Viimeinen työpäivä oli tänään. Selvisin hengissä!

Sain myös Tosihyvän Idean™ mennä luovuttamaan verta, ihan vain kun radiossa mainostettiin. Se oli oikeastaan ihan kivaa. Jännitti yhtä paljon kuin ekallakin kerralla, mutta nyt oli niin ripeät hoitajat, että meni ihan hujauksessa. Päivän hyvä työ tehty!
... Ja sitten palkitsin itseni kirpputorilla. Vähän - vain vähän - liian pieni hame, kaksi ihanaa paitaa ja aivan liian kalliit kengät. <3

Niin ja torstaina kävin tosiaan tanssimattoilemassa Auroran ja Saaran kanssa, ja se oli NIIN. KIVAA. Pakko saada se peli. :D

Löysin vanhan levyn, jossa oli kuvia jostain -06


Joskus oon ollu hoikkakin. Enkä oo osannu meikata. Noo, kaikkeahan ei tunnetusti voi saada. :Þ

Vielä kaksi päivää töitä.

En valitettavasti pääse Niinan juhliin, sillä ne on torstaina, ja mulla on perjantai vielä töitä. :( MITÄKÖHÄN SE HALUAA LAHJAKSI, JOS VAIKKA VÄKERTELISIN JOTAIN.

Kamala nälkä. Kumma kyllä, olen syönyt paljon huonommin ja vähemmän nyt töissä ollessani, ja polkenut joka päivä fillarilla, mutta missään ei näy. Hammassäryn vain olen saanut.
Laihtuminen. Se on fuulaa.

Heipä hei

Tämä viikko on omalla tavallaan ollut ihan hullu, nyt on jo torstai.

Töissä on ollut ehkä vähäsen raskasta, mutta kyllä tässä viikon aikana on vähän jo päässyt siihen rytmiin.

Ei jaksa. Pitää mennä kauppaankin... Olen niin kuolemanväsynyt.

Ensimmäinen työpäivä takana. Kiitos, kiitos!

"Jos alkoholisti on psyykkisesti avuttomassa tilassa, esimerkiksi alkoholipsykoosissa, hoitoon saaminen onnistuu. Samoin jos hän on fyysisesti niin sairas, että ei pysty panemaan vastaan kun viedään hoitoon.

Muussa tapauksessa ei auta kuin jättää alkoholisti kantamaan yksin kaikki vastuu juomisensa seurauksista. Tämä merkitsee sitä että ei lainata rahaa, ei hoideta hänen vippejään ja sakkojaan, ei valehdella hänen puolestaan työnantajalle, sukulaisille tai naapureille, ei siivota hänen sotkujaan, ei haeta hänelle alkoholia, ei nalkuteta, murjoteta eikä anella häntä lopettamaan juomistaan - ylipäätään ei tanssita alkoholistin ja hänen sairautensa pillin mukaan, vaan eletään omaa aikuisen ihmisen elämää. Tämä ei ole kovinkaan helppoa, sillä on sydäntäsärkevää katsella, kun itselle rakas ja tärkeä ihminen tuhoaa elämäänsä. Mutta jos suojelemme, holhoamme ja poistamme juomisen aiheuttamia kärsimyksiä, se vain tekee juomisen mahdolliseksi ja pitkittää alkoholistin tajuamista, että "näin ei voi jatkaa". "

Miksiköhän ihmiset käyttää alkoholia niin paljon ja niin päin helvettiä? Onko elämä tosiaan niin paskaa, ettei sitä kestä selvinpäin? Välillä tuntuu siltä, että olen lähipiirissä ainoa ihminen, joka osaa ajatella niinkin loogisesti, että jos alkoholi alkaa maistua turhan paljon turhan usein, niin siihen on jokin syy. Se nimenomainen perimmäinen syy tulisi ehkä hoitaa pois, niin jäisi se ainainen ryyppääminen.

Minä en sensuroi, enkä vaihda nimiä. Katselin vaihteeksi eilen illalla, kuinka vaari kuritti mummia kuristamalla niskasta ja pitämällä väkisin sohvassa käsi suun edessä sellaisten kommenttien, kuin "nyt turpa kiinni ämmä" säestämänä.

Mikä. VITTU. Siinä. On.

Sitten kun yrittää huutaa ja takoa järkeä päähän, niin tullaan kertomaan, että "voit painua helvettiin meiltä" Että mä en enää olekaan sukua ja asia ei enää kuulukaan mulle, jepulis. Mitä tuossa tilanteessa tehdään? Soitetaanko poliisille? Mennäänkö itse väliin silläkin uhalla että otetaan lättyyn ihan 6-0?

Mummi on alkoholisti, ja vaari on mulkku. Sitten niihin perimmäisiin kysymyksiin; miksi mummi ryyppää ja miksi vaari on mulkku? Noita kysymyksiä on jotenkin vaikea edes käsitellä, sillä ne vastaukset nivoutuvat toisiinsa joka suunnalta, ja syy-seuraussuhde on ihan tajuttoman laaja. Mummi ryyppää, koska vaari on mulkku, ja vaari on mulkku koska mummi ryyppää, helppo yhtälö tähän asti. Se ei kuitenkaan ratkaise yhtään ongelmaa. Mummi ei koskaan lopeta sitä, jos tuo meininkin jatkuu. Vaarin on siis helppo sanoa, että mummi pitäisi kärrätä hoitoon. Kas, siinä vastaus pulmaan! Vai onko?

Vaariko siis jotenkin kohtelee ihmisiä oikein? Vaimoaan JA muita läheisiään? Vaariko on itse pyhimys, joka ei juo lainkaan? Vaariko asettaa lapsenlapsensa ryyppykavereidensa edelle? Ei, ei, ei ja ei. Sen sijaan hän on kyllä täysin kykenemätön näkemään itsessään mitään vikaa. Aijai, mahtaa tuntua kamalalta, kun nimitellään tuolla tavoin kykenemättömäksi.

Riitaan tarvitaan aina kaksi. Noi kaverit on oikeesti toivottomia. Provosoivat ja tulevat provosoiduiksi koko ajan. Uskomatonta, miten joku voi olla NIIN TYHMÄ. Ikäänkuin se riita loppuisi koskaan, kun toinen tulee aina viiden minuutin päästä kertomaan, mikä unohtui hetki sitten sanoa. Mummin käytös pistää vituttamaan, sillä se tietää varsin hyvin itsekin, että jos se ei olisi koko aikaa kännissä, niin se ei ehkä provosoituisi niin helposti. Vaarin käytös pistää vituttamaan, kun se selkeästi kuvittelee olevansa jotenkin tosi fiksu ja filmaattinen, vaikka koko ajan itse ärsyttää mummia, eikä osaa pitää päätään kiinni vaikka selkeästi sanotaan, että ole nyt jo jumalauta hiljaa. Ei kumpikaan, vaikka aseella uhattaisiin, niin kumpikaan ei osaa olla turpa ummessa.

Hoitoon pitäisi kärrätä - ei vain mummi, vaan - molemmat. Mummi myllyhoitoon, ja vaari "Näin kohtelet läheisiäsi" -kurssille, niinkuin äiti sanoi.

Tiedän, etten ole mikään suurin kärsijä tässä tilanteessa, en tosiaan, mutta ilmeisesti ainoa, joka siitä haluaa puhua. Mikä helvetti siinä on, että kaikki on aina vaan turpa kiinni joka asiasta? Silläkö ne ongelmat hoituu, tai vielä parempaa, lakkaa vaan olemasta? Tämä hiljainen hyväksyminen alkaa ottaa päähän siihen malliin, että tekisi oikeasti mieli kärrätä molemmat väkipakolla laitokseen. Sääli että Suomessa laki tulee vastaan.

Eniten tässä pistää sapettamaan enoni - samaa ikäluokkaa kanssani - tilanne. Eikö ne perkeleen taliaivot ymmärrä, että ne on tuhonnu koko Hannun elämän tässä? No, ei ehkä sentään koko elämää, mutta kaikkensa ovat kyllä tehneet, jotta sen olisi mahdollisimman viheliäistä olla omassa kodissaan. Välillä ei uskalla lähteä kotoa, kun pelkää, että ne tappavat toisensa siellä, ja välillä ei tahdo mennä sinne, syystä jota nyt ei varmaan erikseen tarvitse enää kertoa. Kaikkien ongelmiensa kanssa mummi ja vaari on aivan uskomattoman itsekkäitä. Ne ei tunnu tajuavan, että niin kauan kun ne jatkaa tuota, niin niiden oma poika kärsii. Tämäkö on nyt sitä rakkautta sitten, mitä vanhempien pitäisi lapsilleen osoittaa? Huolenpitoa parhaimmillaan, huomaan.

Tällä hetkellä vihaan niitä niin paljon. Mä en voisi koskaan, EN KOSKAAN edes kuvitella, että meillä olisi tuollaista. Että vanhemmat vaan ryyppäisi joka päivä, ja isi hakkaisi ja haukkuisi äitiä mennen tullen, ja lapset alkaisivat käyttää päihteitä kolmen-, neljäntoista vanhana lähes päivittäin. Mihin vittuun tämä maailma on menossa?! Vihaan vanhempia, jotka vääntävät mukuloita, eivätkä sitten huolehdi niistä. Jos pitää sitä seksiä harrastaa, niin siitä saattaa seurata lapsia. Ja se ei varmasti ole sen muksun syy, jos vanhemmat on mulkkuja. Vihaan niitä. Sappi kiehuu saatana.

Uusi maailmanaika

Luin parina viime päivänä niin huomionarvoisen kirjan, että minun on siitä ehdottomasti kerrottava. Kirjan nimi on Fraktaaliaika, ja sen on kirjoittanut Gregg Braden. Kirja käsittelee vuoden 2012 ennustuksia ja aiempia maailmanaikoja.

Siis:

Maya-intiaanit laskivat tämän maailmanajan päättyväksi talvipäivänseisauksena 21.12.2012. En ymmärrä, mistä ihmiset ovat saaneet päähänsä, että maailma loppuisi. Tuhoutuisi, lakkaisi olemasta. Siinä ei kertakaikkiaan ole järkeä eikä logiikkaa. Tiede on pystynyt osoittamaan, että Auringossa on energiaa vielä vuosimiljardeiksi. Muuta syytä en keksisi koko Maan tuhoutumiselle, kuin Auringon sammuminen.

Ei maailmanajan loppu ole maailman loppu, vaan uuden maailmanajan alku. Lopun on aina oltava jonkin uuden alku. Ennen uuden asian alkua on vanhan loppu. Se, miten siirrymme uuteen maailmanaikaan, on tietysti mysteeri, mutta myös meistä itsestämme kiinni.

Aika on syklinen. Sanonta 'historia toistaa itseään' ei ole tuulesta temmattu. Maan arvellaan olevan 4,6 miljardia vuotta vanha. Tähän aikaa mahtuu hirvittävä määrä eripituisia syklejä. Matka, jonka kuljemme tähtitaivaan eläinradan kaikkien 12 tähtkuvion poikki kestää Bradenin mukaan 25 625 vuotta. Tämä pyöristetään usein 26 000 vuodeksi. Tähän aikaan mahtuu viisi 5 125 vuoden mittaista sykliä. 26 000 vuoden sykli, jota nyt elämme, on loppumaisillaan.
Moni alkuperäiskansa on kertonut ja kirjoittanut maailmanaikojen päättymisestä. Kuuluisien mayojen lisäksi myös muinaisessa Intiassa ja Sumerissa on tunnettu ajan syklit. Mielenkiintoisimpia ovat kuitenkin hopi-intiaanien tarinat menneiden maailmanaikojen päättymisistä:

Ensimmäinen maailma päättyi Sotuknangin, taivaan jumalan, tuhotessa Tokpelan, ensimmäisen maailman tulella.
Toisen maailman olennot tulivat ahneiksi, vaikka elivät yltäkylläisyydessä ja ryhtyivät taistelemaan keskenään, jolloin Sotuknang jäädytti koko Maan umpeen navalta toiselle, ja tasapainon puuttuessa se lakkasi hetkeksi pyörimästä.
Kolmannessa maailmassa ihmiset kehittyivät, levisivät kaikkialle ja tuhosivat toisiaan koneillaan, jolloin Sotuknang tuhosi kolmannenkin maailman peittämällä sen suuren tulvan alle.

Nämä tarinat kuulostavat hyvin paljon menneiltä tapahtumilta, joita on pystytty geologisesti todistamaan. Siitä ei ole kauaakaan, kun televisiosta tuli dokumentti, joka kertoi, että Maa olisi ollut kauttaaltaan jäätyneenä historiansa aikana. Myöskään suuri tulva ei kuulosta vieraalta, sen tunnemme Raamatusta vedenpaisumuksena. Braden kirjoittaa, että hopien mukaan elämme nyt neljättä ja viimeistä aikaa, joka on päättymäisillään, ja vuoden 2012 myötä siirymme kokonaan uuteen aikaan. Sen sijaan maya-intiaanit uskovat että maailmanaikojen lukumäärä olisi viisi, joka myöskin kävisi yksiin muiden laskelmien ja 5 125 vuoden lyhyempien syklien kanssa.

Uskotaan, että suuri luonnonmullistus on päättänyt jokaisen reilut 5 000 kestävän syklin. Jäätyminen, tulivuorenpurkaukset, tulvat, you name it. Ei voida sanoa, että tämän ajan loppuminen poikkeaisi jotenkin muista. Tsunamit, hurrikaanit, tulivuorenpurkaukset... Kaikkea löytyy 2000-luvun alusta. Sodiltakaan ei ole säästytty, 1900-luvulla käydyt maailmansodat ovat varmasti tuhoisimmat sotaisat kaudet ihmisen historiassa.

Kaikki vaikuttaa luonnolliselta. Braden kirjoittaa kirjassaan, että edellistenkin maailmanaikojen loppuvaiheessa on ilmennyt jäätiköiden sulamista, keskilämpötilojen nousua ja magneettikenttien heikkenemistä. Mitä tulee lämpötilan muutokseen, huoli kasvihuoneilmiöstä on siis osin ollut jokseenkin turha, vaikka ihminen voimistaakin sitä toimillaan, ja mitä Maan magneettikenttiin, vaikuttaisi kaikki siltäkin osin olevan normaaleissa uomissaan. Tiede on pystynyt osoittamaan, että Maan magneettiset navat ovat lukuisia kertoja aiemminkin vaihtaneet paikkaa, eikä tämä tapahdu hetkessä. Vaihdos on tapahtunut keskimäärin 750 000 vuoden välein, ja se kestää sadoista tuhansiin vuosiin. Vuoden 2012 tienoo on luonnollien aika magneettisten napojen alkaa siirtyä.

Myös Aurinko on huolettanut joitakin asiaan perehtyneitä. NASA on ilmoittanut, että seuraavat rajuimmat aurinkomyrskyt ajoittuvat myöskin vuosille 2011-2012. Jos laskelmat ovat tarkkoja ja pitävät paikkansa, saamme samanlaisia magneettimyrskyjä kuin vuonna 1958, jolloin revontulet valaisivat jopa Meksikoa. Uskoisin, että mitään 'maailmaa mullistavaa' ei sieltäkään suunnalta kuitenkaan ole tulossa.

Braden kirjoittaa kirjassaan myös ihmisen tajunnan ja sydämen magneettikentästä ja tunteiden vaikutuksesta Maan magneettikentään myönteisesti tai kielteisesti, mutta aihe on niin laaja, etten kerro siitä tässä enempää.

Suosittelen ostamaan kirjan, tai lainaamaan sen kirjastosta. Se on äärimmäisen kiinnostava ja valaiseva lukukokemus.

Nyt olemme siis päättämässä 25 625 vuoden mittaista matkaa eläinradan poikki. Siirrymme pikkuhiljaa Kalojen ajasta Vesimiehen aikaan. Mitä minuun tulee, en usko, että maailma mystisesti lakkaisi olemasta. En myöskään usko, että tuhoudumme meteorisateessa. Uskon, että yksi aika loppuu, ja toinen alkaa. Meillä on fantastinen tilaisuus käsissämme; voimme vaikuttaa siihen, mitä uusi maailmanaika pitää sisällään. Voimme lopettaa turhat sodat ja kärsimyksen. Voimme jättää taaksemme ahneuden ja itsekeskeisyyden, ja siirtyä epätoivon ajasta auttamisen ja yhtenäisyyden aikaan. Se kuulostaa hienolta tulevaisuudelta.

Kyllä satanistit on lupsakkaa väkeä!

Odottelua

Ei vieläkää mitään sähköpostissa. Eikä ole soitettu. Niillä kestää tosi kauan ilmeisesti valita meikäläinen... 8) Ei vaan. Ikävä tunne mulla, etten päässyt tähänkään hommaan. Ehkä on aika tunnustaa itselleen (miljoonannen kerran) ettei vain ole riittävän hyvä.

Olen vuorokauden sisään pessyt kolme koneellista pyykkiä, tiskannut ja imuroinut sieltä täältä... Sain aikaiseksi tyhjentää yhden laatikonkin vaatekaappiin. Loppuisipa tämä tavara jo, aina sitä puskee jostakin nurkasta lisää. Olen ihan tosissani jo pari kertaa miettinyt, oliko tämä yhteen muutto laisinkaan hyvä ajatus.

Väsyttää kamalasti, vaikka olen vain ollut. Aloitin tosin päiväni sillä, että tosiaan nykäisin pyykit koneeseen, keräsin makkarin lattialta vielä vähän lisää pyykkiä ja kävin keittiön pöydällä olleet lehdet läpi ja viskasin keräykseen.
Heräsin varttia yli yhdeksän siihen, että joku soitti ovikelloa. Sitten mietin pari hetkeä, että menenkö ollenkaan avaamaan, ja kun sitten menin - haettuani ensin kylpytakin päälle ja avaimet olohuoneesta - ei siellä oven takana tietenkään ollut enää ketään. Kumma tapa tulla soittelemaan kelloa ja häipyä melkein samantien. Itse soitan aina kaksi kertaa.

Ounou

Rikulla tänään synttärit, eikä mulla oo sille mitään. No, nyt on tässä koko päivä aikaa miettiä, että mitähän sille järjestäis, vai levitteliskö vaan käsiään kun se tulee kotia, et sry, ei oo mitään. Joka kerta kun oon kysyny mitä se haluais, ni se kyl on itsekin vaan levitennyt käsiänsä. Hm. Oon tosi huono keksimään. Tai en, mutta kaikki, mitä mieleen juolahtaa, olis aika kalliita...

Laihiksesta ei ole tullut mitään, vihaan sitä, ja unohdan koko pisteidenlaskun. Mitähän silläkin ihmisellä on liikkunut päässä, joka on Painonvartijat keksinyt. Mun pitää vaan muuttaa syömistottumuksia, siinä kaikki. Ei loppujen lopuksi ole vaikeaa syödä niitä kaikkia suklaapatukoita ja keksejä vaikkapa heti ruuan jälkeen jälkkäriksi. Ja kamalasti olen treenannut kieltäytymistäkin, ja yrittänyt mehun sijaan juoda vettä. Hankalaksi tämän tekee se, etten voi syödä sokerittomia tuotteita, kun ne maistuu suussa tuhkalle ja niistä tulee maha kipeäksi.

Tänään alkaa hillitön sähköpostin kyylääminen, josko mut olisi valittu siihen duuniin johon hain. Mielestäni hakemuksessa ei ollut mitään vikaa, josko joku jo tällä kertaa ottaisi tosissaan minut. :< Oikeastaan, nyt kun mietin, niin en ole koskaan saanut kesäduunia hakemalla sitä. Mua ei ole koskaan valittu. ... Höh, nyt vasta tajusin moisen.

Eilen taas nykäisin vähän herneitä nenään, kun ei Riku ollut tajunnut, että mä olin lähtenyt jo Terviksestä fillarilla. Ehdin polkea kotiin, käydä suihkussa ja vähän aikaa lukea kirjaakin, kunnes sitten laitoin sille viestin, että aikooko se tulla ollenkaan. Kaveri soittaa hölmistyneenä, että mitä hemmettiä, ooksä muka kotona jo. JA SITTEN tunsin itseni taas rumaksi ja lihavaksi - jota kylläkin sattuu aika usein nykyään. Ja harkitsin taas tosissani rintojen pienennysleikkausta, koska ne oli niin isot ja painavat ja hikiset ja vihasin niitäkin. Mihin tämä elämä on menossa.
... Pitäisi vaan ostaa peliaikaa, ja unohtaa syödä ne kaikki makeiset ja muut herkut siinä taistelun tuoksinnassa. Jep, se pelastaa.

Ai nii, oon rahaton, kun ei oo vieläkään tullu Kelalta rahoja.