Nano on käyttäytynyt todella, todella kummallisesti pari viime päivää. Ensinnäkin se on "leikkinyt" paljon aggressiivisemmin. Se yrittää tosiaan purra, ei tuota voi sanoa enää näykkimiseksi. Yritti muunmuassa toisen kerran tänään purra mua kasvoihin. Toiseksi se riehuu kerta kerralta enemmän ulkoilun jälkeen. Äsken se ei lenkin jälkeen nukkunut ollenkaan kahteen tuntiin, riehui vain ja jäysti kaikkea. Loppujen lopuksi se jäysti niin kauan puruluuta, että sen toinen pää irtosi ja pehmeni, jonka jälkeen se yritti kokonaisena niellä sen palasen.
... Mitä. Vittua? Eikö se muka saa riittävästi ruokaa, vai mikä saa yrittämään moista? En vaan oikeasti enää tajua.
Omia parannusehdotuksiani olisi pienempien lenkkien tekeminen, pienempien ruoka-annoksien useammin antaminen ja... en teidä, eristäminen? Valitettavasti keskimmäistä emme voi toteuttaa, pitää joskus käydä töissäkin.
Jos on parempia vinkkejä, niin otetaan vastaan!
6 kommenttia:
no se on ainaki selkeesti energinen pentu joka tarvittee tekemistä. enemmän leikkiä ja riehutusta, lenkkejähän ei sais kauheen pitkiä tehä noin pienille. enemmän jo kaikkea koulutustaki sen rajoissa mitä se tajuaa, vaatii aivotyötä varmaan myös ku siinä on kaikkia noita ns fiksumpia rotuja. ja selkeet kiellot, ei saa purra. jos näykkii ni tarjotaan lelua tilalle ( minkä varmaa tiesitki ....) ja jos puree ni sitte ihan suoraan että ei, ei välttämät koiraa maihin mut että se ymmärtää että tää oli väärin.
ja aivan varmaan saa tarpeeks ruokaa, se purkaa energiaa tohon luuhun. palveluskoirat niiku seefferit on mielettömän aktiivisia, ja huskyt varmaan vielä aktiivisempia. tee sille jotai sellasia leikkejä et piilotat leluja/nameja ja käsket sen ettiä. aivotyö väsyttää vähintään tuplasti enemmän ku pelkkä liikunta.
ja kysy ihmeesä kasvattajalta jos oot aivan neuvoton, ne kyllä auttaa useimmissa tapauksissa :-) arskahan kyllä kanssa puri ihan kaikkea pienenä, oli tekemisen puutetta + sai hampaita. mä veikkaan että toi on aika haasteellinen koira niiku ekaksi koiraksi mutta askel askeleelta vaan.
Mäki meinasin, et saatoitte ottaa ekaks koiraks ehkä vähän vaikeen rotuyhdistelmän, varisnki jos siin oli jotain paimenkoiraaki. Jotkut paimenkoiraroduthan alkaa "paimentamaan" jo 10 viikkosina, ja jos ei se saa ns. jahdata ja tehdä rodulleen ominaisii juttuj ni se sit leikkii rajummin, näin ainaki luin. o3o
Kiitos kommenteista.
Tosiaan, sen tiedän, että se tarvitsee paljon aktiviteetteja, ja että pitäisi mieluummin leikkiä sen kanssa kuin käydä pitkillä lenkeillä. Ongelma on se, etten enää tahdo leikkiä sen kanssa, kun se joka kerta päättyy puremiseen ja sen jälkeen itkuun ja hammasten kiristykseen. Kielto ei auta (niitä "pentu tarvitsee kymmeniä toistoja" on tehty; ei auta), eikä kovin usein myöskään se selättäminen. Silloinkin, kun pidän sitä selällään paikallaan, niin pelkään murtavani jonkun paikan, kun se riuhtoo itseään niin perkeleesti.
Sille ei vain mene jakeluun se sen paikka tässä perheessä.
Tiesin, että se voi olla haastava, mutta että näin haastava... Huhhuh.
Ei se tyhmä ole, mutta silti tuntuu välillä siltä, että sen aivot taisi jäädä joltakin oleelliselta osalta kehittymättä.
Olen todella väsynyt.
Kärsivällisyyttä ja järeempi purulelu ;) Kyl se siitä kulta, uskon että se oppii kun vaan jaksaa vääntää sen kanssa vaikka se vaikeeta oiskin. Töissäkäynti kyllä varmaan hankaloittaa aika tavalla, kun ei ehdi silleen kunnolla riehumaan sen piskin kanssa.
Jep, se on kyllä totta. Se taitaa kärsiä jonkinlaisesta eroahdostuksesta. Ehkä. Paha sanoa, kun ei oikeasti ole kokemusta sillain pennuista.
Menen tänään myöhemmin töihin, niin sen ei tarvitse olla niin kauaa yksin, kun Rikun tulee sitten ennen mua kotio. :)
Lähetä kommentti