Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun tänä aamuna luin kommentteja naamakirjasta. Juu, meillä on Suomessa olemassa sellainen asia kuin vaalisalaisuus, mutta en aio hyväksikäyttää tätä oikeutta. Minä äänestin Haavistoa, ja äänestin mielestäni oikein. Mutta huomatkaa! En aio haukkua Niinistöä. Mulla ei ole mitään tarvetta. Haaviston seksuaalista suuntautumista en aio edes ottaa puheeksi, siihen takertuminen on mennyt jo naurettavuuksiin.
Haavisto on työskennellyt YK:lle pitkään, osallistunut rauhanneuvotteluihin, taitaa monia kieliä... Kuitenkin tärkein syy, miksi oikeasti päädyin Haavistoon, on avoimuus ja pyrkimys rauhanomaisiin ratkaisuihin. Kyky kuunnella ja ottaa huomioon. (Ja kuten Kerosen Jiri jo Facebookissa mainitsikin; "Homosivari armeijan ylipäällikkönä on myös kova juttu" :'D)
Pointtini oli ehkä lyhyesti se, että miksi pitää heti alkaa haukkua sitä vastaehdokasta? Tuleeko siitä itselle parempi mieli? Itse aion tehdä, kuten ehdokkaanikin tekisi. Ymmärtää toisia ja toisten mielipiteitä. On kuitenkin ihan kohtuullista pyytää niiltä toisilta samanlaista käytöstä. Tässä maassa sana on vapaa, mutta kyllähän se vähän minuakin loukkaa, että sanotaan kahta kertaa ajattelematta jotain rumaa omasta ehdokkaastani. Yleensä vieläpä argumentein, joita ei mitenkään voi perustella tai todistaa. Haukuinko minä Soinia tai Niinistöä? En. Väykkyä kyllä taisin, mutta hei. Ottakaapa selvää sen toilailuista eduskunta"uransa" aikana, ja olette samaa mieltä kanssani siitä, että se oli kyllä sen ansainnut.
Voitaisiinko nyt vain elää sovussa ja fiksusti? En halua kuulla puppelipojista, vastajytkyistä, perärei'istä enkä mistään muustakaan typerästä. Tavastialta tuli eilen illalla selkeä viesti, että tästä leiristä ei lähde liikkeelle paskapuheita vastaehdokkaasta. Toivoisin samanlaista käytöstä sieltä toiselta puolelta.
Kiitos.
Nyt lähden hammaslääkäriin ja saan vihdoin ne perskuleen telaketjut. Kyllä sitten kelpaa hymyillä!
