sunnuntai 28. helmikuuta 2010
Klo 3:20
Voi jösses mikä känni. Oli aika jees ilta! Kuinkahan kauhee krapula mulla on huomenna. Paahtoleipäkin on aika nannaa, kauhee nälkä. Karvakäsipitsa olis parasta tähän hätään. Idalla oltiin ja join ainakin YHDEN omista juomistani, ja boolia kiskoin oikein urakalla. Hannissa otin yhden. Iskelmäänkin menin sitten, kun isi ja Kati oli siellä, mut mitään en kyllä juonu. Ei vaan kyenny. Kauhee ikävä Rikua, huppelissa musta tulee aina ihan hullun lemmenkipeä.
Perkeles kun laittauduin oikein tänään, eikä musta otettu kun joku kaksi kuvaa.
NÄLKÄ.
Mehu on pahaa.
Haluun nukkuun. -->
Perkeles kun laittauduin oikein tänään, eikä musta otettu kun joku kaksi kuvaa.
NÄLKÄ.
Mehu on pahaa.
Haluun nukkuun. -->
perjantai 26. helmikuuta 2010
...
Helvetin Tavastia.
Pari päivää sitten tuli opettaja käymään työpaikalla, ja ilmoitti, että multa puuttuu joitain kursseja. Ja että valmistuminen on tosiaan niistä sitten kiinni.
Ei jumalauta oikeesti. Vapaasti valittavia kursseja, jotain turhinta. Olisivat voineet ehkä vähän aikaisemmin sanoa, että "nyt näyttää siltä ettei noita opintoviikkoja tule riittävästi, osallistupa jollekin näistä" vaan ehei, nyt sitten tullaan viime hetkellä kertomaan, että "oho, sulta puuttuu, pieraisepa jostakin nyt, tai et valmistu!". Mä vihaan tota laitosta. Vihaan oikeasti. Sen lisäksi että siellä ei info kulje lainkaan, niin AJANKÄYTTÖ siellä ei myöskään ole mitenkään esimerkillistä, ja sieltä ei saa perkele edes papereita käteen vaikka mitä tekisi.
Mistä lähtien se on ollut opiskelijoiden homma kyylätä noita kursseja, ja laskeskella stresseissänsä jo ensimmäisenä vuotena, että "voi voi voi, toivottavasti mä nyt valmistun täältä"? Ei tosiaan käynyt mielessä ensimmäisenä vuotena, että olisi pitänyt kaikki käymäni kurssit kirjoittaa ylös, ja vielä ottaa selvää, että ovatko ne "vapaasti valittavia" vai "ammatillisia valinnaisia"... Ei jumalauta.
Portfolio ei juurikaan edisty. Löysin kyllä ne paperit, mutta tarvitsisin joitain kopioita, eli jonnekin pitäisi päästä mistä kopiokone löytyy. Eikä tuota intoakaan juuri löydy.
Eipä huvita tyhjästä taikoa sitä fantasia-asuakaan.
Luulin oikeasti, että saisin nyt olla rauhassa siellä työharjoittelussa, ja vähän vetää henkeä ennen sitä lopputyötä. Olinpas tyhmä, kun moisia kuvittelin. Kyllä tekee vähemmästäkin vahvemmankin ihmisen mieli heittää hanskat tiskiin.
Aion tehdä hyvin selväksi sille laitokselle, ja varsinkin sille osastolle, että jos ei nyt ala hommat toimia, ja löytyä niitä mun kurssimerkintöjä, niin tämä tyttö lähtee, vaikka sitten kolmannen luokan keväällä. SÄÄLI. Sinne menee sitten kolmen vuoden opiskelut hukkaan. Olen. Korviani. Myöten. TÄYNNÄ.
EDIT/
No nyt helpotti, kun soitin yhdelle opettajalle, ja se sanoi, että kurssin kuittaaminen onnistuu vanhoilla töillä, pitää päästä koululle viemään ne arvioitavaksi. Huhhuh!
Pari päivää sitten tuli opettaja käymään työpaikalla, ja ilmoitti, että multa puuttuu joitain kursseja. Ja että valmistuminen on tosiaan niistä sitten kiinni.
Ei jumalauta oikeesti. Vapaasti valittavia kursseja, jotain turhinta. Olisivat voineet ehkä vähän aikaisemmin sanoa, että "nyt näyttää siltä ettei noita opintoviikkoja tule riittävästi, osallistupa jollekin näistä" vaan ehei, nyt sitten tullaan viime hetkellä kertomaan, että "oho, sulta puuttuu, pieraisepa jostakin nyt, tai et valmistu!". Mä vihaan tota laitosta. Vihaan oikeasti. Sen lisäksi että siellä ei info kulje lainkaan, niin AJANKÄYTTÖ siellä ei myöskään ole mitenkään esimerkillistä, ja sieltä ei saa perkele edes papereita käteen vaikka mitä tekisi.
Mistä lähtien se on ollut opiskelijoiden homma kyylätä noita kursseja, ja laskeskella stresseissänsä jo ensimmäisenä vuotena, että "voi voi voi, toivottavasti mä nyt valmistun täältä"? Ei tosiaan käynyt mielessä ensimmäisenä vuotena, että olisi pitänyt kaikki käymäni kurssit kirjoittaa ylös, ja vielä ottaa selvää, että ovatko ne "vapaasti valittavia" vai "ammatillisia valinnaisia"... Ei jumalauta.
Portfolio ei juurikaan edisty. Löysin kyllä ne paperit, mutta tarvitsisin joitain kopioita, eli jonnekin pitäisi päästä mistä kopiokone löytyy. Eikä tuota intoakaan juuri löydy.
Eipä huvita tyhjästä taikoa sitä fantasia-asuakaan.
Luulin oikeasti, että saisin nyt olla rauhassa siellä työharjoittelussa, ja vähän vetää henkeä ennen sitä lopputyötä. Olinpas tyhmä, kun moisia kuvittelin. Kyllä tekee vähemmästäkin vahvemmankin ihmisen mieli heittää hanskat tiskiin.
Aion tehdä hyvin selväksi sille laitokselle, ja varsinkin sille osastolle, että jos ei nyt ala hommat toimia, ja löytyä niitä mun kurssimerkintöjä, niin tämä tyttö lähtee, vaikka sitten kolmannen luokan keväällä. SÄÄLI. Sinne menee sitten kolmen vuoden opiskelut hukkaan. Olen. Korviani. Myöten. TÄYNNÄ.
EDIT/
No nyt helpotti, kun soitin yhdelle opettajalle, ja se sanoi, että kurssin kuittaaminen onnistuu vanhoilla töillä, pitää päästä koululle viemään ne arvioitavaksi. Huhhuh!
maanantai 22. helmikuuta 2010
Ärh.
Tilasin ihan mehuissani lauantaina Savage Gardenin cd:n Levykauppa Äxästä, ja nyt sitä tietenkään ei ollut varastossa, jotenka --> lisää odottelua. Toisaalta, mitäpä pari päivää tässä vielä merkkaisi, onhan mulla nyt aikaa odotella.
Taas huono olo. Syön aina liikaa lounaalla, kun en viitsi lautasellekaan jättää. Mulle tulee paha mieli siitä ajatuksesta, että maailma on täynnä pieniä lapsia jotka näkevät nälkää, ja minä vain jätän ruuan lautaselle. Eihän se toki minun syyni ole, että ne pakkaavat siellä sen lautasen kukkuroilleen sapuskaa, vaikka vähempikin riittäisi. Harmittaa vaan se hukkaan heittäminen. Voisin syödä tyyliin puolet siitä määrästä, mitä siellä tarjoillaan, eikä ehkä tarvitsisi olla loppupäivää sitten syömättä ähkyissään.
Lähdettiin hiukkasen aikaisemmin töistä, ja Riku tuli hakemaan. Raukalla ei ollut tunnuslukuakaan kirjastokortissa, kun ei ole niin pitkään aikaan lainannut, niin minun piti sitten ojentaa auttava... kirjastokortti?
Ja sitten ajeltiin, jeij. ^^ Ei ollakaan pitkään aikaan ajeltu vain. En uskaltanu kokeilla tankkaamista, kun oli niin paljon muita ihmisiä, nehän olisivat nähneet. :o
Ajattelin hieman, että tekisin tänään sitä portfoliota, mutta en löydä tasokuvaa ja poikkileikkauskuvia. Olen kyllä ihan varma että olen tehnyt ne. Se on aika sääli jos joudun taas näkemään lisää vaivaa sen takia, että olen niin huolimaton. Enkö koskaan opi?
Taas huono olo. Syön aina liikaa lounaalla, kun en viitsi lautasellekaan jättää. Mulle tulee paha mieli siitä ajatuksesta, että maailma on täynnä pieniä lapsia jotka näkevät nälkää, ja minä vain jätän ruuan lautaselle. Eihän se toki minun syyni ole, että ne pakkaavat siellä sen lautasen kukkuroilleen sapuskaa, vaikka vähempikin riittäisi. Harmittaa vaan se hukkaan heittäminen. Voisin syödä tyyliin puolet siitä määrästä, mitä siellä tarjoillaan, eikä ehkä tarvitsisi olla loppupäivää sitten syömättä ähkyissään.
Lähdettiin hiukkasen aikaisemmin töistä, ja Riku tuli hakemaan. Raukalla ei ollut tunnuslukuakaan kirjastokortissa, kun ei ole niin pitkään aikaan lainannut, niin minun piti sitten ojentaa auttava... kirjastokortti?
Ja sitten ajeltiin, jeij. ^^ Ei ollakaan pitkään aikaan ajeltu vain. En uskaltanu kokeilla tankkaamista, kun oli niin paljon muita ihmisiä, nehän olisivat nähneet. :o
Ajattelin hieman, että tekisin tänään sitä portfoliota, mutta en löydä tasokuvaa ja poikkileikkauskuvia. Olen kyllä ihan varma että olen tehnyt ne. Se on aika sääli jos joudun taas näkemään lisää vaivaa sen takia, että olen niin huolimaton. Enkö koskaan opi?
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Kevät tekee tuloaan...
... ja olen silti tosi onnellinen. :o
Lähes kaikki aikaisemmat keväät yläasteelta asti ovat olleet enemmänkin koettelemuksia. Näihin aikoihin alan yleensä poikkeuksetta masentua. Mikään ei tunnu kivalta ja tahtoisin vain nukkua. Viime kevät oli poikkeuksellisen paha, kun käytännössä vain makasin viikon sängyssä. Kouluun menosta ei ollut puhettakaan tuolloin, makasin vain.
Totta puhuakseni pelkäsin jo syksyllä tätäkin kevättä, olin varma että masennun taas oikein huolella. Enkä nyt tahdo, että jotkut oikeasti masennuksesta kärsivät vetävät hernerokkatykin nokkaansa siitä, että käytän sanaa "masennus", vaikka en kärsikään mistään diagnosoidusta. Karu totuus on se, että "ihan tavallisetkin ihmiset" ovat silloin tällöin masentuneita. :P Ja minulla se usein tulee esiin voimakkaimmin keväisin, lähinnä kevättalvella juuri siinä helmi-maaliskuun vaihteessa. Yleensä se on lopussa silloin, kun taivas on sininen ja lumi enää muisto vain, parina kinoksena siellä täällä.
Sitruunatee on hyvää. Juuri sellaisenaan. Ei edes sokeria.
Tahtoisin saada inspiraationi takaisin. Kyvyn ottaa esille kynän ja paperia, ja... piirtää. Vain piirtää jotakin, ihan mitä tahansa. En ole piirtänyt sitten Tomin. Itseasiassa viimeisen kesän Tomin kanssa, ikäänkuin se mies (anteeksi, sanoinko mies, tarkoitin tietenkin rottaa) olisi vienyt luovuutenikin.
Huoh. Ei vain ole ideoita. Ja jos joskus harvoin sellainen tuleekin, niin kynää ja paperia ei ole mailla halmeilla, ja seuraavan kolmen minuutin aikana se unohtuu. Olen ollut deviantartissakin reilusti yli vuoden, enkä ole postannut ainuttakaan kuvaa. Kertonee jotakin tästä nykyisestä tahdistani piirrellä.
Valmistuminen ahdistaa. En usko, että joudun lykkäämään neljännelle vuodelle. Asiat tuppaavat aina lutviutumaan. Tiedän, mitä minun pitää tehdä. Aloittaminen se on, joka on vaikeaa.
En ole unohtanut ystäviäni. Seurailen heidän elämiään milloin mistäkin lähteestä, olen kiinnostunut. Mietin joskus, että olenko huono ystävä, kun en jaksa soitella kovin usein. Saati sitten laittaa minkäännäköistä postia. Tärkeintä kai on, että olen aina kiinnostunut? Sorrun kyllä siihen "ei minullekaan kukaan koskaan soita, miksi itse soittaisin" -juttuun valitettavan usein. Jotenkin sitä tuntee, että ehkäpä muita ei kiinnosta minun elämäni.
Ehkäpä en tänä keväänä ole ehtinyt masentua, sillä minulla on ollut riittävästi tekemistä. Minulla on työharjoittelupaikka, josta todella pidän, ja poikaystävä, josta en ainoastaan todella pidä, vaan jota taidan jopa rakastaa, ja jopa aika paljon. :o
Riku on... outo. :D Se on syötävän hyvännäköinen(♥ ^^), mutta apinoi vähän väliä ja tekee itsestään pellen. Sekin tosin sitten tapahtuu vain minun seurassani, ei sitä koskaan julkisesti tarvitse hävetä. Joskus olen pohtinut, millaista olisi olla villi ja vapaa sinkku taas... Mutta aina sitä kestää noin 7 sekuntia, ja sitten tajuan, että varmaan kuolisin jos eroaisin Rikusta.
Olemme olleet yhdessä nyt... Yhdeksän kuukautta. Ei olla kertaakaan tapeltu, pariin otteeseen olen vähän mököttänyt jostakin, mutta Riku on niin pitkäjänteinen ettei se koskaan suutu mistään. Myönnettäköön, että hieman mua pelottaa, millainen se on jos se joskus sitten toden teolla suuttuu. Ehkäpä siihen ei tarvitse koskaan mennä. Tuskinpa mun tässä asiassa sentään tarvitsee rajojani koetella, vaikka melkein kaikessa muussa sen teenkin.
Jep, sitruunatee oli hyvää. Ehkäpä harkitsen vielä sitä tukkapesua, vaikka kello onkin yli yksitoista ja on kuidut päässä. Päänahkani ottaa kohta lopputilin.
Lähes kaikki aikaisemmat keväät yläasteelta asti ovat olleet enemmänkin koettelemuksia. Näihin aikoihin alan yleensä poikkeuksetta masentua. Mikään ei tunnu kivalta ja tahtoisin vain nukkua. Viime kevät oli poikkeuksellisen paha, kun käytännössä vain makasin viikon sängyssä. Kouluun menosta ei ollut puhettakaan tuolloin, makasin vain.
Totta puhuakseni pelkäsin jo syksyllä tätäkin kevättä, olin varma että masennun taas oikein huolella. Enkä nyt tahdo, että jotkut oikeasti masennuksesta kärsivät vetävät hernerokkatykin nokkaansa siitä, että käytän sanaa "masennus", vaikka en kärsikään mistään diagnosoidusta. Karu totuus on se, että "ihan tavallisetkin ihmiset" ovat silloin tällöin masentuneita. :P Ja minulla se usein tulee esiin voimakkaimmin keväisin, lähinnä kevättalvella juuri siinä helmi-maaliskuun vaihteessa. Yleensä se on lopussa silloin, kun taivas on sininen ja lumi enää muisto vain, parina kinoksena siellä täällä.
Sitruunatee on hyvää. Juuri sellaisenaan. Ei edes sokeria.
Tahtoisin saada inspiraationi takaisin. Kyvyn ottaa esille kynän ja paperia, ja... piirtää. Vain piirtää jotakin, ihan mitä tahansa. En ole piirtänyt sitten Tomin. Itseasiassa viimeisen kesän Tomin kanssa, ikäänkuin se mies (anteeksi, sanoinko mies, tarkoitin tietenkin rottaa) olisi vienyt luovuutenikin.
Huoh. Ei vain ole ideoita. Ja jos joskus harvoin sellainen tuleekin, niin kynää ja paperia ei ole mailla halmeilla, ja seuraavan kolmen minuutin aikana se unohtuu. Olen ollut deviantartissakin reilusti yli vuoden, enkä ole postannut ainuttakaan kuvaa. Kertonee jotakin tästä nykyisestä tahdistani piirrellä.
Valmistuminen ahdistaa. En usko, että joudun lykkäämään neljännelle vuodelle. Asiat tuppaavat aina lutviutumaan. Tiedän, mitä minun pitää tehdä. Aloittaminen se on, joka on vaikeaa.
En ole unohtanut ystäviäni. Seurailen heidän elämiään milloin mistäkin lähteestä, olen kiinnostunut. Mietin joskus, että olenko huono ystävä, kun en jaksa soitella kovin usein. Saati sitten laittaa minkäännäköistä postia. Tärkeintä kai on, että olen aina kiinnostunut? Sorrun kyllä siihen "ei minullekaan kukaan koskaan soita, miksi itse soittaisin" -juttuun valitettavan usein. Jotenkin sitä tuntee, että ehkäpä muita ei kiinnosta minun elämäni.
Ehkäpä en tänä keväänä ole ehtinyt masentua, sillä minulla on ollut riittävästi tekemistä. Minulla on työharjoittelupaikka, josta todella pidän, ja poikaystävä, josta en ainoastaan todella pidä, vaan jota taidan jopa rakastaa, ja jopa aika paljon. :o
Riku on... outo. :D Se on syötävän hyvännäköinen(♥ ^^), mutta apinoi vähän väliä ja tekee itsestään pellen. Sekin tosin sitten tapahtuu vain minun seurassani, ei sitä koskaan julkisesti tarvitse hävetä. Joskus olen pohtinut, millaista olisi olla villi ja vapaa sinkku taas... Mutta aina sitä kestää noin 7 sekuntia, ja sitten tajuan, että varmaan kuolisin jos eroaisin Rikusta.
Olemme olleet yhdessä nyt... Yhdeksän kuukautta. Ei olla kertaakaan tapeltu, pariin otteeseen olen vähän mököttänyt jostakin, mutta Riku on niin pitkäjänteinen ettei se koskaan suutu mistään. Myönnettäköön, että hieman mua pelottaa, millainen se on jos se joskus sitten toden teolla suuttuu. Ehkäpä siihen ei tarvitse koskaan mennä. Tuskinpa mun tässä asiassa sentään tarvitsee rajojani koetella, vaikka melkein kaikessa muussa sen teenkin.
Jep, sitruunatee oli hyvää. Ehkäpä harkitsen vielä sitä tukkapesua, vaikka kello onkin yli yksitoista ja on kuidut päässä. Päänahkani ottaa kohta lopputilin.
Olen nyt jopa saanut valmiiksi joitain tilaustöitä, tässä olisi kuvaa!
Punainen satiinikorsetti pitsillä, halterneck -malli
Lähikuvaa edestä...
... ja takaa!
... ja takaa!
Vihreä taftikorsetti edestä...
... ja takaa. :3Vielä on paljon hommaa tiedossa, työssäoppimisen aikana pitäisi tehdä kotona se fantasia-asu kierrätysmateriaaleista (ei mitään ideoita), villakangastakin portfolio ja kaikki näytöt, jotka vielä puuttuvat. Ajatus jokseenkin stressaa, mutta kaipa tämä tästä.
Tahtoisin tosiaan valmistua tänä keväänä. Huoh.
lauantai 20. helmikuuta 2010
Oli halpaa!
Tänään ravattiin Rikun kanssa kirppareilla ja löysin kaikkea fantsua, jopa ihan inhimillisiin hintoihin. ^^
Enkelijuliste 10 e
Pullonavaajamagneetit 4 e/kpl
Muumikirja 12,20 e
Huorabuutsit polven yli 23 e
Teräskärkiset maiharit 45 e
Eli yhteensä ei edes palanut kuin 98,20 e! (No onhan se aika paljon, mutta väliäkö hällä, oli halpaa!)
Sit tehtiin vieläpä pannukakkua illalla ja, no... En kyllä ole mikään kokki, mutta tuli siitä ihan syötävää. Merkillisin tapahtui kyllä juuri ennen uunista ottoa...
... sille kasvoi rinnat.
Sit tehtiin vieläpä pannukakkua illalla ja, no... En kyllä ole mikään kokki, mutta tuli siitä ihan syötävää. Merkillisin tapahtui kyllä juuri ennen uunista ottoa...
... sille kasvoi rinnat.
Nam.
Katsoin eilen Rikun kanssa King Kongin. Nyt rakastan Adrien Brodya.
... tai ainakin sen nenää, whatsoever. En osaa sanoa, mikä isossa ja kolhossa nenässä viehättää. (No mikäköhän, hohoho)
Voisi tehdä tänään pannukakkua. <3
... tai ainakin sen nenää, whatsoever. En osaa sanoa, mikä isossa ja kolhossa nenässä viehättää. (No mikäköhän, hohoho)
Voisi tehdä tänään pannukakkua. <3
perjantai 19. helmikuuta 2010
Huoh.
Kiroan menkkakivut alimpaan helvettiin.
Kohta töihin. Onneksi siellä on paljon tekemistä, vieläpä mielekästä. Tänään voisi aloittaa korsettien sovitteilla, ja sitten yrittää keskittyä joihinkin vanhoihin töihin.
Tuija-ope kävi eilen työpaikalla, ja saan kuulemma suorittaa kaikki näytöt yhdessa laajassa portfoliossa. Kuulostaa siltä, että hyväksyn. Hienointa olisi, jos saisin valmistaa itselleni jonkin kokonaisuuden, mutta jotenkin en usko että se ihan onnistuu, ellen sitten omalla ajalla jaksa. Vielä olisi kuitenkin villakangastakin portfolio ja kierrätys-fantasia-asu työn alla (= ei edes aloitettu)...
Talvi on ollut kaunis. En vain enää jaksaisi noita paukkupakkasia, saisi alkaa lämmetä jo. Olen kesätunnelmissa.
Kohta töihin. Onneksi siellä on paljon tekemistä, vieläpä mielekästä. Tänään voisi aloittaa korsettien sovitteilla, ja sitten yrittää keskittyä joihinkin vanhoihin töihin.
Tuija-ope kävi eilen työpaikalla, ja saan kuulemma suorittaa kaikki näytöt yhdessa laajassa portfoliossa. Kuulostaa siltä, että hyväksyn. Hienointa olisi, jos saisin valmistaa itselleni jonkin kokonaisuuden, mutta jotenkin en usko että se ihan onnistuu, ellen sitten omalla ajalla jaksa. Vielä olisi kuitenkin villakangastakin portfolio ja kierrätys-fantasia-asu työn alla (= ei edes aloitettu)...
Talvi on ollut kaunis. En vain enää jaksaisi noita paukkupakkasia, saisi alkaa lämmetä jo. Olen kesätunnelmissa.
torstai 18. helmikuuta 2010
Minusta.
Pieni uudistus silloin tällöin ei tee kenellekään pahaa.
Olen kolmessa vuodessa auttamattomasti juurtunut tähän kaupunkiin, tuskin enää koskaan muutan takaisin pääkaupunkiseudulle. En kaipaa sinne enää. Kaipaan kyllä harvoja ja valittuja ihmisiä, ajattelen heitä harva se päivä, mutta en tahdo sinne pysyvästi takaisin.
Tällä hetkellä:
19 vuotta
opiskelija
onnellinen
hektisyys
rakkaus
rauhallisuus
toivo
työ
näytön paikka
En varmastikaan kirjoita maailmaa mullistavia asioita. Minulle riittää, että ne mullistavat omaa maailmaani.
Olen kolmessa vuodessa auttamattomasti juurtunut tähän kaupunkiin, tuskin enää koskaan muutan takaisin pääkaupunkiseudulle. En kaipaa sinne enää. Kaipaan kyllä harvoja ja valittuja ihmisiä, ajattelen heitä harva se päivä, mutta en tahdo sinne pysyvästi takaisin.
Tällä hetkellä:
19 vuotta
opiskelija
onnellinen
hektisyys
rakkaus
rauhallisuus
toivo
työ
näytön paikka
En varmastikaan kirjoita maailmaa mullistavia asioita. Minulle riittää, että ne mullistavat omaa maailmaani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)