Se tunne, kun tajuat ettet saa itseäsi hengiltä. Et ole aktiivisesti yrittänytkään, mutta ajattelet sitä joka päivä. Vähintäänkin toivot että saisit syövän. Okei, et ehkä toivo saavasi syöpää, sinua vain ei liikuta suuntaan eikä toiseen saatko syövän vai et.
Se tunne, kun pitäisi aloittaa opinnäytetyön kirjoitus ja tiedät, ettei sinusta ole siihen. Sinä vain tiedät. Ajatuskin koulunkäynnistä ahdistaa. Ajatus lähes kaikesta ahdistaa. Ajatus kotona peiton alla makaamisesta ja Legend of Korra -maratoonista tosin ei ahdista.
Se tunne, kun katsot peiliin ja voit henkisesti pahoin.
Se tunne, kun ahmit kontrolloimattomasti kaiken minkä näet ja voit fyysisesti pahoin.
Se tunne kun et tunne oloasi tervetulleeksi oikein mihinkään. Olet suorastaan vainoharhainen sen suhteen mitä ihmiset sinulle sanovat, ja mitä he mahdollisesti oikeasti sillä tarkoittavat.
Se tunne, kun katsot tiskipöytää ja mietit mistä kaikki tiski on ilmestynyt, vaikket ole tehnyt oikeaa ruokaa kuukausiin.
Se tunne, kun et halua enää mennä julkisille paikoille. Et tiedä syytä, et vain halua. Siellä on ihmisiä. Ne katsovat. Olet ruma. Kukaan ei ole ansainnut joutua katselemaan sinua, suurta pettymystä, shoppaillessaan paikallisessa kauppakeskuksessa.
Se tunne, kun tajuat, ettet tiedä miltä tuntuu olla ylpeä itsestään.
Se tunne, kun viikon suurin suoritus on saada kerättyä muovipussillinen roskaa asunnosta.
Se tunne, kun et pysty enää puhumaan ystävillesi. Olet kiitollinen että sinulla on ystäviä, mutta et pysty ehkä halua puhua heille ongelmistasi. Kuulet että on normaalia puhua ystäville ongelmistaan. Et uskalla. Kukaan ei halua kuulla sinun ongelmistasi. Tiedät, ettei kukaan halua.
Se tunne, kun yrität neljättä tuntia päästä suihkuun, etkä vain pääse. Ajatus riisuutumisesta, hiusten harjaamisesta, kastumisesta ja peseytymisestä on vaikea, lähestulkoon vastenmielinen. Et vain pysty.
Tämä ei ole enää elämää, tuumaat. Tämä on yhtä helvettiä, joka päivä. Välillä tapahtuu jotain oikeasti mukavaa. Ehkä joku tulee käymään, ja unohdat hetkeksi että elämäsi on silkkaa paskaa. Mutta kun se joku pistää oven perässään kiinni, niin nuppisi muistuttaa kyllä, että sinä et ole mitään. Asteikolla yhdestä kymmeneen sä olet miinus neljä.
"Mene töihin". "Hanki harrastus". "Otat vaan ittees niskasta kiinni". Kunpa voisinkin.
Kunpa voisinkin.
