletakkini ja kaikki rahani. Olen juonut vähäsen, mutta hyvässä seurassa. Se on hyvä.
Tukka on taas vähän vaaleampi, mutta vielä siitä lähtee väriä. Ehkäpä otan yhden blondauksen vielä, ja katsellaan väriä sitten vasta. Jonkun sävyinen vaalea, mukamas aito blondi.
Haluaisin lähettää kirjeitä, ja saada niitä. Tänään kirjoitan yhden kirjeen, lupaus.
2 kommenttia:
Paljon paljon aurinkoa ja piristymisiä sulle! :) Vaikka tämä nyt tosi kliseiseltä kuulostaakin, niin ainoa suunta pohjalta on ylöspäin. Kyllä se siitä, pikkuhiljaa.
Mmjoo, se on kyllä lähes mahdotonta vahtia syömisiään seurassa, joka ei itse välitä asiasta tuon taivaallista... Sais olla ihan pirun kova itsekuri! :D
Voi kirjeitä..! Itellä oli tapana peruskoulun aikoihin kirjotella piiitkiä piiitkiä kirjeitä hevoshulluille kavereille. Jos tapa jatkuisi, niin postista tulisi joskus jotain ihanaakin pelkkien laskujen sijasta. Kirjoita siis ihmeessä! Ilahduttaa varmasti myös vastaanottajaa! :D
Kiitos kiitos!
Olenkin luopunut toivosta laihduttaa "terveellisesti" kun tuo rinnallani tarpova mies syö mitä vaan... :D Taidan yrittää ensimmäisenä pienentää annoskokoja, sekin tekisi jo ihmeitä?
Kirjeitä on ihana saada. <3 Varsinkin jos ne tulevat AIVAN yllättäen. :)
Lähetä kommentti