tiistai 3. toukokuuta 2011

Elossa ollaan!

Olen vain ollut niin masentunut. NIIN masentunut. En kai ole tiedostanut sitä ennen tätä. Mulla ei oo mitään. Mä oon kotona kaiket päivät yksin, en ole jaksanut tehdä kotitöitä, en ole ollut kiinnostunutkaan niiden tekemisestä. Raahaudun väkisin koiran kanssa ulos että se pääsee pissalle.

Parin viime päivän aikana on onneksi vähän helpottanut. Riku sai mut hoitamaan tiskit ja pyykit, ja innostuin niistä ihan hirveästi. Jotain tapahtui! Keittiöstä tuli siistimpi! Muistin taas, miten paljon tykkään pyykinpesusta(no, paremminkin niiden ripustamisesta...)! Ja eilen illalla Jokke tuli raahaamaan mut ja Rikun koirien kanssa ulos, ja me oltiinkin sitten porukalla kaksi ja puoli tuntia ulkona. Nano sai juosta ympäri metsiä ja se teki sille kyllä hyvää. Harmi etten ymmärtänyt ottaa kameraa mukaan. Ensi kerralla sitten.

Tänään Iida kävi teellä ja jutusteltiin niitä näitä. Olen viime aikoina unohtanut senkin, että mulla oikeasti on tässä kaupungissa pari kaveria. Olkoonkin, että yhden käden sormilla laskettavissa, niitä kuitenkin on. Mutta ehkäpä mun joskus pitäisi itse soittaa niille reilusti, ja kysyä mitä ne puuhaavat, sen sijaan että velloisin itsesäälissä kotona ja vakuuttelisin itselleni, että "ei ne kuitenkaan ehdi mua tavata". Varmastikin nekin haluaa nähdä mua, mutta ei vaan halua aina itse tehdä aloitetta. Kyllä mun tapaamiselle varmasti löytyy aikaa kalenterista, vaikka olisikin työssäkäyvä. Mähän voin joustaa vaikka kuinka paljon, kun olen itse työtön. Jotain hyvää siinäkin asiassa!

Yritän olla vähän positiivisempi tästä eteenpäin. Ollaan kuitenkin menossa kesää kohti. Koko ajan on valoisampaa ja se jos mikä on omiaan tekemään ihmisestä iloisen.

Ai niin, vappu meni hienosti myös! Meidän taloyhtiössä oli talkoot vappuaattona, joissa me toki kuuliaisina kansalaisina oltiin mukana. Moni oli todella iloinen, että "me nuoriparikin" osallistuttiin. Sen jälkeen käytiin Viikselässä syömässä(oli tosi hyvää grillisapuskaa) ja siirryttiin meidän porukoille nautiskelemaan jälkiruokaa siten, että olin kolme kertaa illan aikana ihan hirvittävässä ähkyssä. Heti kun helpotti, oli aina pakko ottaa lisää munkkia. But that's me!

Pitkästä aikaa hyvissä fiiliksissä, menenpä ripustamaan pyykit, koskapa se on mun eniten lempparia!

6 kommenttia:

Jeanette J. kirjoitti...

Oi mä niin tiedän miltä susta tuntuu. Karppaamisestakaan ei tule mitään kun en vaan uupumukseltani/masennukseltani vaan välitä, sit ryyppään ja röökaan kaikki viikonloput ja menen maanantaisin väsyneenä töihin ja vihaan sitäkin vielä enemmän. Life is. :/

Hetunen kirjoitti...

Kiitos kommentista!

Ja tää ainainen väsymys. Se on ihan hullua. Mieli ei tee mitään tehdä osaksi jo senkin takia, että mukamas väsyttää ihan sikana...

j-jumala kirjoitti...

hei niiin tuttua! mä hajoilin torniossa ihan huolella (sisältäen jotain yöllisiä vessassa itkemisiä ja muita ahistuskohtauksia) jos mulla ei ollu mitään tekemistä ja toi toinen kävi koulussa. en jaksanu just siivota paitsi välillä ku tuli sellanen buusti et ei vittu ei tästä elämästä tuu mitään ja kai mä nyt voin ees yht kämppää pitää kunnossa ku en muutakaa tee. tuntu et mulle ei ollu siel mitään.

en tiiä kyl kauan ois pää kestäny, sit onneks löysin sen eläinpihan ja aloin käydä siel hengailee ja tekee juttuja. helpotti kummasti vaikkei siitä juuri tuloja tullukkaa, rotille ja koiralle ruokaa lähinnä.

nyt vähä jännittää ku lähen sinne taas takasi tän puolentoistakuukaden espoos oleilun jälkeen. et hajoonko taas ku oon vaa iteksee himas. kai sitä pitää vaa ottaa itteää niskasta ja alkaa tekemään jotain.

mikähän mun pointtina oli? koita pärjää ja rupee harrastaa jotai siistii mis näkee ihmisii! seki helpottaa ku on jotai menoja ja jotai ihmisii kelle jutella ees jotai shaibaa toisinaan, ei tunnu nii orvolta.

Hetunen kirjoitti...

Oon ajatellutkin, että kun saan pyörän kuntoon, niin yritän opetella Nanon kanssa pyöräilyä (Nano on just sitä luokkaa, et se juoksee suoraan pyöränrenkaan alle kun näkee mun toisella puolella jotain jännää...) ja jos se oppii, niin koirankin kanssa voi sitten mennä joka paikkaan! :) Ja jos ei opi, niin sitten mä vaan meen ilman koiraa, wuhu! ONNEKSI (kyllä, pystyn sanoon näin) tässä kaupungissa on nyt sit kolmisen muutakin kaveria, jotka on vissiin aika vitun työttömänä kesän. :D Imma not aloun!

Olisin varmaan aloittanutkin aikidon uudelleen, jollei se dojo olisi siirtynyt toiselle puolen kaupunkia heti kun me muutettiin tähän...

Suvi kirjoitti...

Hei kai pelasitte äpyä porukoillas? :D

Hetunen kirjoitti...

No ei ees pelattu, hö. :D