O hai

Hengissä ollaan.

Tässä on tapahtunut tosi paljon taas viime aikoina... Sain tosiaan sen työpaikan Iittalasta, ja olen nyt sitten järjestellyt kulkemista nyt ja tulevaisuudessa. Menen perehdytykseen sunnuntaina, ja tiistaina alkaa virallisesti hommat (kauppa ei ole auki maanantaisin). Ostan Hämeenlinnan sisäisen bussilipun, sekä junasarjalipun Iittalaan. Saan yhdeltä täkäläiseltä kaverilta n. kolmena aamuna viikossa kyydin sinne päin, joten sarjalippu tulee kätevämmäksi (ja halvemmaksikin) vaihtoehdoksi.

Pitäisi taas ommella kaikennäköistä, olen lupaillut ainakin verhot kahteen eri suuntaan, ja yksi oma hame on ollut kesken jo monta kuukautta. Ei huvita just nyt. <3

Nyt stressittää

Kävin tänään siellä työhaastattelussa. Muuten kaikki vaikutti tosi lupaavalta, sanoivat jopa, että ne työajatkin saadaan sumplittua kyllä, jotta voin tulla bussilla. Mutta sitten kotona katselin Iittalaan meneviä bussivuoroja, ja suurin osa niistä lopetetaan heti kun kouluvuosi loppuu. Toddii. Sieltä luvattiin soittaa nyt parin päivän sisällä ja ilmoittaa, saanko paikan vai en. Pitää ottaa asia puheeksi silloin. Laitoin kuitenkin vielä Jyskiin hakemuksen nyt illalla, ja taidan laittaa vielä muutaman lisää sinne sun tänne HÄMEENLINNAN alueelle.

Muutenhan päivä meni ihan hienosti. Oltiin aika pitkälti Katjan ja Eetun kanssa, ja illemmalla äiti ja Mannakin tulivat poikkeamaan (kun olin ensin ruinannut monta päivää). Pillasin päälleni kahdesti, ensin uudelle mekolleni ja sitten paidalle... Heta, kaksikymmentä vuotta.

Käytiin Rikun kanssa vielä saunassa nyt illalla, ja nyt olo on tosi uupunut. Kohta sänkyyn, ja herätys sitten aikaisin. Huomenna soittelen läpi autokoulut.

Yllätyksiä.

Tässä on ollut pari tilaustyötä ja hyvä fiilis. Ollaan suunniteltu Sinin synttärijuhlia Lähdeahon majalle ja haluaisin itsekin pitää jonkinlaiset juhlat täällä meillä. Meillä olisi kaksivuotispäivä kesäkuun alussa, ehkä sitäkin voisi juhlia?

Mulle aika yllättäen soitettiin eilen ja pyydettiin työhaastatteluun. Se paikka olisi Iittalassa, mutta meneehän sinne busseja. Sunnuntaina selviää tarkemmin, wish me luck...

Haluaisin ommella ja leipoa ja piirtää ja tuottaa kaikenlaista. Aion purkaa tuotteliaisuuteni ompelemiseen, kun töitä on kesken. Tällainen mekko valmistui asiakkaalle pari päivää sitten:





Polvipituinen olkaimeton mekko satiinista. Käsinommellut pitsit ja koristenyöritys takana.

Kunpa tänään olisi satanut vähän vähemmän. Tai edes vähän selkeämmin, hells, ei tuosta taivaasta osaa sanoa ollenkaan että tuleeko sieltä vielä vettä vai ei.

Lueskelin muutamat viimeisimmät entryni.

Pakko sanoa, että vaikka homma lähti hienosti käyntiin, niin yksin on tosi vaikeaa laihduttaa. Ja parisuhteessa myös, kun toinen syö kaikkea mahdollista vieressä. Näiden parin masennusviikon aikana olen syönyt ihan sikana. Monta pudotettua kiloa on tullut takaisin. Enkä oikeastaan välitä. Edelleenkin muu ei harmita kuin se, etten mahdu vaatteisiini. Peiliin katsoessa on hyvin neutraali olo. "Just toltahan mä oon aina näyttäny, ihan ok".

Alkoholin käyttöä en tosissaan lopettanut, mutta baarissa en ole käynyt sen jälkeen, kun hukkasin neuletakkini ja kaikki rahani. Olen juonut vähäsen, mutta hyvässä seurassa. Se on hyvä.

Tukka on taas vähän vaaleampi, mutta vielä siitä lähtee väriä. Ehkäpä otan yhden blondauksen vielä, ja katsellaan väriä sitten vasta. Jonkun sävyinen vaalea, mukamas aito blondi.

Haluaisin lähettää kirjeitä, ja saada niitä. Tänään kirjoitan yhden kirjeen, lupaus.

Elossa ollaan!

Olen vain ollut niin masentunut. NIIN masentunut. En kai ole tiedostanut sitä ennen tätä. Mulla ei oo mitään. Mä oon kotona kaiket päivät yksin, en ole jaksanut tehdä kotitöitä, en ole ollut kiinnostunutkaan niiden tekemisestä. Raahaudun väkisin koiran kanssa ulos että se pääsee pissalle.

Parin viime päivän aikana on onneksi vähän helpottanut. Riku sai mut hoitamaan tiskit ja pyykit, ja innostuin niistä ihan hirveästi. Jotain tapahtui! Keittiöstä tuli siistimpi! Muistin taas, miten paljon tykkään pyykinpesusta(no, paremminkin niiden ripustamisesta...)! Ja eilen illalla Jokke tuli raahaamaan mut ja Rikun koirien kanssa ulos, ja me oltiinkin sitten porukalla kaksi ja puoli tuntia ulkona. Nano sai juosta ympäri metsiä ja se teki sille kyllä hyvää. Harmi etten ymmärtänyt ottaa kameraa mukaan. Ensi kerralla sitten.

Tänään Iida kävi teellä ja jutusteltiin niitä näitä. Olen viime aikoina unohtanut senkin, että mulla oikeasti on tässä kaupungissa pari kaveria. Olkoonkin, että yhden käden sormilla laskettavissa, niitä kuitenkin on. Mutta ehkäpä mun joskus pitäisi itse soittaa niille reilusti, ja kysyä mitä ne puuhaavat, sen sijaan että velloisin itsesäälissä kotona ja vakuuttelisin itselleni, että "ei ne kuitenkaan ehdi mua tavata". Varmastikin nekin haluaa nähdä mua, mutta ei vaan halua aina itse tehdä aloitetta. Kyllä mun tapaamiselle varmasti löytyy aikaa kalenterista, vaikka olisikin työssäkäyvä. Mähän voin joustaa vaikka kuinka paljon, kun olen itse työtön. Jotain hyvää siinäkin asiassa!

Yritän olla vähän positiivisempi tästä eteenpäin. Ollaan kuitenkin menossa kesää kohti. Koko ajan on valoisampaa ja se jos mikä on omiaan tekemään ihmisestä iloisen.

Ai niin, vappu meni hienosti myös! Meidän taloyhtiössä oli talkoot vappuaattona, joissa me toki kuuliaisina kansalaisina oltiin mukana. Moni oli todella iloinen, että "me nuoriparikin" osallistuttiin. Sen jälkeen käytiin Viikselässä syömässä(oli tosi hyvää grillisapuskaa) ja siirryttiin meidän porukoille nautiskelemaan jälkiruokaa siten, että olin kolme kertaa illan aikana ihan hirvittävässä ähkyssä. Heti kun helpotti, oli aina pakko ottaa lisää munkkia. But that's me!

Pitkästä aikaa hyvissä fiiliksissä, menenpä ripustamaan pyykit, koskapa se on mun eniten lempparia!