Jokohan tänä aamuna onnistaisi paremmin.

Eilen ei oikein lähtenyt. :P

Lähinnä olisin halunnut puhua siitä, kuinka kaikki näyttää nyt ihan hyvältä. Koulu, Rikun kanssa yhteen muuttaminen... Eilen sain tosin tietää, että jos sienne Belle Modesteen haen työelämävalmennukseen, niin vasta myöhään syksyllä pääsisi. Eikä se kyllä yhtään haittaisi, voin hyvin vietellä kesälomaa siihen saakka, olen kuitenkin ehkä vähän stressaantunut...

Pitäisi alkaa laulamaan enemmän. Tykkään siitä, en tajua miksi olen laiminlyönyt koko hommaa viimeisen, öh 3 vuotta. Haluaisin lisäksi luoda kaikennäköistä. Käsillä tehdä asioita, oppia uutta. Voisin opetella tekemään kunnolla lapasia, sekä vähän villasukkien alkeita. Se vain, että olisi kiva tehdä hieman rahaa niillä taidoillansa, mutta eihän kukaan halua ostaa lapasia yli vitosella, joten turha edes yritää myydä sillä hinnalla, mikä niiden arvo oikeasti olisi. Ymmärrän kyllä, eihän minullakaan juuri olisi varaa ostaa kovin kalliita asioita, mutta tahtoisin kyllä tukea käsitöitä. Ehkäpä sitten, kun pääsen töihin joskus?

Olen liian kiltti. Annan aina kaikille tekemiäni juttuja aivan liian halvalla, enkä vaadi oikeuksiani, vaikka tiedänkin ne. Ajattelen vain aina, että "no nyt sille tulee paha mieli jos sanon tuosta..." miksi? Miksi vaivautua? Se on reilu kauppa, jos mä joudun antamaan jotain pois, niin pitää saada tilalle jotain samanarvoista, eikö vain? Se voi olla helppoa ajatella, että kyllä nyt tuollainen korjaushomma on aika yksinkertainen, tai kyllä mäkin osaisin varmaan lapaset tehdä. Haloo. VAIKKA homma olisikin 'yksinkertainen' - mitä se siis yleensä vastoin yleisiä luuloja ei tosiaan ole - niin mä olen silti uhrannut aikaani ja vaivaa sen asian tekemiseen, jotta se toinen olisi tyytyväinen. Ja sittenkö kuvitellaan, että "no lol, tottakai sä nyt mulle halvalla teet" Ei. Nyt olen päättänyt. En tee enää mitään pilkkahintaan, en ole turhaan opiskellut kolmea vuotta, jotta pääsisin poljettavaksi. Tämä on nyt sitä, mitä kutsutaan ammattitaidoksi, eikä se valitettavasti ole ilmaista, eikä edes halpaa. Se voi olla 'edullista', mutta useinmiten se on hintansa väärti, ja se onkin jo sitten tapauskohtaista. Mä teen mielestäni hyvää jälkeä, ja suositukset ja arvosanat puhuvat puolestaan. Olen täysin oikeutettu pyytämään töistäni sitä mitä pyydän. Ihan vain että tiedätte.

Ei mulla mitään sen vakavampaa tänä aamuna! :)

Voisin mennä laittamaan vähän pakkelia naamaan, ja painua töihin. Siellä odottaa homma, joka valmistuu tänään, jeah!

Vitun blogspot. Vihaan koko vitun blogia. Kirjotin ihan saatanan pitkän pätkän, ja se sit yhtäkkiä päätti, etten olekaan kirjautunut sisään mukamas, ja hävitti koko vitun tekstin. Olin äsken tosi hyvällä tuulella. Oli tosi kivaa luettavaa se teksti. Imekööt paskaa koko vitun blogspot.

Nyt ei väsytä!

Lauantai. Ei paha!

Olen tässä parin viikon aikana pitänyt useampaakin pakollista asiaa aivan hirveinä mörköinä, mutta sitten kun olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja tehnyt ne, niin niistä on tullut tosi kivoja. Portfoliostakin tuli niin kivannäköinen, etten olisi halunnut luopua siitä ollenkaan. Vein sen, korsetin ja neuleet koululle viime tiistaina. Nyt on päästy läpi talvitakki-, sekä "erikoistekniikat ja neuleet" -kursseista.

Pääni on todella tyhjä.

Olen ollut tyytyväinen itseeni viime aikoina. Pidän siitä, mitä näen peilistä. Ainoa, mikä häiritsee on nuo iänikuisen selkätissit, mutta muuten. Riipputissit ei haittaa, ovatpahan ainakin isot, vyötärö on hyvin näkyvissä (kuten aina) ja mun pylly on kasvanut. :) Käsivarsienkin kanssa alan olla sinut. Ainoa, mitä voisin tehä "parantaakseni" asioita, olisi selkälihakset ja punttien nostelu. Lisäksi tuntuu muutenkin rauhallisemmalta tuolla pään sisällä. En hätäänny heti, jos tulee mokailtua. En ole enää kovin katkera mistään, mitä menneisyydessä on tapahtunut. En kadu mitään, mitä olen tehnyt. Päinvastoin, korkeintaan sitä mitä olen jättänyt tekemättä. Osaan pitää pääni kiinni tietynlaisissa tilanteissa. Olen hyväksynyt sen, että kaikki eivät ehkä halua kuulla mielipiteitäni siitä ja tästä asiasta. Olen tällä hetkellä kaikinpuolin kovasti zen itseni kanssa.

... Mutta aikuiseksi en kyllä kasva. :D

Säälittää kun olen etääntynyt niin monista kavereista. Ei tule nähtyä kuin ehkä kerran vuodessa Espoon kavereita. Nyt olisi viisasta matkustaa, kun on vielä tuo opiskelijakortti, mutta ei ole sitäkään vähää varaa. Kaikenmaailman käyttötavaraa pitäisi koko ajan ostaa. Oikein hyvä esimerkki käyttötavarasta shampoon ja vessapaperin lisäksi ovat sukkahousut. Jumalauta 8 euroa YKSISTÄ sukkahousuista. Ihme rahastusta.

Tiukkaa voi tehdä, kun muutan pois kotoa ensikuun lopussa.

Riku sai nyt sitten kämpän, ja muutan imussa messiin. En ajatellut kuitenkaan loisimaan ruveta, heti kun alan saamaan jotain säännöllistä tuloa, niin maksan kyllä asumisestani. Riku sanoi, että periaatteessa sillä ei ole väliä olenko kirjoilla siellä vai en, kun olisin siellä kuitenkin koko ajan. Eikä se mun kirjoilla olo paljon kuluihin vaikuta. Vesimaksua 17€/hlö/kk. Hui.
Menen myös työkkäriin kysymään työelämävalmennuksesta, silloin voisin olla töissä ja samalla nostaa työmarkkinatukea, sekä mahdollisesti jotain lisärahaa vielä. Kyllä sillä kai eläisi.
Tiedän että alku on aina hankala, eihän meillä ole käytännössä mitään. Ei ruokaryhmää ei sohvaa, ei juuri astioita. Kyllä se kuitenkin siitä, eiköhän aika moni sukulainen ole valmis jeesaamaan, ja kannattaa kierrellä kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia. Yritän olla hyvä tyttöystävä ja kauheesti tehdä kotitöitä yms, jos en pysty muuten asumisestani maksamaan alkuvaiheessa. x)

En tiedä miten sen järkevästi sanoisi, mutta yritän. Vaikka Riku onkin rakkautta, niin en mä ole yhtäkään kaveriani unohtanut. Ajattelen kaikkia valehtelematta lähes joka päivä. Kelailen, että mitähän Niinalle kuuluu tänään, ja jokohan Kati ja Kaisa puhuu toisilleen, ja onko Jenna jo saanut itselleen portfolion, ja mitähän Mira puuhaa siellä villissä lännessä. Huoh. Olisipa enemmän rahaa, se ratkaisisi monia asioita.

WoWia tekisi mieli. Tämän kuun alussa loppui peliaika, mutta minkäs teet. Ei vaan ole varaa ostaa lisää. Ja jos jostain saisinkin vähäsen, niin listalla olisi etusijalla aika paljon kaikkea muuta, kuin WoW.

... No kyllähän mua oikeasti väsyttää, kellokin on jo yli yhdeksän (... wtf) ja olisin aika valmis meneen nukkumaan. :D Kyhäilin tänään kuiteskin hameen, ja lyhensin vähän yksiä verhoja (niistä saa rahaa wuhuu!) Olen säästänyt uutta priimaompelukonetta varten vasta satasen, voi mennä aikaa ennenkuin sen sitten saa...

Kyllä kaikki varmasti kuitenkin parhain päin järjestyy. Ei pidä huolia huomisesta, se on vasta huomenna.

Väsyttää vieläkin.

En vain jaksa aloittaa. Mielessä on kaikki muu, paitsi tuo portfolio. Sen verran sentään otin itseäni niskasta kiinni, että kävin tänään ostamassa tarvikkeita sitä varten. Ja koska meillä ei ole kopiokonetta eikä valopöytää, niin joudun varmaan aamun valossa kopioimaan ikkunaa vasten nuo peruskaavat.

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että leikkuusuunnitelmat ja kuosittelut minikoossa ovat maailman turhinta. Kuosittelut ymmärrän vielä jotenkuten, pitäähän opettajien nähdä, miten olen saanut peruskaavasta jotakin toteuttamisen arvoista, mutta vituttaa tehdä niitä pikkukokoon. Jos siitä takista kerran on tullut istuva, niin enköhän mä sitten osaa. Ihme testailua.

Enemmän mua kiinnostaisi tuo fantasia-asu tällä hetkellä, olen nimittäin vihdoin saanut idean! Voin antaa vinkiksi sen, että kumi kuumottais! Kuvia odotellessa... ;)

Töissä on ollut kivaa (ylläri?), tein kolme polvimittaista hametta tuossa ohimennen. Laitan niistäkin kuvia sitten heti, kun saan säädyllisiä. Ja saan mennä assariksi kuvauksiin, yay! Hetunen oikoo vähän helmaa, noin, nyt on hyvä, *click*!. ^^

Väsymys.

Maaliskuu on kyllä pahinta. Varsinkin, kun tekemistä olisi vaikka muille jakaa, mutta ei vaan kykene. Nukun nykyisin kutakuinkin 10 tuntia yössä, ja olen silti väsynyt. En väittäisi, että nukun liikaa, ylös on nimittäin aika helppo päästä, mutta iltaisin on pakko päästä nukkumaan jo joskus yhdeksän, kymmenen aikoihin. Ikäänkuin kuluttaisin itseni finaaliin päivän aikana. Joka päivä.

Tämän vuoden maaliskuu on iloinen poikkeus siitä, etten oikeastaan ole mitenkään masentunut. Olen vain väsynyt. Mulla on todella hyvä olo ja mieli. Varsinkin viimeisen muutaman päivän aikana olen ollut oikein megahäpihäpi, kun aurinko on paistanut aamusta asti. Asfaltti näkyy, ja on sieltä täältä kuivakin, eikä tarvitse käyttää pipoa. Odotan silti edelleen niitä lakaisukoneita. :o

On alkanut melkein itseäkin jo kyrsiä tämä ihran määrä, vaikken mitenkään lihava olekaan. Muuten ei oikeastaan haittaisi, mutta nuo selkätissit. Niistä on vain päästävä. Tietäisiköhän kukaan mitään hyvää vinkkiä niihin? Vai pitääkö vain joka päivä väsätä 500 selkälihasta? Kun lumet ovat sulaneet, niin on helpompi käydä lenkilläkin, jolloin ei tarvitse niin murehtia tällaisista, mutta siihen on vielä niiiiin paljon aikaa...
Voisin harkita myös tuosta karkista ja muusta luopumista, toki. Olen viime aikoina syönyt ihan liikaa kaikkea hyvää. Sen pitäisi riittää, että joka päivä saa lounaalla jälkiruokaa.

Töissä on ollut todella mukavaa, olen saanut taas tehdä kaikkea jännää. Postailen tännekin kuvia sitten heti kun saan aikaiseksi siirtää ne koneelle himassa. Ja eilen sain aloitella siellä sitä näyttöäni, teen siis jonkinlaisen korsetin itselleni. Aloitin muokkaamalla vuoden 1878 kaavaa omiin mittoihini sopivammaksi. Veikkaan ettemme tule selviämään yhdellä, tai edes kahdella sovitteella... :)

Vähän omalla tavallaan harmittaa, kun yksi parhaista ystävistäni on nyt muuttamassa Helsinkiin. Eipä siinä mitään, jos hän sinne todella haluaa, mutta henkilökohtaisesti en kykene ymmärtämään, miksi joku haluaisi muuttaa sinne. :D Been there done that ei ollu vekkulii (vaikka asuinkin Espoossa). Se siinä vain on harmi, että tästä lähtien joutuu sitten näkemään hirveästi vaivaa, että voi nähdä. Hetkisen mietin, että miksei se kaverin äijä voi muuttaa tänne, mutta kaveri taitaa haluta etelään. Mikäs minä olen siihen mitään sanomaan, kai junat edelleen kulkee? Oletan ainakin saavani kutsun tupareihin, perkeles!

Olen tässä muutaman päivän jo harkinnut (hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty) että tekisin itselleni jonkinlaisen kalenterin tästä kuusta, johon merkitsen sellaisia "tänään tee tämä" -asioita. Se voisi helpottaa asioiden valmistumista. Mukaanlukien villakangastakin portfolio, näyttö, fantasia-asu ja opinnäytetyön kirjallinen osuus. Suurimmalla osalla ed. mainituista olisi deadline siinä toukokuun alussa. Parasta olisi ryhtyä hommiin!

Särkyjä...

... joiden seurauksena tänä aamuna vihdoin tartuin puhelimeen, ja soitin pitkästä aikaa sinne hammaslääkärin ajanvaraukseen. Ja päivystysaikahan sieltä tipahti! Ja näin kauan olen sitä lykännyt, kun "ei ne kuitenkaan sieltä vastaa ees". Lol? Sain sen vieläpä tuohon lähimpään hammaslääkäriin, eli hyvä juttu! Mua ei enää edes kiinnosta, mitä kaikkea ne saattaa mun suuhun törkätä. Tehköön mitä tekee, oli se sitten kuinka kivuliasta hyvänsä. En enää kestä noita särkykohtauksia, viime yönä heräsin jo kahdesti siihen, että sattuu hampaisiin...

Tänään oli muutenkin kiva olo aamulla kun heräsin. Olen alkanut piristyä nyt taas, kun aamuisinkin on jo valoisaa. On helpompi päästä sängystä ylös. Tänään oli jopa niin hyvä fiilis, että laitoin nätin hamosen, ja ajattelin vähän meikkaillakin. Päivystysaikakin on tuossa puolenpäivän jälkeen, eli ehtisin käymään koululla hakemassa sen äitin takin. Toisaalta olisi kiva, jos siinä olisi sitten aikaa tehdä ne napinlävet samalla, mutta eihän mulla ole nappejakaan vielä.
Ei siinä mitään, ehdin kyllä, ne ovat huolistani pienimmät. Ehkäpä mieluummin kaventelen noita Sinin housuja.
Tai pelailen hetkisen, kun peliaikakin loppuu torstaina.

Hyvä olo kuitenkin kaikinpuolin. :) Ainoa, mikä tässä voisi vielä olla parempaa, olisi, että nuo lumet sulaisivat nyt pois pikavauhtia, ja näkisin kevään ensimmäiset lakaisukoneet ja kuulisin lintujen laulua... Aijai. <3

Hei ihmiset.

Oon hengissä, wuhuu!

Nämä pari päivää ovat kuluneet pipinä. Kuumetta ei ole, mutta en ole kuitenkaan mennyt töihin, sillä en saa tartuttaa Saaraa.

Töissä on ollut kyllä oikein megamukavaa, verrattuna aiempiin työpaikkoihin. Olen päässyt tekemään asioita, joita meninkin tekemään, ja ihmiset ovat olleet niin mukavia. :3 Voin olla siellä melkein kuin kotonani! ^^
Tahtoisin kovasti oppia korseteista muutenkin, ihan vain jo itsenikin takia. Olen nimittäin huomannut, että rintaliivit eivät ole se minun juttuni. Ne vain eivät toimi. Jos haluan päästä eroon rintojeni aiheuttamista selkä ja hartiakivuista - ja, no, esteettisiäkin syitä on - niin korsetti alkaa olla se viimeinen vaihtoehto. Voin vain kuvitella, miten hyvältä se voi tuntua hartioissa, kun on kunnollinen tukeva korsetti päällä... *drool*
Ja siksi haluaisin oppia tekemään niitä itsekin, ennenkaikkea juuri itselleni.

Alkuviikko meni taas niin hyvin, kun maanantaina menin töiden jälkeen Rikulle... Ei siinä vielä mitään, Rikuhan nyt on rakkautta, mutta kun pääsin kotiin, ja olisin halunnut koneella käydä, niin yhteys ei tokikaan toiminut. Sitten yritin - ja todella oikeasti yritin - ihan rauhallisesti tiedustella, että missäköhän vika mahtaa olla, kun tuo ja tämä toimii, mutta se siellä taas ei, ja kun ei tullut mitään selväjärkistä vastausta eikä apua, niin yritin sitten itse ratkaista ongelmaa. Napsautin sen nettiboksin pois päältä ja takaisin päälle, joka on siis ennen ainakin toiminut, kun se on aikaisemminkin ryttyillyt, mutta mistäs minä taas olisin voinut tietää, että ne siellä sohvalla katselivat jotain sarjoja tallennuksesta, eikä niitä sitten enää tietenkään voinut katsoa kun boksin oli ottanut pois päältä.
Ja tuliko sieltä sellainen ystävällinen ohjaava kommentti, tyyliin "Hei, ei sitä saa laittaa pois päältä silloin kun täällä katsotaan ohjelmia, ne ei muuten toimi"? No paskanvitut tuli, sieltä alettiin heti huutaa ja haukkua, ja lenteli kaikenmaailman nimityksiä, ja sitten vielä päästiin siihenkin aiheeseen, kuinka mä en koskaan tee siellä mitään ruokani eteen, tuun ja meen vaan kun täysihoitolassa.

Just.

On se jumalauta kumma, kun pitää itseään puolustella omaa perhettänsä vastaan. Se on melkoisen yleisessä tiedossa, että nyt eletään maaliskuuta. Tää olis se AINOA aika vuodesta, kun mä en vaan jaksa. Eikö mun voi antaa olla rauhassa edes yhden kuukauden vuodessa? Sekin asia vaan kuitattiin sillä, ett "joo mä tiedän että nyt on kevät, mutta" Siis mikä vitun 'mutta'? Aa, ehkäpä tää tarkoittaa sitä, että mä voin tästä lähtien aina kuitata myös muiden ongelmat sillä. Että "joo isi, mä tiedän että sä oot täysi kusipää silloin kun sä oot nälkäinen, eli siis JOKAVITUNPÄIVÄ töistä tullessas, MUTTA" ja "joo allu, mä tiedän että sulla on toi autismijuttu, MUTTA" ja "joo äiti, mä tiedän että sulla on tota työuupumusta, MUTTA". Kyllä mäkin tuota peliä osaan pelata, yhtään ei tarvi lähtee noille linjoille, ja kuvitella, että mä säyseästi alistun ihan kaikkeen. Silloin maanantaina käskettiin painua vittuun, ja minähän sitten kovasti kuuliaisena painuin. Oon ollu Rikulla nyt käytännössä koko tän viikon. Pari kertaa kävin kotona hakemassa jotain vaatteita ja sen sellaista...

En vaan mahdu siihen kämppään enää. Sääli sinänsä, että piti oikein noin iso talo ostaa, eikä se yksi huone tuu kyllä kauaa enää käytössä olemaan. No, pitävät sitä vaikkapa varastona. Sitä virkaahan se takkahuonekin toimittaa. Se on niin varma, että heti kun saan jonkun duunin, ihan sama minkä, niin muutan kyllä vittuun tuolta. Siinä talossa ei voi lapset asua!

Huoh. On sitä toki hyviäkin asioita mun elämässäni. Niin moni ovi on vielä auki, ja yritän pitääkin ne auki mahdollisimman pitkään. Mulla on aika ihana miekkonen. <3
Olin niin ällöttävä, että tutkailin sitä eilen kun se nukkui, enkä osannu ollenkaan päättää, että oliko se syötävän söötti vai ihan sairaan komee. 8)
Sitten mulla on mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä vielä, kun olen nuori. Voin kouluttautua mihin tahansa, kampaajaksi, suutariksi, nuoriso-ohjaajaksi... Ihan mitä vain. Paitsi paperihommiin en kyllä halua. Vaikka voisinkin olla hyvä niissä, kun diggailen sellaisesta tietynlaisesta järjestyksestä kaikkien paperihommien suhteen.
Mä erittäin todennäköisesti voin saada lapsia, ja saankin, heti kun ilkeän niitä hankkia.

No jaa no joo. Ehkä mun pitäisi vähäksi aikaa mennä tekemään jotakin. Vaikka pipinä onkin, niin voisi sen ajan kait käyttää hyödyksi...