Rahaton.

Alkaa tosissaan ottaa vähän päähän.

Valmistun tänä keväänä. Jeah, tosi kiva. Olisi kiva myös valmistumisen kunniaksi ehkä käydä kampaajalla, aika kamala tämä kuontalo meinaan. Valitettavasti ei ole varaa. Ja kaikki ajatkin ovat varmaan menneet. Meikki kampauksen lisäksi olisi kanssa ihan kiva. Nekin kai kyllä maksavat aika paljon, en tiedä kun ei ole koskaan ollut varaa ottaa sellaista. Niin ja tosiaan, se mekko. Pitäisihän sitä nyt valmistujaismekko olla! Valitettavasti ei ole varaa sellaistakaan ostaa, pitää ehkä mennä jossain vanhassa, jos menee vielä päälle. Ai miksikö en tee itse? No eipä se kangaskaan ilmaista ole.

En oikeasti valehtelematta muista, milloin olisin viimeksi saanut jotain... tyyriimpää. Ja jos olenkin, niin aivan varmasti olen kuullut äiti suusta, että "meillä ei kyllä olisi oikeasti varaa tähän..." Olemme eläneet luotolla varmaan aina. Valitettavasti en muista yli 15 vuoden päähän, mutta varmasti silloinkin. Muistan, kun kerran kun olin pieni, meillä syötiin tortillaa. Se olikin juhlapäivä. Asiat ovat siis paremmin kuin silloin, mutta velaksi edelleen eletään.

Olisin vain halunnut sen yhden oman juhlapäiväni. Olla ihan prinsessana kaiken keskipisteenä. Ansaitsemallani paikalla, vieläpä. Mutta en halua ö-luokan juhlia, joissa olen itse väkertänyt itselleni jotain pilalle menneitä kiharoita vanhassa vähän puristavassa koltussani rasvanaamaisena. Eniten pelottaa se, ettei kukaan tulekaan juhliini.

Huoh. Isovarpaasta on melkein kokonaan lähtenyt tunto. Johtuu aika varmasti noista kesäkengistäni, mutta pakko niitä on käyttää kun ei ole varaa uusiinkaan.

On oloja pidelly.

Vähän oli heikko olo aamusella. Eilen siis korkkasimme terassikauden isin kanssa, ja sitten Tervaniemessä loppuilta istuttiin. Taisin pitkästä aikaa nykäistä kuitenkin koko päkin lonkeroa huiviin, että kyllähän se sitten tuntui. En ees nolannu itteeni kovasti!

Tällä viikolla alkoi sitten tosiaan taas koulu, eli opinnäytetyö. Sitten meidän maikka TAAS keksi, että multa puuttuu opintoviikkoja... Tällä kertaa neljä kappaletta jotain vitaaleita vapaasti valittavia kursseja. Ja se maikka vielä monta kertaa oikein painotti sitä, että mun itse olisi pitänyt huolehtia niistä. Tuntui vähän vastuusta luikertelulta. Hyvä että olin edes kunnolla tietoinen siitä, mitä eroa on vapaasti valittavilla ja ammatillisilla valinnaisilla silloin, kun siitä olisi vielä ollut jotakin hyötyä! Henkkohtaisesti olen kyllä vähän sitä mieltä, että eipä tuossa oppilaitoskaan mitenkään mallikkaasti toiminut. Siinä sitten sähläsin puolet koko keskiviikkopäivästä, ja sain sumplittua kaksi niistä kuitattaviksi työtodistuksilla. Kaksi jäi vielä toteutettavaksi muilla keinoin, elikkäs lisää duunia mulle. \o/ Kesäasu (-kolttu) ja korsettikurssi (taas). Noo, sikäli helppoja, mutta olisi ollut kiva jos ei olisi tarvinnut stressata persaustaan irti tässä.

Kaikki on kuitenkin toistaiseksi hyvällä mallilla, ehkä mä selviän!

Nyt Rikulla, ja varmaan kohta takaisin kotiin jatkamaan hommia. Että se siitä pitkästä viikonlopusta sitten. 8)

Hermostuttaa.

Huomenna on viimeinen työpäivä Belle Modestessa. Tavallaan harmittaa tosi paljon, tavallaan tuntuu hyvältä taas siirtyä vähän eteenpäin.

Havahduin taas miettimästä, että voi voi kun mulla ei nyt ole kenellekään mitään esim. kiitoskorttia, eikä mitään kivaa vietävää. Tuskin kukaan sentään loukkaantuu, jos minulla ei ollut mielikuvitusta eikä voimia keksiä mitään extrakivaa? Jos en jaksanut piirtää sinne työpaikalle kivaa kuvaa kiitokseksi, tai leipoa kivikovia pullia? Ehkäpä voin viedä niille sinne piristykseksi jotain kivaa sitten, kun minulla on energiaa tehdä jotain kivaa. Ehkä kaikki on ihan okei näinkin.

Muuten tuntuu ihan hyvältä. Neutraalilta. Harmittaa lähteä sieltä, mutta toisaalta tuntuu, kuin olisin saanut pari uutta ystävää. Tästä lähtien on kiva käydä siellä moikkaamassa niitä ja jutella hetki niitänäitä. Ehkä joskus omalla ajallakin nähdä. Ja pääsen koulutöihin taas käsiksi, ja valmistun kuukauden päästä. Yhden kuukauden. Sitten alkaa taas ehkä uusi "aika" mulle.

Ahdistaa myös työtilanne. Toisaalta tyynnyttää. Sain ensimmäisen vastauksen yhdestä kesätyöpaikasta. Ei herunut. Melko varmaa on, ettei heru niistä muistakaan, joten olen vailla työtä. TOISAALTA en haluakaan töihin juuri nyt. Tässä kohtaa ihmisten asenne minua kohtaan muuttuu, ja olenkin yhtäkkiä laiska, ja "ai mä jo luulin, mut ei siitä mitään tulekaan". Jep, ei musta mitään tulekaan, kun ryntään suunapäänä kovan opiskelun loppurutistuksen jälkeen vielä kesätöihinkin pompoteltavaksi ja liian pienellä palkalla. En siis saa viettää sitä - hyvin todennäköisesti - viimeista oikeaa kesälomaani vain... Olemalla? Sitäkö mieltä ihmiset ovat? Että vain ylisuorittajat ovat oikeasti arvokkaita ihmisiä? Onko se lunkisti ottamisen jalo taito yhtäkkiä jokin rikos? Mä olen siis äärimmäisen saamaton, jos mulla ei olekaan kesätöitä? No helvetti. Ainakin hain töitä, joten eivät perkele pääse sanomaan!

No mutta. Päivän piristykseksi itse kullekin ottamani kuva vuodelta 2007. Rakastan Niinaa.

o/

Tosiaan. Meni vappu. :D Oltiin ihan vain Rikun kanssa meillä porukan kanssa ja oli ihan mukavaa. Ei tullut nykäistyä mitään överikännejä (ehkä ihan hyvä) ja vaikka aamuyöstä esiintyikin pahoinvointia, niin seuraava päivä meni ihan kiitettävästi.

Viikonloppuna maalailtiin olohuoneen katto, ja ihan hyvähän siitä tuli. Tai no, mikä tahansa on parempi kuin alkuperäinen. Siitä hyvä kämppä, että mei ei voida Rikun kanssa oikeastaan pilata mitään...

Eilen töissä väsäsin koko päivän sitä omaa korsettiani, ja ihan hyvältä alkaa näyttää! Ajan säästämiseksi teenkin sitten 1-layerin, mutta eiköhän siitäkin hyvä tule, kun on kunnollinen coutil -kangas kuitenkin. Ja valitettavasti en ole vielä löytänyt mistään kuvia niistä projekteistani, mutta BakaCon 2010 -tapahtumassa ne kuitenkin vilahtivat (kuulemma, höhö :D)! :)

Ja nyt töihin oleen ahkera! -->